3

Pappeuden periaatteet

3.0

Johdanto

Pappeus on Jumalan valtuus ja voima. Pappeuden avulla taivaallinen Isä tekee työtään ”ihmisen kuolemattomuuden ja iankaikkisen elämän [toteuttamiseksi]” (Moos. 1:39). Jumala antaa valtuutta ja voimaa pojilleen ja tyttärilleen maan päällä avuksi tämän työn toteuttamisessa (ks. luku 1).

3.1

Pappeuden palautus

Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkko on maan päällä ainoa organisaatio, jolla on pappeuden valtuus. Profeetta Joseph Smith sai Aaronin pappeuden ja sen avaimet Johannes Kastajalta (ks. OL 13:1). Hän sai Melkisedekin pappeuden ja sen avaimet apostoleilta Pietari, Jaakob ja Johannes (ks. OL 27:12–13).

Kirtlandin temppelissä Mooses, Elias ja Elia ilmestyivät Joseph Smithille ja antoivat hänelle lisää valtuutta, joka on välttämätön Jumalan työn toteuttamiseksi myöhempinä aikoina (ks. OL 110:11–16).

Ensimmäisen presidenttikunnan ja kahdentoista apostolin koorumin jokaisella jäsenellä on kaikki nämä pappeuden avaimet tänä päivänä. Nämä johtohenkilöt kutsuvat ja valtuuttavat muita kirkon jäseniä käyttämään Jumalan pappeuden valtuutta ja voimaa apuna Jumalan pelastuksen ja korotuksen työssä.

3.2

Pappeuden siunaukset

Liittojen ja pappeuden toimitusten kautta Jumala tarjoaa suurenmoisia siunauksia kaikkien lastensa saataville. Näitä siunauksia ovat seuraavat:

• kaste ja jäsenyys Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkossa

• Pyhän Hengen lahja

• sakramentin nauttiminen

• valtuus ja voima palvella kirkon tehtävissä ja toimeksiannoissa

• patriarkallisen siunauksen saaminen sekä muiden pappeuden siunausten saaminen parantumiseksi, lohduksi ja ohjeeksi

• Jumalan voiman saaminen temppelissä

• sinetöiminen perheenjäseniin iankaikkisuudeksi

• iankaikkisen elämän lupaus.

Jumalan lapset voivat saada näitä pappeuden siunauksia ja kokea suurta iloa, kun he elävät Jeesuksen Kristuksen evankeliumin mukaan.

3.3

Melkisedekin pappeus ja Aaronin pappeus

Kirkossa pappeus jakautuu kahteen osaan: Melkisedekin pappeuteen ja Aaronin pappeuteen (ks. OL 107:1).

3.3.1

Melkisedekin pappeus

Melkisedekin pappeus on ”[pyhä pappeus] Jumalan Pojan järjestyksen mukaan” (OL 107:3). Se on voima, jolla Jumalan pojista ja tyttäristä voi tulla Hänen kaltaisiaan (ks. OL 84:19–21; 132:19–20).

”Melkisedekin pappeudella on oikeus johtaa.” Sillä on ”voima ja valtuus kaikkiin virkoihin kirkossa kaikkina maailmanaikoina, palvella hengellisissä asioissa”. (OL 107:8.) Tällä valtuudella kirkon johtohenkilöt johtavat ja hallinnoivat kaikkea kirkon hengellistä työtä (ks. OL 107:18).

Kirkon presidentti on Melkisedekin pappeuden johtava ylipappi (ks. OL 107:65–67). Vaarnanjohtaja on johtava ylipappi vaarnassa (ks. OL 107:8, 10; ks. myös luku 6 tässä käsikirjassa). Piispa on johtava ylipappi seurakunnassa (ks. OL 107:17; ks. myös luku 7 tässä käsikirjassa).

Tietoa Melkisedekin pappeuden viroista ja vastuista on kohdassa 8.1.

3.3.2

Aaronin pappeus

Aaronin pappeus on ”lisäys – – Melkisedekin pappeuteen” (OL 107:14). Siihen sisältyvät avaimet seuraaviin:

• enkelien palvelus

• parannuksen evankeliumi

• palveleminen ulkoisissa toimituksissa kuten kasteessa syntien anteeksisaamiseksi.

(Ks. OL 13:1; 84:26–27; 107:20.)

Piispa on Aaronin pappeuden johtaja seurakunnassa (ks. OL 107:15).

Tietoa Aaronin pappeuden viroista ja vastuista on kohdassa 10.1.3.

3.4

Pappeuden valtuus

Pappeuden valtuus on valtuutus edustaa Jumalaa ja toimia Hänen nimessään. Kirkossa kaikkea pappeuden valtuutta käytetään niiden johdolla, joilla on pappeuden avaimet.

Kelvollinen miespuolinen kirkon jäsen saa pappeuden valtuuden, kun hänelle annetaan pappeus ja hänet asetetaan pappeuden virkaan. Kaikki kirkon jäsenet voivat käyttää delegoitua valtuutta, kun heidät erotetaan tehtävään tai heille annetaan toimeksianto auttaa Jumalan työn toteuttamisessa. Jäsenet ovat tilivelvollisia Jumalalle ja Hänen nimittämilleen johtohenkilöille siitä, kuinka he käyttävät Hänen valtuuttaan (ks. 3.4.4).

3.4.1

Pappeuden avaimet

Pappeuden avaimet tarkoittavat valtuutta johtaa pappeuden käyttämistä Jumalan lasten hyväksi. Kaikkea pappeuden valtuuden käyttöä johtavat kirkossa ne, joilla on pappeuden avaimet (ks. OL 65:2).

3.4.1.1

Ne, joilla on pappeuden avaimet

Jeesuksella Kristuksella on kaikki pappeuden avaimet. Hänen johdollaan pappeuden avaimia annetaan miehille, jotka auttavat Jumalan työssä tietyissä tehtävissä, kuten seuraavassa selitetään.

Herra on antanut kaikille apostoleilleen kaikki avaimet, jotka kuuluvat Jumalan valtakuntaan maan päällä. Virkaiältään vanhin elävä apostoli, kirkon presidentti, on ainoa henkilö maan päällä, jolla on valtuus käyttää kaikkia niitä pappeuden avaimia (ks. OL 81:1–2; 107:64–67, 91–92; 132:7).

Kirkon presidentin johdolla seuraaville pappeusjohtajille annetaan avaimia, jotta he voivat johtaa omalla vastuualueellaan:

• vaarnanjohtajat ja piirinjohtajat

• piispat ja seurakunnanjohtajat

• Melkisedekin pappeuden ja Aaronin pappeuden koorumien johtajat

• temppelinjohtajat

• lähetysjohtajat ja lähetyssaarnaajien koulutuskeskusten johtajat

• kirkon historiallisten paikkojen johtajat.

Nämä johtajat saavat pappeuden avaimia, kun heidät erotetaan tehtäviinsä.

Pappeuden avaimia ei anneta muille, mukaan lukien paikallisten pappeusjohtajien neuvonantajat tai kirkon järjestöjen johtajat. Näille johtohenkilöille annetaan delegoitu valtuus, kun heidät erotetaan tehtävään ja kun he saavat toimeksiantoja niiden johdolla, joilla on pappeuden avaimet. Kirkon järjestöjen johtajat johtavat niiden johdolla, joilla on pappeuden avaimet (ks. 4.2.4).

3.4.1.2

Järjestys Jumalan työssä

Pappeuden avaimet varmistavat sen, että Jumalan pelastuksen ja korotuksen työtä toteutetaan hyvässä järjestyksessä (ks. OL 42:11; 132:8). Ne, joilla on pappeuden avaimet, johtavat Herran työtä omalla vastuualueellaan. Tämä johtamisvaltuus on voimassa vain johtohenkilön saaman tehtävän nimenomaisissa vastuissa. Kun pappeusjohtaja vapautetaan tehtävästään, hänellä ei ole enää hallussaan näitä avaimia.

Kaikki, jotka palvelevat kirkossa, erotetaan tehtävään tai he saavat toimeksiannon sellaisen henkilön johdolla, jolla on pappeuden avaimet.

3.4.2

Pappeuden antaminen ja virkaan asettaminen

Niiden johdolla, joilla on hallussaan pappeuden avaimet, Aaronin pappeus ja Melkisedekin pappeus annetaan kelvollisille miespuolisille kirkon jäsenille (ks. OL 84:14–17). Kun asianmukainen pappeus on annettu, henkilö asetetaan johonkin virkaan siinä pappeudessa, kuten diakonin tai vanhimman virkaan. Pappeudenhaltija käyttää pappeutta sen viran oikeuksien ja velvollisuuksien mukaan (ks. OL 107:99).

Jokaisen miehen Jeesuksen Kristuksen kirkossa tulee pyrkiä olemaan kelvollinen saamaan Melkisedekin pappeus ja käyttämään sitä muiden palvelemiseen. Kun mies saa tämän pappeuden, hän solmii liiton täyttää uskollisesti pappeusvastuunsa. Lisäksi hän saa Jumalalta valan eli lupauksen iankaikkisista siunauksista (ks. OL 84:33–44; ks. myös Pyhien kirjoitusten opas, ”Pappeuden vala ja liitto”).

Lisää tietoa pappeuden antamisesta ja virkaan asettamisesta on kohdissa 8.1.1, 10.6, 18.10 ja 38.2.5.

3.4.3

Pappeuden valtuuden delegointi kirkossa palvelemiseksi

Pappeuden valtuutta kirkossa palvelemiseksi delegoidaan jäsenille seuraavin tavoin:

• erottamalla johonkin kirkon tehtävään

• kirkon johtavien virkailijoiden antamilla toimeksiannoilla.

3.4.3.1

Tehtävään erottaminen

Kun kirkon jäseniä erotetaan tehtäviin niiden johdolla, joilla on pappeuden avaimet, heille annetaan valtuus Jumalalta toimia siinä tehtävässä. Esimerkiksi:

• Naiselle, jonka piispa kutsuu ja erottaa seurakunnan Apuyhdistyksen johtajan tehtävään, annetaan valtuus johtaa Apuyhdistyksen työtä seurakunnassa.

• Mies tai nainen, jonka piispakunnan jäsen kutsuu ja erottaa Alkeisyhdistyksen opettajan tehtävään, annetaan valtuus opettaa Alkeisyhdistyksen lapsia seurakunnassa.

Kaikki, jotka kutsutaan ja erotetaan tehtävään, palvelevat niiden johdolla, jotka johtavat heitä (ks. 3.4.1.2).

Kun kirkon jäsenet vapautetaan tehtävästä, heillä ei ole enää siihen liittyvää valtuutta.

Lisää tietoa jäsenten erottamisesta kirkon tehtäviin on kohdassa 18.11.

3.4.3.2

Toimeksianto

Kirkon johtavat virkailijat voivat delegoida valtuutta antamalla toimeksiannon. Kun miehet ja naiset saavat näitä toimeksiantoja, heille annetaan valtuus Jumalalta toimia. Esimerkiksi:

• Ensimmäinen presidenttikunta ja kahdentoista apostolin koorumi delegoivat valtuutta seitsenkymmenille, joille annetaan toimeksianto johtaa vyöhykkeitä ja toimia vaarnakonferenssien johtavana virkailijana.

• Lähetysjohtajat delegoivat valtuutta mies- ja naispuolisille lähetyssaarnaajille, joille annetaan toimeksianto johtaa ja kouluttaa muita lähetyssaarnaajia.

• Valtuutta delegoidaan kirkon jäsenille toimia palvelutyöveljinä ja palvelutyösisarina. Näin tapahtuu, kun he saavat piispan johdolla toimeksiannon vanhinten koorumin johtajalta tai Apuyhdistyksen johtajalta.

Valtuus, joka delegoidaan toimeksiantona, rajoittuu tiettyihin vastuisiin ja toimeksiannon kestoon.

Lisää tietoa toimeksiantojen delegoimisesta on kohdassa 4.2.5.

3.4.4

Pappeuden valtuuden vanhurskas käyttäminen

Kirkon johtohenkilöt ja jäsenet käyttävät annettua tai delegoitua pappeuden valtuutta muiden elämän siunaamiseen.

Tätä valtuutta voi käyttää vain vanhurskaudessa (ks. OL 121:36). Sitä käytetään taivuttelemalla, pitkämielisyydellä, lempeydellä, sävyisyydellä, rakkaudella ja ystävällisyydellä (ks. OL 121:41–42). Johtohenkilöt neuvottelevat muiden kanssa ykseyden hengessä ja etsivät ilmoituksen kautta Herran tahtoa (ks. OL 41:2). Tietoa muiden kanssa neuvottelemisesta on kohdassa 4.2.3.

Ne, jotka käyttävät pappeuden valtuutta, eivät painosta muita omaan tahtoonsa. He eivät käytä pappeuden valtuutta itsekkäisiin tarkoituksiin. Jos henkilö käyttää tätä valtuutta epävanhurskaasti, ”taivaat vetäytyvät [ja] Herran Henki tulee murheelliseksi” (OL 121:37).

Joihinkin kirkon tehtäviin sisältyy vastuu johtaa. Tietoa johtamisesta kirkossa on kohdassa 4.2.4.

3.5

Pappeuden voima

Pappeuden voima on Jumalan voima, jota Hän käyttää siunatakseen lapsiaan. Jumalan pappeuden voimaa virtaa kaikille kirkon jäsenille – naisille ja miehille – kun he pitävät liitot, joita he ovat solmineet Hänen kanssaan. Jäsenet solmivat näitä liittoja, kun he saavat pappeuden toimituksia. (Ks. OL 84:19–20.)

Pappeuden voiman siunauksia, joita jäsenet voivat saada, ovat mm. seuraavat:

• opastusta elämään

• ilmoitusta siihen, kuinka toteuttaa työ, johon heidät on asetettu tai erotettu tai josta heille on annettu toimeksianto

• apua ja voimaa tulla enemmän Jeesuksen Kristuksen ja taivaallisen Isän kaltaiseksi.

3.5.1

Liitot

Liitto on pyhä lupaus Jumalan ja Hänen lastensa kesken. Jumala asettaa liitolle ehdot, ja Hänen lapsensa suostuvat noudattamaan niitä ehtoja. Jumala lupaa siunata lapsiaan, kun nämä täyttävät liiton.

Jäsenet solmivat liittoja Jumalan kanssa, kun he saavat pelastuksen ja korotuksen toimituksia (ks. 18.1). Kaikki, jotka kestävät loppuun asti pitäen liittonsa, saavat iankaikkisen elämän (ks. 2. Nefi 31:17–20; OL 14:7).

Vanhemmat, kirkon johtohenkilöt ja muut auttavat yksilöitä valmistautumaan siihen, että nämä solmivat liittoja saadessaan evankeliumin toimituksia. He huolehtivat siitä, että henkilö ymmärtää liitot, joita hän solmii. Kun henkilö on solminut liiton, he auttavat häntä pitämään sen. (Ks. Moosia 18:8–11, 23–26.)

3.5.2

Toimitukset

Toimitus on pyhä teko, joka suoritetaan pappeuden valtuudella. Toimitukset ovat aina olleet osa Jeesuksen Kristuksen evankeliumia (ks. 1. Moos. 1:28; Moos. 6:64–65).

Monissa toimituksissa ihmiset solmivat liittoja Jumalan kanssa. Esimerkkejä niistä ovat kaste, sakramentti, endaumentti ja avioliiton sinetöimistoimitus. Muissa toimituksissa, kuten patriarkallisessa siunauksessa tai sairaille annettavissa siunauksissa, ihmiset eivät solmi liittoja, vaan he saavat opastusta ja voimaa liittojen pitämiseen.

Toimituksilla on vertauskuvallinen merkitys, joka suuntaa ihmisiä kohti taivaallista Isää ja Jeesusta Kristusta. Toimituksissa, joihin sisältyy liittoja, vertauskuvallisuus auttaa yksilöitä ymmärtämään lupaukset, joita he antavat, ja siunaukset, joita he saavat olemalla uskollisia.

Jokainen toimitus suo yksilöille mahdollisuuden saada runsaita hengellisiä siunauksia. Herra on ilmoittanut: ”[Pappeuden] toimituksissa ilmenee jumalisuuden voima” (OL 84:20). Pelastuksen ja korotuksen toimitukset ovat välttämättömiä iankaikkiselle elämälle. Lisää tietoa on kohdassa 18.1.

Elävät ihmiset vastaanottavat itse pelastuksen ja korotuksen toimitukset. Mahdollisuuksien mukaan he palaavat sitten temppeliin suorittamaan näitä toimituksia sijaistoimituksina niiden puolesta, jotka ovat kuolleet. Lisää tietoa toimitusten suorittamisesta edesmenneiden puolesta on luvussa 28.

3.6

Pappeus ja koti

Kaikkia kirkon jäseniä, jotka pitävät liittonsa – naisia, miehiä ja lapsia – siunataan Jumalan pappeuden voimalla kodissaan heidän itsensä ja perheensä vahvistamiseksi (ks. 3.5). Tämä voima auttaa jäseniä tekemään Jumalan pelastuksen ja korotuksen työtä heidän henkilökohtaisessa elämässään ja perheensä elämässä (ks. 2.2).

Miehet, joilla on Melkisedekin pappeus, voivat antaa pappeuden siunauksia perheenjäsenille suomaan ohjausta, parantumista ja lohtua. Tarvittaessa kirkon jäsenet voivat tavoitella näitä siunauksia myös sukulaisilta, palvelutyöveljiltä tai kirkon paikallisilta johtohenkilöiltä. Lisää tietoa pappeuden siunauksista on kohdissa 18.13 ja 18.14.