”Vapaus valita Kristus”, Liahona, joulukuu 2024.
Nuorille aikuisille
Vapaus valita Kristus
Uskonto tuntui aina joltakin sellaiselta, mikä esti minua tekemästä omia valintojani.
Yksityiskohta Brian Kershisnikin teoksesta Joskus he tulevat, kopiointi kielletty
Kun olin vauva, minut kastettiin Ukrainan ortodoksiseen kirkkoon. Varttuessani minut teki levottomaksi se seikka, etten koskaan ollut tehnyt tuota päätöstä tulla kastetuksi. Aloin ajatella, ettei uskonto antanut minulle vapautta valita itse.
Niinpä lakkasin lopulta uskomasta Jumalaan tai mihinkään hengelliseen.
Eräänä päivänä juttelin ystäväni kanssa, joka oli Tšekissä ja suoritti Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkkoon liittyvää koulutusohjelmaa. Hän kutsui minutkin mukaan ohjelmaan. En ollut aluksi kiinnostunut, mutta jonkin ajan kuluttua päätin tutustua siihen.
Pidin oppilaitoksen yleisestä myönteisyyden sanomasta, joten annoin periksi ja hain mukaan ohjelmaan.
Minua ei kuitenkaan kiinnostanut ohjelman keskittyminen Jeesukseen Kristukseen.
Tai niin luulin.
Ristiriitaisuuden tunne
Tämä oppilaitos sai minut elämään eri tavalla kuin mihin olin tottunut. Ensinnäkin sain tietää, etten saanut juoda kahvia kampuksella!
Vapauteni oli jo livahtamassa käsistäni.
Sen lisäksi jokainen aamu alkoi pakollisella hartaustilaisuudella. Nukuin enimmäkseen niiden ajan, koska en ollut kiinnostunut. Olin siellä vain oppiakseni ja sitten elääkseni elämääni haluamallani tavalla.
Mutta jonkin ajan kuluttua huomasin ympärilläni ihmiset, jotka suhtautuivat Jeesuksen Kristuksen opetuksiin vakavasti. Ukrainassa monet ihmiset kävivät kirkossa vain muutaman kerran vuodessa, mutta täällä kaikki puhuivat aina Kristuksesta. He olivat ystävällisiä, hyviä ja suhtautuivat elämään myönteisesti.
Aloin miettiä, millaista elämäni olisi, jos minäkin uskoisin Häneen. Toisinaan huomasin jopa miettiväni: ”Millainen olisi Jeesuksen näkökulma?”
Oliko tämä todellista?
Tunsin itseni hämmentyneeksi. Kerroin yhdelle oppilaitoksessa olevista ystävistäni, että tunsin olevani ristiriitatilanteessa. Hän kannusti minua, että koettaisin rukoilla tunteistani.
Eräänä sumuisena aamuna päätin etsiä ulkoa rauhallisen paikan, jossa mietiskellä. En tiedä, mikä minulle tuli, mutta mietiskelyn sijaan ajattelin antaa Jumalalle mahdollisuuden. Sanoin: ”Hyvä on, jutellaan.”
Ja pidin elämäni pisimmän rukouksen.
Halusin vain tietää, ovatko Jumala ja Jeesus Kristus todellisia.
Kun rukoilin, aurinko tunkeutui sumun läpi. Tunsin sen lämmön ihollani ja lämmön sydämessäni. Minusta tuntui kuin jonkun käsi olisi ollut olallani ja kertonut minulle, että He olivat siinä kanssani.
Viesti oli selvä: He ovat todellisia. He olivat tietoisia minusta.
Tajusin myös jotakin muuta.
Katsellessani niitä, jotka elivät Jeesuksen Kristuksen evankeliumin mukaan, en nähnyt, että ketään olisi pakotettu tekemään sellaista, mitä he eivät halunneet tehdä, tai että he tuntisivat uskonsa rajoittavan heitä. Näin heidän tekevän valinnan elää kuten Jeesus Kristus, koska he halusivat tehdä niin.
Mormonin kirjassa profeetta Moroni esittää lupauksensa kutsuna, ei käskynä: ”Jos te kysytte vilpittömin sydämin, vakain aikein, Kristukseen uskoen, hän ilmoittaa niistä teille totuuden Pyhän Hengen voimalla” (Moroni 10:4).
Tajusin, että minäkin halusin valita Hänet.
Epätäydellistä opetuslapseutta
Siitä lähtien aloin vakavasti tutustua Jeesukseen Kristukseen. Osallistuin lähetystyöoppiaiheisiin. Tutkin Mormonin kirjaa. Rukoilin joka päivä. Menin jopa kasteelle! (Oma valintani tällä kertaa!) Tämä kaikki oli minulle hyvin uutta, mutta tunsin sydämeni muuttuvan.
Minulla on vielä paljon opittavaa, ja olen kovin epätäydellinen, mutta sanon aina itselleni: ”Yritähän ihan vain olla Kristuksen kaltainen tänään. Jatka vain yrittämistä.”
Vanhin Joaquín E. Costa seitsemänkymmenen koorumista on opettanut kauniisti: ”Toisinaan usko Jeesukseen Kristukseen voi tuntua lähes mahdottomalta, miltei saavuttamattomalta. Saatamme ajatella, että Kristuksen luo tuleminen vaatii lujuutta, voimaa ja täydellisyyttä, joita meillä ei ole, emmekä vain löydä tarmoa tehdä sitä kaikkea. Olen kuitenkin oppinut – –, että juuri usko Jeesukseen Kristukseen antaa meille tarmoa aloittaa matkan.”
Jeesus Kristus voi muuttaa meitä, jos annamme Hänelle mahdollisuuden ja jatkamme yrittämistä. Hän ei rajoita vapauttamme. Sen sijaan Hän tarjoaa meille sovituksensa kautta vieläkin enemmän: iloa, parantumista ja toivoa.
Meillä on vapaus valita Hänet joka päivä, ja olen kiitollinen ihmeistä, joita valintani seurata Häntä tuo elämääni.
Kirjoittaja on Kiovasta Ukrainasta.