”Uskosi tähden sinä olet nähnyt”, Liahona, lokakuu 2024.
Tule ja seuraa minua
”Uskosi tähden sinä olet nähnyt”
Kun nöyrrymme uskossa, Isämme voi auttaa meitä näkemään mahdollisuudet, jotka Hän näkee meitä varten.
Minulle yksi sykähdyttävimmistä ja nöyrimmäksi tekevistä kertomuksista Mormonin kirjassa on kertomus Jeredin veljestä (ks. Et. 2–3). Suuren uskonsa vuoksi häntä ei voitu estää näkemästä Herraa. Hän teki suuria ihmeitä, ja hänelle näytettiin ihmeellisiä näkyjä.
Kertomus on sykähdyttävä, koska se opettaa, että uskon ja kuuliaisuuden ansiosta meille jokaiselle on tarjolla suurta tietoa ja loistavia totuuksia.
Kertomus tekee nöyräksi, koska se osoittaa minulle, etten ole Jeredin veljen kaltainen. Toisinaan tässä elämässä olisin saattanut saada paljon enemmän tietoa ja hengellistä voimaa taivaalliselta Isältäni, ellen olisi osoittautunut heikoksi uskossa.
Minulle tästä kertomuksesta nousee esiin kaksi totuutta: 1) uskominen on avain siihen, että näemme Herran tekevän ihmeellisiä tekoja elämässämme, ja 2) koskaan ei ole liian myöhäistä uskoa ja sitten nähdä.
Kun epäilemme, me suljemme hengelliset silmämme. Jakeessa Et. 12:27 Herra paitsi huomautti, että meillä kuolevaisilla on heikkoutta, myös sanoi: ”Jos he nöyrtyvät minun edessäni ja uskovat minuun, niin minä teen sen, mikä on heikkoa, heissä vahvaksi.” Tämä antaa ymmärtää, että kun me nöyrrymme uskossa, Isämme voi auttaa meitä näkemään mahdollisuudet, jotka Hän näkee meitä varten – mitä meistä voisi tulla ja mitä voisimme saavuttaa.
Saatamme ajatella: ”Miksi Hän ilmaisisi minulle suuria asioita?” Tämä on pohjimmiltaan kysymys, jonka Nefin vanhemmat veljet Laman ja Lemuel esittivät. Kun heidän oli vaikea ymmärtää isänsä opetuksia näyistään, Nefi kysyi: ”Oletteko kysyneet Herralta?” He vastasivat: ”Emme ole, sillä ei Herra meille sellaisia ilmaise.” Vastauksena Nefi toisti Herran kehotuksen: ”Jos ette paaduta sydäntänne ja pyydätte minulta uskossa, uskoen saavanne ja pitäen tunnollisesti minun käskyni, varmasti nämä asiat ilmaistaan teille.”(1. Nefi 15:7–9, 11.) Tämä on lupaus meille kaikille.
Kuolevaisuutta edeltävässä tilassa olleen Jeesuksen Kristuksen sanat Jeredin veljelle antavat toivoa niille, jotka osoittavat voimallista uskoa ja kuuliaisuutta tavoitellessaan jumalallista ohjausta: ”Uskosi tähden sinä olet nähnyt” (Et. 3:9). Meidän uskomme voi johtaa meidät näkemään Hänen ihmeellisiä tekojaan omassa elämässämme.
Meidän etuoikeutemme ja mahdollisuutemme etsiä tietoa Herralta on myös meidän velvollisuutemme ja vastuumme. Vapahtaja on opettanut: ”Etsikää oppia vieläpä tutkimalla ja myös uskon kautta” (OL 88:118).
Presidentti Russell M. Nelson on antanut meille tämän innoitetun ohjeen:
”Haluaako Jumala todellakin puhua teille? Kyllä! – –
Kehotan teitä venymään tämänhetkisessä hengellisessä kyvyssänne saada henkilökohtaista ilmoitusta, sillä Herra on luvannut: ’Jos [etsit], sinä saat ilmoitusta ilmoituksen päälle’ [OL 42:61].”
Tiedän ainakin kolme tapaa, joilla Hän auttaa meitä näkemään Hänen tekonsa elämässämme, kun me uskomme.
1. Hän auttaa meitä näkemään elämäntehtävämme, jonka Hän on antanut meille täytettäväksi.
Kun olin 16-vuotias, patriarkka, joka ei ollut koskaan aiemmin nähnyt minua eikä tiennyt mitään taustastani, antoi minulle patriarkallisen siunaukseni. Siinä Herra vastasi tiettyihin kysymyksiin, joita minulla oli sydämessäni liittyen joihinkin henkilökohtaisiin haasteisiin. Ajatukseni niistä tuntuivat liian yksityisiltä kerrottaviksi. Yksi haaste koski sitä, löytäisinkö rakastavan naisen, joka olisi riittävän rohkea mennäkseen kanssani naimisiin huomattavasta synnynnäisestä viastani huolimatta, jonka joku lapsistamme saattaisi periä. Vastaus oli kyllä! Menin naimisiin Marien kanssa, ja saimme viisi rakasta lasta.
Herran vastaukset tuossa siunauksessa kunnioittivat huoliani ja yksityisyyttäni. Ne lausuttiin niin, että vain minä ymmärtäisin täysin niiden merkityksen. Siitä päivästä lähtien minulla on ollut luja henkilökohtainen todistus siitä, että taivaallinen Isäni tuntee minut läheisesti.
Urani toi iloa, kasvua ja tyydytystä yrittäessäni palvella Häntä ja Hänen lapsiaan. Eläkkeelle jäätyäni maailma ja se ammatillinen alue, jolla toimin, etenivät ilman minua. Joinakin päivinä, ”alakulon” hetkinä, olen miettinyt, teinkö todella mitään hyvää niinä vuosina – oliko uhrilahjani niiden suurten lupausten arvoinen, jotka minulle oli annettu.
Yhtenä niistä hetkistä tunsin tämän vastauksen: lue uudelleen patriarkallinen siunauksesi. Lukiessani sitä mieleeni tuli suoria kysymyksiä: ”Enkö antanut sinulle tämän siunauksen, kuten lupasin? Eikö tämä toteutunut elämässäsi? Ja tämä?” Näin selkeästi, kuinka Herra on täyttänyt minulle lupaamansa siunaukset. Tunsin varmuutta siitä, että se, mitä olin tarjonnut nöyrästi ja halukkaasti, oli hyväksyttävää, ja myös kehotuksen, etten ole vielä tehnyt kaikkea – minulla on yhä lisää tilaisuuksia palvella.
Minuun teki vaikutuksen myös se, etten ole yksin näissä huolenaiheissa. Monet muut saattavat ihmetellä, ovatko he tehneet mitään hyvää, kun he muistelevat elämäänsä eivätkä näe mitään suuria virstanpylväitä kuolevaisuudessa. Mutta me emme näe niin kuin Herra näkee. Ehkäpä jos päätämme keskittyä siihen, mitä Hän on antanut meille, sen sijaan että keskittyisimme siihen, mitä halusimme mutta emme saaneet, me näkisimme selkeämmin, kuinka Hänen kätensä on koskettanut elämäämme.
2. Kun luen ja tutkin pyhiä kirjoituksia rukoillen, Herra auttaa minua näkemään enemmän kuin yleistä ohjausta kaikille lapsilleen. Näen henkilökohtaista ohjausta yksilöllisiin haasteisiini.
Pyhien kirjoitusteni marginaalit, etenkin Mormonin kirjassa, ovat täynnä muistiinpanoja siitä, mitä Herra on auttanut minua näkemään noiden opetusten toteuttamisesta. Muutama vuosi sitten aloin pitää erillistä päiväkirjaa muistiinpanoista – joskus jae jakeelta – ja kirjoittaa, mitä Herra opettaa minulle. Olen lukenut Mormonin kirjan läpi useita kertoja nyt tällä tavalla, sitten Opin ja liitot, Kallisarvoisen helmen ja äskettäin Uuden testamentin. Kun aloitan tutkimiseni rukoillen ja pyydän Herraa avaamaan minulle pyhät kirjoitukset, hämmästyn sitä, kuinka paljon Hän auttaa minua näkemään.
Kertomuksilla ja vertauksilla, jotka tuntuivat tarjoavan yksinkertaisia, hyviä esimerkkejä yksittäisten ihmisten käyttäytymisestä, on yhtäkkiä käytännön sovelluksia omassa elämässäni. Pyhien kirjoitusten kohdilla, jotka olen nähnyt historiallisena taustana, on yhtäkkiä kauaskantoisia merkityksiä evankeliumin jatkuvalle palautukselle. Näen, kuinka Joosefin ja Danielin, Pietarin ja Paavalin, Nefin, kahden Alman ja sotapäällikkö Moronin kokemukset soveltuvat haasteisiin, joita kohtaamme joka päivä. Mormonin kirjan sotaluvut tarjoavat paitsi kertomuksen sotapäällikkö Moronin kaukonäköisistä taistelusuunnitelmista myös henkilökohtaisen toimintasuunnitelman Paholaisen hellittämättömien hyökkäysten kohtaamiseksi: me voimme vahvistaa henkilökohtaisia hengellisiä linnoituksia etukäteen.
Asiat, joita näen tutkiessani itsekseni, eivät ehkä ole uusia muille. Mutta saamieni opetusten kirjoittamisesta muistiin on tullut tärkeää henkilökohtaisessa hengellisessä edistymisessäni.
Profeetat ja kirkon johtohenkilöt ovat monesti kannustaneet meitä kirjoittamaan muistiin, mitä Herra opettaa meille, jos haluamme Hänen antavan meille enemmän. Vanhin David A. Bednar kahdentoista apostolin koorumista selittää: ”Olen myös oppinut, että hengellisten vaikutelmien asianmukainen muistiin merkitseminen osoittaa Vapahtajalle, kuinka paljon arvostan Hänen ohjaustaan. Yksinkertainen tapa kirjoittaa muistiin hengellisiä ajatuksia ja tuntemuksia lisää suuresti todennäköisyyttä saada ja tunnistaa lisää kehotuksia Pyhältä Hengeltä.”
3. Kun pyydämme uskossa ja nöyrän halukkaina tottelemaan, Herra auttaa meitä näkemään tilaisuuksia ja ratkaisuja, joita emme olisi nähneet omin voimin. Hän sovittaa vastauksensa meidän tarpeisiimme.
Hän on näyttänyt minulle, kuinka käsitellä ongelmia kivuliaista hengellisistä haasteista arkisempiin kodin korjaustöihin. Hän on näyttänyt minulle edessä olevia haasteita ja sitä, kuinka valmistautua. Hän on osoittanut voimansa elämässäni, kun olen pelännyt ja epäillyt – kun olen sanonut, kuten isä anoessaan poikansa parantumista: ”Minä uskon! Auta minua epäuskossani!” (Mark. 9:24.)
Emme ehkä ota Häntä riittävän vakavasti, kun luemme: ”Pyytäkää, niin teille annetaan” (Matt. 7:7) tai ”Jos sinä pyydät minulta, sinä saat” (OL 6:5). Lupaus siitä, että ”se, jolla on uskoa nähdä, on näkevä” (OL 42:49), näyttää viittaavan fyysiseen parantumiseen, mutta en usko, että sen merkitystä on rajoitettu. Kun meillä on riittävästi uskoa, Hän voi avata hengelliset silmämme näkemään ihmeensä omassa elämässämme.
En voi palata muuttamaan menneisyyttä. Mutta niin paljon aikaa kuin minulla vielä on edessäni, toivon, että voin osoittaa suurempaa uskoa Hänen rakastavaan haluunsa näyttää minulle enemmän tekojaan. Toivon kuulevani Jeredin veljen tavoin Hänen vahvistavat sanansa: ”Uskosi tähden sinä olet nähnyt.”
Kirjoittaja, kirkon lehtien entinen toimituspäällikkö, kirjoitti tämän uskontäyteisen artikkelin ennen kuin hän syyskuussa 2023 menehtyi haimasyöpään.