Kuinka auttaa kriisissä olevaa

Suhtaudu aina vakavasti itsemurhan varoitusmerkkeihin ja kaikkiin itsemurhayritystä koskeviin uhkauksiin, vaikka olisitkin sitä mieltä, ettei henkilö vakavissaan ajattele itsemurhaa tai että hän vain hakee huomiota. Tarjoa tukea noudattamalla näitä kolmea vaihetta – kysy, välitä, kerro.

Vaihe 1: Kysy. Kysy henkilöltä suoraan, onko hänellä itsetuhoisia ajatuksia. Voisit kysyä: ”Ajatteletko oman henkesi riistämistä?” Jos hän myöntää, että hänellä on itsetuhoisia ajatuksia, kysy häneltä, onko hänellä jokin suunnitelma. Voisit kysyä: ”Onko sinulla jokin suunnitelma itsesi vahingoittamiseksi?” Jos hänellä on suunnitelma, auta häntä välittömästi menemään sairaalaan tai terveyskeskukseen tai soita paikalliseen hätäkeskukseen tai kriisipuhelimeen. (Ks. ”Kriisipuhelimet”, jossa on linkkejä palvelunumeroihin eri puolilla maailmaa.) Mikäli hänellä ei ole suunnitelmaa, siirry vaiheeseen 2.

Vaihe 2: Välitä. Näytä, että välität, kuuntelemalla, mitä hän sanoo. Anna hänelle aikaa kertoa, miltä hänestä tuntuu. Kunnioita hänen tuntemuksiaan sanomalla tähän tapaan: ”Olen pahoillani, että tunnet niin suurta tuskaa” tai ”En arvannut, miten vaikealta tilanteesi tuntuu”. Voisit tarjoutua auttamaan häntä laatimaan turvasuunnitelman itsemurhan ehkäisemiseen (ks. ”Kuinka laatia turvasuunnitelma itsemurhan ehkäisemiseen”, Doug Thomas, Liahona, syyskuu 2016, s. 33). Turvasuunnitelma voi auttaa henkilöä huomaamaan omia henkilökohtaisia vahvuuksia, myönteisiä ihmissuhteita ja tervehenkisiä selviytymistaitoja. Se voi myös rajoittaa hänen pääsyään välineisiin, joilla vahingoittaa itseä, kuten aseet tai lääkkeet. Jos hän pyytää sinua olemaan kertomatta kenellekään tuntemuksistaan, selitä, että kunnioitat hänen yksityisyyttään mahdollisimman pitkälle mutta että hän tarvitsee enemmän apua kuin mitä sinä pystyt antamaan. Älä koskaan lupaa pitää salassa hänen itsetuhoisia ajatuksiaan.

Vaihe 3: Kerro. Kannusta henkilöä kertomaan asiasta jollekulle, joka voi tarjota enemmän tukea. Anna oman alueenne hyödyllisten palvelujen yhteystiedot. Niitä voivat olla terveyskeskukset, päivystysvastaanotot tai maksuttomat kriisipuhelimet. Mikäli hän ei hae apua, sinun pitää kertoa asiasta jollekulle hänen puolestaan. Voisit sanoa tähän tapaan: ”Välitän sinusta ja haluan sinun olevan turvassa. Aion kertoa asiasta jollekulle, joka voi tarjota sinulle tarvitsemaasi apua.” Kunnioita hänen yksityisyyttään kertomalla asiasta ainoastaan sellaiselle henkilölle, jonka arvelet voivan auttaa, kuten läheinen perheenjäsen, henkilön piispa, opinto-ohjaaja, lääkäri tai joku muu terveydenhuollon ammattilainen. Mikäli et ole varma, kenelle kertoa, puhu piispallesi tai soita paikalliseen maksuttomaan kriisipuhelimeen. Muista, ettei sinun odoteta tukevan henkilöä omin voimin.

Huom. Jos johdat keskustelua, voisit pyytää osallistujia harjoittelemaan näitä vaiheita. Anna heille tilanne, jossa heidän luokseen tulee joku, joka ilmaisee itsetuhoisia ajatuksia, ja pyydä heitä harjoittelemaan sitä, kuinka he toimisivat.

Lisäaineistoa

• Moosia 4:27; Moroni 7:45–47; OL 81:5.

• Huoltotyön neuvontapuhelin (vaarnanjohtajille, piispoille ja seurakunnanjohtajille).

• ”Järjestäkäämme aikaa puhumiseen ja kuuntelemiseen”, Rosemary M. Wixom, Liahona, huhtikuu 2012, s. 34–37.

• ”I’m Worried about Someone”, suicide.ChurchofJesusChrist.org.

• ”Itsemurha”, Resursseja neuvontaan, churchofjesuschrist.org.