1 Katso, tapahtui, että minä, Nefi, huusin paljon Herran, Jumalani, puoleen veljieni vihan tähden.

2 Mutta katso, heidän vihansa minua vastaan yltyi, niin että he tavoittelivat henkeäni.

3 Niin, he nurisivat minua vastaan sanoen: Meidän nuorempi veljemme aikoo hallita meitä, ja meillä on ollut paljon koettelemusta hänen tähtensä; surmatkaamme sen vuoksi nyt hänet, ettei meitä enempää ahdistettaisi hänen sanojensa tähden. Sillä katso, me emme halua häntä hallitsijaksemme, sillä meidän, jotka olemme vanhempia veljiä, kuuluu hallita tätä kansaa.

4 Nyt minä en kirjoita näihin levyihin joka sanaa, jonka he sanoivat nuristessaan minua vastaan, vaan minulle riittää, kun sanon, että he tavoittelivat henkeäni.

5 Ja tapahtui, että Herra kehotti minua, Nefiä, lähtemään heidän luotaan ja pakenemaan erämaahan, ja kaikkia niitä, jotka haluaisivat lähteä mukaani.

6 Sen vuoksi tapahtui, että minä, Nefi, otin perheeni sekä Soramin ja hänen perheensä ja vanhemman veljeni Samin ja hänen perheensä ja nuoremmat veljeni Jaakobin ja Joosefin sekä sisareni ja kaikki ne, jotka halusivat lähteä mukaani. Ja kaikki ne, jotka halusivat lähteä mukaani, olivat niitä, jotka uskoivat Jumalan varoituksiin ja ilmoituksiin; sen vuoksi he kuulivat sanojani.

7 Ja me otimme telttamme ja kaiken, mitä vain saatoimme ottaa, ja matkasimme erämaassa monen päivän ajan. Ja matkattuamme monen päivän ajan me pystytimme telttamme.

8 Ja väkeni tahtoi meidän antavan sille paikalle nimeksi Nefi; sen vuoksi me nimitimme sen Nefiksi.

9 Ja kaikki ne, jotka olivat minun kanssani, ryhtyivät nimittämään itseään Nefin kansaksi.

10 Ja me noudatimme tarkoin Herran tuomioita ja säädöksiä ja käskyjä kaikessa Mooseksen lain mukaan.

11 Ja Herra oli meidän kanssamme, ja me menestyimme suuresti; sillä me kylvimme siemeniä ja korjasimme runsaan sadon. Ja me aloimme kasvattaa katraita ja laumoja ja kaikenlaisia eläimiä.

12 Ja minä, Nefi, olin ottanut mukaani myös aikakirjat, jotka oli kaiverrettu pronssilevyihin, sekä pallon eli suunnannäyttäjän, jonka Herran käsi oli valmistanut isälleni, niin kuin on kirjoitettu.

13 Ja tapahtui, että me aloimme menestyä suuresti ja lisääntyä maassa.

14 Ja minä, Nefi, otin Labanin miekan ja tein sen mallin mukaisesti monta miekkaa, ettei vain se kansa, jota nyt kutsuttiin lamanilaisiksi, mitenkään kävisi kimppuumme ja hävittäisi meitä; sillä minä tiesin heidän vihansa minua ja lapsiani ja kaikkia niitä kohtaan, joita kutsuttiin kansakseni.

15 Ja minä opetin kansani rakentamaan rakennuksia ja käsittelemään kaikenlaista puuta ja rautaa ja kuparia ja pronssia ja terästä ja kultaa ja hopeaa ja kallisarvoisia metalleja, joita oli runsaasti.

16 Ja minä, Nefi, rakensin temppelin; ja minä rakensin sen Salomon temppelin tapaan, paitsi että sitä ei rakennettu niin monista kalleuksista, sillä niitä ei ollut maasta saatavissa; sen vuoksi sitä ei voitu rakentaa Salomon temppelin kaltaiseksi. Mutta rakennustapa oli samanlainen kuin Salomon temppelin, ja se oli tavattoman hienoa tekoa.

17 Ja tapahtui, että minä, Nefi, sain kansani ahkeroimaan ja tekemään työtä käsillänsä.

18 Ja tapahtui, että he tahtoivat minut kuninkaaksensa. Mutta minä, Nefi, en halunnut, että heillä olisi kuningas; kuitenkin tein heidän hyväkseen sen mitä vallassani oli.

19 Ja katso, veljilleni olivat toteutuneet ne Herran sanat, jotka hän puhui heistä sanoen, että minä olisin heidän johtajansa ja opettajansa. Ja nyt, minä olin ollut heidän johtajansa ja opettajansa, Herran käskyjen mukaisesti, aina siihen asti, kunnes he tavoittelivat minun henkeäni.

20 Ja nyt, toteutui Herran sana, jonka hän puhui minulle sanoen: Mikäli he eivät kuule sinun sanojasi, heidät erotetaan pois Herran luota. Ja katso, heidät erotettiin pois hänen luotaan.

21 Ja hän oli saattanut kirouksen, niin, nimittäin ankaran kirouksen, tulemaan heidän päällensä heidän pahuutensa tähden. Sillä katso, he olivat paaduttaneet sydämensä häntä vastaan, niin että heistä oli tullut kuin piikiveä; ja nyt, koska he olivat valkoisia ja tavattoman ihania ja ihastuttavia, niin jotta he eivät olisi viettelyksenä kansalleni, Herra Jumala saattoi mustan ihon tulemaan heidän päällensä.

22 Ja näin sanoo Herra Jumala: Minä teen heidät inhottaviksi sinun kansallesi, elleivät he tee parannusta pahoista teoistansa.

23 Ja kirottuja ovat sen jälkeläiset, joka sekaantuu heidän jälkeläisiinsä, sillä heidät kirotaan, vieläpä samalla kirouksella. Ja Herra puhui niin, ja niin tapahtui.

24 Ja heidän päällään olevan kirouksen tähden heistä tuli joutilas kansa, täynnä ilkeyttä ja kataluutta, ja he metsästivät erämaassa petoeläimiä.

25 Ja Herra Jumala sanoi minulle: Heistä tulee ruoska sinun jälkeläisillesi, herättämään heidät muistamaan minua; ja elleivät he muista minua ja kuule minun sanojani, he kurittavat heitä jopa niin, että he tuhoutuvat.

26 Ja tapahtui, että minä, Nefi, vihin Jaakobin ja Joosefin papeiksi ja opettajiksi kansani maahan.

27 Ja tapahtui, että me elimme onnellisina.

28 Ja kolmekymmentä vuotta oli kulunut siitä, kun me lähdimme Jerusalemista.

29 Ja minä, Nefi, olin kirjoittanut valmistamiini levyihin kansani aikakirjaa tähän asti.

30 Ja tapahtui, että Herra Jumala sanoi minulle: Valmista toiset levyt, ja kaiverra niihin paljon sellaista, mikä on hyvää minun silmissäni, kansasi hyödyksi.

31 Sen vuoksi minä, Nefi, ollakseni kuuliainen Herran käskyille, menin ja valmistin nämä levyt, joihin olen kaivertanut nämä asiat.

32 Ja minä kaiversin sellaista, mikä on mieluisaa Jumalalle. Ja jos minun kansani on mieltynyt siihen, mikä on Jumalan, se mieltyy kaiverruksiini, jotka ovat näissä levyissä.

33 Ja jos kansani haluaa tuntea tarkemmin kansani historiaa, sen täytyy tutkia toisia levyjäni.

34 Ja minulle riittää, kun sanon, että neljäkymmentä vuotta oli kulunut, ja meillä oli jo ollut sotia ja kiistoja veljiemme kanssa.