Presidenttien opetuksia
Itsemme vahvistaminen pahoja vaikutteita vastaan


Luku 10

Itsemme vahvistaminen pahoja vaikutteita vastaan

Jeesuksen Kristuksen evankeliumi antaa meille voimaa ja suojaa aikamme pahuutta vastaan.

Spencer W. Kimballin elämänvaiheita

Presidentti Spencer W. Kimball opetti, ettei taistelu Saatanaa ja hänen joukkojaan vastaan ole ”pieni kahakka heikkotahtoisia vastustajia vastaan vaan suuri taistelu, jossa vihollinen on niin voimakas, linnoittautunut ja järjestäytynyt, että meidät todennäköisesti kukistetaan, ellemme ole vahvoja, hyvin koulutettuja ja varuillamme”.1

Palvellessaan nuorena lähetyssaarnaajana Keskivaltioiden lähetyskentällä hän kirjoitti päiväkirjaansa eräästä kokemuksesta, joka kuvastaa hänen päättäväisyyttään vastustaa kiusauksia. Kun hän oli matkalla junalla Chicagoon Illinoisiin, eräs mies tuli hänen puheilleen. ”[Hän] yritti saada minua lukemaan törkeää kirjaa, jossa oli säädyttömiä kuvia. Sanoin hänelle, etten pitänyt siitä. Sitten hän alkoi houkutella minua lähtemään kanssaan Chicagoon, ja tiesin, että hän veisi minut alas helvettiin. Tukin hänen suunsa, mutta kun hän oli mennyt, tunsin poskieni punoittavan vielä tunnin. Ajattelin: ’Oi, kuinka innokkaasti Saatana apulaisineen yrittääkään johdattaa nuoria harhaan.’ Kiitin Jumalaa, että minulla oli voimaa voittaa se.”2

Spencer W. Kimballin opetuksia

Saatana on todellinen ja käyttää kaikkia mahdollisia keinoja yrittäessään tuhota meidät.

Näinä näennäisen viisauden ja erheen aikoina ihmiset väittävät paitsi Jumalaa myös Paholaista persoonattomaksi. Tämän käsityksen mukaan Saatana on mielikuvituksen tuote, joka oli omiaan pitämään ihmiset oikealla tiellä vähemmän valistuneina aikoina, mutta joka on tarpeeton meidän sivistyneellä aikakaudellamme. Mikään ei ole kauempana todellisuudesta. Saatana on hyvin todellisella tavalla persoonallinen, yksilöllinen henkiolento, mutta vailla kuolevaista ruumista. Hänen halunsa sinetöidä kukin meistä omakseen on jumalattomuudessaan yhtä kiihkeä kuin on Isämme vanhurskas halu johdattaa meidät Hänen omaan iankaikkiseen valtakuntaansa.3

Tieto siitä, missä vaara on, sekä kyky tuntea se kaikissa sen ilmenemismuodoissa tuo turvaa. Paholainen on valppaana. Hän on aina valmis eksyttämään ja ottamaan uhrikseen jokaisen varomattoman, jokaisen huolimattoman, jokaisen kapinallisen.4

Siitä riippumatta, kuka kulloinkin joutuu Vastustajan erityisen huomion kohteeksi, hän yrittää tehdä kaikista ihmisistä ”yhtä kurjia kuin hän itse” (2. Nefi 2:27). Hän tavoittelee tosiaankin ”koko ihmissuvun kurjuutta” (2. Nefi 2:18). Hän on periksiantamaton päämäärissään sekä ovela ja säälimätön niihin pyrkiessään.5

Pietari varoitti meitä: ”Pitäkää mielenne valppaana ja valvokaa. Teidän vastustajanne Saatana kulkee ympäriinsä kuin ärjyvä leijona ja etsii, kenet voisi niellä” (1. Piet. 5:8).

Ja Vapahtaja sanoi, että Lusifer eksyttää, jos mahdollista, jopa valitutkin [ks. JS–M 22]. [Lusifer] käyttää omaa järkeään hämmentääkseen ja järkeilyään tuhotakseen. Hän hämärtää merkityksiä, avaa ovea sentin kerrallaan ja johtaa meidät puhtaimmasta valkoisesta kaikkien harmaan sävyjen kautta syvimpään mustaan.6

Arkkipetkuttaja on tutkinut jokaisen mahdollisuuden saavuttaa päämääränsä ja käyttää kaikkia työvälineitä, kaikkia mahdollisia juonia. Hän valloittaa, vääristelee ja muuttaa ja peittää kaiken, mikä on luotu ihmisen hyväksi – – niin että hän voi vallata heidän mielensä ja turmella heidän ruumiinsa ja ottaa heidät omikseen.

Hän ei nuku milloinkaan – hän on ahkera ja hellittämätön. Hän analysoi ongelmansa huolellisesti ja ryhtyy sitten etenemään kohti tuota tavoitetta uutterasti, järjestelmällisesti. Hän käyttää kaikkia viittä aistia ja ihmisen luonnollista nälkää ja janoa viedäkseen hänet pois. Hän ennakoi vastustuksen ja varustautuu sitä vastaan. Hän käyttää hyväkseen aikaa ja paikkaa ja tilaisuutta. Hän on muuttumaton ja vakuuttava ja taitava. Hän käyttää vääristelyyn ja vahingoittamiseen sellaisia hyödyllisiä asioita kuin radio, televisio, painotuote, lentokone ja auto. Hän käyttää ihmisen seurallisuutta, hänen yksinäisyyttään, jokaista hänen tarvettaan johtaakseen hänet harhaan. Hän tekee työnsä suotuisimpaan aikaan ja kaikkein vaikuttavimmissa paikoissa kaikkein vaikutusvaltaisimpien ihmisten kanssa. Häneltä ei jää huomaamatta mitään, mikä pettää ja vääristelee ja turmelee. Hän käyttää rahaa, valtaa, voimaa. Hän houkuttelee ihmistä ja hyökkää hänen heikoimpaan kohtaansa. Hän tekee hyvästä rumaa. – – Hän käyttää jokaista opetustaitoa ihmisen horjuttamiseksi.7

Paholainen on ovela. Hän on viekas. Hän tietää, ettei hän saa houkutelluksi hyviä miehiä ja naisia heti suuriin synteihin, ja siksi hän etenee vaivihkaa, kuiskii puolitotuuksia, kunnes saa haluamansa orjat seuraamaan itseään.8

Me voimme vastustaa pahoja vaikutteita Herran avulla.

Jos haluamme välttää näitä pahan vaarallisia hyökkäyksiä ja pitää kotimme ja perheemme vapaana ja lujasti vahvistettuna kaikkia tuhoisia vaikutteita vastaan, jotka ympärillämme rehottavat, meidän on saatava apua – – itseltään Luojalta. On vain yksi varma keino, ja se on Herran Jeesuksen Kristuksen evankeliumi ja kuuliaisuus sen syvällisille ja innoitetuille opetuksille.9

Jokaisen elämään tulee taistelu hyvän ja pahan välillä, Saatanan ja Herran välillä. Jokainen, joka on saavuttanut tai ohittanut kahdeksan vuoden vastuullisen iän ja joka täysin katuvaisin sydämin tulee asianmukaisesti kastetuksi, on varmasti saava Pyhän Hengen. Jos tätä jumaluuden jäsentä kuullaan, Hän ohjaa, innoittaa ja varoittaa sekä tekee vaarattomiksi Paholaisen houkutukset.10

Hän joka on voimakkaampi kuin Lusifer, Hän joka on turvavarustuksemme ja väkevyytemme, voi tukea meitä suuren kiusauksen hetkinä. Vaikka Herra ei koskaan ota ketään väkisin pois synnistä eikä kiusaajien sylistä, Hän antaa Henkensä vaikuttaa synnintekijään saadakseen hänet tekemään sen itse jumalallisella avulla. Ja ihmiselle, joka antautuu Hengen suloiselle vaikutukselle ja pyynnöille ja tekee kaiken voitavansa pysyäkseen asenteeltaan parannuksenhaluisena, on taattu suojelusta, voimaa, vapautta ja iloa.11

Saatana – – taisteli alistaakseen Mooseksen. – –

”Mooses, ihmisen poika, palvele minua”, Perkele kiusasi luvaten maailmoja ja ylellisyyttä ja valtaa. – –

Profeetta vaati: ”Mene pois, Saatana” (Moos. 1:16). Haluttomana luopumaan tästä mahdollisesta uhrista valehtelija, kiusaaja, Perkele huusi nyt vihan vimmassa ”kovalla äänellä ja raivosi maan päällä ja käski sanoen: Minä olen Ainosyntyinen, palvele minua.” (Moos. 1:19.)

Mooses huomasi petoksen ja näki pimeyden voiman ja ”helvetin katkeruuden”. Tässä oli voima, jota ei ollut helppo hallita eikä häätää pois. Kauhuissaan hän huusi Jumalan puoleen ja käski sitten uusin voimin:

Minä en lakkaa huutamasta avuksi Jumalaa; – – sillä hänen kirkkautensa on ollut minun päälläni; sen vuoksi minä osaan tehdä eron hänen ja sinun välillä. – – Ainosyntyisen nimessä, poistu täältä, Saatana.” (Moos. 1:18, 21.)

Ei edes Lusifer – – ihmiskunnan päävihollinen, voi kestää Jumalan pappeuden voimaa. Vapisten, täristen, kiroten, itkien, valittaen, hampaitaan kiristellen hän lähti pois voitokkaan Mooseksen luota.12

Meidän on valmistauduttava vastustamaan rohkeasti Saatanaa – – ja henkivaltoja ja voimia ja pimeyden hallitsijoita. Me tarvitsemme Jumalan täyden suojavarustuksen kestääksemme [ks. Ef. 6:12–13].13

”Pukekaa yllenne Jumalan taisteluvarustus”, kuten Paavali kehotti [Ef. 6:11]. Tällä jumalallisella vaikutuksella ja suojalla me voimme kyetä erottamaan vastustajan petokset, esitettiinpä ne kuinka vetoavin sanoin ja järkeilyin tahansa, ja me voimme kyetä ”pahan päivän tullen tekemään vastarintaa ja selviytymään taistelusta pystyssä pysyen” [ks. Ef. 6:13].14

Me emme saa antautua pienimpäänkään kiusaukseen.

Vakava synti astuu elämäämme, kun me ensin annamme periksi pienille kiusauksille. Ihminen syyllistyy harvoin vakavampaan rikkomukseen antamatta ensin periksi vähäisemmille rikkomuksille, jotka avaavat oven suuremmille. Esittäen esimerkin yhdestä syntilajista joku on sanonut: ”Rehellisestä ihmisestä ei tule yhtäkkiä epärehellistä sen enempää kuin peratusta pellosta yhtäkkiä rikkaruohojen täyttämää.”

Paholaisen on äärimmäisen vaikeaa, ellei mahdotonta, päästä sisään suljetusta ovesta. Näyttää siltä, että hänellä ei ole avaimia lukittuihin oviin. Mutta jos ovi on hieman raollaan, hän saa sisään varpaansa, ja pian sitä seuraa hänen jalkansa, sitten hänen säärensä ja vartalonsa ja päänsä, ja lopulta hän on sisällä kokonaan.

Tämä tilanne tuo mieleen kertomuksen kamelista ja sen omistajasta, joka oli matkalla erämaan hiekkadyynien poikki, kun nousi myrsky. Matkamies pystytti nopeasti telttansa ja meni sisään sulkien teltan oviläpät suojellakseen itseään raivoavan myrskyn pistäviltä, kuluttavilta hiekanjyväsiltä. Kamelin hän tietenkin jätti ulkopuolelle, ja kun raju tuuli piiskasi hiekkaa sen ruumista vasten ja sen silmiin ja sieraimiin, se oli siitä sietämätöntä ja lopulta se pyysi päästä sisälle telttaan.

”Täällä on tilaa vain minulle”, matkamies sanoi.

”Mutta saanko vain työntää turpani sisään, niin että voin hengittää ilmaa, joka ei ole täynnä hiekkaa?” kameli kysyi.

”No, ehkä voit tehdä sen”, matkamies vastasi ja raotti oviläppää vain aivan vähän, ja kamelin pitkä turpa tuli sisään. Kuinka mukavaa kamelilla nyt olikaan! Mutta pian kameli kyllästyi silmissään ja korvissaan kirvelevään hiekkaan – –:

”Tuulen ajama hiekka raapii päätäni kuin raastinrauta. Saisinko panna sisään vain pääni?”

Jälleen matkamies järkeili, että suostuminen ei vahingoittaisi häntä mitenkään, sillä kamelin pää mahtui teltan yläosaan, jota hän itse ei käyttänyt. Niinpä kameli työnsi päänsä sisään ja oli jälleen tyytyväinen – mutta vain lyhyen tuokion.

”Vain etujalat”, se kerjäsi, ja taas matkamies antoi periksi, ja pian kameli oli saanut telttaan etujalkansa ja lapansa. Loppujen lopuksi, saman pyytämis- ja myöntymisprosessin toistuessa, kamelin koko ruumis takajalkoineen kaikkineen oli teltassa. Mutta nyt se oli liian ahdas kahdelle, ja kameli potkaisi matkamiehen ulos tuuleen ja myrskyyn.

Kamelin tapaan Lusiferistakin tulee helposti isäntä, kun ihminen taipuu hänen ensimmäisiin houkutteluihinsa. Pian omatunto vaikenee täydellisesti, pahan voima on täysin vallalla ja ovi pelastukseen kiinni, kunnes täydellinen parannus avaa sen jälleen.

Vapahtaja tähdensi omalla esimerkillään sitä, miten tärkeää on olla antamatta periksi kiusaukselle vähimmässäkään määrin. Eikö Hän nähnytkin vaaran ollessaan ylhäällä vuorella langenneen veljensä Lusiferin kanssa ja tuon mestarikiusaajan ankarasti kiusaamana? Hän olisi voinut avata oven ja leikitellä vaaralla sanomalla: ”Hyvä on, Saatana, minä kuuntelen ehdotustasi. Ei minun tarvitse antaa periksi, ei minun tarvitse myöntyä, ei minun tarvitse hyväksyä – mutta minä kuuntelen.”

Kristus ei järkeillyt siten. Hän lopetti keskustelun ehdottomasti ja heti ja käski: ”Mene pois, Saatana”, tarkoittaen luultavasti: ”Mene pois silmistäni, mene pois luotani, minä en kuuntele, en halua olla kanssasi missään tekemisissä.” Silloin, luemme, jätti Jeesuksen rauhaan” [Matt. 4:10–11].

Tämä on meille oikea malli, jos me haluamme ehkäistä synnin mieluummin kuin joutua vastatusten paljon vaikeamman tehtävän kanssa, joka on siitä parantuminen. Tutkiessani kertomusta Lunastajasta ja Hänen kiusauksistaan olen vakuuttunut, että Hän käytti voimansa vahvistaakseen itseään kiusausta vastaan, eikä taisteluun sen kanssa sen voittamiseksi.15

Kun teemme oikeita päätöksiä nyt, meidän on helpompi vastustaa kiusauksia tulevaisuudessa.

Itse kunkin perustehtäviin kuuluu päätösten tekeminen. Tulemme monet kerrat päivän mittaan tienhaaraan, ja meidän on päätettävä, kumpaan suuntaan lähdemme. Muutamat vaihtoehdot ovat aikaa vieviä ja vaikeita, mutta ne vievät meitä oikeaan suuntaan kohti lopullista tavoitettamme; toiset taas ovat lyhyitä, laveita ja miellyttäviä, mutta ne vievät väärään suuntaan. Meidän on tärkeää pitää lopulliset tavoitteemme selvinä mielessämme, jottei huomiomme kiinnity joka tienhaarassa epäolennaisiin kysymyksiin: Kumpi on helpompi tai miellyttävämpi tie tai kumpaa muut kulkevat?

Oikeiden päätösten tekeminen käy helpoimmin, kun teemme ne hyvissä ajoin etukäteen pitäen mielessämme lopulliset tavoitteemme. Se säästää paljolta hädältä tienhaarassa, kun olemme väsyneitä ja suuressa kiusauksessa.

Kun olin nuori, tein järkähtämättömän päätöksen olla koskaan maistamatta teetä, kahvia, tupakkaa ja alkoholia. Huomasin, että tämä luja päätös pelasti minut monta kertaa vaihtelevissa kokemuksissani. Oli monia tilaisuuksia, jolloin olisin voinut siemailla, koskettaa tai kokeilla, mutta vakaasti tehty muuttamaton päätös antoi minulle hyvän syyn ja riittävästi voimaa vastustaa. – –

Nyt on aika tehdä päätös, ettemme tyydy vähempään kuin mahdollisuuteen elää iankaikkisesti Isämme luona, jotta päätöksemme, ettemme anna minkään estää meitä saavuttamasta tuota lopullista päämäärää, vaikuttaa jokaiseen tekemäämme valintaan.16

Kehittäkää itsekuria, niin että yhä harvemmin joudutte päättämään uudelleen, mitä teette, kun kohtaatte saman kiusauksen yhä uudestaan. Joitakin asioita ei tarvitse päättää kuin kerran!

Kuinka suuri siunaus onkaan vapautua tuskailemasta toistuvasti jonkin kiusauksen suhteen. Sellainen on aikaa vievää ja hyvin uskaliasta.17

Me voimme siirtää joitakin asioita kerralla syrjään, niin että ne on loppuun käsitelty. Me voimme tehdä yhden ainoan päätöksen määrätyistä asioista, jotka me haluamme sisällyttää elämäämme, ja sen jälkeen omaksua ne – ilman että meidän tarvitsee pohtia ja päättää sata kertaa uudelleen, mitä teemme ja mitä emme tee.

Vastustaja käyttää hyväkseen epäröintiä ja itsevarmuuden puutetta, sillä niiden vallitessa hän voi aiheuttaa ihmiskunnan keskuudessa hyvin paljon tappioita. – – Ellette ole vielä sitä tehneet, niin päättäkää, että päätätte!18

Kuinka suurenmoista olisikaan, jos saisimme jokaisen myöhempien aikojen pyhiin kuuluvan pojan ja tytön jo lapsena päättämään mielessään ja sanomaan: ”En milloinkaan anna periksi Saatanalle enkä kenellekään, joka haluaisi minun tuhoavan itseni.”19

Ihmisen on parasta hylätä huonot tiet jo ennen kuin niille lähteekään. Hyvän elämän salaisuus on suojelemisessa ja ennalta ehkäisemisessä. Pahalle antavat tavallisesti periksi ne, jotka saattavat itsensä vaaralle alttiiksi.20

Me vastustamme Vastustajaa, kun tunnustamme heikkoutemme ja pyrimme voittamaan ne.

Olen kasvanut maatilalla ja tiedän, että kun siat pääsivät karkuun, minun oli ensiksi tarkistettava ne aukot, joista ne aikaisemmin olivat paenneet. Kun lehmä oli lähtenyt pellolta etsimään muualta vihreämpiä laitumia, tiesin, mistä ensiksi etsiä sen karkupaikkaa. Se oli luultavimmin sama paikka, josta se ennenkin oli hypännyt aidan yli tai josta aita oli mennyt rikki. Samalla tavoin Paholainen tietää, missä kohdassa kiusata, mihin kohdistaa sattuvat iskunsa. Hän löytää aran kohdan. Ihmistä on helpointa kiusata juuri siinä, missä hän on aikaisemminkin ollut heikko.21

Näyttää siltä, että paha ympäröi meitä alinomaa. – – Siksi meidän täytyy olla alati valppaina. Me tiedostamme heikkoutemme ja ryhdymme työhön voittaaksemme ne.22

Useimmilla meistä on haavoittuvat kohtamme, joista tuho saattaa yllättää meidät, ellemme ole asianmukaisesti suojattuja ja rokotettuja. – –

Historia tarjoaa monia – – esimerkkejä voimasta ja ylpeydestä – sekä yksilöllisestä että kansallisesta, jotka sortuivat, kun hyökkäys kohdistui helposti haavoittuvaan kohtaan. Vaikka nämä kohdat ovat usein, ainakin pinnallisesti katsoen, fyysisiä, Lusifer ja hänen seuraajansa tuntevat jokaisen tavat, heikkoudet ja haavoittuvat kohdat ja käyttävät niitä hyväkseen johdattaakseen meidät hengelliseen tuhoon. Jollakin henkilöllä tämä kohta saattaa olla viinanhimo, toisella ehkä tyydyttämätön nälkä, toinen on sallinut sukupuolisten halujensa päästä vallalle, joku rakastaa rahaa sekä ylellisyyttä ja mukavuutta, joita sillä voi ostaa, toinen janoaa valtaa ja niin edespäin.23

Se, jolla on pahoja taipumuksia, olkoon rehellinen ja tunnustakoon heikkoutensa. Sanon teille, ettei Herra pane mitään syntiä meidän elämäämme. Hän ei ole tehnyt kenestäkään jumalatonta. – – Synti sallittiin maailmassa, ja Saatanan sallittiin kiusata meitä, mutta meillä on vapaa tahtomme. Me voimme tehdä syntiä tai elää vanhurskaasti, mutta me emme voi välttää vastuuta. On halpamaista ja pelkurimaista syyttää Herraa synnistämme, sanoa, että se on myötäsyntyistä ja ettei sitä voi hillitä. Vanhempiemme ja kasvatuksemme syyttäminen synneistämme on vastuunpakoilijan tapa. Ihmisen vanhemmat ovat saattaneet epäonnistua, oma taustamme on saattanut olla turhauttava, mutta elävän Jumalan poikina ja tyttärinä meillä on itsessämme voima nousta olosuhteidemme yläpuolelle, muuttaa elämäämme.24

Vetoamme jäseniimme kaikkialla: ”Taipukaa siis Jumalan alaisuuteen, mutta vastustakaa Paholaista, niin se lakkaa ahdistamasta teitä” (Jaak. 4:7). – –

Saattaa olla joitakuita, jotka tuntevat epävarmuutta maailman tilan ja pahan pidentyvien varjojen vuoksi, mutta Herra on sanonut: ”Jos te olette valmiita, te ette pelkää” (OL 38:30) ja vielä: ”Minä jätän teille rauhan. – – Olkaa rohkeat, älkää vaipuko epätoivoon.” (Joh. 14:27.)25

Meidän myöhempien aikojen pyhien tulee olla aina valppaina. Jokaisen ihmisen ja perheen täytyy pitää kiinni rautakaiteesta varjeltuakseen vastustajan sinkoamilta kiviltä ja nuolilta ja valmistautuakseen Herran suureen päivään. Meidän tulee vahvistaa uskoamme, tehdä parannus synneistämme ja vajavaisuuksistamme ja olla innokkaasti mukana Herran maanpäällisen valtakunnan, Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon, työssä. Siinä on ainoa todellinen onni kaikille Isämme lapsille.26

Opiskelu- ja opetusehdotuksia

Harkitse näitä ideoita, kun tutkit lukua tai valmistaudut opettamaan. Katso lisää apua sivuilta V–IX.

  • Mitä presidentti Kimballin opetuksia Saatanasta ja hänen menetelmistään pidät hyödyllisinä ja miksi? (Ks. s. 111–113.)

  • Kertaa osio, joka alkaa sivulta 113. Kuinka Herra voi auttaa meitä vastustamaan pahaa? (Katso esimerkkinä sivulla 111 olevaa kertomusta.) Milloin sinä olet saanut tällaista apua?

  • Lue sivuilla 115–116 oleva kertomus. Minkähän vuoksi matkamies päästi kamelin telttaansa? Ajattele, kuinka Vapahtaja vastusti kiusausta (ks. s. 116). Kuinka vanhemmat voivat auttaa lapsiaan tunnistamaan pienimmätkin kiusaukset ja vastustamaan niitä?

  • Kertaa sivun 116 neljäs kappale. Vertaa synnin ehkäisemisen prosessia siitä parantumisen prosessiin.

  • Presidentti Kimball on sanonut: ”Oikeiden päätösten tekeminen käy helpoimmin, jos teemme ne jo hyvissä ajoin etukäteen” (s. 117). Kuinka varhainen päätöksemme pitää sellaiset käskyt kuin viisauden sana voi vaikuttaa elämäämme? (Katso sivulla 117 olevaa esimerkkiä.) Mitä evankeliumin mukaiseen elämään liittyviä muuttamattomia päätöksiä olet jo tehnyt?

  • Ajattele presidentti Kimballin huomioita sioistaan ja lehmästään (s. 118). Mitä me saavutamme tunnustamalla heikkoutemme ja ottamalla vastuun niistä?

Aiheeseen liittyviä pyhien kirjoitusten kohtia: 1. Kor. 10:13; 1. Nefi 15:23–25; Hel. 5:12; Et. 12:27; OL 10:5

Viitteet

  1. Julkaisussa Conference Report, Brisbane Australia Area Conference 1976, s. 19.

  2. Artikkelissa ”The Mission Experience of Spencer W. Kimball”, Brigham Young University Studies, syksy 1985, s. 126.

  3. Ks. Anteeksiantamuksen ihme, 1975, s. 30–31.

  4. Ks. Anteeksiantamuksen ihme, s. 201.

  5. Ks. ”Vanhurskaiden naisten tehtävä”, Valkeus, toukokuu 1980, s. 173.

  6. Ks. ”Presidentti Kimball puhuu siveyden puolesta”, Valkeus, huhtikuu 1981, s. 192.

  7. ”How to Evaluate Your Performance”, Improvement Era, lokakuu 1969, s. 12.

  8. Ks. ”Parannuksen evankeliumi”, Valkeus, maaliskuu 1983, s. 2.

  9. Ks. ”Vahvistakaa kotinne pahaa vastaan”, Valkeus, lokakuu 1979, s. 8.

  10. Ks. Anteeksiantamuksen ihme, s. 25.

  11. Ks. Anteeksiantamuksen ihme, s. 165.

  12. Faith Precedes the Miracle, 1972, s. 87, 88.

  13. ”The Blessings and Responsibilities of Womanhood”, Ensign, maaliskuu 1976, s. 71; ks. myös Aaronin pappeus, oppikirja 1, 2000, s. 68.

  14. Faith Precedes the Miracle, s. 219.

  15. Ks. Anteeksiantamuksen ihme, s. 202–204.

  16. Ks. ”Päätökset – miksi on tärkeää tehdä niitä jo nyt”, Valkeus, syyskuu 1971, s. 273, 274.

  17. ”President Kimball Speaks Out on Planning Your Life”, New Era, syyskuu 1981, s. 50; ks. myös James E. Faust, ”Niin ei voi tapahtua minulle”, Liahona, heinäkuu 2002, s. 52.

  18. Ks. Spencer W. Kimball, ”Pojat tarvitsevat sankareita lähellään”, Valkeus, lokakuu 1976, s. 40.

  19. Julkaisussa Conference Report, Manila Philippines Area Conference 1975, s. 5.

  20. Ks. Anteeksiantamuksen ihme, s. 26.

  21. Ks. Anteeksiantamuksen ihme, s. 160.

  22. Ks. Anteeksiantamuksen ihme, s. 196.

  23. Ks. Anteeksiantamuksen ihme, s. 205, 206.

  24. An Apostle Speaks to Youth – Be Ye Clean: Steps to Repentance and Forgiveness, kirjanen, 1970, s. 13.

  25. ”Ohjeita Jumalan työn eteenpäin viemiseksi kaikessa puhtaudessa”, Valkeus, elokuu 1974, s. 336.

  26. Ks. ”Herra odottaa vanhurskautta”, Valkeus, huhtikuu 1983, s. 7.