”Uusi sydän”, Liahona, joulukuu 2024.
Myöhempien aikojen pyhien kertomaa
Uusi sydän
En todellakaan halunnut olla jouluaattona sotilasvankilassa.
Eräänä jouluaattona asuessamme Filippiineillä isäni tuli varhain kotiin työstään pappina Clarkin lentotukikohdassa.
”Hei, Tam”, hän sanoi, ”haluan, että leivot pikkuleipiä ja harjoittelet kitarallasi joululauluja. Kerää myös tarvikkeita joulukertomuksen asuja varten. Vietämme illan vankilassa.”
Olin yhä vihainen vanhemmilleni siitä, että he olivat vieneet perheemme toiselle puolelle maailmaa. En todellakaan halunnut viettää jouluaattoa sotilasvankilassa. Valitin, mutta turhaan.
Kun astuimme vankilaan, meidät johdatettiin karuun huoneeseen, jossa oli tuoleja ja pöytä. Pian ovi avautui, ja isäni kutsui lämpimästi huoneeseen ryhmän kahlittuja ja käsiraudoissa olevia miehiä.
Sitten lauloimme joululauluja, näyttelimme luvun Luuk. 2 tapahtumat ja nautimme kotitekoisia herkkuja – samaa, mitä olisimme tehneet kotona. Jokin oli kuitenkin erilaista.
Murrosikäisen sydämeni pehmeni sinä iltana, kun näin noiden miesparkojen nöyrän kiitollisuuden. Yksi heistä kysyi joulunäytelmäämme viitaten: ”Voinko minäkin olla mukana siinä?” Muutkin halusivat tulla mukaan. Pian lisää ”enkeleitä” oli ilmoittamassa Vapahtajan erityisestä syntymästä.
Nuo vangit eivät olleet siellä, missä he halusivat olla, ja minä olin maassa, jossa en halunnut olla. Mutta tiesin, että meidät näki ja tunsi ja meitä rakasti Vapahtaja, joka oli myös ollut paikassa, josta Hän nöyrästi pyrki pääsemään pois (ks. Luuk. 22:42). 16-vuotiaan sydämessäni tiesin, etten ollut yksin.
Nuo miehet eivät olleet ainoita, jotka pyyhkivät kyyneliä sinä jouluaattona. Elämää mullistava tapahtuma tuona iltana ei ollut meidän joulunviettomme vaan pikemminkin Kristuksen voima kohottaa ja parantaa.
Tuosta jouluaatosta on kulunut melkein 50 vuotta, mutta se on yhä pyhä muisto. Erityisin, odottamattomin ja loistavin joululahjani oli uusi sydän. Sen jälkeen kaikki muuttui kohdallani.
Innostuin elämästä Filippiineillä, sain uusia ystäviä, löysin tapoja palvella ja päätin olla onnellinen – kaikki sen todistuksen ansiosta, jonka sinä jouluaattona sain vankilassa Jeesuksesta Kristuksesta ja Hänen voimallisesta rakkaudestaan.
Tiedän, että Vapahtajamme voi poistaa mielemme ja sydämemme kahleet, kun tulemme Hänen luokseen. Hän on suurin lahjamme.