1 Kuitenkaan synkeys ei ole sellainen kuin se oli hänen ahdinkonsa aikana, kun hän ensin kevyesti ahdisti Sebulonin maata ja myöhemmin ahdisti raskaasti Naftalin maata Punaisenmeren tiellä Jordanin tuolla puolen kansakuntien Galileassa.

2 Kansa, joka pimeydessä vaelsi, on nähnyt suuren valon; niille, jotka asuvat kuoleman varjon maassa, on valo loistanut.

3 Sinä olet lisännyt kansakunnan ja enentänyt ilon – he iloitsevat sinun edessäsi, niin kuin elonkorjuun aikana iloitaan ja niin kuin miehet riemuitsevat jakaessaan saalista.

4 Sillä sinä olet murskannut hänen kuormansa ikeen ja hänen hartioidensa vitsan, hänen sortajansa sauvan.

5 Sillä soturin jokainen taistelu on melskettä, ja veren tahrimat vaatteet poltetaan ja ne joutuvat tulen ruoaksi.

6 Sillä lapsi on syntynyt meille, poika on annettu meille, ja valta on hänen harteillaan; ja hänen nimensä on Ihmeellinen, Neuvonantaja, Väkevä Jumala, Ikuinen Isä, Rauhan Ruhtinas.

7 Vallan ja rauhan enentymisellä ei ole loppua Daavidin valtaistuimella eikä hänen valtakunnassaan sen järjestämiseksi ja perustamiseksi oikeudenmukaisesti ja oikeamielisesti vastedes, vieläpä ikuisesti. Tämän saa aikaan Herran Sebaotin kiivaus.

8 Herra lähetti sanansa Jaakobille, ja se on kohdannut Israelia.

9 Ja koko kansa tulee tietämään, nimittäin Efraim ja Samarian asukkaat, jotka ylpein ja röyhkein sydämin sanovat:

10 Tiilet ovat sortuneet maahan, mutta me rakennamme hakatuista kivistä; sykomorit on kaadettu, mutta me vaihdamme ne setreihin.

11 Sen tähden Herra nostattaa Resinin vastustajat häntä vastaan ja liittää yhteen hänen vihollisensa;

12 syyrialaiset edessä ja filistealaiset takana, ja he syövät Israelia suun täydeltä. Kaikesta tästä ei hänen vihansa ole väistynyt, mutta hänen kätensä on yhä ojennettuna.

13 Sillä kansa ei palaa sen luokse, joka sitä lyö, eikä se etsi Herraa Sebaotia.

14 Sen tähden Herra leikkaa Israelilta pään ja hännän, oksan ja kaislanvarren samana päivänä.

15 Vanhin, hän on pää, ja profeetta, joka valheita opettaa, hän on häntä.

16 Sillä tämän kansan johtajat eksyttävät heidät, ja heidän johdettavansa tuhoutuvat.

17 Sen tähden Herra ei iloitse heidän nuorukaisistaan eikä armahda heidän orpojaan ja leskiään; sillä jokainen heistä on tekopyhä ja pahantekijä, ja jokainen suu puhuu mielettömiä. Kaikesta tästä ei hänen vihansa ole väistynyt, mutta hänen kätensä on yhä ojennettuna.

18 Sillä jumalattomuus palaa kuin tuli; se syö ohdakkeet ja orjantappurat ja sytyttää metsien tiheiköt, ja ne kieppuvat savupyörteinä ilmaan.

19 Herran Sebaotin vihasta maa pimenee, ja ihmiset ovat kuin tulen ruokaa; kukaan ei säästä veljeään.

20 Ja hän ahmii oikealta ja jää nälkäiseksi, ja hän syö vasemmalta, eivätkä he tule kylläisiksi; he syövät kukin oman käsivartensa lihaa –

21 Manasse Efraimia, ja Efraim Manassea; he yhdessä käyvät Juudaa vastaan. Kaikesta tästä ei hänen vihansa ole väistynyt, mutta hänen kätensä on yhä ojennettuna.