”Eikö joulua tänä vuonna?”, Liahona, joulukuu 2024.
Myöhempien aikojen pyhien kertomaa
Eikö joulua tänä vuonna?
Kun kysyimme joulusta, äiti sanoi, että ajat olivat vaikeita eikä perheellä olisi sinä vuonna mitään jouluksi.
Näen yhä sieluni silmin tuon kodin sinä kylmänharmaana joulukuun päivänä Illinoisissa Yhdysvalloissa. Sen katto oli maanpinnan yläpuolella, mutta suurin osa talosta oli maan alla. ”Luultavasti siellä ei asu ketään”, toverini ja minä päättelimme.
Koputimme oveen. Hetken kuluttua nainen raotti ovea. Kerroimme hänelle, että olimme Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon lähetyssaarnaajia ja että meillä oli hänelle tärkeä sanoma. Hän epäröi mutta päästi meidät sisään.
Hän viittasi meitä istumaan kahdelle huteralle puutuolille. Huone oli hämärästi valaistu. Kun silmäni tottuivat valoon, huomasin, että talossa oli maalattia. Seinillä ei ollut tauluja. Yhtäkkiä näkyviin tuli neljä surullista lasta, jotka olivat pukeutuneet värittömiin vaatteisiin.
Jouluun oli kaksi viikkoa. Missä olivat seimi ja Jeesus-lapsi? Missä olivat värikkäät koristeet ja joulukuusi?
Kun olimme esittäneet sanomamme palautuksesta, äiti pyysi meitä tulemaan takaisin puhumaan aviomiehensä kanssa. Ennen lähtöämme kysyimme joulusta. Hän sanoi, että ajat olivat vaikeita ja ettei heillä olisi sinä vuonna mitään jouluksi.
Lähdettyämme toverini ja minä pyysimme apua paikallisen seurakunnan jäseniltä. Seurasi suuri rakkauden osoitus. Jäsenet lahjoittivat ruokaa, vaatteita, leluja ja joulukuusen koristeineen.
Palasimme tuohon kotiin muutamaa päivää myöhemmin. Koputimme, ja jälleen ovi avautui raolleen. ”Hyvää joulua”, sanoimme tervehtiessämme isää, äitiä ja neljää suurisilmäistä lasta.
Kannoimme kuusen, lahjat ja ruoan sisään. Perhe näytti ällistyneeltä. Pystytimme kuusen, laitoimme lahjat sen alle, laitoimme ruokatavarat pöydälle ja nautimme lyhyestä vierailusta. Kun valmistauduimme lähtemään, katsoin lapsia. Heillä kaikilla oli leveä hymy kasvoillaan.
Me jatkoimme perheen opettamista, ja lopulta he liittyivät kirkkoon. Kun evankeliumin valo kirkasti heidän kotiaan, isän usko vahvistui ja hän sai uuden näkemyksen perhettään varten. Hän löysi paremman työn. Perheenjäsenet tulivat toisilleen läheisemmiksi. Pian he muuttivat uuteen kotiin.
Nyt yli 60 vuotta myöhemmin kiitän yhä Herraa siitä, että Hän salli meidän siunata kuutta Hänen kallisarvoisista lapsistaan ja muistutti minua siitä, että ”kaiken, minkä te olette tehneet yhdelle näistä vähäisimmistä veljistäni, sen te olette tehneet minulle” (Matt. 25:40).