3

Pappeuden periaatteet

3.0

Johdanto

Pappeus on Jumalan valtuus ja voima. Pappeuden avulla taivaallinen Isä tekee työtään ”ihmisen kuolemattomuuden ja iankaikkisen elämän [toteuttamiseksi]” (Moos. 1:39). Jumala antaa valtuutta ja voimaa pojilleen ja tyttärilleen maan päällä avuksi tämän työn toteuttamisessa (ks. luku 1).

3.2

Pappeuden siunaukset

Liittojen ja pappeuden toimitusten kautta Jumala tarjoaa suurenmoisia siunauksia kaikkien lastensa saataville. Näitä siunauksia ovat seuraavat:

• kaste ja jäsenyys Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkossa

• Pyhän Hengen lahja

• sakramentin nauttiminen

• valtuus ja voima palvella kirkon tehtävissä ja toimeksiannoissa

• patriarkallisen siunauksen sekä muiden pappeuden siunausten saaminen parantumiseksi, lohduksi ja opastukseksi

• Jumalan voiman saaminen temppelissä

• sinetöiminen perheenjäseniin iankaikkisuudeksi

• iankaikkisen elämän lupaus.

3.3

Melkisedekin pappeus ja Aaronin pappeus

Kirkossa pappeus jakautuu kahteen osaan: Melkisedekin pappeuteen ja Aaronin pappeuteen (ks. OL 107:1).

3.3.1

Melkisedekin pappeus

Melkisedekin pappeus on ”[pyhä pappeus] Jumalan Pojan järjestyksen mukaan” (OL 107:3). Se on voima, jolla Jumalan pojista ja tyttäristä voi tulla Hänen kaltaisiaan (ks. OL 84:19–21; 132:19–20).

Tällä valtuudella kirkon johtohenkilöt johtavat ja hallinnoivat kaikkea kirkon hengellistä työtä (ks. OL 107:18).

Vaarnanjohtaja on johtava ylipappi vaarnassa (ks. OL 107:8, 10; ks. myös luku 6 tässä käsikirjassa). Piispa on johtava ylipappi seurakunnassa (ks. OL 107:17; ks. myös luku 7 tässä käsikirjassa).

Tietoa Melkisedekin pappeuden viroista ja vastuista on kohdassa 8.1.

3.3.2

Aaronin pappeus

Aaronin pappeus on ”lisäys – – Melkisedekin pappeuteen” (OL 107:14). Siihen sisältyvät avaimet seuraaviin:

• enkelien palvelus

• parannuksen evankeliumi

• palveleminen ulkoisissa toimituksissa kuten kasteessa syntien anteeksisaamiseksi.

(Ks. OL 13:1; 84:26–27; 107:20.)

Piispa on Aaronin pappeuden johtaja seurakunnassa (ks. OL 107:15).

Tietoa Aaronin pappeuden viroista ja vastuista on kohdassa 10.1.3.

3.4

Pappeuden valtuus

Pappeuden valtuus on valtuutus edustaa Jumalaa ja toimia Hänen nimessään. Kirkossa kaikkea pappeuden valtuutta käytetään niiden johdolla, joilla on pappeuden avaimet.

3.4.1

Pappeuden avaimet

Pappeuden avaimet tarkoittavat valtuutta johtaa pappeuden käyttämistä Jumalan lasten hyväksi.

3.4.1.1

Ne, joilla on pappeuden avaimet

Herra on antanut kaikille apostoleilleen kaikki avaimet, jotka kuuluvat Jumalan valtakuntaan maan päällä. Virkaiältään vanhin elävä apostoli, kirkon presidentti, on ainoa henkilö maan päällä, jolla on valtuus käyttää kaikkia niitä pappeuden avaimia (ks. OL 81:1–2; 107:64–67, 91–92; 132:7).

Kirkon presidentin johdolla seuraaville pappeusjohtajille annetaan avaimia, jotta he voivat johtaa omalla vastuualueellaan:

• vaarnanjohtajat ja piirinjohtajat

• piispat ja seurakunnanjohtajat

• Melkisedekin pappeuden ja Aaronin pappeuden koorumien johtajat

• temppelinjohtajat

• lähetysjohtajat ja lähetyssaarnaajien koulutuskeskusten johtajat

Nämä johtajat saavat pappeuden avaimia, kun heidät erotetaan tehtäviinsä.

Pappeuden avaimia ei anneta muille, mukaan lukien paikallisten pappeusjohtajien neuvonantajat tai kirkon järjestöjen johtajat. Kirkon järjestöjen johtajat johtavat niiden johdolla, joilla on pappeuden avaimet (ks. 4.2.4).

3.4.1.2

Järjestys Herran työssä

Pappeuden avaimet varmistavat sen, että Herran pelastuksen ja korotuksen työtä toteutetaan hyvässä järjestyksessä (ks. OL 42:11; 132:8). Ne, joilla on pappeuden avaimet, johtavat Herran työtä omalla vastuualueellaan. Tämä johtamisvaltuus on voimassa vain johtohenkilön saaman tehtävän nimenomaisissa vastuissa. Kun pappeusjohtaja vapautetaan tehtävästään, hänellä ei ole enää hallussaan näitä avaimia.

3.4.2

Pappeuden antaminen ja virkaan asettaminen

Niiden johdolla, joilla on hallussaan pappeuden avaimet, Aaronin pappeus ja Melkisedekin pappeus annetaan kelvollisille miespuolisille kirkon jäsenille (ks. OL 84:14–17). Kun asianmukainen pappeus on annettu, henkilö asetetaan johonkin virkaan siinä pappeudessa, kuten diakonin tai vanhimman virkaan. Pappeudenhaltija käyttää pappeutta sen viran oikeuksien ja velvollisuuksien mukaan (ks. OL 107:99).

Lisää tietoa pappeuden antamisesta ja virkaan asettamisesta on kohdissa 8.1.1 ja 18.10.

3.4.3

Pappeuden valtuuden delegointi kirkossa palvelemiseksi

3.4.3.1

Tehtävään erottaminen

Kun kirkon jäseniä erotetaan tehtäviin niiden johdolla, joilla on pappeuden avaimet, heille annetaan valtuus Jumalalta toimia siinä tehtävässä. Esimerkiksi:

• Naiselle, jonka piispa kutsuu ja erottaa seurakunnan Apuyhdistyksen johtajan tehtävään, annetaan valtuus johtaa Apuyhdistyksen työtä seurakunnassa.

Kaikki, jotka kutsutaan ja erotetaan tehtävään, palvelevat niiden johdolla, jotka johtavat heitä (ks. 3.4.1.2).

Kun heidät vapautetaan tehtävästä, heillä ei ole enää siihen liittyvää valtuutta.

3.4.3.2

Toimeksianto

Kirkon johtavat virkailijat voivat delegoida valtuutta antamalla toimeksiannon. Kun miehet ja naiset saavat näitä toimeksiantoja, heille annetaan valtuus Jumalalta toimia. Esimerkiksi:

• Ensimmäinen presidenttikunta ja kahdentoista apostolin koorumi delegoivat valtuutta seitsenkymmenille, joille annetaan toimeksianto johtaa vyöhykkeitä ja toimia vaarnakonferenssien johtavana virkailijana.

• Valtuutta delegoidaan kirkon jäsenille toimia palvelutyöveljinä ja palvelutyösisarina.

Valtuus, joka delegoidaan toimeksiantona, rajoittuu tiettyihin vastuisiin ja toimeksiannon kestoon.

3.4.4

Pappeuden valtuuden vanhurskas käyttäminen

Tätä valtuutta voi käyttää vain vanhurskaudessa (ks. OL 121:36). Sitä käytetään taivuttelemalla, pitkämielisyydellä, lempeydellä, sävyisyydellä, rakkaudella ja ystävällisyydellä (ks. OL 121:41–42).

Ne, jotka käyttävät pappeuden valtuutta, eivät painosta muita omaan tahtoonsa. He eivät käytä pappeuden valtuutta itsekkäisiin tarkoituksiin.

3.5

Pappeuden voima

Pappeuden voima on Jumalan voima, jota Hän käyttää siunatakseen lapsiaan. Jumalan pappeuden voimaa virtaa kaikille kirkon jäsenille – naisille ja miehille – kun he pitävät liitot, joita he ovat solmineet Hänen kanssaan. Jäsenet solmivat näitä liittoja, kun he saavat pappeuden toimituksia. (Ks. OL 84:19–20.)

Pappeuden voiman siunauksia, joita jäsenet voivat saada, ovat mm. seuraavat:

• opastusta elämään

• ilmoitusta siihen, kuinka toteuttaa työ, johon heidät on asetettu tai erotettu tai josta heille on annettu toimeksianto

• apua ja voimaa tulla enemmän Jeesuksen Kristuksen ja taivaallisen Isän kaltaiseksi.

3.5.1

Liitot

Liitto on pyhä lupaus Jumalan ja Hänen lastensa kesken. Jumala asettaa liitolle ehdot, ja Hänen lapsensa suostuvat noudattamaan niitä ehtoja. Jumala lupaa siunata lapsiaan, kun nämä täyttävät liiton.

Kaikki, jotka kestävät loppuun asti pitäen liittonsa, saavat iankaikkisen elämän (ks. 2. Nefi 31:17–20; OL 14:7).

Vanhemmat, kirkon johtohenkilöt ja muut auttavat yksilöitä valmistautumaan siihen, että nämä solmivat liittoja saadessaan evankeliumin toimituksia. He huolehtivat siitä, että henkilö ymmärtää liitot, joita hän solmii. Kun henkilö on solminut liiton, he auttavat häntä pitämään sen. (Ks. Moosia 18:8–11, 23–26.)

3.5.2

Toimitukset

Toimitus on pyhä teko, joka suoritetaan pappeuden valtuudella.

Monissa toimituksissa ihmiset solmivat liittoja Jumalan kanssa. Esimerkkejä niistä ovat kaste, sakramentti, endaumentti ja avioliiton sinetöimistoimitus.

Pelastuksen ja korotuksen toimitukset ovat välttämättömiä iankaikkiselle elämälle. Lisää tietoa on kohdassa 18.1.

3.6

Pappeus ja koti

Kaikkia kirkon jäseniä, jotka pitävät liittonsa – naisia, miehiä ja lapsia – siunataan Jumalan pappeuden voimalla kodissaan heidän itsensä ja perheensä vahvistamiseksi (ks. 3.5). Tämä voima auttaa jäseniä tekemään Jumalan pelastuksen ja korotuksen työtä heidän henkilökohtaisessa elämässään ja perheensä elämässä (ks. 2.2).

Miehet, joilla on Melkisedekin pappeus, voivat antaa pappeuden siunauksia perheenjäsenille suomaan ohjausta, parantumista ja lohtua. Tarvittaessa kirkon jäsenet voivat tavoitella näitä siunauksia myös sukulaisilta, palvelutyöveljiltä tai kirkon paikallisilta johtohenkilöiltä.