”’Voimmeko parantaa suhdettamme?’ Sanallisen ja emotionaalisen väkivallan käsitteleminen”, Liahona, lokakuu 2024.
”Voimmeko parantaa suhdettamme?” Sanallisen ja emotionaalisen väkivallan käsitteleminen
Jos koet sanallista tai emotionaalista väkivaltaa, pyydä apua. Ystävät, perhe, kirkon johtohenkilöt ja muut voivat ohjata sinut lähteisiin, jotka auttavat sinua tuntemaan olosi turvalliseksi, jotta voit parantua ja muistaa arvosi.
Janet (nimet on muutettu) solmi 71-vuotiaana uuden avioliiton. Hän ja hänen uusi aviomiehensä olivat viettämässä kuherruskuukauttaan, kun aviomies suuttui hänelle. Janet muistelee: ”Kukaan ei ollut koskaan puhunut minulle sillä tavalla.” Hän oli suunniltaan ja kauhuissaan.
Ajan mittaan hänen aviomiehensä suuttumus yltyi. Huutaminen muuttui kiroiluksi, nimittelyksi ja henkilökohtaisiksi hyökkäyksiksi Janetin luonnetta vastaan. Mies väitti, että Janet teki ystävistään ja perheestään häntä tärkeämpiä.
”Se ei ollut totta”, Janet sanoo. ”Mutta rauhan säilyttämiseksi etäännyin heistä. Aloin peruuttaa tapaamisia ystävien kanssa. Sanoin, etten voinut hyvin.”
”Mitä sitten teinkin, se ei riittänyt hänelle”, Janet kertoo. ”Aloin syyttää itseäni hänen suuttumisestaan ja ajatella: ’Kunpa en olisi tehnyt sitä tai tätä.’ Aloin miettiä, olinko paha ihminen, niin kuin hän sanoi minun olevan.”
Janet esitti itselleen seuraavanlaisia kysymyksiä: ”Jos minulla on arvoa, niin miksi valitsin tämän henkilön? Ja miksi annan hänen puhua minulle sillä tavoin? Olisiko minun pitänyt nähdä merkit?” Mies oli ollut hyvin ystävällinen, huomaavainen ja rakastava, kun he seurustelivat.
”Masennuin pahoin”, hän muistelee. Hän alkoi ajatella, että olisi parempi, jos hän sairastuisi ja kuolisi, jotta hänen ei tarvitsisi ottaa miehestä avioeroa. Hän oli ollut naimisissa kerran aiemmin eikä kestänyt uutta epäonnistumista avioliitossa.
”Olisi ollut hyvä, jos olisin puhunut jonkun kanssa”, hän sanoo, ”mutta minua nolotti liikaa. Ja tiesin, että minua käskettäisiin jättämään hänet. En halunnut avioliiton päättyvän enkä halunnut olla jälleen yksin. Niinpä toivoin jatkuvasti, että asiat muuttuisivat, ja puolustelin edelleen hänen käyttäytymistään.”
Väkivaltaisuus on vakava synti
Toisinaan uhrit sietävät huonoa käytöstä, koska he eivät tunnista sitä väkivallaksi. Emotionaalista väkivaltaa tapahtuu, kun ihminen yrittää sanallisesti loukata, hallita tai manipuloida toista. Se voi olla ankaraa arvostelemista, syyttämistä, eristämistä, manipulointia, uhkailemista, nimittelyä tai kiintymyksen pidättämistä. Sitä voi tapahtua kaikenlaisissa ihmissuhteissa: ystävyyssuhteissa, seurustelusuhteissa, puolisoiden tai vanhempien ja lasten välillä sekä myös työtovereiden kesken.
”Väkivalta mukaan lukien hyväksikäyttö on vastustajan vaikutusta”, presidentti Russell M. Nelson on opettanut. ”Se on vakava synti. Kirkon presidenttinä vahvistan Herran Jeesuksen Kristuksen opetukset tässä asiassa. Saanen tehdä täysin selväksi: kaikenlainen naisiin, lapsiin tai kehenkään kohdistuva väkivalta on iljetys Herralle. Hän on murheissaan ja minä olen murheissani aina, kun ketä tahansa vahingoitetaan. Hän suree ja me kaikki suremme jokaista, joka on joutunut minkäänlaisen väkivallan uhriksi. Ne, jotka syyllistyvät näihin kauhistuttaviin tekoihin, ovat paitsi tilivelvollisia ihmisten lakien mukaan myös joutuvat kohtaamaan kaikkivaltiaan Jumalan vihan. – –
Vapahtaja ei suvaitse väkivaltaa eikä hyväksikäyttöä, emmekä mekään Hänen opetuslapsinaan voi.”
Me kaikki olemme Jumalan poikia ja tyttäriä, joilla on jumalallinen luonne ja päämäärä. Jeesuksen Kristuksen evankeliumi opettaa meitä rakastamaan toisiamme (ks. Joh. 13:34) ja kohtelemaan muita niin kuin haluaisimme, että meitä kohdeltaisiin (ks. Matt. 7:12).
Uhrit tuntevat usein syyllisyyttä
Uhrit voivat tuntea pelkoa, häpeää, epätoivoa, toivottomuutta ja omanarvontunnon romahtamisen.
Diegon kaksivuotinen avioliitto väkivaltaisen naisen kanssa sai hänet tuntemaan itsensä särkyneeksi ja harkitsemaan itsensä vahingoittamista. Jälkeenpäin ajatellen hän toivoo, että olisi kiinnittänyt huomiota varoitusmerkkeihin. Hänen vaimollaan oli ollut useita epäonnistuneita avioliittoja ja ihmissuhteita. Heidän puoli vuotta kestänyt seurustelunsa oli kuitenkin sujunut kitkattomasti, ja hän rakastui.
Kun he olivat solmineet avioliiton, hänen vaimonsa käytös yllätti hänet ja hämmensi häntä. Vaimo esitti arvostelevia huomautuksia hänen ulkoisesta olemuksestaan, ja kun hän kysyi, miksi tämä sanoi niin, tämä sanoi vain vitsailleensa ja ettei hänellä ollut huumorintajua. ”Sanallista väkivaltaa ja harhauttamista oli paljon”, hän sanoo.
Ajoittain oli myös fyysistä pahoinpitelyä, kun vaimo sylki häntä kasvoihin ja potki ja raapi häntä. Kuten monien uhrien kohdalla, Diego yritti puolustella vaimonsa käytöstä. Hän sanoi itselleen, että vaimolla oli vain huono päivä. Hän yritti epätoivoisesti tehdä asioita, joiden hän toivoi tekevän tämän onnelliseksi.
”Siivosin kylpyhuoneet ja tein päivällisen”, hän muistelee, ”mutta en pystynyt koskaan miellyttämään häntä. Minulle miehenä pahinta oli luultavasti fyysinen väkivalta. Tunsin itseni heikoksi ja voimattomaksi. Joskus etsin töissä paikan, jonne piiloutua, ja murruin ja itkin. Olin uhri, mutta hän sai minut tuntemaan, että kaikki paha, mitä tapahtui, oli minun syytäni. Tunsin syyllisyyttä. Oliko hän oikeassa? Surullisuus oli suunnatonta.”
Hän muistelee: ”Halusin avioliittomme toimivan. Rukoilin todella hartaasti, menin temppeliin, paastosin, luin pyhiä kirjoituksia ja yritin kaikin tavoin päästä lähemmäksi taivaallista Isää. Toivo piti minut pinnalla. Uskoin jatkuvasti, että jos olisin kuuliainen, kaikki järjestyisi.”
Avun etsimistä
Tavoittele hengellistä voimaa: Uhrit voivat tavoitella innoitusta ja hengellistä voimaa rukoilemalla, paastoamalla, tutkimalla pyhiä kirjoituksia, saamalla pappeuden siunauksia sekä käymällä kirkossa ja temppelissä. He voivat saada apua ja tukea luotettavilta ystäviltä, kirkon johtohenkilöiltä tai ammattiauttajilta. Mikä tärkeintä, he voivat uskoa Herraan, tavoitella rukoillen Hänen johdatustaan ja luottaa siihen, että Hän ”on pyhittävä ahdinkosi sinun hyväksesi” (2. Nefi 2:2).
Aseta rajat: Asiantuntijat sanovat, että rajojen asettaminen ja pitäminen on tärkeää. Uhri voi sanoa: ”Minusta tuntuu tällä hetkellä, ettet kunnioita minua. Haluan puhua kanssasi, mutta en tee sitä, ellet kohtele minua kunnioittavammin ja ystävällisemmin.”
Jotkut ihmiset eivät kuitenkaan kunnioita noita rajoja. Diego yritti asettaa rajoja, mutta hänen vaimonsa jatkoi riitelemistä. ”Väkivallantekijän kanssa ei aina voi järkeillä”, hän selittää. ”Ja on hyvin vaikeaa pysyä rauhallisena, kun joku hyökkää sinua vastaan sanallisesti. Kristus olisi kävellyt pois tai puhunut lempeästi. En ollut sillä tavoin täydellinen. Olisin voinut toimia paremmin. Luulen, että järkevän keskustelun aikaansaamiseksi tarvitaan välimies – kirkon johtohenkilö tai terapeutti.”
Tällaisissa tilanteissa voi olla hyödyllistä pyytää ammattiapua. Ammattiauttajat, joilla on tietoa emotionaalisesta väkivallasta, voivat ehdottaa keinoja käsitellä räjähdysherkkiä tunteita.
Käsittele huolenaiheita: Joskus ne, jotka sanovat loukkaavia asioita, eivät ymmärrä, kuinka paljon ne vahingoittavat suhdetta. He voivat oppia muuttumaan, jos he ovat halukkaita pyytämään apua. Silloin kun tilanne ei ole emotionaalisesti latautunut, niin se, jota on puhuteltu loukkaavasti, voi sanoa jotakin tähän tapaan: ”Tunnen itseni loukatuksi [tai etten ole rakastettu tai olen halveksittu], kun sanot tuollaisia asioita. Arvostaisin sitä, jos…” Tällaisen käyttäytymisen tuominen esiin voi auttaa loukkaavaa henkilöä tietämään, mitä hän tekee, ja antaa mahdollisuuden toimia paremmin.
Jos henkilö on halukas kuuntelemaan, kumpikin osapuoli voi saada apua. He voivat mennä yhdessä terapiaan ja keskustella siitä, mitkä käyttäytymistavat vahingoittavat suhdetta ja mitkä käyttäytymistavat parantavat suhdetta. He voivat yhdessä rakentaa haluamansa suhteen.
Jos henkilö on kuitenkin haluton kuuntelemaan ja jatkaa vahingollista käyttäytymistä, uhrin ei tarvitse pysyä väkivaltaisessa suhteessa. Avioparien kohdalla tämä ei ehkä aina tarkoita avioeroa, mutta se voi tarkoittaa aikaa olla erossa, kunnes puoliso noudattaa terveen suhteen selkeitä rajoja.
Yritä olla jatkamatta epäterveitä malleja: Sisar Kristin M. Yee, toinen neuvonantaja Apuyhdistyksen ylimmässä johtokunnassa, on opettanut:
”Anteeksiannon ja parantumisen polulla voimme tehdä valinnan olla jatkamatta epäterveitä malleja tai suhteita perheessämme tai muualla. Kaikille vaikutuspiirissämme oleville me voimme tarjota julmuuden tilalle ystävällisyyttä, vihan tilalle rakkautta, karkeuden tilalle lempeyttä, hädän tilalle turvaa ja riidan tilalle rauhaa.
Voimallinen osa jumalallista parantumista, joka on mahdollista uskomalla Jeesukseen Kristukseen, on antaa sitä, mitä teiltä on evätty.”
Parantumista Jumalan avulla
Diego puhui parisuhdeterapeutin kanssa ja tapasi piispaansa säännöllisesti. ”En ole varma, olisinko selviytynyt tästä kokemuksesta ilman piispani – maailman rakastavimman miehen – apua. Ja temppeli oli minun lohtuni.”
Diegolla oli avioeron jälkeen vaikeuksia parantua, mutta hän sanoo: ”Opin hyvin paljon suhteesta ja olen kasvanut kaikin tavoin, mikä on tehnyt minusta paremman miehen, isän, ihmisen, pappeudenhaltijan, pojan, ystävän ja kumppanin. Tein kaiken voitavani saadakseni avioliiton toimimaan, mutta niin ei ollut määrä tapahtua. Vaimollani oli tahdonvapaus, ja hän teki valintansa.”
Yritettyään kolme vuotta saada avioliittonsa toimimaan Janet haki avioeroa ja muutti tilapäisesti yhden lapsensa luo. ”Nuo ensimmäiset päivät ja viikot olivat vaikeimpia”, hän muistelee. Hän vuodatti sydämensä Jumalalle rukouksessa ja omistautui lukemaan päivittäin Mormonin kirjaa sekä lohdullisia konferenssipuheita.
Hän kävi edelleen kirkossa säännöllisesti, tapasi terapeuttiaan ja sai hyödyllisiä hengellisiä neuvoja piispaltaan. ”Terapeutista oli paljon hyötyä, ja minusta tuntui paljon paremmalta puhuttuani piispani kanssa”, hän sanoo.
Eräs ystävä ehdotti, että hän lausuisi pyhien kirjoitusten lempikohtiaan ääneen ja kertoisi kaikesta siitä hyvästä, mitä hän halusi saada elämäänsä. Janet teki niin uskollisesti opettelemalla ulkoa ne pyhien kirjoitusten kohdat, jotka innoittivat häntä. Kaksi hänen suosikkiaan olivat:
”Ole rohkea ja luja, älä pelkää äläkä lannistu. Herra, sinun Jumalasi, on sinun kanssasi kaikilla teilläsi.” (Joos. 1:9.)
”Älä pelkää, minä olen sinun kanssasi! Älä arkana pälyile ympärillesi – minä olen sinun Jumalasi. Minä vahvistan sinua, minä autan sinua, minä tuen sinua vakaalla, lujalla kädelläni.” (Jes. 41:10.)
Hän sai voimaa tietäessään, että Vapahtajan tehtävänä on parantaa ne, joiden mieli on murtunut, julistaa vangituille vapautusta, päästää sorretut vapauteen” (ks. Jes. 61:1; Luuk. 4:18, korostus lisätty).
Todistaessaan Vapahtajan parantavasta tehtävästä vanhin Patrick Kearon kahdentoista apostolin koorumista vakuutti väkivallan uhreille:
”Sovituksensa aiheuttaman kärsimyksen syvyyksistä Vapahtaja antaa toivoa, jonka luulit kadonneen iäksi, voimaa, jota et uskonut koskaan sinulla olevan, ja parantumisen, jota et osannut kuvitella mahdolliseksi. – –
Kädet ojennettuina Vapahtaja tarjoaa teille parantumisen lahjan. Rohkeudella, kärsivällisyydellä ja uskollisella keskittymisellä Häneen voitte ennen pitkää oppia ottamaan täysin vastaan tämän lahjan.”