32

Parannus ja kirkon jäsenyysneuvostot

32.0

Johdanto

Useimmiten parannus on yksilön, Jumalan ja niiden välinen asia, joihin henkilön synnit ovat vaikuttaneet. Toisinaan kuitenkin piispan tai vaarnanjohtajan pitää auttaa kirkon jäseniä heidän pyrkimyksissään tehdä parannus.

Kun piispa ja vaarnanjohtaja auttavat jäsentä parannuksen tekemisessä, he tekevät sen rakkautta ja huolenpitoa osoittaen. He noudattavat Vapahtajan esimerkkiä. Hän kohotti ihmisiä ja auttoi heitä kääntymään pois synnistä ja kääntymään kohti Jumalaa (ks. Matt. 9:10–13; Joh. 8:3–11).

Kuten seuraavassa esitetään, tämä luku on järjestetty opastamaan johtohenkilöitä sellaisissa tärkeissä päätöksissä ja toimenpiteissä, jotka ovat tarpeen autettaessa henkilöä tekemään parannus vakavasta synnistä ja autettaessa suojelemaan muita.

• Kirkon rooli autettaessa henkilöä tekemään parannus. Kohdissa 32.1–32.4 selitetään Herran oppia parannuksesta ja anteeksiannosta. Näissä kohdissa selitetään myös kirkon jäsenyysrajoitusten ja jäsenyyden peruuttamisen kolme tarkoitusta. Lisäksi niissä selitetään piispan ja vaarnanjohtajan rooli, kun jäsentä autetaan parannuksen tekemisessä.

• Siitä päättäminen, millä tavalla henkilöä autetaan tekemään parannus. Kohdissa 32.5–32.7 annetaan ohjeita siitä päättämiseen, onko jäsenyysneuvosto vai henkilökohtainen neuvonta sopiva tapa auttaa henkilöä parannuksen tekemisessä.

• Henkilökohtaisen neuvonnan antaminen. Kohdassa 32.8 esitetään ohjeita piispan tai vaarnanjohtajan antamaan henkilökohtaiseen neuvontaan. Siinä selitetään myös epävirallisia kirkon jäsenyysrajoituksia.

• Kirkon jäsenyysneuvoston pitäminen. Kohdissa 32.9–32.14 selitetään, ketkä ovat vastuussa jäsenyysneuvostoista, kuinka niitä pidetään ja mitkä ovat mahdolliset päätökset. Myös näiden päätösten seurauksia selitetään.

• Kirkon jäsenoikeuksien palauttaminen. Kohdissa 32.15–32.17 selitetään, kuinka henkilö voi saada kirkon jäsenoikeudet palautetuksi parannuksen avulla.

Ellei toisin mainita, viittaukset vaarnanjohtajaan koskevat myös lähetysjohtajaa. Viittaukset piispaan koskevat myös seurakunnanjohtajaa.

Ensimmäinen presidenttikunta määrittää menettelytavat ja vaiheet parannuksen tekemiseen vakavasta synnistä. Ensimmäisen presidenttikunnan tukena on kirkon luottamuksellisten asiakirjojen toimisto. Vaarnanjohtaja tai piispa voi ottaa yhteyttä kyseiseen toimistoon hallinnollisissa tai menettelytapoihin liittyvissä kysymyksissä. Kyseinen toimisto voi myös antaa ohjeita siihen, kuinka lähettää pyyntöjä ensimmäisen presidenttikunnan toimistoon. Yhteystiedot:

Puhelin: [phone] tai [phone], alanumero 2 2053

Maksuton (GSD-puhelin): [phone]

Sähköposti: [e-mail]

---

KIRKON ROOLI AUTETTAESSA HENKILÖÄ TEKEMÄÄN PARANNUS

---

32.1

Parannus ja anteeksianto

Herra on sanonut, ”ettei mikään epäpuhdas voi periä taivaan valtakuntaa” (Alma 11:37; ks. myös 3. Nefi 27:19). Syntimme tekevät meistä epäpuhtaan – kelvottoman asumaan taivaallisen Isämme luona. Ne tuottavat meille myös ahdistusta tässä elämässä.

Jumalan oikeudenmukaisuuden laki vaatii seurauksen, kun teemme syntiä (ks. Alma 42:14, 17–18). Hänen suuri armonsuunnitelmansa voi kuitenkin ”tyydyttää oikeudenmukaisuuden vaatimukset ja [sulkea meidät] turvallisten käsivarsien suojaan” (Alma 34:16; ks. myös Moosia 15:9).

Toteuttaakseen armonsuunnitelmansa taivaallinen Isä lähetti ainosyntyisen Poikansa Jeesuksen Kristuksen sovittamaan meidän syntimme (ks. Alma 42:15). Jeesus kärsi rangaistuksen, jonka oikeudenmukaisuuden laki vaatii synneistämme (ks. OL 19:15–19; ks. myös Alma 42:24–25). Tällä uhrillaan sekä Isä että Poika osoittivat äärettömän rakkautensa meitä kohtaan (ks. Joh. 3:16).

Kun me osoitamme parannukseen johtavaa uskoa, taivaallinen Isä antaa meille anteeksi ja suo meille armon Jeesuksen Kristuksen sovitustyön ansiosta (ks. Alma 34:15; ks. myös Alma 42:13). Kun meidät puhdistetaan ja meille annetaan anteeksi, me voimme lopulta periä Jumalan valtakunnan (ks. Jes. 1:18; OL 58:42).

Parannus on muutakin kuin käytöksen muuttamista. Se on kääntymistä pois synnistä ja kohti taivaallista Isää ja Jeesusta Kristusta. Se johtaa sydämen ja mielen muutokseen (ks. Moosia 5:2; Alma 5:12–14; Hel. 15:7). Parannuksen avulla meistä tulee uusia ihmisiä, jotka ovat tehneet sovinnon Jumalan kanssa (ks. 2. Kor. 5:17–18; Moosia 27:25–26).

Mahdollisuus tehdä parannus on yksi suurimmista siunauksista, mitä taivaallinen Isä on antanut meille Poikansa lahjan kautta.

32.2

Kirkon jäsenyysrajoitusten asettamisen tai jäsenyyden peruuttamisen tarkoitukset

Kun henkilö menee kasteelle, hänestä tulee osa Jumalan perhettä (ks. Ef. 2:19). Kasteenliittoon sisältyy lupaus pyrkimyksestä elää Kristuksen opetusten ja käskyjen mukaan. Kun ihminen ei yllä siihen, hän osoittaa uskoa Jeesukseen Kristukseen ja tekee parannuksen turvautuen Hänen armoonsa, joka vahvistaa ja antaa anteeksi.

Jos jäsen syyllistyy vakavaan syntiin, piispa tai vaarnanjohtaja auttaa häntä tekemään parannuksen. Osana tätä menettelyä piispan tai vaarnanjohtajan voi olla tarpeen rajoittaa henkilön jäsenoikeuksia kirkossa joksikin aikaa. Joissakin tilanteissa hänen voi olla tarpeen peruuttaa henkilön jäsenyys joksikin aikaa.

Jäsenyysrajoitusten asettamisen tai jäsenyyden peruuttamisen tarkoituksena ei ole rangaista. Ennemminkin nämä toimenpiteet ovat toisinaan välttämättömiä, jotta henkilöä autetaan tekemään parannus ja kokemaan sydämenmuutos. Ne myös antavat henkilölle aikaa valmistautua hengellisesti, jotta hän voi jälleen uudistaa liittonsa ja pitää ne.

Piispa tai vaarnanjohtaja valvoo jäsenyysrajoituksia tai jäsenyyden peruuttamista, kuten esitetään kohdissa 32.5–32.14. Näihin toimiin liittyy parannuksenteon ehtoja. Kun henkilö tekee vilpittömän parannuksen, kirkon jäsenoikeudet voidaan palauttaa hänelle.

Kun jäsenyysrajoitusten asettaminen tai jäsenyyden peruuttaminen on välttämätöntä, piispa tai vaarnanjohtaja noudattaa Pyhän Hengen johdatusta ja tämän luvun ohjeita. Hän toimii rakkauden hengessä (ks. 32.3).

Kirkon jäsenyysrajoitukset ovat kirkollisia, eivät siviili- tai rikosoikeudellisia. Ne vaikuttavat ainoastaan henkilön asemaan kirkossa. (Ks. OL 134:10.)

Jäsenyysrajoitusten tai jäsenyyden peruuttamisen kolme tarkoitusta ovat seuraavat.

Kirkon jäsenyysrajoitusten tai jäsenyyden peruuttamisen kolme tarkoitusta

1. Auttaa muiden suojelemisessa.

2. Auttaa henkilöä pääsemään osalliseksi Jeesuksen Kristuksen lunastavasta voimasta parannuksen avulla.

3. Suojata kirkon loukkaamattomuutta.

32.2.1

Auttaa muiden suojelemisessa

Ensimmäisenä tarkoituksena on auttaa muiden suojelemisessa. Toisinaan henkilö on fyysisenä tai hengellisenä uhkana. Muita vaarantava käytös, ruumiinvamman tuottaminen, seksuaalinen väkivalta ja hyväksikäyttö, päihteiden käyttö, petos ja luopumus ovat muutamia esimerkkejä siitä, kuinka tätä voi tapahtua. Innoituksen avulla piispa tai vaarnanjohtaja toimii muiden suojelemiseksi, kun joku on uhkana näillä tai muilla vakavilla tavoilla (ks. Alma 5:59–60).

32.2.2

Auttaa henkilöä pääsemään osalliseksi Jeesuksen Kristuksen lunastavasta voimasta parannuksen avulla

Toisena tarkoituksena on auttaa henkilöä pääsemään osalliseksi Jeesuksen Kristuksen lunastavasta voimasta parannuksen avulla. Tällä tavoin hänestä voi jälleen tulla puhdas ja kelvollinen saamaan kaikki Jumalan siunaukset.

Vapahtaja opetti, että ”särkynyt sydän ja murtunut mieli” ovat uhraus, jonka Hän vaatii syntien anteeksiantamiseksi (3. Nefi 9:20). Tähän sisältyy vilpitön katumus synneistä ja niiden seurauksista (ks. 2. Kor. 7:9–10).

Kun henkilö syyllistyy vakavaan syntiin, jäsenyysrajoitukset tai jäsenyyden peruuttaminen voivat osaltaan edistää särkynyttä sydäntä ja murtunutta mieltä, joita tarvitaan parannuksen tekemiseen, synnin todelliseen hylkäämiseen ja synnin seurausten ymmärtämiseen. Tämä ymmärrys voi auttaa ihmisiä arvostamaan Jumalan kanssa solmimiaan liittoja syvällisemmin ja haluamaan pitää nuo liitot tulevaisuudessa.

32.2.3

Suojata kirkon loukkaamattomuutta

Kolmantena tarkoituksena on suojata kirkon loukkaamattomuutta. Jäsenyysrajoitusten asettaminen tai kirkon jäsenyyden peruuttaminen saattaa olla tarpeen, jos henkilön käytös aiheuttaa merkittävää vahinkoa kirkolle (ks. Alma 39:11). Kirkon loukkaamattomuutta ei suojata peittelemällä tai vähättelemällä vakavia syntejä – vaan käsittelemällä ne.

32.3

Tuomarien tehtävä Israelissa

Piispat ja vaarnanjohtajat kutsutaan ja erotetaan toimimaan tuomareina Israelissa (ks. OL 107:72–74). Heillä on pappeuden avaimet edustaa Herraa autettaessa kirkon jäseniä tekemään parannus (ks. OL 13:1; 107:16–18).

Usein piispat ja vaarnanjohtajat auttavat parannuksenteossa henkilökohtaisen neuvonnan avulla. Tähän auttamiseen voi sisältyä kirkon joidenkin jäsenoikeuksien epävirallinen rajoittaminen joksikin aikaa. (Ks. 32.8.)

Joidenkin vakavien syntien kohdalla johtohenkilöt auttavat parannuksenteossa pitämällä jäsenyysneuvoston (ks. 32.6 ja 32.9–32.14). Tähän auttamiseen voi sisältyä kirkon joidenkin jäsenoikeuksien virallinen rajoittaminen tai henkilön jäsenyyden peruuttaminen joksikin aikaa (ks. 32.11.3 ja 32.11.4).

Piispat ja vaarnanjohtajat auttavat kirkon jäseniä ymmärtämään, että Jumala rakastaa lapsiaan. Koska Hän haluaa heidän olevan onnellisia ja saavan siunauksia, Hän myös välittää valtavasti heidän kuuliaisuudestaan ja parannuksenteostaan.

Piispat ja vaarnanjohtajat ovat rakastavia ja huolehtivia, kun he auttavat jäseniä tekemään parannusta. Oppaana on Vapahtajan kanssakäyminen aviorikoksesta tavatun naisen kanssa (ks. Joh. 8:3–11). Vaikka Hän ei sanonutkaan, että naisen synnit olisi annettu anteeksi, Hän ei tuominnut naista. Sen sijaan Hän sanoi naiselle: ”Äläkä enää tee syntiä” – Hän kehotti naista tekemään parannuksen ja muuttamaan elämänsä.

Nämä johtohenkilöt opettavat, että ”yhdestä syntisestä, joka kääntyy, iloitaan [taivaassa]” (Luuk. 15:7). He ovat kärsivällisiä, antavat tukea ja ovat myönteisiä. He innoittavat tuntemaan toivoa. He opettavat ja todistavat, että Vapahtajan sovitusuhrin ansiosta kaikki voivat tehdä parannuksen ja tulla puhtaiksi.

Piispat ja vaarnanjohtajat tavoittelevat Hengen johdatusta tietääkseen, kuinka auttaa kutakin henkilöä tekemään parannuksen. Ainoastaan vakavimpien syntien osalta kirkolla on tietty normisto siihen, mitä kirkon johtohenkilöiden tulee tehdä (ks. 32.6 ja 32.11). Ei ole olemassa kahta samanlaista tilannetta. Johtohenkilöiden antaman neuvonnan ja heidän edistämänsä parannuksenteon täytyy olla innoitettua, ja se voi olla erilaista kunkin henkilön kohdalla.

Herra tuntee kunkin henkilön olosuhteet, kyvyt ja hengellisen kypsyyden. Pyhä Henki auttaa johtohenkilöitä havaitsemaan, kuinka auttaa jäseniä tekemään välttämättömät muutokset, jotta nämä voivat parantua ja vastustaa kiusausta toistaa syntiä.

Se, että auttaa jotakuta tekemään parannuksen, kääntymään takaisin Jumalan puoleen ja kokemaan parantumisen Jeesuksen Kristuksen sovituksen avulla, on yksi riemullisimmista kokemuksista, mitä ihminen voi saada. Kohdassa OL 18:10–13 selitetään:

”Muistakaa, että sielujen arvo on suuri Jumalan silmissä;

sillä katso, Herra, teidän Lunastajanne, kärsi kuoleman lihassa; ja niin hän kärsi kaikkien ihmisten tuskan, jotta kaikki ihmiset voisivat tehdä parannuksen ja tulla hänen luoksensa.

Ja hän on noussut kuolleista, jotta hän voisi tuoda kaikki ihmiset luoksensa parannuksen ehdoilla.

Ja kuinka suuri hänen ilonsa onkaan sielusta, joka tekee parannuksen!”

32.4

Tunnustaminen, luottamuksellisuus ja ilmoittaminen viranomaisille

32.4.1

Tunnustaminen

Parannuksen tekeminen edellyttää syntien tunnustamista taivaalliselle Isälle. Jeesus Kristus sanoi: ”Tästä te voitte tietää, tekeekö ihminen parannuksen synneistänsä – katso, hän tunnustaa ne ja hylkää ne” (OL 58:43; ks. myös Moosia 26:29).

Kun kirkon jäsen syyllistyy vakaviin synteihin, hänen parannuksentekoonsa sisältyy myös synnin tunnustaminen omalle piispalle tai vaarnanjohtajalle. Sitten piispa tai vaarnanjohtaja voi käyttää parannuksen evankeliumin avaimia hänen hyväkseen (ks. OL 13:1; 84:26–27; 107:18, 20). Tämä auttaa jäsentä parantumaan ja palaamaan evankeliumin polulle Vapahtajan sovituksen voimalla.

Tunnustamisen tarkoituksena on kannustaa jäseniä pääsemään irti kuormista, jotta he voivat täysin tavoitella Herran apua muuttua ja parantua. Tunnustaminen auttaa saamaan ”särkyneen sydämen ja murtuneen mielen” (ks. 2. Nefi 2:7). Vapaaehtoinen tunnustaminen osoittaa, että henkilö haluaa tehdä parannuksen.

Kun jäsen tunnustaa synnin, piispa tai vaarnanjohtaja noudattaa neuvontaan liittyviä ohjeita kohdassa 32.8. Hän tavoittelee rukoillen johdatusta siihen, mikä on sopiva tapa auttaa jäsentä tekemään parannus (ks. 32.5). Hän harkitsee, olisiko jäsenyysneuvostosta hyötyä. Mikäli kirkon menettelytavat vaativat jäsenyysneuvoston, hän selittää tämän (ks. 32.6 ja 32.10).

Toisinaan jäsen on toiminut väärin puolisoa tai toista aikuista henkilöä kohtaan. Osana parannusta hänen tulee tavallisesti tunnustaa kyseiselle henkilölle ja tavoitella anteeksiantoa. Nuorta, joka syyllistyy vakavaan syntiin, kannustetaan tavallisesti neuvottelemaan vanhempiensa kanssa.

32.4.2

Vakavat synnit, joita ei tunnusteta tai jotka kiistetään

Piispa tai vaarnanjohtaja saa yleensä kuulla vakavasta synnistä tunnustamisen yhteydessä tai joltakulta muulta henkilöltä. Hän saattaa myös saada Pyhän Hengen kautta kehotuksen koskien mahdollista vakavaa syntiä. Jos hän tuntee Hengen innoituksen pohjalta, että joku ehkä kamppailee synnin kanssa, hän voi sopia puhuttelusta. Puhuttelun aikana hän kertoo ystävällisellä, kunnioittavalla tavalla tuntevansa huolta. Hän välttää käyttämästä minkäänlaista syyttävää sävyä.

Jos jäsen kieltää syyllistyneensä vakavaan syntiin, jonka tueksi piispalla tai vaarnanjohtajalla on tietoa, jäsenyysneuvosto voidaan silti pitää. Hengellinen vaikutelma ei kuitenkaan yksin riitä neuvoston pitämiseen (ks. OL 10:37). Johtohenkilö voi tarvittaessa kerätä lisätietoja. Hän noudattaa kohtien 32.4.3 ja 32.10.2 ohjeita.

32.4.3

Tietojen kerääminen

Ennen jäsenyysneuvoston pitämistä piispa tai vaarnanjohtaja kerää niin paljon tietoa kuin hän tarvitsee. Jäsenen tunnustamisen yhteydessä saadut tiedot ovat usein riittävät. Tietoa voi tulla myös perheenjäseneltä, toiselta kirkon johtohenkilöltä, uhrilta tai syntiin osallistuneelta.

Kerätessään tietoja piispan tai vaarnanjohtajan tulee hyödyntää vain niitä menetelmiä, jotka ovat soveliaita pappeusjohtajalle. Hänen ei pidä pitää silmällä henkilön kotia tai tallentaa tämän toimia ilman lupaa. Hänen ei myöskään pidä toimia millään tavoin lain vastaisesti.

Väärät syytökset ovat harvinaisia, mutta niitä voi tapahtua. Pappeusjohtajien tulee olla varovaisia, kun yhden henkilön sanojen tueksi on hyvin vähän tietoa. Esimerkiksi jäsen, jota syytetään aviorikoksesta, saattaa kiistää syytteen. Pyhissä kirjoituksissa selitetään, että ”kahden kirkon todistajan – – on vahvistettava jokainen sana häntä vastaan” (OL 42:80). ”Kaksi todistajaa” tarkoittaa kahta erillistä tietolähdettä. Näitä voivat olla osallistuneen henkilön tieto ja jonkun muun luotettavan lähteen tieto. Toisinaan pappeusjohtajan on kenties odotettava, kunnes saadaan lisää tietoa.

Kun kirkon johtohenkilö kerää tietoja jäsenyysneuvostoon, hänen tulee lopettaa välittömästi, jos hän saa tietää, että jäsen on poliisitutkinnassa. Näin tehdään, jotta vältetään mahdolliset väitteet siitä, että johtohenkilö on saattanut vaikeuttaa oikeuden toteutumista. Yhdysvalloissa ja Kanadassa vaarnanjohtaja saa näissä tilanteissa oikeudellisia neuvoja ottamalla yhteyttä kirkon lakiasiain päätoimistoon:

1 800 453 3860, alanumero 2 6301

1 801 240 6301

Yhdysvaltain ja Kanadan ulkopuolella vaarnanjohtaja ottaa yhteyttä vyöhykkeen lakimieheen vyöhyketoimistossa.

Yleensä jäsenyysneuvosto kutsutaan koolle harkitsemaan käyttäytymistä, jota tutkitaan siviili- tai rikosoikeudenkäynnissä, vasta kun tuomioistuin on tehnyt lopullisen päätöksen. Joissakin tapauksissa voi myös olla soveliasta lykätä jäsenyysneuvostoa, kunnes valitusaika oikeudessa on umpeutunut tai valitus on hylätty.

32.4.4

Luottamuksellisuus

Piispoilla, vaarnanjohtajilla ja heidän neuvonantajillaan on pyhä velvollisuus suojella kaikkia heille annettuja luottamuksellisia tietoja. Näitä tietoja voidaan saada puhutteluissa, neuvonnassa ja tunnustamisen yhteydessä. Sama velvollisuus luottamuksellisuuteen koskee kaikkia, jotka osallistuvat jäsenyysneuvostoihin. Luottamuksellisuus on välttämätöntä, koska jäsen ei ehkä tunnusta syntejä tai pyydä ohjausta, mikäli sitä, mitä hän kertoo, ei pidetä luottamuksellisena. Luottamuksellisuuden rikkominen loukkaa jäsenen luottamusta ja saa hänet menettämään luottamuksensa johtajiinsa.

Luottamuksellisuuteen liittyvän velvollisuutensa mukaisesti piispa, vaarnanjohtaja tai heidän neuvonantajansa voivat antaa näitä tietoja muille vain seuraavissa tapauksissa:

• Hänen pitää neuvotella jäsenyysneuvoston pitämisestä tai siihen liittyvistä asioista jäsenen vaarnanjohtajan, lähetysjohtajan tai piispan kanssa. Vaarnanjohtaja voi neuvotella myös hänelle osoitetun vyöhykeseitsenkymmenen kanssa. Mikäli tarpeen, vyöhykeseitsenkymmen ohjaa vaarnanjohtajan vyöhykkeen johtokunnan puoleen. Vain vaarnanjohtaja päättää, tuleeko pitää neuvosto tai mikä on sen lopputulos.

• Henkilö muuttaa uuteen seurakuntaan (tai pappeusjohtaja vapautetaan) sinä aikana, kun jäsenyyttä koskeva toimenpide on kesken tai muita vakavia huolenaiheita on ratkaisematta. Näissä tapauksissa johtohenkilö tiedottaa uudelle piispalle tai vaarnanjohtajalle huolenaiheista tai keskeneräisestä toimenpiteestä (ks. 32.14.7). Lisäksi hän tiedottaa johtohenkilölle, onko jäsen ehkä uhkana muille.

• Piispa tai vaarnanjohtaja saa tietää, että kirkon jäsen, joka asuu seurakunnan tai vaarnan ulkopuolella, on ehkä ollut osallisena vakavassa synnissä. Siinä tapauksessa hän on luottamuksellisesti yhteydessä kyseisen jäsenen piispaan.

• Tietoja on välttämätöntä paljastaa jäsenyysneuvoston aikana. Kaikki jäsenyysneuvostoa varten kerätyt ja sen aikana annetut tiedot ovat luottamuksellisia.

• Jäsen päättää antaa kirkon johtohenkilölle luvan jakaa tietoa tietyille henkilöille. Näitä voivat olla vanhemmat, kirkon johtohenkilöt tai muut, jotka voivat antaa tukea. Johtohenkilö ei jaa tietoa muille kuin niille, joille jäsen on antanut luvan.

• Saattaa olla tarpeen jakaa rajallinen määrä tietoa jäsenyysneuvoston päätöksestä (ks. 32.12.2).

Kaikissa muissa tilanteissa johtohenkilön tulee katsoa ohjeita kohdasta 32.4.5. Näitä tapauksia ovat muun muassa se, kun laki saattaa vaatia, että rikoksesta kuten lapseen kohdistuneesta väkivallasta ilmoitetaan viranomaisille.

Kirkko auttaa johtohenkilöitä suojelemaan muita ja noudattamaan lakia tarjoamalla apua koulutetuilta ammattilaisilta. Johtohenkilöt saavat tätä ohjausta soittamalla viipymättä kirkon väkivaltatapausten palvelupuhelimeen, missä se on käytettävissä (ks. 32.4.5 ja 38.6.2.1). Missä sitä ei ole käytettävissä, vaarnanjohtaja ottaa yhteyttä vyöhykkeen lakimieheen vyöhyketoimistossa.

Ainoastaan yhdenlaisessa tilanteessa piispan tai vaarnanjohtajan tulee paljastaa luottamuksellista tietoa pyytämättä ensin ohjausta näiltä asiantuntijoilta. Tämä on silloin, kun tietojen paljastaminen on välttämätöntä henkeä uhkaavan vahingon tai vakavan vamman ehkäisemiseksi eikä ole aikaa pyytää ohjausta. Näissä tapauksissa velvollisuus suojella muita on tärkeämpi kuin velvollisuus luottamuksellisuuteen. Johtohenkilöiden tulee heti ottaa yhteys viranomaisiin.

Mikäli johtohenkilöt tekevät muistiinpanoja tai ovat yhteydessä toisiinsa sähköisesti, he suojaavat pääsyn näihin tietoihin. He myös poistavat tai hävittävät tiedot, kun he eivät enää tarvitse niitä. He eivät tarpeettomasti jaa henkilökohtaisia tietoja.

Siviiliviranomaiset saattavat kyseenalaistaa pappeusjohtajalta vaadittavan luottamuksellisuuden. Jos näin tapahtuu Yhdysvalloissa tai Kanadassa, vaarnanjohtaja pyytää oikeudellisia neuvoja kirkon lakiasiain päätoimistosta:

1 800 453 3860, alanumero 2 6301

1 801 240 6301

Yhdysvaltain ja Kanadan ulkopuolella vaarnanjohtaja ottaa yhteyttä vyöhykkeen lakimieheen vyöhyketoimistossa.

32.4.5

Ilmoittaminen viranomaisille

Jotkut, jotka tekevät parannusta, ovat rikkoneet rikoslakia tai muita lakeja. Joissakin tapauksissa viranomaiset eivät ole tästä tietoisia. Piispat ja vaarnanjohtajat kannustavat jäseniä noudattamaan lakia ja vaadittaessa ilmoittavat sellaisista asioista. Johtohenkilöt myös neuvovat jäseniä hankkimaan pätevää oikeudellista neuvoa, kun asiasta ilmoitetaan viranomaisille. Kirkon menettelytapana on noudattaa lakia.

Monilla alueilla laki vaatii pappeusjohtajia ilmoittamaan rikollisesta käyttäytymisestä, kun he ovat saaneet tietää siitä. Esimerkiksi joissakin osavaltioissa ja maissa vaaditaan, että lapseen kohdistuneesta väkivallasta ilmoitetaan poliisiviranomaisille.

Joissakin maissa kirkko on perustanut luottamuksellisen väkivaltatapausten palvelupuhelimen avuksi piispoille ja vaarnanjohtajille. Näiden johtohenkilöiden tulee viipymättä soittaa palvelupuhelimeen ja kertoa jokaisesta tilanteesta, jossa joku henkilö on saattanut joutua – tai on vaarassa joutua – väkivallan uhriksi (ks. 38.6.2.1). Palvelupuhelin on käytettävissä aina.

Maissa, joissa palvelupuhelinta ei ole, piispojen, jotka saavat tietää väkivallan käytöstä, tulee ottaa yhteyttä vaarnanjohtajaansa, jonka tulee pyytää ohjeita vyöhykkeen lakimieheltä vyöhyketoimistosta.

Lisää tietoa väkivallasta ilmoittamisesta on kohdissa 38.6.2.1 ja 38.6.2.7.

---

SIITÄ PÄÄTTÄMINEN, MILLÄ TAVALLA HENKILÖÄ AUTETAAN TEKEMÄÄN PARANNUS

---

32.5

Tapoja, joilla henkilöä autetaan tekemään parannus

Kun piispa tai vaarnanjohtaja saa tietää, että jäsen on syyllistynyt vakavaan syntiin, hän ryhtyy toimiin muiden suojelemiseksi. Hän myös tavoittelee Pyhän Hengen johdatusta päättäessään, millä tavoin henkilöä autetaan tekemään parannus ja pääsemään lähemmäksi Vapahtajaa.

32.5.1

Yleiskatsaus tapoihin

Seuraavassa taulukossa luetellaan kolme tapaa auttaa henkilöä tekemään parannus. Siinä esitetään myös lyhyesti, mitä johtohenkilön tulee ottaa huomioon, kun hän päättää, mitä tapaa käytetään.

Tapoja auttaa henkilöä tekemään parannus

Tapa	Huomioitavaa (ks. myös 32.7)
Tapa Vaarnan jäsenyysneuvosto	Huomioitavaa (ks. myös 32.7) Jäsenille, jotka ovat saaneet temppeliendaumentin. On pakollinen, jos mieheltä tai naiselta, joka on saanut temppeliendaumentin, todennäköisesti peruutetaan kirkon jäsenyys jonkin vakavan synnin tai teon vuoksi, joita mainitaan kohdissa 32.6.1, 32.6.2 ja 32.6.3.
Tapa Vaarnaseurakunnan jäsenyysneuvosto	Huomioitavaa (ks. myös 32.7) Kaikille jäsenille. On pakollinen vakavien syntien osalta, jotka mainitaan kohdassa 32.6.1. Saattaa olla tarpeen niiden vakavien syntien ja tekojen osalta, jotka mainitaan kohdissa 32.6.2 ja 32.6.3. Ei riitä, jos mieheltä tai naiselta, joka on saanut temppeliendaumentin, todennäköisesti peruutetaan kirkon jäsenyys jonkin vakavan synnin tai teon vuoksi, joita mainitaan kohdissa 32.6.1, 32.6.2 ja 32.6.3.
Tapa Henkilökohtainen neuvonta (ks. 32.8)	Huomioitavaa (ks. myös 32.7) Kaikille jäsenille. Saattaa sisältää epävirallisia kirkon jäsenyysrajoituksia. Saattaa olla riittämätön niiden vakavien syntien tai tekojen osalta, joiden kohdalla jäsenyysneuvosto olisi hyödyllinen parannuksenteossa (ks. 32.6.2 ja 32.6.3). Ei riitä niiden vakavien syntien osalta, joissa vaaditaan jäsenyysneuvostoa (ks. 32.6.1). Ei riitä, jos mieheltä tai naiselta, joka on saanut temppeliendaumentin, todennäköisesti peruutetaan kirkon jäsenyys jonkin vakavan synnin tai teon vuoksi, joita mainitaan kohdissa 32.6.1, 32.6.2 ja 32.6.3.

Toisinaan piispan tai vaarnanjohtajan antama henkilökohtainen neuvonta ja epäviralliset rajoitukset eivät riitä auttamaan henkilöä tekemään parannusta vakavista synneistä. Herra on antanut jäsenyysneuvostot avuksi tuomarille Israelissa näissä tilanteissa. (Ks. 2. Moos. 18:12–27; Moosia 26:29–36; OL 42:80–83; 102.) Joidenkin vakavien syntien osalta kirkon menettelytapa vaatii neuvoston (ks. 32.6.1). Temppeliliittojen rikkominen lisää sen todennäköisyyttä, että jäsenyysneuvosto on välttämätön (ks. 32.7.4).

Seurakunnassa piispan neuvonantajat avustavat jäsenyysneuvostossa. Vaarnassa vaarnanjohtajan neuvonantajat avustavat. Joissakin vaarnan jäsenyysneuvostoissa on mukana myös korkea neuvosto (ks. 32.9.2). Jäsenyysneuvostossa piispakunta tai vaarnan johtokunta kokoontuu jäsenen kanssa rakkauden hengessä.

32.5.2

Tavasta ja aikataulusta päättäminen

Päättäessään, mikä näistä tavoista auttaisi henkilöä parhaiten tekemään parannuksen, johtohenkilöt tavoittelevat Pyhän Hengen johdatusta. Lisäksi he ottavat huomioon seuraavat tekijät:

• synnin vakavuus ja kirkon menettelytavat sen suhteen, vaaditaanko neuvosto (ks. 32.6)

• henkilön olosuhteet (ks. 32.7).

Piispa neuvottelee vaarnanjohtajan kanssa nimenomaisista tilanteista. Hänen täytyy saada lupa vaarnanjohtajalta ennen jäsenyysneuvoston pitämistä.

Vaikeissa kysymyksissä vaarnanjohtaja voi pyytää neuvoa hänelle osoitetulta vyöhykeseitsenkymmeneltä. Vaarnanjohtajan täytyy neuvotella vyöhykkeen johtokunnan kanssa kysymyksistä, jotka esitetään kohdassa 32.6.3. Kuitenkin vain vaarnanjohtaja päättää, tuleeko jäsenen käytöksen käsittelemiseksi pitää neuvosto. Jos neuvosto pidetään, vaarnanjohtaja tai piispa päättää sen lopputuloksesta.

Jos piispa tai vaarnanjohtaja määrittää, että henkilökohtainen neuvonta riittää, hän noudattaa kohdan 32.8 ohjeita. Jos hän päättää, että jäsenyysneuvosto tarvitaan, tai jos kirkon menettelytavat vaativat neuvoston, sen johtavana virkailijana toimiva noudattaa kohdissa 32.9–32.14 esitettyjä toimintatapoja.

Ennen neuvoston pitämistä piispa tai vaarnanjohtaja voi määrittää, että epäviralliset jäsenyysrajoitukset joksikin aikaa olisivat parhaaksi. Hän pitää neuvoston silloin, kun se parhaiten kannustaa jäsentä vilpittömään parannukseen. Hänen ei kuitenkaan pidä lykätä neuvostoa, jos se on tarpeen muiden suojelemiseksi.

32.6

Synnin vakavuus ja kirkon menettelytavat

Synnin vakavuus on tärkeä huomioon otettava seikka päätettäessä siitä, mikä tapa 1) auttaa suojelemaan muita ja 2) auttaa henkilöä tekemään parannuksen. Herra on sanonut, ettei Hän ”voi suvaita syntiä vähäisimmässäkään määrin” (OL 1:31; ks. myös Moosia 26:29). Hänen palvelijansa eivät saa jättää huomiotta todisteita vakavasta synnistä.

Vakavat synnit ovat tietoisia ja isoja rikkomuksia Jumalan lakeja vastaan. Seuraavassa luetellaan vakavien syntien ryhmät:

• väkivalta ja hyväksikäyttö (ks. 32.6.1.1 ja 32.6.2.1)

• seksuaalinen moraalittomuus (ks. 32.6.1.2 ja 32.6.2.2)

• petokset (ks. 32.6.1.3 ja 32.6.2.3)

• luottamuksen rikkominen (ks. 32.6.1.4 ja 32.6.2.4)

• jotkin muut teot (ks. 32.6.1.5 ja 32.6.2.5).

Seuraavissa kohdissa kuvaillaan, milloin jäsenyysneuvosto on pakollinen, milloin se saattaa olla tarpeen ja milloin sitä ei tarvita.

32.6.1

Milloin jäsenyysneuvosto on pakollinen

Piispan tai vaarnanjohtajan täytyy pitää jäsenyysneuvosto, kun tiedot viittaavat siihen, että jäsen on saattanut syyllistyä johonkin tässä kohdassa mainittuun syntiin. Näiden syntien osalta neuvosto on pakollinen riippumatta siitä, mikä on jäsenen hengellisen kypsyyden ja evankeliumin ymmärtämyksen taso.

Katso kohdasta 32.11 mahdollisia lopputuloksia neuvostoissa, jotka kokoontuvat tässä kohdassa mainittujen syntien vuoksi. Epäviralliset jäsenyysrajoitukset eivät ole vaihtoehto näissä neuvostoissa.

Synnit, jotka vaativat jäsenyysneuvoston pitämisen

• murha tai tappo

• raiskaus

• tuomio seksuaalisesta kajoamisesta

• lapseen tai nuoreen kohdistuva väkivalta tai hyväksikäyttö

• puolisoon tai muuhun aikuiseen kohdistuva väkivalta tai hyväksikäyttö (kuten esitetään kohdassa 38.6.2.4)

• muita vaarantava käytös (väkivaltainen, seksuaalinen tai talouteen liittyvä)

• insesti

• lapsipornografia (kuten esitetään kohdassa 38.6.6)

• pluraaliavioliitto

• vakava synti huomattavassa kirkollisessa asemassa

• tuomiot useimmista törkeistä rikoksista.

32.6.1.1

Väkivallanteot ja pahoinpitely

Murha tai tappo. Jäsenyysneuvosto on pakollinen, jos jäsen murhaa tai tappaa jonkun. Murhalla tai tapolla tarkoitetaan tässä ihmishengen harkittua, epäoikeutettua riistämistä. Henkilön jäsenyyden peruuttaminen kirkossa on pakollista.

Murhana tai tappona ei pidetä velvollisuuden täyttämistä poliisi- tai sotilastoimissa. Aborttia ei tässä yhteydessä määritellä murhaksi tai tapoksi. Jos kuolema on aiheutunut onnettomuudesta tai itsensä tai muiden puolustamisesta, ihmishengen riistämistä ei välttämättä määritellä murhaksi tai tapoksi. Tämä saattaa päteä myös muihin tilanteisiin, kuten silloin kun henkilön ymmärrys on vajavainen.

Raiskaus. Raiskauksen osalta jäsenyysneuvosto on pakollinen. Raiskauksella tarkoitetaan tässä joko pakottamista sukupuoliyhteyteen tai sukupuoliyhteyttä sellaisen henkilön kanssa, joka lain mukaan ei voi antaa lupaa heikentyneen henkisen tai fyysisen suorituskyvyn vuoksi. Raiskauksella ei tässä tarkoiteta kahden suunnilleen samanikäisen alaikäisen molemminpuoliseen halukkuuteen perustuvaa sukupuoliyhteyttä.

Tuomio seksuaalisesta kajoamisesta. Jäsenyysneuvosto on pakollinen, jos jäsen tuomitaan seksuaalisesta kajoamisesta.

Lapseen tai nuoreen kohdistuva väkivalta ja hyväksikäyttö. Jäsenyysneuvosto on pakollinen, jos henkilö pahoinpitelee lapsen tai nuoren tai hyväksikäyttää tätä, kuten selitetään kohdassa 38.6.2.3.

Puolisoon tai muuhun aikuiseen kohdistuva väkivalta. Väkivaltaisen käyttäytymisen vakavuus vaihtelee. Katso kohdasta 38.6.2.4, milloin puolisoon tai muuhun aikuiseen kohdistuva väkivalta edellyttää jäsenyysneuvostoa.

Muita vaarantava väkivaltainen käytös. Jäsenyysneuvosto on pakollinen, jos aikuinen toistuvasti vahingoittaa ihmisiä fyysisesti väkivaltaisella käytöksellä ja on uhkana muille.

32.6.1.2

Seksuaalinen moraalittomuus

Insesti. Jäsenyysneuvosto on pakollinen insestin osalta, kuten se on määritelty kohdassa 38.6.10. Henkilön jäsenyyden peruuttaminen kirkossa on miltei aina pakollista.

Lapsipornografia. Jäsenyysneuvosto on pakollinen, jos henkilö on mukana lapsipornografiassa, kuten esitetään kohdassa 38.6.6.

Pluraaliavioliitto. Jäsenyysneuvosto on pakollinen, jos henkilö tietoisesti solmii pluraaliavioliiton. Jotkin pluraaliavioliitot voivat tapahtua salaa, jolloin puoliso ei tiedä yhdestä tai useasta muusta puolisosta. Jos henkilö tietoisesti solmii pluraaliavioliiton, henkilön jäsenyyden peruuttaminen kirkossa on pakollista.

Muita vaarantava seksuaalinen käytös. Jäsenyysneuvosto on pakollinen, jos aikuinen toistuvasti vahingoittaa ihmisiä seksuaalisesti ja on uhkana muille.

32.6.1.3

Petokset

Muita vaarantava talouteen liittyvä käytös. Jäsenyysneuvosto on pakollinen, jos aikuinen on aiemmin tietoisesti ja toistuvasti vahingoittanut ihmisiä taloudellisesti ja on uhkana muille (ks. 38.6.2.4). Näitä tilanteita ovat sijoituspetokset ja vastaavat toimet. Taloudellisista olosuhteista johtuvia tahattomia taloudellisia tappioita ei pidetä petoksina. Jos asia viedään oikeuteen, pappeusjohtajat voivat päättää odottaa, kunnes päätös on lopullinen. Katso 32.6.3.3, jos jäsen on ollut osallisena kirkon varojen tai omaisuuden kavaltamisessa.

32.6.1.4

Luottamuksen rikkominen

Vakava synti huomattavassa kirkollisessa asemassa. Jäsenyysneuvosto on pakollinen, jos jäsen syyllistyy vakavaan syntiin ollessaan huomattavassa asemassa. Näitä ovat johtava auktoriteetti, kirkon johtava virkailija, vyöhykeseitsenkymmen, temppelinjohtaja tai -emäntä, lähetysjohtaja tai hänen puolisonsa, vaarnanjohtaja, patriarkka tai piispa. Tämä ei koske seurakunnanjohtajia. Seurakunnanjohtajalta kirkon jäsenoikeuksia voidaan kuitenkin rajoittaa tai jäsenyys voidaan peruuttaa samalla tavoin kuin muilta jäseniltä.

32.6.1.5

Jotkin muut teot

Tuomio törkeästä rikoksesta. Jäsenyysneuvosto on pakollinen useimmissa tapauksissa, kun henkilö tuomitaan törkeästä rikoksesta.

32.6.2

Milloin jäsenyysneuvosto saattaa olla tarpeen

Jäsenyysneuvosto saattaa olla tarpeen seuraavissa tapauksissa.

32.6.2.1

Väkivalta ja hyväksikäyttö

Herra on antanut käskyn: ”Älä tapa, äläkä tee mitään sen kaltaista” (OL 59:6, kursivointi lisätty). Väkivaltaa ja hyväksikäyttöä, jolloin jäsenyysneuvosto saattaa olla tarpeen, ovat muun muassa (mutta eivät yksinomaan) seuraavat.

Murhan tai tapon yritys. Yrittää tietoisesti surmata jonkun.

Seksuaalinen väkivalta ja hyväksikäyttö, mukaan lukien seksuaalinen kajoaminen ja ahdistelu. Seksuaalinen väkivalta kattaa hyvin monenlaisia tekoja (ks. 38.6.18). Jäsenyysneuvosto saattaa olla tarpeen henkilön osalta, joka on syyllistynyt seksuaaliseen kajoamiseen tai hyväksikäyttöön. Neuvosto on todennäköisemmin tarpeen, jotta jäsentä autetaan tekemään parannus, jos hän on rikkonut temppeliliittoja tai jos synti on ollut toistuvaa. Katso kohdasta 38.6.18.3, milloin neuvosto on pakollinen.

Puolisoon tai muuhun aikuiseen kohdistuva väkivalta. Väkivaltaisen käyttäytymisen vakavuus vaihtelee (ks. 38.6.2.4). Jäsenyysneuvosto saattaa olla tarpeen henkilön osalta, joka on pahoinpidellyt puolisoa tai toista aikuista. Neuvosto on todennäköisemmin tarpeen, jotta jäsentä autetaan tekemään parannus, jos hän on rikkonut temppeliliittoja tai jos synti on ollut toistuvaa. Katso kohdasta 38.6.2.4, milloin neuvosto on pakollinen.

32.6.2.2

Seksuaalinen moraalittomuus

Herran antama siveyden laki merkitsee pidättäytymistä sukupuolisuhteista miehen ja naisen välisen laillisen avioliiton ulkopuolella (ks. 2. Moos. 20:14; OL 63:16). Jäsenyysneuvosto saattaa olla tarpeen seksuaalisen moraalittomuuden osalta, kuten kuvataan kohdassa 38.6.5. Näissä tilanteissa neuvosto on todennäköisemmin tarpeen, jotta jäsentä autetaan tekemään parannus, jos hän on rikkonut temppeliliittoja tai jos synti on ollut toistuvaa. Katso kohdasta 32.6.1.2, milloin neuvosto on pakollinen.

32.6.2.3

Petokset

Kymmenessä käskyssä opetetaan: ”Älä varasta” ja ”älä todista valheellisesti toista ihmistä vastaan” (2. Moos. 20:15–16). Jäsenyysneuvosto saattaa olla tarpeen sellaisten rikosten osalta kuin ryöstö, murtovarkaus, varkaus, kavallus, perätön lausuma ja petos. Näissä tilanteissa neuvosto on todennäköisemmin tarpeen, jotta jäsentä autetaan tekemään parannus, jos hän on rikkonut temppeliliittoja tai jos synti on ollut toistuvaa.

Katso kohdasta 32.6.1.3, milloin neuvosto on pakollinen petosten osalta. Katso 32.6.3.3, jos jäsen on ollut osallisena kirkon varojen tai omaisuuden kavaltamisessa. Katso kohdasta 38.8.2 sidosryhmään kohdistuva petos.

32.6.2.4

Luottamuksen rikkominen

Jäsenyysneuvosto saattaa olla tarpeen, jos jäsen

• syyllistyy vakavaan syntiin ollessaan auktoriteetti- tai luottamusasemassa kirkossa tai yhteiskunnassa

• syyllistyy vakavaan syntiin, joka on yleisesti tiedossa.

Näissä tilanteissa neuvosto on todennäköisemmin tarpeen, jotta jäsentä autetaan tekemään parannus, jos hän on rikkonut temppeliliittoja tai jos synti on ollut toistuvaa.

Katso kohdasta 32.6.1.4, milloin neuvosto on pakollinen. Katso 32.6.3.3, jos jäsen on ollut osallisena kirkon varojen tai omaisuuden kavaltamisessa.

32.6.2.5

Jotkin muut teot

Kuningas Benjamin opetti: ”Minä en voi sanoa teille kaikkea, missä voitte tehdä syntiä, sillä on monenlaisia keinoja ja tapoja, jopa niin monia, etten voi niitä luetella” (Moosia 4:29). Neuvosto saattaa olla tarpeen, jos henkilö

• osoittaa syyllistyvänsä toistuvasti vakaviin synteihin (ks. OL 82:7)

• hylkää tietoisesti perhevelvollisuutensa, kuten jättää maksamatta lasten elatusavun

• uhkaa fyysisellä väkivallalla joko henkilökohtaisesti tai verkossa (ks. 32.2.1)

• myy huumeita

• syyllistyy muihin vakaviin rikoksiin.

Näissä tilanteissa neuvosto on todennäköisemmin tarpeen, jotta jäsentä autetaan tekemään parannus, jos hän on rikkonut temppeliliittoja tai jos synti on ollut toistuvaa.

Jäsenyysneuvosto saattaa olla tarpeen, jos jäsenelle tehdään abortti tai jos jäsen suorittaa abortin, järjestää sen, maksaa siitä tai kehottaa jotakuta tekemään sen. Katso ohjeita kohdasta 38.6.1.

Milloin jäsenyysneuvosto on pakollinen tai saattaa olla tarpeen

Synnin laji	Jäsenyysneuvosto on pakollinen (ks. 32.6.1)	Jäsenyysneuvosto saattaa olla tarpeen (ks. 32.6.2)
Synnin laji Väkivalta ja hyväksikäyttö	Jäsenyysneuvosto on pakollinen (ks. 32.6.1) murha tai tappo raiskaus tuomio seksuaalisesta kajoamisesta lapseen tai nuoreen kohdistuva väkivalta ja hyväksikäyttö muita vaarantava väkivaltainen käytös	Jäsenyysneuvosto saattaa olla tarpeen (ks. 32.6.2) murhan tai tapon yritys seksuaalinen väkivalta ja hyväksikäyttö, mukaan lukien seksuaalinen kajoaminen ja ahdistelu (ks. kohdasta 38.6.18, milloin neuvosto on pakollinen) puolisoon tai muuhun aikuiseen kohdistuva väkivalta (ks. kohdasta 38.6.2.4, milloin neuvosto on pakollinen)
Synnin laji Seksuaalinen moraalittomuus	Jäsenyysneuvosto on pakollinen (ks. 32.6.1) insesti lapsipornografia pluraaliavioliitto muita vaarantava seksuaalinen käytös	Jäsenyysneuvosto saattaa olla tarpeen (ks. 32.6.2) aviorikos, haureus, samaa sukupuolta olevien väliset suhteet ja kaikki muut sukupuolisuhteet miehen ja naisen välisen laillisen avioliiton ulkopuolella, mukaan lukien seksuaaliset kohtaamiset verkossa tai puhelimitse avoliitto ja kumppanuus sekä samaa sukupuolta olevien välinen avioliitto tiivis tai pakonomainen pornografian käyttö, joka on aiheuttanut merkittävää vahinkoa jäsenen avioliitolle tai perheelle
Synnin laji Petokset	Jäsenyysneuvosto on pakollinen (ks. 32.6.1) muita vaarantava talouteen liittyvä käytös, kuten petos ja vastaavat teot (ks. 32.6.3.3, jos jäsen on kavaltanut kirkon varoja tai omaisuutta)	Jäsenyysneuvosto saattaa olla tarpeen (ks. 32.6.2) ryöstö, murtovarkaus, varkaus tai kavallus (ks. 32.6.3.3, jos jäsen on ollut osallisena kirkon varojen tai omaisuuden kavaltamisessa) perätön lausuma
Synnin laji Luottamuksen rikkominen	Jäsenyysneuvosto on pakollinen (ks. 32.6.1) vakava synti huomattavassa kirkollisessa asemassa	Jäsenyysneuvosto saattaa olla tarpeen (ks. 32.6.2) vakava synti auktoriteetti- tai luottamusasemassa kirkossa tai yhteiskunnassa (ks. 32.6.3.3, jos jäsen on ollut osallisena kirkon varojen tai omaisuuden kavaltamisessa) vakava synti, joka on yleisesti tiedossa
Synnin laji Jotkin muut teot	Jäsenyysneuvosto on pakollinen (ks. 32.6.1) tuomiot useimmista törkeistä rikoksista	Jäsenyysneuvosto saattaa olla tarpeen (ks. 32.6.2) abortti (paitsi jos kohdassa 38.6.1 oleva poikkeus soveltuu) toistuvat vakavat synnit perhevelvollisuuksien tietoinen hylkääminen, kuten jättää maksamatta lasten elatusavun huumeiden myynti muut vakavat rikokset

32.6.3

Milloin vaarnanjohtaja neuvottelee vyöhykkeen johtokunnan kanssa siitä, ovatko jäsenyysneuvosto tai muut toimenpiteet tarpeen

Jotkin asiat edellyttävät erityistä ymmärtäväisyyttä ja ohjausta. Jotta vaarnanjohtaja tietää, kuinka auttaa parhaiten, hänen täytyy neuvotella vyöhykkeen johtokunnan kanssa tämän luvun tilanteista. Kuitenkin vain vaarnanjohtaja päättää, tuleeko jäsenen käytöksen käsittelemiseksi pitää neuvosto. Jos neuvosto pidetään, vaarnanjohtaja tai piispa päättää sen lopputuloksesta.

Jos jäsenyysneuvosto pidetään jonkin tässä luvussa mainitun asian vuoksi, neuvoston päätöksenä täytyy olla ”edelleen hyvämaineinen”, ”virallisia jäsenyysrajoituksia” tai ”jäsenyys peruutetaan”. Ensimmäisen presidenttikunnan hyväksyntä vaaditaan, jotta viralliset rajoitukset voidaan poistaa tai henkilö voidaan ottaa uudelleen kirkon jäseneksi (ks. 32.16.1, kohta 9).

32.6.3.1

Muut toimenpiteet

Mikäli jäsenyysneuvostoa ei pidetä, muita toimenpiteitä ovat muun muassa

• epäviralliset jäsenyysrajoitukset (ks. 32.8.3)

• lisämerkintä jäsenkorttiin (ks. 32.14.5)

• toimitusrajoitukset, jotka rajoittavat henkilöä saamasta pappeutta tai käyttämästä sitä tai saamasta temppelisuositusta tai käyttämästä sitä.

Vaarnanjohtaja neuvottelee vyöhykkeen johtokunnan kanssa ennen kuin johonkin näistä toimenpiteistä ryhdytään.

32.6.3.2

Luopumus

Luopumusta koskevat ongelmat vaikuttavat usein myös seurakunnan tai vaarnan rajojen ulkopuolelle. Ne pitää käsitellä viipymättä muiden suojelemiseksi.

Piispa neuvottelee vaarnanjohtajan kanssa, jos hän katsoo, että jäsenen toimia voidaan pitää luopumuksena. Piispa tai vaarnanjohtaja voi asettaa jäsenelle epävirallisia jäsenyysrajoituksia (ks. 32.8.3). Vaarnanjohtaja neuvottelee viipymättä vyöhykkeen johtokunnan kanssa. Kuitenkin vain vaarnanjohtaja päättää, onko jäsenyysneuvosto tai muu toimenpide tarpeen.

Luopumuksella tarkoitetaan tässä jäsenen osallistumista johonkin seuraavista:

• toistuvasti, selvästi ja tarkoituksellisesti vastustaa julkisesti kirkkoa, sen oppia, sen menettelytapoja tai sen johtajia

• opettaa itsepintaisesti kirkon oppina sellaista, mikä ei ole kirkon oppia, senkin jälkeen kun piispa tai vaarnanjohtaja on häntä ojentanut

• osoittaa toistuvasti pyrkivänsä tarkoituksellisesti heikentämään kirkon jäsenten uskoa ja toimintaa

• jatkaa luopiolahkojen opetusten noudattamista senkin jälkeen kun piispa tai vaarnanjohtaja on häntä ojentanut

• liittyy virallisesti toiseen kirkkoon ja edistää sen opetuksia. (Täydellinen epäaktiivisuus kirkossa tai toisessa kirkossa käyminen ei itsessään tarkoita luopumusta. Jos jäsen kuitenkin liittyy virallisesti toiseen kirkkoon ja puolustaa sen opetuksia, hänen jäsenyytensä saattaa olla tarpeen peruuttaa.)

Vapahtaja opetti nefiläisille, että heidän tulee jatkaa syntiä tehneen henkilön palvelemista. ”Mutta jos hän ei tee parannusta, häntä ei pidä lukea minun kansani joukkoon, jottei hän hävittäisi minun kansaani” (3. Nefi 18:31).

32.6.3.3

Kirkon varojen kavaltaminen

Mikäli jäsen kavaltaa kirkon varoja tai varastaa arvokasta kirkon omaisuutta, vaarnanjohtaja neuvottelee vyöhykkeen johtokunnan kanssa siitä, voisiko jäsenyysneuvosto tai muu toimenpide olla tarpeen. Johtohenkilöt pohtivat seuraavia seikkoja:

• kavallettu tai varastettu rahamäärä

• onko kavallus yksittäinen vai toistunut tapahtuma

• onko rahat maksettu takaisin

• henkilön katumuksen taso

• jäsenen asema (ks. 32.6.1.4 niiden osalta, jotka ovat olleet huomattavassa kirkollisessa asemassa).

Vaarnanjohtaja ilmoittaa johtohenkilön ja kirjurin työvälineissä jommankumman seuraavista:

• jäsenyysneuvoston tulokset

• että hän on neuvotellut asiasta vyöhykkeen johtokunnan kanssa ja todennut, että jäsenyysneuvosto ei ollut tarpeen.

Jos kirkon tilintarkastusosasto päättää, että johtohenkilö tai kirkon työntekijä on kavaltanut kirkon varoja tai omaisuutta, ensimmäinen presidenttikunta määrää yleensä, että hänen jäsenkorttiinsa tehdään lisämerkintä. ”Johtohenkilönä” pidetään henkilöä, jolla on huomattava asema kirkossa, sekä neuvonantajia, kirjureita ja seurakuntien johtokuntia. Kun parannus on täysin tehty, vaarnanjohtaja voi pyytää lisämerkinnän poistamista (ks. 32.14.5 ja 34.7.5). Lisämerkintä ei tarkoita sitä, että jäsenyysneuvosto olisi pidetty tai että jokin muu toimenpide olisi tehty.

32.6.3.4

Henkilöt, jotka identifioituvat transsukupuolisiksi

Kun piispat ja vaarnanjohtajat työskentelevät henkilöiden kanssa, jotka identifioituvat transsukupuolisiksi, heidän tulee noudattaa kohdan 38.6.23 ohjeita.

32.6.4

Milloin jäsenyysneuvosto ei tavallisesti ole tarpeen

Jäsenyysneuvosto ei tavallisesti ole tarpeen seuraavissa tapauksissa.

32.6.4.1

Joidenkin kirkon tasovaatimusten noudattamatta jättäminen

Jäsenyysneuvostoa ei pidetä seuraavien tekojen osalta. Huomaa kuitenkin viimeisen kohdan poikkeus.

• Epäaktiivisuus kirkossa.

• Ei täytä kirkon velvollisuuksia.

• Ei maksa kymmenyksiä.

• Tekemättä jättämisen synnit.

• Masturbointi.

• Ei noudata viisauden sanaa.

• Käyttää pornografiaa, poikkeuksena lapsipornografia (kuten esitetään kohdassa 38.6.6) tai tiivis tai pakonomainen pornografian käyttö, joka on aiheuttanut merkittävää vahinkoa jäsenen avioliitolle tai perheelle (kuten esitetään kohdassa 38.6.13).

32.6.4.2

Vararikko tai velkojen maksamatta jättäminen

Johtohenkilöiden ei pidä käyttää jäsenyysneuvostoja liiketoimintaan liittyvien riitojen selvittämiseen. Vararikko tai velkojen maksamatta jättäminen eivät ole syitä jäsenyysneuvoston pitämiseen. Neuvosto täytyy kuitenkin pitää vakavien petosten tai muiden vakavien vilpillisten taloustoimien osalta (ks. 32.6.1.3).

32.6.4.3

Riita-asiat

Jäsenyysneuvostoa ei pidetä riita-asioiden selvittämiseksi (ks. OL 134:11).

32.7

Henkilön olosuhteet

Herra on sanonut: ”Minun armon käsivarteni on ojennettuna teitä kohti, ja jokaisen, joka tulee, minä otan vastaan; ja siunattuja ovat ne, jotka tulevat minun luokseni” (3. Nefi 9:14). Henkilön olosuhteet ovat tärkeä huomioon otettava seikka päätettäessä seuraavista:

• asiaankuuluva tapa auttaa häntä tekemään parannus vakavista synneistä (ks. 32.5 ja 32.6)

• päätökset, joita tehdään henkilökohtaisessa neuvonnassa tai jäsenyysneuvostossa (ks. 32.8 ja 32.11).

Seikat, jotka saattavat vaikuttaa päätöksiin

• synnin laajuus

• uhrin etu

• todisteet parannuksesta

• temppeliliittojen rikkominen

• luottamus- tai auktoriteettiasema

• synnin uusiminen

• ikä, kypsyys ja kokeneisuus

• ymmärryksen taso

• vapaaehtoinen tunnustaminen

• synnin ja tunnustamisen välinen aika

Piispa ja vaarnanjohtaja tavoittelevat Herran mieltä ja tahtoa kussakin tilanteessa. He pohtivat seuraavia seikkoja päättäessään, millä tavoin auttaa ja mikä lopputulos on. Nämä tekijät eivät sanele tiettyä päätöstä. Ne ennemminkin auttavat johtohenkilöä tekemään päätöksen, joka hänen täytyy tehdä rukoillen ja Hengen ohjaamana.

32.7.1

Synnin laajuus

Synnin vakavuus mitataan sen laajuuden mukaan. Tähän saattaa sisältyä tehtyjen syntien lukumäärä ja toistuvuus, niistä aiheutuneen vahingon vakavuus ja niiden henkilöiden lukumäärä, joita synnit ovat vahingoittaneet.

32.7.2

Uhrin etu

Johtohenkilöt miettivät uhrien ja muiden etua. Näitä saattavat olla henkilön puoliso ja muut perheenjäsenet. Johtohenkilöt miettivät myös vahingon vakavuutta.

32.7.3

Todisteet parannuksesta

Hengellistä johdatusta tarvitaan, jotta erotetaan, onko henkilö tehnyt vilpittömän parannuksen. Tällainen parannus ilmenee luotettavammin vanhurskaissa teoissa ajan kuluessa kuin voimakkaassa murheessa yksittäisen puhuttelun aikana. Huomioon otettavia tekijöitä:

• Jeesukseen Kristukseen kohdistuvan uskon vahvuus

• tunnustamisen luonne

• synnistä tunnetun murheen syvyys

• hyvittäminen vahinkoa kärsineille

• laillisten vaatimusten noudattaminen

• onnistuminen synnin hylkäämisessä

• uskollisuus käskyjen noudattamisessa synnin jälkeen

• rehellisyys kirkon johtajia ja muita kohtaan

• halukkuus noudattaa kirkon johtajien neuvoja.

32.7.4

Temppeliliittojen rikkominen

Herra on julistanut: ”Sillä siltä, jolle paljon on annettu, paljon vaaditaan” (OL 82:3). Henkilö, joka on saanut temppeliendaumentin, on tehnyt liittoja ja luvannut elää korkeamman mittapuun mukaan. Näiden liittojen rikkominen tekee synnistä huomattavasti vakavamman. Se lisää sen todennäköisyyttä, että jäsenyysneuvosto on tarpeen.

32.7.5

Luottamus- tai auktoriteettiasema

Synnin vakavuus kasvaa, jos henkilö syyllistyi siihen ollessaan luottamus- tai auktoriteettiasemassa, kuten isä tai äiti, johtohenkilö tai opettaja.

32.7.6

Synnin uusiminen

Saman vakavan synnin toistuva uusiminen saattaa ilmentää syvälle juurtunutta käytösmallia tai riippuvuutta, joka haittaa edistymistä kohti todellista parannusta. Jäsenyysrajoitusten lisäksi, jotka saattavat olla tarpeen, riippuvuuksista toipumisen ohjelmat ja ammattiapu voivat olla hyödyllisiä (ks. 32.8.2).

32.7.7

Ikä, kypsyys ja kokeneisuus

Johtohenkilöt ottavat huomioon jäsenen iän, kypsyyden ja kokeneisuuden, kun he neuvovat tätä tai päättävät jäsenyysneuvoston lopputuloksesta. Lempeys on usein paikallaan niitä kohtaan, jotka ovat kypsymättömiä evankeliumissa. Lempeys saattaa olla paikallaan esimerkiksi nuorten jäsenten kohdalla, jotka ovat osallistuneet moraalittomaan käytökseen, jos he hylkäävät synnin ja osoittavat vilpitöntä parannusta. Jos he kuitenkin jatkavat kyseistä käytöstä, saatetaan tarvita vakavampia toimenpiteitä.

32.7.8

Ymmärryksen taso

Mielenterveyden häiriö, riippuvuus tai ymmärryksen vajavaisuus ei vapauta vastuusta henkilöä, joka on syyllistynyt vakavaan syntiin. Nämä ovat kuitenkin huomioon otettavia tekijöitä. Kun henkilöä autetaan tekemään parannus, johtohenkilöt tavoittelevat Herran johdatusta siihen, mikä on henkilön ymmärrys evankeliumin periaatteista ja mikä on hänen vastuullisuutensa taso.

32.7.9

Vapaaehtoinen tunnustaminen

Vapaaehtoinen tunnustaminen ja Jumalan mielen mukainen murhe omista teoista osoittavat halua tehdä parannus.

32.7.10

Synnin ja tunnustamisen välinen aika

Tunnustaminen on osa parannuksen tekemistä, eikä sitä pidä viivyttää. Toisinaan syntiä seuraa pitkä hyvittämisen ja uskollisen elämän jakso. Jos jäsen tunnustaa synnin eikä ole toistanut sitä, se voi osoittaa, että hän on hylännyt sen. Siinä tapauksessa tunnustaminen voi pikemminkin olla parannuksenteon päätös kuin sen alku.

32.7.11

Synnit, joissa on osallisina jäseniä, jotka asuvat eri seurakunnissa tai vaarnoissa

Joskus jäsenet, jotka syyllistyvät yhdessä vakavaan syntiin, asuvat eri seurakunnissa tai vaarnoissa. Tässä tilanteessa vaarnanjohtajat neuvottelevat jäsenyysrajoitusten tai jäsenyysneuvostojen tarpeellisuudesta yhdessä. He keskustelevat myös siitä, onko perusteltua, että rajoitukset tai neuvoston päätökset ovat samat, vai onko muita seikkoja, jotka saattavat tarkoittaa, että tarvitaan erilaiset lopputulokset.

---

HENKILÖKOHTAISEN NEUVONNAN ANTAMINEN

---

32.8

Henkilökohtainen neuvonta ja epäviralliset jäsenyysrajoitukset

Henkilökohtainen neuvonta on usein riittävää siihen, että voidaan suojella muita ja auttaa henkilöä pääsemään parannuksen kautta osalliseksi Jeesuksen Kristuksen sovituksen lunastavasta voimasta. Tällainen neuvonta voi myös auttaa jäseniä suojaamaan itseään vakavammilta synneiltä. Henkilökohtaisessa neuvonnassa johtohenkilöt voivat myös antaa epävirallisia jäsenyysrajoituksia auttaakseen jäsentä tekemään parannuksen joistakin vakavista synneistä (ks. 32.8.3).

Vakaviin synteihin ei pidä suhtautua kevyesti (ks. OL 1:31). Temppeliliittojen rikkominen lisää sen todennäköisyyttä, että jäsenyysneuvosto on tarpeen (ks. 32.7.4).

Seuraavassa luetellaan ohjeita, jotka auttavat johtohenkilöitä tietämään, milloin neuvonta ja epäviralliset rajoitukset saattavat riittää (ks. myös 32.7):

• Henkilö ei ole syyllistynyt syntiin, joka vaatisi jäsenyysneuvoston (ks. 32.6.1).

• Henkilö on tunnustanut vapaaehtoisesti ja osoittaa vilpitöntä katumusta.

• Henkilö on tekemässä parannusta vakavasta synnistä, jota hän ei ole tehnyt aiemmin.

• Henkilön synti ei ole rikkonut temppeliliittoja.

• Henkilön tilanteeseen liittyy merkittäviä lieventäviä asianhaaroja.

32.8.1

Henkilökohtainen neuvonta

Seuraavat ohjeet pätevät silloin, kun piispa tai vaarnanjohtaja neuvoo jäsentä auttaakseen tätä tekemään parannuksen.

• Kysy vain siinä määrin tietoja, että voit määrittää 1) jäsenen asenteen synnillistä käytöstä kohtaan ja 2) käytöksen luonteen, toistuvuuden ja keston. Älä kysele muita yksityiskohtia kuin ne, jotka ovat tarpeen tilanteen ymmärtämiseksi. Älä esitä kysymyksiä, jotka heräävät henkilökohtaisesta uteliaisuudesta.

• Kysy, kuinka käytös on vaikuttanut muihin.

• Keskity myönteisiin tekijöihin, jotka syventävät jäsenen kääntymystä ja sitoutumista Herraan. Kannusta jäsentä ryhtymään tiettyihin toimiin, jotta hän voi muuttaa käytöstään ja kokea parannukseen johtavan sydämenmuutoksen. Kehota häntä lähestymään Vapahtajaa, tavoittelemaan Hänen antamaansa voimaa ja tuntemaan Hänen lunastavaa rakkauttaan.

• Kannusta kohottaviin toimintoihin kuten rukoilemaan, tutkimaan pyhiä kirjoituksia ja käymään kirkon kokouksissa. Opeta, että sukututkimus- ja temppelityö voi vähentää vastustajan vaikutusta. Kannusta palvelemaan muita ja kertomaan evankeliumista.

Kohottavia toimintoja, jotka auttavat tekemään parannusta ja vahvistamaan hengellistä suojalinnoitusta

• rukous

• pyhien kirjoitusten tutkiminen

• kirkossa käyminen

• päivittäinen sukututkimus- ja temppelityö, mukaan lukien nimien indeksointi

• muiden palveleminen

• evankeliumista kertominen

• Kannusta hyvittämään teot niille, joita synnit ovat vahingoittaneet, ja pyytämään anteeksi.

• Kannusta kääntymään pois pahoista vaikutteista. Auta jäseniä ryhtymään ennalta ehkäiseviin toimiin, jotta he voivat vastustaa nimenomaisia kiusauksia.

• Ymmärrä, että olet kirkollinen johtaja, et ammattiauttaja. Antamasi neuvonnan lisäksi jotkut jäsenet voisivat hyötyä terapiasta. Jotkut kärsivät mielenterveyden häiriöstä. Neuvo jäseniä tarpeen mukaan hakemaan apua päteviltä lääketieteen ja mielenterveyden ammattilaisilta (ks. 31.3.6).

• Rukoile ja tavoittele Hengen johdatusta ennen kuin annat epävirallisia jäsenyysrajoituksia. Jotkut jäsenet voivat hyötyä ennemminkin kirkon jäsenoikeuksien aktiivisemmasta käyttämisestä kuin niiden rajoittamisesta.

• Seuraa tilannetta antamalla kannustusta, lujittamalla hengellistä vahvuutta ja tarkkailemalla edistymistä.

Kun jäsen on tunnustanut piispalle tai vaarnanjohtajalle, jatkoneuvonta voi tapahtua muutamalla eri tavalla. Johtohenkilö voi itse jatkaa sitä. Tai jäsenen luvalla hän voi antaa toiselle neuvonantajistaan tehtävän jatkaa neuvontaa.

Jäsenen luvalla piispa tai vaarnanjohtaja voi antaa vanhinten koorumin tai Apuyhdistyksen jäsenille tehtävän auttaa tietyillä tavoilla. Nuorten kohdalla hän voi antaa Nuorten Naisten johtokunnalle tai Aaronin pappeuden koorumien neuvojille tehtävän auttaa. Ne, joille annetaan tehtävä auttaa, ovat oikeutettuja saamaan innoitusta kyseisen tehtävän täyttämiseen (ks. 4.2.6).

Kun johtohenkilö antaa jollekulle tehtävän jatkossa auttaa neuvonnassa, hän antaa vain sen verran tietoa kuin on tarpeen jäsenen auttamiseksi. Tehtävän saaneen henkilön täytyy säilyttää luottamuksellisuus. Lisäksi hän tiedottaa piispalle jäsenen edistymisestä ja tarpeista.

32.8.2

Kuinka auttaa ihmisiä käsittelemään riippuvuuksien ja pornografian käytön ongelmia

Henkilökohtaiseen neuvontaan sisältyy toisinaan sitä, että jäseniä autetaan tekemään parannus synneistä, jotka liittyvät riippuvuuksiin tai ovat niiden aiheuttamia. Näitä riippuvuuksia voivat olla muun muassa päihderiippuvuudet ja monenlaiset käytösriippuvuudet. Riippuvuudet vahingoittavat yksilöä, avioliittoa ja perhettä.

Piispat voivat neuvoa jäseniä hakemaan apua kirkon ohjelmasta Parantuminen Vapahtajan avulla – riippuvuuksista toipumisen ohjelma sekä päteviltä lääketieteen ja mielenterveyden ammattilaisilta. Kirkon rakennuksissa tulee järjestää tai isännöidä vain kirkon virallista ohjelmaa.

Pornografian käyttö käy yhä yleisemmäksi. Olipa pornografian käyttö sitten tiivistä tai satunnaista, se on vahingollista. Se karkottaa Hengen. Se heikentää kykyä ammentaa voimaa, joka tulee liittojen pitämisestä. Se myös vahingoittaa kallisarvoisia ihmissuhteita.

Henkilökohtainen neuvonta ja epäviralliset jäsenyysrajoitukset ovat usein riittäviä siinä, että henkilöä voidaan auttaa tekemään parannus pornografian käytöstä. Jäsenyysneuvostoa ei tavallisesti pidetä. Katso poikkeuksia kohdista 38.6.6 ja 38.6.13. Ammattiapu voi olla hyödyksi.

Vaarnanjohtaja ja piispa tukevat perheenjäseniä tarpeen mukaan. Vanhemmat voivat olla mukana, kun nuorta neuvotaan liittyen pornografian käyttöön. Puoliso voi olla mukana, kun neuvotaan naimisissa olevaa henkilöä.

Lisää tietoa pornografian kanssa tekemisissä olleiden jäsenten neuvomisesta on kohdassa 38.6.13.

32.8.3

Epäviralliset jäsenyysrajoitukset

Sen lisäksi että piispa tai vaarnanjohtaja neuvontaa antaessaan kannustaa henkilöä myönteisiin toimiin, hän voi joksikin aikaa rajoittaa epävirallisesti joitakin kirkon jäsenoikeuksia. Viisaasti käytettyinä nämä rajoitukset voivat auttaa parannuksenteossa ja hengellisessä edistymisessä. Niitä pidetään epävirallisina, koska niitä ei merkitä jäsenkorttiin.

Epäviralliset rajoitukset voivat kestää muutamia viikkoja, useita kuukausia tai pidempään, jos tarpeen, jotta henkilö voi tehdä täyden parannuksen. Epätavallisissa olosuhteissa ne voivat kestää pidempään kuin yhden vuoden.

Johtohenkilöt tavoittelevat Hengen johdatusta siihen, mitkä rajoitukset auttaisivat henkilöä parhaiten tekemään parannuksen. Näitä ovat muun muassa (mutta eivät yksinomaan) kirkon tehtävässä palvelemisen, pappeuden käyttämisen tai temppeliin menemisen etuoikeuden väliaikainen peruuttaminen. Johtohenkilö voi myös rajoittaa henkilön oikeutta pitää puhe, oppiaihe tai rukous kirkon tilaisuuksissa. Jos johtohenkilö peruuttaa oikeuden mennä temppeliin, hän mitätöi temppelisuosituksen johtohenkilön ja kirjurin työvälineissä (LCR).

Sakramentin nauttiminen on tärkeä osa parannusta. Sen ei pitäisi olla ensimmäisenä rajoituksena, joka asetetaan katuvalle henkilölle, jolla on särkynyt sydän ja murtunut mieli. Jos henkilö on kuitenkin syyllistynyt vakaviin synteihin, johtohenkilö voi joksikin aikaa peruuttaa tämän etuoikeuden.

Johtohenkilöt eivät yleensä kerro kenellekään muulle epävirallisista rajoituksista, ellei siihen ole tarvetta (ks. 32.12.2).

Piispa tai vaarnanjohtaja voi poistaa epäviralliset rajoitukset Hengen ohjauksen mukaisesti, kun henkilö edistyy määritellyllä tavalla vilpittömässä parannuksenteossa. Jos jäsen syyllistyy toistuvasti syntiin, saattaa olla hyödyllistä tai tarpeellista pitää jäsenyysneuvosto.

---

KIRKON JÄSENYYSNEUVOSTON PITÄMINEN

---

Kirkon jäsenyysneuvosto pidetään, kun piispa tai vaarnanjohtaja päättää, että sellainen olisi hyödyllinen, tai kun kirkon menettelytavat edellyttävät sitä (ks. 32.6). Se pidetään seurakunta-, vaarna-, piiri- tai lähetyskenttätasolla. Tässä luvussa annetaan tietoa siitä, kuinka se johdetaan.

32.9

Osallistuminen ja vastuu

Seuraavassa taulukossa näkyy, ketkä yleensä osallistuvat jäsenyysneuvostoon.

	Osallistujat jäsenyysneuvostossa
Vaarnaseurakunnan jäsenyysneuvosto	Osallistujat jäsenyysneuvostossa henkilö, jonka vuoksi neuvosto pidetään piispa ja hänen neuvonantajansa seurakunnan kirjuri vanhinten koorumin tai Apuyhdistyksen johtaja (valinnainen; ks. 32.10.1)
Vaarnan jäsenyysneuvosto	Osallistujat jäsenyysneuvostossa henkilö, jonka vuoksi neuvosto pidetään vaarnanjohtaja ja hänen neuvonantajansa vaarnan kirjuri korkean neuvoston jäsenet (tietyissä tilanteissa, kuten selitetään kohdassa 32.9.2) sen henkilön piispa, jonka vuoksi neuvosto pidetään (valinnainen; ks. 32.9.3) vanhinten koorumin tai Apuyhdistyksen johtaja (valinnainen; ks. 32.10.1)

32.9.1

Vaarnanjohtaja

Vaarnanjohtaja:

• Hänellä on päätösvalta jäsenyysneuvostoissa vaarnan alueella. Useimmat näistä neuvostoista ovat kuitenkin piispan pitämiä.

• Häneltä täytyy saada hyväksyntä, ennen kuin piispa voi pitää jäsenyysneuvoston.

• Hän pitää vaarnan jäsenyysneuvoston, jos temppeliendaumentin saaneen miehen tai naisen jäsenyys kirkossa todennäköisesti peruutetaan.

• Hän voi pitää neuvoston, jos jäsen valittaa seurakunnan jäsenyysneuvoston päätöksestä.

• Hänen täytyy antaa hyväksyntä, ennen kuin seurakunnan jäsenyysneuvoston antama suositus sellaisen henkilön jäsenyyden peruuttamisesta, joka ei ole saanut endaumenttia, on lopullinen.

32.9.2

Korkea neuvosto

Korkean neuvoston jäsenet eivät yleensä osallistu vaarnan jäsenyysneuvostoihin. Korkea neuvosto voi kuitenkin osallistua vaikeissa tilanteissa (ks. OL 102:2). Vaarnan johtokunta voi esimerkiksi kutsua korkean neuvoston osallistumaan seuraavissa tilanteissa:

• asiassa on kiistanalaisia seikkoja

• heidän osallistumisensa olisi arvokasta ja loisi tasapainoa

• jäsen pyytää heidän osallistumistaan

• asianosaisena on vaarnan johtokunnan jäsen, hänen perheensä jäsen tai lähisukulaisensa (ks. 32.9.7).

32.9.3

Piispa (tai seurakunnanjohtaja vaarnassa)

Piispa:

• Hänellä on päätösvalta seurakunnan jäsenyysneuvostoissa.

• Hän neuvottelee vaarnanjohtajan kanssa ja hankkii hänen hyväksyntänsä ennen jäsenyysneuvoston pitämistä.

• Hän ei voi pitää jäsenyysneuvostoa, jos temppeliendaumentin saaneen miehen tai naisen jäsenyys kirkossa todennäköisesti peruutetaan. Niissä tilanteissa täytyy pitää vaarnan jäsenyysneuvosto.

• Hänet voidaan kutsua osallistumaan vaarnan jäsenyysneuvostoon, jossa tarkastellaan seurakunnan jäsenen jäsenyyttä. Hänen läsnäoloonsa täytyy saada hyväksyntä vaarnanjohtajalta ja kyseiseltä henkilöltä.

Seurakunnan jäsenyysneuvosto voi suosittaa henkilön jäsenyyden peruuttamista kirkossa, mikäli henkilö ei ole saanut endaumenttia. Vaarnanjohtajan hyväksyntä kuitenkin vaaditaan, ennen kuin päätös on lopullinen.

Toisinaan seurakunnan jäsenyysneuvosto pidetään endaumentin saaneen jäsenen osalta ja neuvoston aikana ilmenee, että jäseneltä todennäköisesti peruutetaan jäsenyys. Näissä tilanteissa piispa siirtää asian vaarnanjohtajalle.

32.9.4

Lähetysjohtaja

Lähetysjohtaja:

• Hänellä on päätösvalta jäsenyysneuvostoissa lähetyskentän seurakunnissa ja piireissä.

• Häneltä täytyy saada hyväksyntä, ennen kuin piirin tai lähetysseurakunnan johtaja voi pitää jäsenyysneuvoston.

• Hän pitää jäsenyysneuvoston, jos temppeliendaumentin saaneen miehen tai naisen jäsenyys kirkossa todennäköisesti peruutetaan. Jos aika tai välimatkat ovat esteenä, hän voi antaa toiselle neuvonantajistaan tehtävän johtaa neuvostoa. Hän nimittää kaksi muuta Melkisedekin pappeuden haltijaa osallistumaan.

• Mikäli mahdollista, hän pitää jäsenyysneuvoston niiden osalta, jotka eivät ole saaneet endaumenttia. Jos aika tai välimatkat ovat esteenä, hän voi valtuuttaa kolme Melkisedekin pappeuden haltijaa pitämään neuvoston. Tässä tapauksessa jäsenen piirinjohtaja tai seurakunnanjohtaja yleensä johtaa neuvoston.

• Hän voi pitää neuvoston, jos jäsen valittaa piirin tai lähetysseurakunnan jäsenyysneuvoston päätöksestä.

• Lähetystyöosastoa edustavan johtavan auktoriteetin luvalla hän pitää jäsenyysneuvoston, jos lähetyssaarnaaja syyllistyy vakavaan syntiin lähetyskentällä (ks. 32.9.8). Lisäksi hän tarkastelee asiaa vyöhykkeen johtokunnan jäsenen kanssa ja neuvottelee lähetyssaarnaajan kotivaarnan johtajan kanssa.

• Hänen täytyy antaa hyväksyntä, ennen kuin lähetysseurakunnan tai piirin jäsenyysneuvoston antama suositus sellaisen henkilön jäsenyyden peruuttamisesta, joka ei ole saanut endaumenttia, on lopullinen.

Jos lähetyssaarnaaja tunnustaa vakavan synnin, johon hän syyllistyi ennen lähetystyössä palvelemista, lähetysjohtaja ottaa yhteyttä kenttäedustajaansa lähetystyöosastolla saadakseen ohjeita.

Kun lähetysjohtaja kutsuu jäsenyysneuvoston koolle, hän nimittää avukseen kaksi Melkisedekin pappeuden haltijaa. Ainoastaan epätavallisissa olosuhteissa hänen tulee nimittää avukseen nuoria lähetyssaarnaajia. Hän noudattaa samoja toimintatapoja kuin vaarnan jäsenyysneuvostossa (ks. 32.10). Korkea neuvosto tai piirineuvosto ei kuitenkaan osallistu.

32.9.5

Piirinjohtaja tai seurakunnanjohtaja lähetyskentällä

Lähetyskentän piirinjohtaja tai seurakunnanjohtaja voi pitää jäsenyysneuvoston, kun lähetysjohtaja on valtuuttanut hänet siihen. Piirineuvosto ei osallistu.

Piirin tai seurakunnan jäsenyysneuvosto voi suosittaa henkilön jäsenyyden peruuttamista kirkossa, mikäli hän ei ole saanut temppeliendaumenttia. Lähetysjohtajan hyväksyntä kuitenkin vaaditaan, ennen kuin päätös on lopullinen.

32.9.6

Vaarnan tai seurakunnan kirjuri

Vaarnan tai seurakunnan kirjuri:

• Säilyttää muistiinpanot neuvoston kokoontumisesta ainoastaan niin kauan kuin on tarpeen, jotta voidaan lähettää Selonteko kirkon jäsenyysneuvostosta -lomake.

• Valmistelee lomakkeen, jos neuvostoa johtava henkilö pyytää sitä.

• Ei osallistu neuvoston keskusteluun tai päätöksentekoon.

32.9.7

Osallistuminen poikkeuksellisissa olosuhteissa

Jos neuvonantaja vaarnan johtokunnassa ei voi osallistua jäsenyysneuvostoon, vaarnanjohtaja pyytää hänen tilalleen korkean neuvoston jäsenen tai jonkun muun ylipapin. Jos vaarnanjohtaja ei voi osallistua, ensimmäinen presidenttikunta voi valtuuttaa toisen hänen neuvonantajistaan toimimaan jäsenyysneuvoston johtavana virkailijana hänen sijastaan.

Jos neuvonantaja piispakunnassa ei voi osallistua jäsenyysneuvostoon, piispa voi pyytää hänen tilalleen jotakuta ylipappia seurakunnasta. Jos piispa ei voi osallistua, hän siirtää asian käsittelyn vaarnanjohtajalle, joka kutsuu koolle vaarnan jäsenyysneuvoston. Piispa ei voi antaa neuvonantajansa tehtäväksi kutsua koolle jäsenyysneuvostoa.

Jos jäsenyysneuvosto pidetään piispan perheenjäsenen tai lähisukulaisen tai piispan neuvonantajan osalta, neuvosto pidetään vaarnatasolla. Jos se pidetään vaarnanjohtajan neuvonantajan perheenjäsenen tai lähisukulaisen osalta, vaarnanjohtaja nimittää jonkun muun ylipapin toimimaan neuvonantajan sijaan. Jos neuvosto pidetään vaarnanjohtajan perheenjäsenen tai lähisukulaisen osalta, hän ottaa yhteyttä ensimmäisen presidenttikunnan toimistoon.

Jos jäsen vastustaa piispan tai hänen neuvonantajiensa osallistumista, jäsenyysneuvosto pidetään vaarnatasolla. Jos jäsen vastustaa vaarnanjohtajan jommankumman neuvonantajan osallistumista, vaarnanjohtaja nimittää jonkun muun ylipapin toimimaan neuvonantajan sijaan. Jos jäsen vastustaa vaarnanjohtajan osallistumista tai jos vaarnanjohtaja tuntee olevansa esteellinen, hän ottaa yhteyttä ensimmäisen presidenttikunnan toimistoon.

32.9.8

Päätös siitä, kuka johtohenkilö pitää neuvoston erityisolosuhteissa

Jäsenyysneuvostot pidetään miltei aina siinä maantieteellisessä kirkon yksikössä, jossa henkilön jäsenkortti on.

Toisinaan jäsenyysneuvosto on tarpeen pitää henkilölle, joka muuttaa. Jos muutto tapahtuu vaarnan sisällä, vaarnanjohtaja keskustelee kummankin seurakunnan piispan kanssa ja päättää, missä neuvosto tulee pitää.

Jos jäsen muuttaa vaarnan ulkopuolelle, vaarnanjohtajat kummastakin vaarnasta keskustelevat ja päättävät, missä neuvosto tulee pitää. Jos he päättävät, että se tulee pitää entisessä seurakunnassa tai vaarnassa, jäsenkortti säilytetään kyseisessä seurakunnassa, kunnes neuvosto on pidetty. Muussa tapauksessa jäsenkortti siirretään uuteen seurakuntaan. Piispa tai vaarnanjohtaja ilmoittaa luottamuksellisesti jäsenen tämänhetkiselle piispalle tai vaarnanjohtajalle siitä, miksi neuvostoa tarvitaan.

Toisinaan jäsenyysneuvosto on tarpeen jäsenen osalta, joka asuu tilapäisesti poissa kotoa. Neuvostoa saatetaan tarvita esimerkiksi opiskelijan tai asepalveluksessa olevan jäsenen asiassa. Piispa, jonka seurakunnan alueella jäsen asuu tilapäisesti, voi antaa neuvoja ja tukea. Hänen ei kuitenkaan tule pitää jäsenyysneuvostoa, paitsi jos jäsenkortti on hänen yksikössään ja hän on neuvotellut kotiseurakunnan piispan kanssa.

Toisinaan lähetyssaarnaaja syyllistyy lähetyskentällä vakavaan syntiin, joka paljastuu vasta kun hänet on vapautettu. Piispa ja vaarnanjohtaja keskustelevat siitä, kumman heistä tulee pitää jäsenyysneuvosto. Toinen heistä keskustelee ennen neuvoston pitämistä entisen lähetysjohtajan kanssa.

32.10

Jäsenyysneuvoston toimintatavat

32.10.1

Ilmoita neuvostosta ja valmistaudu siihen

Piispa tai vaarnanjohtaja antaa jäsenelle kirjallisen ilmoituksen jäsenyysneuvostosta, joka kokoontuu hänen asiassaan. Hän allekirjoittaa kirjeen. Kirje sisältää seuraavat tiedot:

”[Piispakunta tai vaarnan johtokunta] pitää jäsenyysneuvoston sinun asiassasi. Jäsenyysneuvosto pidetään [paikka, päivämäärä ja kellonaika].

Neuvostossa käsitellään [esitä rikkomus lyhyesti yleisluonteisesti kertomatta kuitenkaan yksityiskohtia tai todisteita].

Sinua pyydetään osallistumaan neuvostoon ja antamaan vastauksesi. Voit esittää kirjallisia lausuntoja henkilöiltä, jotka voivat antaa asiaankuuluvia tietoja. Voit pyytää näitä henkilöitä puhumaan neuvostolle puolestasi, jos vaarnanjohtaja tai piispa hyväksyy sen etukäteen. Voit myös pyytää [seurakunnan Apuyhdistyksen johtajaa tai vanhinten koorumin johtajaa] olemaan läsnä ja antamaan tukea.

Jokaisen, joka osallistuu, täytyy olla halukas toimimaan neuvoston kunnioittavan luonteen mukaisesti, mukaan lukien sen toimintatavat ja luottamuksellisuus. Edellä mainittujen lisäksi läsnä ei saa olla oikeusavustajaa tai tukijaa.”

Viimeisessä kappaleessa voi ilmaista rakkautta, toivoa ja huolenpitoa.

Ohjeita siihen, keitä henkilö voi pyytää puhumaan neuvostolle, annetaan kohdassa 32.10.3, kohta 4.

Jos kirjettä ei voida toimittaa henkilökohtaisesti, se voidaan lähettää kirjattuna kirjeenä saantitodistuksen kanssa.

Piispa tai vaarnanjohtaja sopii jäsenyysneuvoston ajankohtaan, joka sopii henkilölle. Hän myös varmistaa, että rikkomuksen uhreilta ehditään saada lausunnot, jos he haluavat antaa sellaisen (ks. 32.10.2).

Piispa tai vaarnanjohtaja valmistelee jäsentä neuvostoon selittämällä sen tarkoituksen ja toimintatavat. Hän selittää myös, millaisia päätöksiä neuvosto voi antaa ja mitkä ovat niiden seuraukset. Jos jäsen on tunnustanut, johtohenkilö selittää, että tunnustamista on tarpeen käyttää jäsenyysneuvostossa.

32.10.2

Hanki lausunnot uhreilta

Kun uhri on kirkon jäsen (esim. insestissä, lapseen tai puolisoon kohdistuvassa väkivallassa tai petoksessa), piispa tai vaarnanjohtaja ottaa yhteyttä henkilön tämänhetkiseen piispaan tai vaarnanjohtajaan. Nämä johtohenkilöt päättävät, olisiko uhrille hyödyllistä antaa mahdollisuus esittää kirjallinen lausunto rikkomuksesta ja sen vaikutuksista. Nämä lausunnot voidaan lukea jäsenyysneuvostossa (ks. 32.10.3, kohta 3). Kirkon johtohenkilöillä ei ole valtuutta ottaa yhteyttä uhreihin, jotka eivät ole kirkon jäseniä.

Uhrin tämänhetkinen piispa tai vaarnanjohtaja hoitaa tätä tarkoitusta varten tapahtuvan mahdollisen yhteydenpidon. Jos uhri antaa lausunnon, tämä johtohenkilö antaa sen piispalle tai vaarnanjohtajalle, joka pitää jäsenyysneuvoston. Johtohenkilöiden täytyy tarkoin huolehtia siitä, ettei aiheuteta enää lisää järkytystä. Katso muita varoituksia kohdasta 32.4.3.

Kaikki tiedustelut uhrilta, joka on alle 18-vuotias, tehdään lapsen vanhempien tai huoltajien kautta, paitsi jos niin toimiminen voi altistaa uhrin vaaraan.

Tietoa siitä, mistä piispat ja vaarnanjohtajat saavat ohjausta väkivaltatapauksissa, on kohdissa 32.4.5 ja 38.6.2.1.

32.10.3

Johda neuvosto

Juuri ennen kuin neuvosto alkaa, piispa tai vaarnanjohtaja kertoo osallistujille, kenen asiassa neuvosto pidetään ja mikä on ilmoitettu rikkomus. Tarvittaessa hän selittää neuvoston toimintatavat.

Sitten henkilö, jos hän on paikalla, kutsutaan huoneeseen. Jos henkilön piispa on kutsuttu osallistumaan vaarnan jäsenyysneuvostoon, myös hänet kutsutaan huoneeseen tässä vaiheessa. Jos henkilö on kutsunut seurakunnan Apuyhdistyksen johtajan tai vanhinten koorumin johtajan olemaan paikalla ja antamaan tukea, myös hänet kutsutaan huoneeseen.

Piispa tai vaarnanjohtaja johtaa neuvoston rakkauden hengessä, kuten seuraavassa esitetään.

1. Hän pyytää jotakuta pitämään alkurukouksen.

2. Hän esittää ilmoitetun rikkomuksen. Hän antaa henkilölle (jos läsnä) mahdollisuuden vahvistaa tai kiistää lausunnon tai selventää sitä.

3. Jos jäsen vahvistaa rikkomuksen, piispa tai vaarnanjohtaja etenee kohtaan 5. Jos jäsen kiistää rikkomuksen, piispa tai vaarnanjohtaja esittää sitä koskevia tietoja. Tähän voi sisältyä luotettavien asiakirjojen esittämistä ja uhreilta mahdollisesti saatujen kirjallisten lausuntojen lukemista (ks. 32.10.2). Jos hän lukee tällaisen lausunnon, hän suojaa uhrin henkilöllisyyden.

4. Jos jäsen kiistää rikkomuksen, hän voi esittää tietoja neuvostolle. Ne voivat olla kirjallisena. Tai jäsen voi pyytää henkilöitä, jotka voivat antaa asiaankuuluvia tietoja, puhumaan neuvostolle yksi kerrallaan. Näiden henkilöiden tulee olla kirkon jäseniä, paitsi jos piispa tai vaarnanjohtaja on päättänyt etukäteen, että kirkkoon kuulumaton henkilö voi osallistua. He odottavat eri huoneessa, kunnes heitä pyydetään puhumaan. Kukin henkilö poistuu neuvoston huoneesta, kun hän on esittänyt asiansa. Heidän täytyy olla halukkaita toimimaan neuvoston kunnioittavan luonteen mukaisesti, mukaan lukien sen toimintatavat ja luottamuksellisuuden. Jäsenillä ei saa olla mukana oikeusavustajaa. Heillä ei myöskään saa olla tukenaan muita kuin ne, jotka mainitaan tämän luvun toisessa kappaleessa.

5. Piispa tai vaarnanjohtaja voi esittää jäsenelle kysymyksiä kohteliaalla ja kunnioittavalla tavalla. Hän voi esittää kysymyksiä myös muille henkilöille, joita jäsen on pyytänyt antamaan tietoja. Myös neuvonantajat piispakunnassa tai vaarnan johtokunnassa voivat esittää kysymyksiä. Kaikkien kysymysten tulee olla lyhyitä, ja niiden tulee rajoittua keskeisiin seikkoihin.

6. Kun kaikki asiaankuuluvat tiedot on esitetty, piispa tai vaarnanjohtaja pyytää jäsentä poistumaan huoneesta. Myös kirjuri poistuu, paitsi jos korkea neuvosto on osallistunut vaarnan jäsenyysneuvostoon. Jos vaarnan jäsenyysneuvostossa on läsnä henkilön piispa, hän poistuu. Jos paikalla on Apuyhdistyksen johtaja tai vanhinten koorumin johtaja antamassa tukea, hänkin poistuu.

7. Piispa tai vaarnanjohtaja pyytää neuvonantajiaan esittämään ajatuksia tai näkemyksiä. Jos korkea neuvosto on osallistunut vaarnan jäsenyysneuvostoon, vaarnanjohtaja pyytää heitä esittämään ajatuksia ja näkemyksiä.

8. Piispa tai vaarnanjohtaja neuvonantajiensa kanssa tavoittelee rukoillen Herran tahtoa käsiteltävässä asiassa. Vain vaarnanjohtajan ja hänen neuvonantajiensa tai piispan ja hänen neuvonantajiensa tulee olla huoneessa sillä hetkellä. Jos korkea neuvosto osallistuu vaarnan jäsenyysneuvostoon, vaarnan johtokunta siirtyy tavallisesti vaarnanjohtajan toimistoon.

9. Piispa tai vaarnanjohtaja kertoo neuvonantajilleen päätöksestään ja pyytää heitä tukemaan sitä. Jos korkea neuvosto osallistuu vaarnan jäsenyysneuvostoon, vaarnan johtokunta palaa huoneeseen ja pyytää korkeaa neuvostoa antamaan päätökselle tukensa. Jos jompikumpi neuvonantaja tai joku korkean neuvoston jäsenistä on eri mieltä, piispa tai vaarnanjohtaja kuuntelee ja pyrkii selvittämään erimielisyydet. Vastuu päätöksestä on johtavalla virkailijalla.

10. Hän kutsuu henkilön takaisin huoneeseen. Jos kirjuri on poistunut huoneesta, hänetkin kutsutaan huoneeseen. Jos vaarnan jäsenyysneuvostossa on läsnä henkilön piispa, hänetkin kutsutaan huoneeseen. Jos paikalla on Apuyhdistyksen johtaja tai vanhinten koorumin johtaja antamassa tukea, hänetkin kutsutaan huoneeseen.

11. Piispa tai vaarnanjohtaja ilmoittaa neuvoston päätöksestä rakkauden hengessä. Jos päätöksenä on rajoittaa virallisesti henkilön jäsenoikeuksia kirkossa tai peruuttaa jäsenyys, hän selittää sen ehdot (ks. 32.11.3 ja 32.11.4). Hän selittää myös, kuinka rajoitukset voidaan poistaa, ja antaa muita ohjeita ja neuvoja. Piispa tai vaarnanjohtaja voi lykätä asian käsittelyä neuvostossa joksikin aikaa voidakseen hankkia lisää ohjausta tai tietoa ennen päätöksen tekemistä. Siinä tapauksessa hän selittää tilanteen.

12. Hän selittää henkilön oikeuden valittaa päätöksestä (ks. 32.13).

13. Hän pyytää jotakuta pitämään loppurukouksen.

Olipa henkilö läsnä tai ei, piispa tai vaarnanjohtaja tiedottaa hänelle päätöksestä, kuten selitetään kohdassa 32.12.1.

Kukaan jäsenyysneuvoston osallistujista ei saa tehdä ääni- tai videotallennetta eikä tehdä muistiinpanoja. Kirjuri voi tehdä muistiinpanoja sitä varten, että laaditaan Selonteko kirkon jäsenyysneuvostosta. Nämä muistiinpanot eivät kuitenkaan saa olla sanasta sanaan tallennettuja. Kun raportti on valmis, hän tuhoaa viipymättä kaikki muistiinpanot.

32.11

Jäsenyysneuvoston päätökset

Jäsenyysneuvoston päätösten tulee olla Hengen ohjaamia. Niiden tulee heijastaa Vapahtajan tarjoamaa rakkautta ja toivoa niille, jotka tekevät parannuksen. Seuraavassa kuvaillaan mahdollisia päätöksiä. Näitä päätöksiä tehdessään johtohenkilöt pohtivat kohdassa 32.7 esitettyjä olosuhteita.

Jokaisen jäsenyysneuvoston päätyttyä piispa tai vaarnanjohtaja lähettää viipymättä Selonteko kirkon jäsenyysneuvostosta -lomakkeen LCR:n kautta (ks. 32.14.1).

Jäsenyysneuvoston mahdolliset päätökset esitetään seuraavissa kohdissa.

32.11.1

On edelleen hyvämaineinen

Joissakin tilanteissa henkilö voi olla viaton, ja hän on edelleen hyvämaineinen. Joissakin tilanteissa henkilö on saattanut syyllistyä syntiin ja tehdä vilpittömän parannuksen, ja hän on edelleen hyvämaineinen. Piispa tai vaarnanjohtaja voi neuvoa ja varoittaa henkilöä tulevista toimista. Neuvoston jälkeen hän antaa edelleen tukea tarpeen mukaan.

32.11.2

Henkilökohtainen neuvonta piispan tai vaarnanjohtajan luona

Joissakin jäsenyysneuvostoissa johtohenkilöt voivat päättää, että jäsen ei ole enää hyvämaineinen – mutta että viralliset jäsenyysrajoitukset eivät ole aiheellisia. Näissä tapauksissa neuvosto voi päättää, että henkilön tulee saada henkilökohtaista neuvontaa ja oikaisua piispalta tai vaarnanjohtajalta. Tähän neuvontaan voi sisältyä epävirallisia jäsenyysrajoituksia, kuten esitetään kohdassa 32.8.3.

Henkilökohtainen neuvonta ja epäviralliset jäsenyysrajoitukset eivät ole vaihtoehto, kun neuvosto pidetään kohdassa 32.6.1 mainittujen syntien osalta.

32.11.3

Viralliset jäsenyysrajoitukset

Joissakin jäsenyysneuvostoissa johtohenkilöt saattavat päättää, että henkilön jäsenoikeuksia kirkossa on parasta rajoittaa virallisesti joksikin aikaa. Viralliset rajoitukset saattavat riittää kaikkien muiden kuin vakavimpien syntien tai tilanteiden osalta, joissa jäsenyys peruutetaan (ks. 32.11.4).

Henkilö, jolle asetetaan virallisia jäsenyysrajoituksia, on yhä kirkon jäsen. Hänen jäsenoikeuksiaan kirkossa kuitenkin rajoitetaan seuraavasti:

• Hän ei voi mennä temppeliin. Hän voi kuitenkin jatkaa temppeligarmentin käyttämistä, jos hän on saanut endaumentin. Jos jäsenellä on temppelisuositus, johtohenkilö peruuttaa sen LCR:ssä.

• Hän ei voi käyttää pappeutta.

• Hän ei voi nauttia sakramenttia eikä osallistua kirkon virkailijoiden hyväksymiseen.

• Hän ei voi pitää puhetta, oppiaihetta eikä rukousta kirkon tilaisuuksissa. Hän ei voi palvella kirkon tehtävässä.

Häntä kannustetaan osallistumaan kirkon kokouksiin ja toimintoihin, jos hän käyttäytyy asiallisesti. Häntä kannustetaan myös maksamaan kymmenykset ja uhrit.

Piispa tai vaarnanjohtaja voi lisätä muita ehtoja, esimerkiksi henkilön tulee pysyä erossa pornografisesta aineistosta ja muista pahoista vaikutteista. Tavallisesti hän lisää myönteisiä ehtoja. Näitä voivat olla säännöllinen kirkossa käyminen, säännöllinen rukous sekä pyhien kirjoitusten ja kirkon muun aineiston lukeminen.

Jos henkilön jäsenoikeuksia kirkossa rajoitetaan virallisesti, se merkitään jäsenkorttiin.

Viralliset rajoitukset kestävät tavallisesti vähintään yhden vuoden, ja ne voivat kestää pidempään. Kun jäsen edistyy määritellyllä tavalla vilpittömässä parannuksenteossa, piispa tai vaarnanjohtaja pitää uuden neuvoston, jossa harkitaan rajoitusten poistamista (ks. 32.16.1). Mikäli jäsen syyllistyy toistuvasti syntiin, johtohenkilö voi pitää uuden neuvoston ja harkita muita toimenpiteitä.

32.11.4

Jäsenyyden peruuttaminen

Joissakin jäsenyysneuvostoissa johtohenkilöt saattavat päättää, että henkilön jäsenyys kirkossa on parasta peruuttaa joksikin aikaa (ks. Moosia 26:36; Alma 6:3; Moroni 6:7; OL 20:83).

Henkilön jäsenyyden peruuttaminen kirkossa on pakollista, kun kyse on murhasta tai taposta (kuten on määritelty kohdassa 32.6.1.1) tai pluraaliavioliitosta (kuten selitetään kohdassa 32.6.1.2). Se on miltei aina pakollista, kun kyse on insestistä, kuten selitetään kohdissa 32.6.1.2 ja 38.6.10.

Hengen ohjauksen mukaisesti henkilön jäsenyyden peruuttaminen voi olla tarpeen myös seuraavissa tilanteissa:

• Henkilön käytös muodostaa vakavan uhkan muille ihmisille.

• Henkilö on syyllistynyt erityisen vakaviin synteihin.

• Henkilö ei osoita tekevänsä parannusta vakavista synneistä (ks. huomioon otettavat seikat kohdassa 32.7).

• Henkilö syyllistyy vakaviin synteihin, jotka vahingoittavat kirkkoa.

Seurakunnan tai piirin jäsenyysneuvosto voi suosittaa kirkon jäsenyyden peruuttamista henkilöltä, joka ei ole saanut temppeliendaumenttia. Vaarnanjohtajan tai lähetysjohtajan hyväksyntä on kuitenkin tarpeen, ennen kuin päätös on lopullinen.

Henkilö, jolta kirkon jäsenyys on peruutettu, ei voi nauttia mistään jäsenoikeuksista.

• Hän ei voi mennä temppeliin eikä käyttää temppeligarmenttia. Jos henkilöllä on temppelisuositus, johtohenkilö peruuttaa sen LCR:ssä.

• Hän ei voi käyttää pappeutta.

• Hän ei voi nauttia sakramenttia eikä osallistua kirkon virkailijoiden hyväksymiseen.

• Hän ei voi pitää puhetta, oppiaihetta eikä rukousta kirkon tilaisuuksissa. Hän ei voi palvella kirkon tehtävässä.

• Hän ei voi maksaa kymmenyksiä eikä uhreja.

Häntä kannustetaan osallistumaan kirkon kokouksiin ja toimintoihin, jos hän käyttäytyy asiallisesti.

Henkilöä, jolta kirkon jäsenyys on peruutettu, voidaan harkita otettavaksi uudelleen jäseneksi kasteen ja konfirmoinnin kautta. Tavallisesti hänen pitää ensin osoittaa vilpitöntä parannusta ainakin yhden vuoden ajan. Piispa tai vaarnanjohtaja pitää uuden jäsenyysneuvoston, jossa uudelleen jäseneksi ottamista harkitaan (ks. 32.16.1).

Jäsenyysneuvoston päätökset ja seuraukset

Päätös	Seuraukset
Päätös On edelleen hyvämaineinen (ks. 32.11.1)	Seuraukset Ei mitään
Päätös Henkilökohtainen neuvonta piispan tai vaarnanjohtajan luona (ks. 32.11.2)	Seuraukset Joitakin jäsenoikeuksia saatetaan rajoittaa epävirallisesti. Rajoitukset kestävät tavallisesti alle vuoden, mutta epätavallisissa olosuhteissa ne voivat kestää pidempään. Epäviralliset rajoitukset poistetaan vilpittömän parannuksen jälkeen. Toimenpidettä ei kirjata jäsenkorttiin.
Päätös Viralliset jäsenyysrajoitukset (ks. 32.11.3)	Seuraukset Jäsenoikeuksia rajoitetaan virallisesti. Rajoitukset kestävät tavallisesti vähintään yhden vuoden, ja ne voivat kestää pidempään. Toimenpide kirjataan jäsenkorttiin. Viralliset rajoitukset poistetaan vilpittömän parannuksen, jäsenyysneuvoston ja tarvittaessa ensimmäisen presidenttikunnan hyväksynnän jälkeen. Jäsenkortin merkintä poistetaan, jos jäsenyysneuvoston jälkeen rajoitukset poistetaan (lukuun ottamatta pakollisia lisämerkintöjä; ks. 32.14.5).
Päätös Jäsenyyden peruuttaminen (ks. 32.11.4)	Seuraukset Kaikki toimitukset kumotaan. Kaikki jäsenoikeudet peruutetaan, tavallisesti vähintään vuodeksi. Henkilö voi pyytää uudelleen jäseneksi ottamista kasteen ja konfirmoinnin kautta ainoastaan vilpittömän parannuksen, jäsenyysneuvoston ja tarvittaessa ensimmäisen presidenttikunnan hyväksynnän jälkeen (ks. 32.16). Aiemmin endaumentin saanut henkilö voi saada siunausten palauttamisen ainoastaan ensimmäisen presidenttikunnan hyväksymänä ja kun uudelleen jäseneksi ottamisesta on kulunut vähintään yksi vuosi (ks. 32.17.2). Aiemmin endaumentin saaneen henkilön jäsenkortista poistetaan merkintä ”Siunausten palauttaminen tarpeen” vasta sen jälkeen kun toimitus on suoritettu (pakolliset lisämerkinnät pysyvät; ks. 32.14.5).

32.11.5

Kysymykset päätöksistä vaikeissa asioissa

Piispa osoittaa kysymykset käsikirjan jäsenyysneuvostoa koskevista ohjeista vaarnanjohtajalle.

Vaikeissa kysymyksissä vaarnanjohtaja voi pyytää neuvoa hänelle osoitetulta vyöhykeseitsenkymmeneltä. Vaarnanjohtajan täytyy neuvotella vyöhykkeen johtokunnan kanssa kysymyksistä, jotka esitetään kohdassa 32.6.3. Vaarnanjohtajan ei kuitenkaan pidä kysyä vyöhykeseitsenkymmeneltä tai johtavalta auktoriteetilta, kuinka päättää vaikeita asioita. Vaarnanjohtaja päättää, tuleeko jäsenen käytöksen käsittelemiseksi pitää neuvosto. Jos neuvosto pidetään, vaarnanjohtaja tai piispa päättää sen tuloksesta.

32.11.6

Ensimmäisen presidenttikunnan päätösvalta

Ensimmäisellä presidenttikunnalla on lopullinen päätösvalta kaikissa kirkon jäsenyysrajoituksissa ja jäsenyyden peruuttamisissa.

32.12

Ilmoittaminen ja tiedottaminen

Jäsenyysneuvoston päätöksestä ilmoitetaan henkilölle – ja muille tarpeen mukaan – seuraavasti.

32.12.1

Päätöksestä ilmoittaminen henkilölle

Tavallisesti piispa tai vaarnanjohtaja kertoo henkilölle neuvoston päätyttyä sen lopputuloksen. Hän voi kuitenkin lykätä asian käsittelyä neuvostossa joksikin aikaa voidakseen hankkia lisää ohjausta tai tietoa ennen päätöksen tekemistä.

Seurakunnan tai piirin jäsenyysneuvosto voi suosittaa kirkon jäsenyyden peruuttamista henkilöltä, joka ei ole saanut temppeliendaumenttia. Vaarnanjohtajan tai lähetysjohtajan hyväksyntä on kuitenkin tarpeen, ennen kuin päätös on lopullinen.

Piispa tai vaarnanjohtaja selittää päätöksen vaikutukset, kuten esitetään kohdassa 32.11. Tavallisesti hän antaa myös neuvoja parannuksen ehdoista, jotta rajoitukset voitaisiin poistaa tai henkilö voitaisiin ottaa uudelleen kirkon jäseneksi.

Piispa tai vaarnanjohtaja antaa henkilölle viipymättä kirjallisen ilmoituksen päätöksestä ja sen vaikutuksista. Tässä ilmoituksessa on yleisluonteinen lausuma siitä, että toimenpide on seurausta kirkon lakien ja järjestyksen vastaisesta käytöksestä. Siinä voi olla myös neuvoja jäsenyysrajoitusten poistamisesta tai henkilön ottamisesta uudelleen kirkon jäseneksi. Siinä tulee ilmoittaa henkilölle, että hän voi valittaa päätöksestä (ks. 32.13).

Mikäli henkilö ei ole läsnä neuvostossa, kirjallinen ilmoitus saattaa riittää päätöksestä tiedottamiseen hänelle. Piispa tai vaarnanjohtaja voi myös tavata henkilön.

Piispa tai vaarnanjohtaja ei anna henkilölle kopiota Selonteko kirkon jäsenyysneuvostosta -lomakkeesta.

32.12.2

Päätöksestä tiedottaminen muille

Jos piispa tai vaarnanjohtaja rajoittaa henkilön jäsenoikeuksia epävirallisesti henkilökohtaisessa neuvonnassa, hän ei tavallisesti kerro asiasta kenellekään muulle (ks. 32.8.3). Nämä johtohenkilöt kuitenkin kertovat toinen toiselleen epävirallisista rajoituksista auttaessaan jäseniä.

Jos henkilön jäsenoikeuksia rajoitetaan virallisesti tai jäsenyys peruutetaan jäsenyysneuvostossa, piispa tai vaarnanjohtaja kertoo päätöksestä ainoastaan niille, joiden tulee tietää asiasta. Seuraavat ohjeet pätevät.

• Hän pohtii uhrien ja mahdollisten uhrien tarpeita sekä henkilön perheen tuntemuksia.

• Hän ei kerro päätöksestä, jos henkilö valittaa siitä. Hän voi kuitenkin kertoa, että päätöksestä valitetaan, jos hän tuntee, että se on tarpeen mahdollisten uhrien suojelemiseksi. Hän voi kertoa siitä myös tukeakseen uhrien parantumista (vaikka hän ei ilmaise uhrien nimiä) tai suojatakseen kirkon loukkaamattomuutta.

• Tarvittaessa piispa kertoo päätöksestä luottamuksellisesti seurakuntaneuvoston jäsenille. Tämä on tiedoksi johtohenkilöille, jotka saattavat ajatella henkilön olevan käytettävissä tehtäviin, opettamaan oppiaiheita tai pitämään rukouksia tai puheita. Se on myös sitä varten, että johtohenkilöitä kannustetaan tarjoamaan huolenpitoa ja tukea jäsenelle ja hänen perheelleen.

• Vaarnanjohtajan luvalla piispa voi kertoa päätöksestä seurakuntansa vanhinten koorumin ja Apuyhdistyksen kokouksissa, jos tilanteeseen liittyy seuraavaa:

  • muita vaarantava käytös, joka on uhkana muille

  • väärän opin opettamista tai muita luopumuksen muotoja

  • räikeitä syntejä kuten pluraaliavioliiton harjoittamista tai kulttimaista opetusta seuraajien houkuttelemiseksi

  • kirkon johtavien virkailijoiden tai paikallisten johtajien toimien tai opetusten julkista vastustamista.

• Näissä tapauksissa vaarnanjohtajan saattaa olla tarpeen sallia asiasta kertominen myös muiden seurakuntien jäsenille vaarnassa.

• Joissakin tapauksissa piispa tai vaarnanjohtaja saattaa tuntea, että joillekin tai kaikille uhreille ja heidän perheilleen olisi hyödyllistä ilmoittaa, että kyseisen henkilön asiassa on pidetty jäsenyysneuvosto. Hän tekee tämän näiden jäsenten piispan tai vaarnanjohtajan välityksellä.

• Jos henkilön muita vaarantavat taipumukset uhkaavat muita, piispa tai vaarnanjohtaja voi antaa varoituksia muiden suojelemiseksi. Hän ei paljasta luottamuksellista tietoa, eikä hän ryhdy spekuloimaan.

• Kaikissa muissa tapauksissa piispa tai vaarnanjohtaja rajoittaa kaiken kertomisen yleiseen lausuntoon. Hän yksinkertaisesti ilmoittaa, että henkilön jäsenoikeuksia kirkossa on rajoitettu tai jäsenyys on peruutettu kirkon lakien ja järjestyksen vastaisen käytöksen vuoksi. Hän pyytää läsnä olevilta, etteivät he keskustele asiasta. Hän ei kysy, hyväksyvätkö he toimenpiteen tai vastustavatko he sitä.

• Jos jäsenyysneuvoston jälkeen jäsen on edelleen hyvämaineinen (ks. 32.11.1), piispa tai vaarnanjohtaja voi kertoa asiasta huhujen hälventämiseksi.

32.12.3

Kirkosta eroamisesta ilmoittaminen

Joissakin tapauksissa piispan voi olla tarpeen ilmoittaa, että henkilö on eronnut kirkosta (ks. 32.14.9). Piispa ei esitä mitään muita yksityiskohtia.

32.13

Päätöksestä valittaminen

Jäsen voi valittaa seurakunnan jäsenyysneuvoston päätöksestä vaarnanjohtajalle 30 päivän kuluessa. Vaarnanjohtaja pitää vaarnan jäsenyysneuvoston valituksen käsittelemiseksi. Hän voi myös pyytää piispaa kutsumaan neuvoston uudelleen koolle ja harkitsemaan päätöstä uudelleen, varsinkin jos saatavilla on uutta tietoa.

Jäsen voi valittaa vaarnan jäsenyysneuvoston päätöksestä kirjoittamalla kirjeen ensimmäiselle presidenttikunnalle 30 päivän kuluessa. Jäsen antaa kirjeen vaarnanjohtajalle lähetettäväksi ensimmäiselle presidenttikunnalle.

Lähetyskentällä jäsen voi valittaa seurakunnan tai piirin jäsenyysneuvoston päätöksestä lähetysjohtajalle 30 päivän kuluessa. Lähetysjohtaja pitää jäsenyysneuvoston valituksen käsittelemiseksi. Jos aika tai välimatkat estävät häntä tekemästä sitä, hän noudattaa kohdan 32.9.4 ohjeita.

Jos lähetysjohtaja on johtanut neuvostoa, jäsen voi valittaa päätöksestä kirjoittamalla kirjeen ensimmäiselle presidenttikunnalle 30 päivän kuluessa. Jäsen antaa kirjeen lähetysjohtajalle lähetettäväksi ensimmäiselle presidenttikunnalle.

Henkilö, joka valittaa päätöksestä, erittelee kirjallisesti väitetyt virheet tai epäoikeudenmukaisuudet asian käsittelyssä tai päätöksenteossa.

Jos jäsenyysneuvosto pidetään valituksen käsittelemiseksi, mahdollisia päätöksiä on kaksi:

• Alkuperäinen päätös jää voimaan.

• Alkuperäistä päätöstä muutetaan.

Ensimmäisen presidenttikunnan päätökset ovat lopullisia, eikä niistä voi enää valittaa.

32.14

Raportit ja jäsenkortit

32.14.1

Selonteko kirkon jäsenyysneuvostosta

Jokaisen jäsenyysneuvoston päätyttyä piispa tai vaarnanjohtaja lähettää viipymättä Selonteko kirkon jäsenyysneuvostosta -lomakkeen LCR:n kautta. Hän voi pyytää kirjuria valmistelemaan selonteon. Hän pitää huolen siitä, ettei mitään paperista tai sähköistä kopiota lomakkeesta säilytetä paikallisesti. Hän varmistaa myös, että kaikki selonteon valmistelemiseksi laaditut muistiinpanot hävitetään viipymättä.

32.14.2

Viralliset kirkon jäsenyysrajoitukset

Viralliset kirkon jäsenyysrajoitukset merkitään henkilön jäsenkorttiin. Kirkon keskustoimisto tekee tämän merkinnän saatuaan selonteon kirkon jäsenyysneuvostosta. Kun jäsen on tehnyt parannuksen, johtohenkilön täytyy pitää toinen neuvosto, jossa harkitaan näiden rajoitusten poistamista (ks. 32.16.1).

32.14.3

Jäsentiedot sen jälkeen, kun henkilön jäsenyys kirkossa on peruutettu

Jos henkilön jäsenyys kirkossa on peruutettu, kirkon keskustoimisto poistaa jäsenkortin saatuaan selonteon kirkon jäsenyysneuvostosta. Jos henkilö niin haluaa, johtohenkilöt auttavat häntä valmistautumaan siihen, että hänet otetaan uudelleen kirkon jäseneksi kasteen ja konfirmoinnin kautta (ks. 32.16.1).

32.14.4

Jäsentiedot uudelleen kirkon jäseneksi ottamisen jälkeen

Kun henkilö on otettu uudelleen kirkon jäseneksi, piispa lähettää Selonteko kirkon jäsenyysneuvostosta -lomakkeen. Kaste- ja konfirmointitodistusta ei luoda. Sen sijaan kaste ja konfirmointi kirjataan Selonteko kirkon jäsenyysneuvostosta -lomakkeeseen.

Mikäli jäsen ei ollut saanut endaumenttia, kirkon keskustoimisto antaa jäsenkortin, jossa näkyvät hänen alkuperäisen kasteensa ja muiden toimitustensa päivämäärät. Jäsenkortissa ei ole mitään viittausta kirkon jäsenyyden menettämiseen.

Jos jäsen oli saanut endaumentin, kirkon keskustoimisto päivittää jäsenkortin niin, että siinä näkyvät uudet kaste- ja konfirmointipäivät. Tässä jäsenkortissa on myös merkintä ”Siunausten palauttaminen tarpeen”. Kun jäsenen siunaukset on palautettu (ks. 32.17.2), jäsenkortti päivitetään niin, että siinä näkyvät alkuperäiset päivämäärät kasteen ja muiden toimitusten osalta. Siinä ei ole mitään viittausta kirkon jäsenyyden menettämiseen.

32.14.5

Jäsenkortit, joissa on lisämerkintä

Ensimmäisen presidenttikunnan valtuuttamana kirkon keskustoimisto tekee lisämerkinnän henkilön jäsenkorttiin kaikissa seuraavassa mainituissa tilanteissa.

1. Piispa tai vaarnanjohtaja lähettää Selonteko kirkon jäsenyysneuvostosta -lomakkeen, jossa ilmaistaan, että henkilön jäsenoikeuksia on virallisesti rajoitettu tai jäsenyys on peruutettu jostakin seuraavasta syystä:

   1. insesti

   2. lapseen tai nuoreen kohdistuva seksuaalinen väkivalta, hyväksikäyttö tai vakava fyysinen tai emotionaalinen väkivalta

   3. osallisuus lapsipornografiaan, kuten esitetään kohdassa 38.6.6

   4. pluraaliavioliitto

   5. aikuisen muita vaarantava seksuaalinen käytös

   6. kirkon varojen kavaltaminen tai kirkon omaisuuden varastaminen (ks. 32.6.3.3)

   7. kirkon huoltotyöavun väärinkäyttö

   8. uhkaava käytös (esim. seksuaalinen, väkivaltainen tai talouteen liittyvä) tai kirkkoa vahingoittava käytös.

2. Piispa ja vaarnanjohtaja lähettävät kirjallisen ilmoituksen siitä, että

   1. henkilö on tunnustanut jonkin edellä mainituista teoista

   2. henkilö on tuomittu rikoksesta, johon sisältyy jokin edellä mainituista teoista

   3. henkilön on todettu syyllistyneen petokseen tai muuhun laittomaan toimintaan, jossa on mukana jokin edellä mainituista teoista.

3. Koska jotkin pappeuden toimitukset perustuvat sukupuoleen, piispa ja vaarnanjohtaja lähettävät pyynnön tehdä lisämerkintä sellaisen henkilön jäsenkorttiin, joka on tarkoituksellisesti muuttanut sukupuoltaan biologisesta syntymäsukupuolestaan (ks. 38.6.23).

Kun piispa saa jäsenkortin, jossa on lisämerkintä, hän noudattaa lisämerkinnän ohjeita.

Ainoastaan ensimmäinen presidenttikunta voi valtuuttaa lisämerkinnän poistamisen jäsenkortista. Jos vaarnanjohtaja suosittaa lisämerkinnän poistamista, hän käyttää LCR:ää (ks. 6.2.3). Ensimmäisen presidenttikunnan toimisto ilmoittaa hänelle, hyväksytäänkö suositus vai ei.

32.14.6

Kirkon varojen anastamisesta raportoiminen

Jos henkilön jäsenoikeuksia rajoitetaan tai hänen jäsenyytensä peruutetaan kirkon varojen kavaltamisen vuoksi, piispa tai vaarnanjohtaja raportoi asiasta, kuten esitetään kohdassa 34.7.5.

32.14.7

Jäsenkorttien siirtokiellot

Joskus kirkon jäsen muuttaa sinä aikana, kun jäsenyyttä koskeva toimenpide on kesken tai muita vakavia huolenaiheita on selvittämättä. Joskus piispan täytyy jakaa tietoa uudelle piispalle ennen kuin hän siirtää jäsenkortin uuteen yksikköön. Näissä tapauksissa piispa (tai kirjuri valtuutettuna) voi asettaa jäsenkorttiin siirtokiellon. Jäsenkortti säilyy yksikössä, kunnes piispa (tai kirjuri valtuutettuna) poistaa rajoituksen. Tämä suo piispalle tilaisuuden välittää huolenaiheita ja tietoa eteenpäin.

32.14.8

Niiden jäsenkortit, jotka ovat vankilassa

Jotkut jäsenet on tuomittu rikoksesta, ja he ovat vankilassa. Sen yksikön piispa tai vaarnanjohtaja, jossa henkilö asui, kun rikos tehtiin, ryhtyy mahdollisesti tarvittaviin toimiin virallisten jäsenyysrajoitusten tai jäsenyyden peruuttamisen osalta. Jos jäsenoikeuksia on rajoitettu, johtohenkilö (tai kirjuri valtuutettuna) siirtää jäsenkortin yksikköön, jolla on vastuu alueesta, jossa henkilö on vankilassa. Jos jäsenyys peruutetaan, piispa tai vaarnanjohtaja ottaa yhteyttä kyseisen yksikön johtohenkilöön. (Ks. 32.15.)

32.14.9

Pyynnöt erota kirkosta

Jos jäsen pyytää erota kirkosta, piispa ottaa häneen yhteyttä selvittääkseen, onko jäsen halukas keskustelemaan huolenaiheistaan ja pyrkimään selvittämään ne. Piispa ja jäsen voivat neuvotella myös vaarnanjohtajan kanssa. Johtohenkilö huolehtii siitä, että jäsen ymmärtää seuraavat seuraukset, joita koituu kirkosta eroamisesta:

• Se kumoaa kaikki toimitukset.

• Se poistaa kaikki jäsenoikeudet.

• Uudelleen jäseneksi ottaminen kasteen ja konfirmoinnin kautta voi tapahtua vain perinpohjaisen puhuttelun ja monissa tapauksissa jäsenyysneuvoston jälkeen (ks. 32.16.2).

• Aiemmin endaumentin saanut henkilö voi saada pappeuden ja temppelisiunausten palauttamisen ainoastaan ensimmäisen presidenttikunnan hyväksymänä ja kun uudelleen jäseneksi ottamisesta on kulunut vähintään yksi vuosi (ks. 32.17.2).

Jos jäsen yhä haluaa erota kirkosta, hän antaa piispalle kirjallisen, allekirjoitetun pyynnön. Piispa toimittaa pyynnön vaarnanjohtajalle LCR:n kautta. Sitten vaarnanjohtaja käy läpi pyynnön ja lähettää sen saman järjestelmän kautta. Johtohenkilöiden tulee toimia pyyntöjen suhteen viipymättä.

Henkilö voi erota kirkosta myös lähettämällä allekirjoitetun, notaarin vahvistaman pyynnön kirkon keskustoimistoon.

Alaikäisen, joka haluaa erota kirkosta, täytyy noudattaa samaa menettelytapaa kuin aikuisenkin yhdellä poikkeuksella: sekä alaikäisen henkilön (jos hän on yli 8-vuotias) että hänen vanhempansa/vanhempiensa tai huoltajansa/huoltajiensa täytyy allekirjoittaa pyyntö. [Suomessa lapsen kirkosta eroamiseen vaaditaan kummankin huoltajan suostumus. Huoltajat voivat erottaa alle 12-vuotiaan lapsen kirkosta ilman hänen suostumustaan, 12–14-vuotiaan tulee antaa suostumus huoltajien tekemään eroilmoitukseen, ja 15–17-vuotiaan tulee tehdä itse eroilmoitus ja saada siihen huoltajien suostumus.]

Jos kirkosta eroava jäsen uhkaa ryhtyä oikeustoimiin kirkkoa tai kirkon johtajia vastaan, vaarnanjohtaja noudattaa kohdan 38.8.23 ohjeita.

Pappeusjohtajien tulee ryhtyä toimiin henkilön pyytäessä eroa kirkosta, vaikka heillä olisikin tietoa vakavasta synnistä. Kaikki tiedot selvittämättömistä synneistä merkitään, kun pyyntö lähetetään LCR:n kautta. Tämän avulla pappeusjohtajat voivat selvittää kyseiset asiat tulevaisuudessa, jos henkilö pyytää uudelleen kirkon jäseneksi ottamista (ks. 32.16.2).

Pappeusjohtajan ei pidä suosittaa kirkosta eroamista, jotta vältettäisiin jäsenyysneuvoston pitäminen.

Johtohenkilöt palvelevat edelleen niitä, jotka eroavat kirkosta, elleivät nämä pyydä, ettei heihin olla yhteydessä.

---

KIRKON JÄSENOIKEUKSIEN PALAUTTAMINEN

---

Jos henkilön jäsenoikeuksia kirkossa on rajoitettu tai jäsenyys kirkossa on peruutettu, johtohenkilöt osoittavat ystävyyttä, neuvovat ja tukevat henkilöä, sikäli kuin hän sallii sen. Tässä kohdassa selitetään, kuinka nämä oikeudet voidaan palauttaa.

32.15

Jatka palvelemista

Piispan tai vaarnanjohtajan tehtävä yleisenä tuomarina ei pääty, kun jäsenelle on asetettu jäsenyysrajoituksia tai hänen jäsenyytensä kirkossa on peruutettu. Hän jatkaa palvelemista, sikäli kuin henkilö sallii sen, jotta tämä voi jälleen päästä osalliseksi kirkon jäsenyyden siunauksista. Piispa tapaa säännöllisesti henkilön ja – jos hyödyllistä ja soveltuvaa – hänen puolisonsa. Vapahtaja opetti nefiläisiä:

”Älkää – – karkottako häntä – – jumalanpalveluspaikoistanne, sillä sellaisia teidän tulee edelleen palvella; sillä kukaties he vielä palaavat ja tekevät parannuksen ja tulevat minun luokseni täysin vilpittömin sydämin, ja minä parannan heidät; ja te olette keinona pelastuksen tuomisessa heille” (3. Nefi 18:32).

Aika heti sen jälkeen, kun henkilön jäsenoikeuksia on rajoitettu tai jäsenyys on peruutettu, on vaikeaa ja kriittistä hänen perheensä kannalta. Johtohenkilöiden tulee huomioida nämä tarpeet sekä kannustaa ja auttaa perheenjäseniä.

Piispa varmistaa, että huolehtivia jäseniä osoitetaan palvelemaan henkilöä, jonka jäsenoikeuksia kirkossa on rajoitettu tai jonka jäsenyys on peruutettu, sikäli kuin henkilö sallii. He palvelevat myös muita perheenjäseniä. Henkilöt, joilla on jäsenyysrajoituksia, voivat hyötyä osallistumisesta indeksointiin (ks. 25.4.3).

Jos henkilö muuttaa pois seurakunnasta, piispa tiedottaa asiasta uudelle piispalle ja selittää, mitä pitää vielä tapahtua ennen kuin kirkon jäsenyysrajoitukset voidaan poistaa. Jos henkilön jäsenyys kirkossa on peruutettu tai henkilö on eronnut kirkosta, piispa tekee tämän saman yhteydenoton, jos henkilö on antanut suostumuksensa kirkon johtohenkilöiden apuun.

32.16

Virallisten rajoitusten poistaminen tai uudelleen kirkon jäseneksi ottaminen

32.16.1

Jäsenyysneuvostot virallisten rajoitusten poistamiseksi tai henkilön uudelleen kirkon jäseneksi ottamiseksi

Kun jäsenoikeuksia rajoitetaan tai jäsenyys peruutetaan jäsenyysneuvostossa, rajoitusten poistamiseksi tai henkilön uudelleen kirkon jäseneksi ottamiseksi täytyy pitää uusi neuvosto. Tämä neuvosto tulee myös pitää samalla valtuustasolla (tai korkeammalla) kuin alkuperäinen neuvosto. Esimerkiksi jos alkuperäisen neuvoston johtavana virkailijana toimi vaarnanjohtaja tai lähetysjohtaja, niin rajoitusten poistamista tai henkilön ottamista uudelleen kirkon jäseneksi harkitsevan uuden neuvoston johtavana virkailijana toimii vaarnanjohtaja tai lähetysjohtaja.

Neuvoston pitää tämänhetkinen piispa tai vaarnanjohtaja. Ensin hän varmistaa, että henkilö on tehnyt parannuksen ja on valmis ja kelvollinen pääsemään osalliseksi kirkon jäsenyyden siunauksista.

Niiden, joilta kirkon jäsenoikeuksia on rajoitettu virallisesti, pitää tavallisesti osoittaa vilpitöntä parannusta ainakin vuoden ajan ennen kuin rajoitusten poistamista harkitaan. Niiden, joiden jäsenyys kirkossa on peruutettu, pitää miltei aina osoittaa vilpitöntä parannusta ainakin vuoden ajan ennen kuin heitä voidaan harkita otettavaksi uudelleen kirkon jäseneksi. Jäsenen kohdalla, joka on vakavan synnin aikaan ollut huomattavassa kirkollisessa asemassa, aika on yleensä pidempi (ks. 32.6.1.4).

Neuvostossa, jossa harkitaan rajoitusten poistamista tai henkilön ottamista uudelleen kirkon jäseneksi, noudatetaan samoja ohjeita kuin muissa jäsenyysneuvostoissa. Piispa tarvitsee neuvoston pitämiseen vaarnanjohtajan luvan. Lähetyskentällä seurakunnan- tai piirinjohtaja tarvitsee lähetysjohtajan luvan.

Seuraavat ohjeet pätevät, kun pidetään jäsenyysneuvosto, jossa harkitaan kirkon jäsenyysrajoitusten poistamista tai henkilön ottamista uudelleen kirkon jäseneksi. Kaikki nämä ohjeet eivät välttämättä sovellu jokaiseen tapaukseen.

1. Käy läpi alkuperäinen jäsenyysneuvosto. Piispa tai vaarnanjohtaja käy läpi Selonteko kirkon jäsenyysneuvostosta -lomakkeen. Hän pyytää kopion LCR:n kautta. Kun hän on käynyt lomakkeen läpi, hän voi ottaa yhteyttä piispaan tai vaarnanjohtajaan siinä yksikössä, jossa alkuperäinen neuvosto pidettiin, ja pyytää selvennystä.

2. Puhuttele henkilö. Piispa tai vaarnanjohtaja pitää henkilölle perinpohjaisen puhuttelun havaitakseen, kuinka vahva on hänen uskonsa Jeesukseen Kristukseen ja kuinka kattava hänen parannuksensa. Hän myös määrittää, onko henkilö täyttänyt alkuperäisessä toimenpiteessä esitetyt ehdot.

3. Määritä rikosoikeus- tai siviilioikeustoimien tilanne. Joskus henkilö on tunnustanut rikoksen tai hänet on tuomittu siitä. Joskus henkilön on todettu syyllistyneen petokseen tai muuhun laittomaan toimintaan. Näissä tapauksissa johtohenkilö ei yleensä pidä neuvostoa, ennen kuin henkilö on täyttänyt kaikki viranomaisten mahdollisesti määräämän tuomion tai rangaistuksen rajoitukset ja ehdot. Näitä ehtoja voivat olla ehdoton tai ehdollinen vankeus, koeaika sekä sakot tai korvaukset. Poikkeukset vaativat ensimmäisen presidenttikunnan luvan ennen jäsenyysneuvoston pitämistä. Näihin poikkeuksiin sisältyy se, että henkilö on täyttänyt lailliset vaatimukset ja osoittanut vilpitöntä parannusta, mutta hänelle on asetettu elinikäinen koeaika tai hänelle on määrätty huomattava sakkorangaistus.

4. Ota yhteys uhrien pappeusjohtajiin. Piispa tai vaarnanjohtaja ottaa yhteyttä mahdollisten uhrien tämänhetkiseen piispaan tai vaarnanjohtajaan (ks. 32.10.2).

5. Ilmoita neuvostosta. Hän ilmoittaa henkilölle neuvoston päivämäärän, kellonajan ja paikan.

6. Johda neuvosto. Hän johtaa neuvoston kohdan 32.10.3 ohjeiden mukaisesti. Hän kysyy henkilöltä, mitä tämä on tehnyt parannuksen hyväksi. Hän kysyy myös henkilön sitoutumisesta Jeesukseen Kristukseen ja kirkkoon. Kun kaikki asiaankuuluvat seikat on esitetty, hän pyytää henkilöä poistumaan. Neuvonantajiensa kanssa hän rukoilee ja pohtii, mihin toimeen tulee ryhtyä. Mahdolliset kolme päätöstä ovat:

   1. Jäsenyysrajoituksia tai jäsenyyden peruuttamista jatketaan.

   2. Rajoitukset poistetaan tai uudelleen jäseneksi ottaminen sallitaan.

   3. Suositetaan ensimmäiselle presidenttikunnalle, että rajoitukset poistetaan tai uudelleen jäseneksi ottaminen sallitaan (jos tarpeen ”Hae lupa ensimmäiseltä presidenttikunnalta” -kohdan mukaan alla).

7. Kerro päätöksestä. Kun neuvosto on tehnyt päätöksen, johtava virkailija kertoo siitä henkilölle. Jos lupa ensimmäiseltä presidenttikunnalta on tarpeen, hän selittää, että päätös on suositus ensimmäiselle presidenttikunnalle.

8. Lähetä selonteko. Piispa tai vaarnanjohtaja lähettää Selonteko kirkon jäsenyysneuvostosta -lomakkeen LCR:n kautta. Hän voi pyytää kirjuria valmistelemaan tämän selonteon. Hän pitää huolen siitä, ettei mitään paperista tai sähköistä kopiota säilytetä paikallisesti. Hän varmistaa myös, että kaikki selonteon valmistelemiseksi laaditut muistiinpanot hävitetään viipymättä.

9. Hae lupa ensimmäiseltä presidenttikunnalta (jos tarpeen). Seuraavissa olosuhteissa lupa ensimmäiseltä presidenttikunnalta on tarpeen, ennen kuin viralliset jäsenyysrajoitukset voidaan poistaa tai henkilö voidaan ottaa uudelleen kirkon jäseneksi. Tämä lupa vaaditaan, vaikka teko olisi tapahtunut sen jälkeen kun kirkon jäsenoikeuksia on virallisesti rajoitettu tai jäsenyys on peruutettu.

   Vaarnanjohtaja lähettää hakemuksen ensimmäiselle presidenttikunnalle vain, jos hän suosittaa hyväksyntää (ks. 6.2.3).

   1. murha tai tappo

   2. insesti

   3. lapseen tai nuoreen kohdistuva seksuaalinen väkivalta, hyväksikäyttö tai vakava fyysinen tai emotionaalinen väkivalta, kun tekijänä on aikuinen tai nuori, joka on useita vuosia lasta vanhempi

   4. osallistuminen lapsipornografiaan, kun on annettu laillinen tuomio

   5. luopumus (kohdassa 32.6.3.2 kerrotaan, mikä täyttää luopumuksen tunnusmerkistön)

   6. pluraaliavioliitto

   7. syyllistyminen vakavaan syntiin huomattavassa kirkollisessa asemassa

   8. transsukupuolinen – ryhtyy tekoihin tarkoituksenaan muuttaa sukupuolensa biologisesta syntymäsukupuolestaan (ks. 38.6.23)

   9. kirkon varojen tai omaisuuden kavaltaminen

10. Anna kirjallinen ilmoitus päätöksestä. Piispa tai vaarnanjohtaja varmistaa, että henkilö saa viipymättä kirjallisen ilmoituksen päätöksestä ja sen vaikutuksista.

11. Kasta ja konfirmoi. Jos alkuperäisessä neuvostossa henkilön jäsenyys kirkossa peruutettiin, hänet täytyy kastaa ja konfirmoida uudelleen. Jos lupa ensimmäiseltä presidenttikunnalta on tarpeen, nämä toimitukset voidaan suorittaa vasta kun tämä lupa on saatu. Kaste- ja konfirmointitodistusta ei luoda (ks. 32.14.4).

32.16.2

Uudelleen jäseneksi ottaminen kirkosta eroamisen jälkeen

Jos henkilö eroaa kirkosta virallisesti, hänet täytyy kastaa ja konfirmoida ennen kuin hänet voidaan ottaa uudelleen kirkon jäseneksi. Aikuisten osalta uudelleen jäseneksi ottamista harkitaan tavallisesti aikaisintaan vuosi kirkosta eroamisen jälkeen.

Kun henkilö hakee uudelleen jäseneksi ottamista, piispa tai vaarnanjohtaja hankkii kopion lomakkeesta Selonteko hallinnollisesta toimenpiteestä, joka oli eroamisilmoituksen mukana. Hän voi saada sen LCR:stä.

Sitten piispa tai vaarnanjohtaja pitää henkilölle perinpohjaisen puhuttelun. Hän kysyy syitä alkuperäiseen ilmoitukseen sekä haluun tulla takaisin. Rakkauden hengessä hän kysyy vakavista synneistä, joihin henkilö on saattanut syyllistyä ennen kirkosta eroamista tai sen jälkeen. Johtohenkilö ei vie uudelleen jäseneksi ottamista eteenpäin, ennen kuin hän on vakuuttunut siitä, että henkilö on tehnyt parannuksen ja on valmis ja kelvollinen pääsemään osalliseksi kirkon jäsenyyden siunauksista.

Ohjeet uudelleen jäseneksi ottamisesta kirkosta eroamisen jälkeen:

• Jäsenyysneuvosto pidetään, jos henkilön jäsenoikeuksia oli virallisesti rajoitettu kirkosta eroamisen aikaan.

• Jäsenyysneuvosto pidetään, jos henkilö on syyllistynyt vakavaan syntiin, mukaan lukien luopumus, ennen kirkosta eroamista.

Muissa olosuhteissa jäsenyysneuvostoa ei pidetä, ellei piispa tai vaarnanjohtaja katso sen olevan tarpeen.

Kun jäsenyysneuvosto on tarpeen henkilön osalta, joka on saanut temppeliendaumentin, vaarnanjohtaja pitää sen. Kun neuvosto on tarpeen henkilön osalta, joka ei ole saanut endaumenttia, piispa pitää sen vaarnanjohtajan luvalla.

Mikäli henkilö on joko ennen kirkosta eroamista tai sen jälkeen ollut mukana jossakin käytöksessä, joka mainitaan kohdassa 32.16.1, kohta 9, uudelleen jäseneksi ottamiseen vaaditaan ensimmäisen presidenttikunnan lupa. Mikäli henkilö on joko ennen kirkosta eroamista tai sen jälkeen ollut mukana jossakin käytöksessä, joka mainitaan kohdassa 32.14.5, kohta 1, jäsenkorttiin tehdään lisämerkintä.

Henkilön, joka pyytää uudelleen jäseneksi ottamista, tulee täyttää samat vaatimukset kuin muidenkin kastettavien. Kun piispa tai vaarnanjohtaja on vakuuttunut siitä, että henkilö on kelvollinen ja vilpitön halutessaan uudelleen jäseneksi ottamista, henkilö voidaan kastaa ja konfirmoida. Kaste- ja konfirmointitodistusta ei luoda (ks. 32.14.4).

32.17

Kirkossa toimiminen, pappeusvirkaan asettaminen ja siunausten palauttaminen uudelleen jäseneksi ottamisen jälkeen

32.17.1

Kirkossa toimiminen ja pappeusvirkaan asettaminen

Seuraavassa taulukossa näkyy kirkossa toimimisen asianmukainen taso henkilön kohdalla, joka on otettu uudelleen jäseneksi kasteen ja konfirmoinnin kautta.

	Ei ole saanut endaumenttia aiemmin	Saanut endaumentin aiemmin
Aiemmin pappeudenhaltija	Ei ole saanut endaumenttia aiemmin Pappeus annetaan heti kasteen ja konfirmoinnin jälkeen ja hänet asetetaan siihen pappeusvirkaan, joka hänellä oli jäsenyyden peruuttamisen tai kirkosta eroamisen aikaan. Häntä ei esitetä hyväksyttäväksi. Voidaan antaa temppelisuositus sijaiskasteisiin ja -konfirmointeihin.	Saanut endaumentin aiemmin Häntä ei voi asettaa mihinkään pappeusvirkaan. Kun hänen pappeutensa ja temppelisiunauksensa palautetaan, hänen aiempi pappeusvirkansa palautetaan, kuten esitetään kohdassa 32.17.2. Ennen sitä hetkeä hän ei voi suorittaa toimituksia. Hän voi osallistua mihin tahansa kirkon toimintaan, joka on sallittu jäsenelle, joka ei ole saanut endaumenttia ja jolla ei ole pappeutta. Hän ei voi käyttää temppeligarmenttia eikä saada minkäänlaista temppelisuositusta, ennen kuin siunaukset on palautettu hänelle.
Muut jäsenet	Ei ole saanut endaumenttia aiemmin Hän voi osallistua kirkon toimintoihin, kuten uusi käännynnäinen osallistuisi. Voidaan antaa temppelisuositus sijaiskasteisiin ja -konfirmointeihin.	Saanut endaumentin aiemmin Hän voi osallistua mihin tahansa kirkon toimintaan, joka on sallittu jäsenelle, joka ei ole saanut endaumenttia ja jolla ei ole pappeutta. Hän ei voi käyttää temppeligarmenttia eikä saada minkäänlaista temppelisuositusta, ennen kuin siunaukset on palautettu hänelle (ks. 32.17.2).

32.17.2

Siunausten palauttaminen

Henkilö, joka on aiemmin saanut temppeliendaumentin ja joka on otettu uudelleen jäseneksi kasteen ja konfirmoinnin kautta, voi saada pappeuden ja temppelisiunaukset ainoastaan siunausten palauttamistoimituksen kautta (ks. OL 109:21). Häntä ei aseteta pappeusvirkaan, eikä hän saa endaumenttia uudelleen. Nämä siunaukset palautetaan toimituksessa. Veljelle palautetaan hänen aikaisempi pappeusvirkansa, lukuun ottamatta seitsenkymmenen, piispan tai patriarkan virkaa.

Vain ensimmäinen presidenttikunta voi hyväksyä siunausten palauttamistoimituksen suorittamisen. Ensimmäinen presidenttikunta harkitsee tätä toimitusta koskevaa hakemusta aikaisintaan vuoden kuluttua siitä, kun henkilö on otettu uudelleen jäseneksi kasteen ja konfirmoinnin kautta.

Piispa ja vaarnanjohtaja pitävät henkilölle puhuttelun selvittääkseen hänen kelvollisuutensa ja valmiutensa. Kun vaarnanjohtajasta tuntuu, että henkilö on valmis, hän hakee siunausten palauttamista LCR:ää käyttäen. Kohdassa 6.2.3 kerrotaan vaarnanjohtajan vastuusta, kun hän lähettää hakemuksia ensimmäiselle presidenttikunnalle.

Jos ensimmäinen presidenttikunta hyväksyy siunausten palauttamisen, se antaa jollekulle johtavalle auktoriteetille tai henkilön vaarnanjohtajalle tehtävän pitää henkilölle puhuttelu. Jos henkilö on kelvollinen, tämä johtohenkilö suorittaa siunausten palauttamistoimituksen.

Tietoa jäsenkorteista ja siunausten palauttamisesta on kohdassa 32.14.4.