1 Ja nyt tapahtui, että kun Jeesus oli päättänyt nämä sanat, hän loi katseensa ympärilleen väkijoukkoon ja sanoi sille: Katso, te olette kuulleet asiat, jotka minä opetin, ennen kuin nousin Isäni luokse; sen tähden minä herätän viimeisenä päivänä jokaisen, joka muistaa nämä minun sanani ja tekee niiden mukaan.

2 Ja tapahtui, että kun Jeesus oli sanonut nämä sanat, hän huomasi, että heidän joukossaan oli muutamia, jotka ihmettelivät ja kummastelivat, mitä hän tahtoi Mooseksen laista; sillä he eivät ymmärtäneet sanoja, että vanha oli kadonnut ja että kaikki oli tullut uudeksi.

3 Ja hän sanoi heille: Älkää ihmetelkö sitä, että minä sanoin teille, että kaikki vanha oli kadonnut ja että kaikki oli tullut uudeksi.

4 Katso, minä sanon teille, että se laki, joka annettiin Moosekselle, on täytetty.

5 Katso, minä olen se, joka antoi lain, ja minä olen se, joka teki liiton kansani Israelin kanssa; sen tähden laki on minussa täytetty, sillä minä olen tullut täyttämään lain; sen tähden se on päättynyt.

6 Katso, minä en kumoa profeettoja, sillä kaikki, mikä ei minussa ole täyttynyt, totisesti minä sanon teille, tulee kaikki täyttymään.

7 Ja sillä, että minä sanoin teille, että kaikki vanha on kadonnut, minä en kumoa sitä, mitä on puhuttu tulevista asioista.

8 Sillä katso, liitto, jonka minä olen tehnyt kansani kanssa, ei ole kokonaan täyttynyt; mutta se laki, joka annettiin Moosekselle, on minussa päättynyt.

9 Katso, minä olen laki ja valo. Turvautukaa minuun ja kestäkää loppuun asti, niin te saatte elää; sillä sille, joka kestää loppuun asti, minä annan iankaikkisen elämän.

10 Katso, minä olen antanut teille käskyt; pitäkää siis minun käskyni. Ja tämä on laki ja profeetat, sillä he todella todistivat minusta.

11 Ja nyt tapahtui, että kun Jeesus oli puhunut nämä sanat, hän sanoi niille kahdelletoista, jotka hän oli valinnut:

12 Te olette minun opetuslapsiani, ja te olette valona tälle kansalle, joka on Joosefin huoneen jäännös.

13 Ja katso, tämä on teidän perintömaanne, ja Isä on antanut sen teille.

14 Eikä Isä ole milloinkaan antanut minulle käskyä, että minun pitäisi kertoa siitä teidän veljillenne Jerusalemissa.

15 Eikä Isä myöskään ole milloinkaan antanut minulle käskyä, että minun pitäisi kertoa heille niistä muista Israelin huoneen heimoista, jotka Isä on johdattanut pois maasta.

16 Tämän verran Isä käski minun kertoa heille:

17 Että minulla on muita lampaita, jotka eivät ole tästä lammastarhasta; niitäkin minun tulee johdattaa, ja ne kuulevat minun ääneni, ja on oleva yksi lauma ja yksi paimen.

18 Ja nyt, uppiniskaisuuden ja epäuskon tähden he eivät ymmärtäneet minun sanaani; sen tähden Isä kielsi minua sanomasta heille enempää tästä asiasta.

19 Mutta totisesti minä sanon teille, että Isä on minua käskenyt ja minä kerron sen teille, että teidät erotettiin heidän joukostaan heidän pahuutensa tähden; pahuutensa tähden he siis eivät teistä tiedä.

20 Ja totisesti minä sanon teille vielä, että Isä on erottanut heistä muut heimot, ja pahuutensa tähden he eivät niistä tiedä.

21 Ja totisesti minä sanon teille, että te olette niitä, joista minä sanoin: Minulla on muita lampaita, jotka eivät ole tästä lammastarhasta; niitäkin minun tulee johdattaa, ja ne kuulevat minun ääneni, ja on oleva yksi lauma ja yksi paimen.

22 Eivätkä he ymmärtäneet minua, sillä he luulivat niitä pakanoiksi; sillä he eivät ymmärtäneet, että pakanat käännytettäisiin heidän saarnaamisensa kautta.

23 Eivätkä he ymmärtäneet minua, kun sanoin, että ne saavat kuulla minun ääneni; eivätkä he ymmärtäneet minua, etteivät pakanat saisi milloinkaan kuulla minun ääntäni – että minä en ilmaisisi itseäni heille muuten kuin Pyhän Hengen kautta.

24 Mutta katso, te olette sekä kuulleet minun ääneni että nähneet minut, ja te olette minun lampaitani, ja teidät luetaan niiden joukkoon, jotka Isä on antanut minulle.