1 Ja nyt tapahtui, että kun Ammonin kansa oli asettunut Jersonin maahan ja myös kirkko oli perustettu Jersonin maahan ja nefiläisten sotajoukkoja oli asetettu ympäri Jersonin maan, niin, kaikille Sarahemlan maata ympäröiville rajoille, katso, lamanilaisten sotajoukot olivat seuranneet veljiään erämaahan.

2 Ja näin siellä oli hirvittävä taistelu, niin, vieläpä sellainen, jollaista ei ollut koskaan koettu koko sen maan kansan keskuudessa siitä ajasta asti, kun Lehi lähti Jerusalemista; niin, ja kymmeniätuhansia lamanilaisia surmattiin ja hajotettiin laajalle.

3 Niin, ja myös Nefin kansan keskuudessa oli hirvittävä teurastus; kuitenkin lamanilaiset ajettiin pois ja hajotettiin, ja Nefin kansa palasi takaisin maahansa.

4 Ja nyt tämä oli aikaa, jolloin kuului suuri suru ja valitus kautta koko maan koko Nefin kansan keskuudessa –

5 eli miehiään surevien leskien itku ja myös poikiaan surevien isien ja veljeä surevan tyttären, niin, isää surevan veljen; ja näin suremisen itku kuului kaikkien niiden keskuudessa, jotka surivat surmattuja sukulaisiaan.

6 Ja nyt tämä oli todella murheellinen päivä, niin, vakavaa aikaa ja paljon paaston ja rukouksen aikaa.

7 Ja näin päättyy Nefin kansan tuomarien hallituskauden viidestoista vuosi.

8 Ja tämä on kertomus Ammonista ja hänen veljistään, heidän matkoistaan Nefin maassa, heidän kärsimyksistään maassa, heidän murheistaan ja ahdingoistaan ja heidän käsittämättömästä ilostaan, ja veljien vastaanottamisesta ja turvasta Jersonin maassa. Ja nyt Herra, kaikkien ihmisten Lunastaja, siunatkoon heidän sieluaan ikuisesti.

9 Ja tämä on kertomus sodista ja kiistoista nefiläisten keskuudessa ja myös nefiläisten ja lamanilaisten välisistä sodista; ja tuomarien hallituskauden viidestoista vuosi on päättynyt.

10 Ja aika ensimmäisestä vuodesta viidenteentoista on tuonut tullessaan monien tuhansien henkien tuhon; niin, se on tuonut tullessaan kauhean verenvuodatuksen näyttämön.

11 Ja monien tuhansien ruumiit on laskettu alas maahan, samalla kun monien tuhansien ruumiit lahoavat kasoissa maan pinnalla; niin, ja monet tuhannet surevat sukulaistensa menetystä, koska heillä on Herran lupausten mukaan syytä pelätä, että heidät määrätään loputtoman onnettomuuden tilaan.

12 Samalla monet tuhannet muut surevat todella sukulaistensa menetystä, mutta he iloitsevat ja riemuitsevat toivossa ja jopa tietävät, että Herran lupausten mukaan heidät herätetään asumaan Jumalan oikealla puolella milloinkaan päättymättömän onnen tilassa.

13 Ja näin me näemme, kuinka suuri ihmisen eriarvoisuus on synnin ja rikkomuksen tähden ja Paholaisen vallan tähden, joka johtuu niistä viekkaista suunnitelmista, joita hän on keksinyt saadakseen ihmisten sydämet satimeen.

14 Ja näin me näemme suuren kutsun, joka ihmisille on annettu tehdä uutterasti työtä Herran viinitarhoissa; ja näin me näemme suuren syyn murheeseen ja myös riemuun – murheeseen kuoleman ja tuhon tähden ihmisten keskuudessa, ja iloon Kristuksen valon tähden, joka vie elämään.