1 Ja tapahtui, että kaikki, jotka eivät tahtoneet kuulla Helamanin ja hänen veljiensä sanoja, kokoontuivat yhteen veljiään vastaan.

2 Ja nyt, katso, he olivat niin tavattoman vihastuneita, että päättivät surmata heidät.

3 Nyt niiden johtaja, jotka olivat vihastuneita veljiinsä, oli iso ja vahva mies, ja hänen nimensä oli Amalikkia.

4 Ja Amalikkia halusi tulla kuninkaaksi, ja ne ihmiset, jotka olivat vihastuneita, halusivat myös, että hänestä tulisi heidän kuninkaansa; ja he olivat suurimmaksi osaksi maan alempia tuomareita, ja he tavoittelivat valtaa.

5 Ja Amalikkian mielistely, että jos he tukisivat häntä ja asettaisivat hänet kuninkaakseen, niin hän tekisi heistä kansan hallitsijoita, oli vaikuttanut heihin.

6 Näin Amalikkia eksytti heidät luopumukseen Helamanin ja hänen veljiensä saarnaamisesta huolimatta, niin, siitä huolimatta, että he pitivät tavattoman hyvin huolta kirkosta, sillä he olivat kirkon ylipappeja.

7 Ja kirkossa oli monia, jotka uskoivat Amalikkian mielisteleviin sanoihin, sen tähden he luopuivat kirkostakin; ja näin Nefin kansan asiat olivat tavattoman arveluttavalla ja vaarallisella tolalla huolimatta heidän suuresta voitostaan, jonka he olivat saaneet lamanilaisista, ja heidän suuresta riemustaan, joka heillä oli ollut, koska Herran käsi oli vapauttanut heidät.

8 Näin me näemme, kuinka nopeasti ihmislapset unohtavat Herran Jumalansa, niin, kuinka nopeita he ovat tekemään pahaa ja olemaan Paholaisen eksytettävissä.

9 Niin, ja me näemme myös, kuinka suurta jumalattomuutta yksi perin jumalaton mies voi saada aikaan ihmislasten keskuudessa.

10 Niin, me näemme, että koska Amalikkia oli viekkaiden juonien mies ja monien mielistelevien sanojen mies, niin hän eksytti monien ihmisten sydämen tekemään jumalattomuutta, niin, ja yrittämään hävittää Jumalan kirkkoa ja hävittämään vapauden perustusta, jonka Jumala oli heille suonut eli jonka siunauksen Jumala oli lähettänyt maan päälle vanhurskaiden tähden.

11 Ja nyt tapahtui, että kun Moroni, joka oli nefiläisten sotajoukkojen ylin komentaja, oli kuullut näistä luopumisista, hän vihastui Amalikkialle.

12 Ja tapahtui, että hän repäisi vaatteensa, ja hän otti siitä kappaleen ja kirjoitti siihen: Meidän Jumalamme, uskontomme ja vapautemme ja rauhamme, vaimojemme ja lastemme muistoksi – ja hän kiinnitti sen salon päähän.

13 Ja hän kiinnitti pääkilpensä ja rintahaarniskansa ja kilpensä ja vyötti varusteensa kupeilleen, ja hän otti salon, jonka päässä oli hänen repäisty vaatteensa (ja hän kutsui sitä vapauden tunnukseksi), ja hän kumartui maahan ja rukoili voimallisesti Jumalaansa, että vapauden siunaukset olisivat hänen veljiensä päällä, niin kauan kuin olisi jäljellä joukko kristittyjä pitämässä maata hallussaan –

14 sillä näin ne, jotka eivät kuuluneet kirkkoon, kutsuivat kaikkia Kristukseen totisesti uskovia, jotka kuuluivat Jumalan kirkkoon.

15 Ja ne, jotka kuuluivat kirkkoon, olivat uskollisia; niin, kaikki ne, jotka olivat Kristukseen totisesti uskovia, ottivat ilomielin päällensä Kristuksen nimen eli kristittyjen nimen, niin kuin heitä kutsuttiin heidän uskonsa tähden Kristukseen, joka oli tuleva.

16 Ja sen tähden Moroni tällä hetkellä rukoili, että kristittyjen asialle ja maan vapaudelle kävisi suotuisasti.

17 Ja tapahtui, että kun hän oli vuodattanut sielunsa Jumalalle, hän nimitti kaiken Hävityksenmaan eteläpuolella olevan maan, niin, ja sanalla sanoen kaiken maan sekä pohjoisessa että etelässä valituksi maaksi ja vapauden maaksi.

18 Ja hän sanoi: Varmasti Jumala ei salli meitä, joita halveksitaan, koska otamme Kristuksen nimen päällemme, tallattavan maahan ja tuhottavan, ennen kuin me aiheutamme sen omilla rikkomuksillamme.

19 Ja kun Moroni oli sanonut nämä sanat, hän meni kansan joukkoon heiluttaen vaatteestaan repäistyä osaa ilmassa, jotta kaikki näkisivät kirjoituksen, jonka hän oli kirjoittanut repäistyyn osaan, ja huusi kovalla äänellä sanoen:

20 Katso, kaikki, jotka tahtovat puolustaa tätä tunnusta maassa, tulkoot esiin Herran voimassa ja tehkööt liiton, että he puolustavat oikeuksiaan ja uskontoaan, jotta Herra Jumala siunaisi heitä.

21 Ja tapahtui, että kun Moroni oli kuuluttanut nämä sanat, katso, ihmiset tulivat juosten koolle varusteet kupeilleen vyötettyinä, repäisten vaatteensa merkiksi eli liitoksi, etteivät he hylkäisi Herraa Jumalaansa, eli toisin sanoen, jos he rikkoisivat Jumalan käskyjä eli lankeaisivat rikkomukseen ja häpeäisivät ottaa päällensä Kristuksen nimen, Herra repäisisi heidät niin kuin he olivat repäisseet vaatteensa.

22 Nyt tämä oli se liitto, jonka he tekivät, ja he heittivät vaatteensa Moronin jalkoihin sanoen: Me teemme liiton Jumalamme kanssa, että meidät saa hävittää niin kuin veljemme pohjoisenpuoleisessa maassa, jos me lankeamme rikkomukseen; niin, hän voi heittää meidät vihollistemme jalkoihin, niin kuin me olemme heittäneet vaatteemme sinun jalkoihisi, jalkojen alle tallattaviksi, jos me lankeamme rikkomukseen.

23 Moroni sanoi heille: Katso, me olemme Jaakobin jälkeläisten jäännös; niin, me olemme Joosefin jälkeläisten jäännös, hänen, jonka puvun hänen veljensä repivät moniksi kappaleiksi; niin, ja nyt, katso, muistakaamme pitää Jumalan käskyt, tai meidän veljemme repivät meidän vaatteemme, ja meidät heitetään vankilaan tai myydään tai surmataan.

24 Niin, säilyttäkäämme vapautemme Joosefin jäännöksenä; niin, muistakaamme Jaakobin sanat ennen hänen kuolemaansa, sillä katso, hän näki, että osa Joosefin puvun jäännöksestä oli säilynyt eikä ollut lahonnut. Ja hän sanoi: Samoin kuin tämä minun poikani vaatteen jäännös on säilynyt, samoin Jumalan käsi säilyttää minun poikani jälkeläisten jäännöksen ja ottaa sen luoksensa, kun taas loppuosa Joosefin jälkeläisistä tuhoutuu niin kuin hänen vaatteensa jäännös.

25 Nyt, katso, tämä tuottaa minun sielulleni murhetta; kuitenkin minun sieluni iloitsee pojastani sen hänen jälkeläistensä osan tähden, joka otetaan Jumalan luokse.

26 Nyt, katso, näin Jaakob puhui.

27 Ja nyt kukaties ne, jotka ovat luopuneet meistä, ovat se Joosefin jälkeläisten jäännös, joka tuhoutuu niin kuin hänen vaatteensa? Niin, ja samoin käy meille itsellemmekin, ellemme pysy lujina Kristuksen uskossa.

28 Ja nyt tapahtui, että kun Moroni oli sanonut nämä sanat, hän lähti ja lähetti myös sanan maan kaikkiin osiin, joissa oli luopumisia, ja kokosi yhteen kaikki ihmiset, jotka halusivat säilyttää vapautensa, pitämään puolensa Amalikkiaa vastaan ja niitä vastaan, jotka olivat luopuneet ja joita kutsuttiin amalikkialaisiksi.

29 Ja tapahtui, että kun Amalikkia näki, että Moronin väkeä oli lukuisammin kuin amalikkialaisia – ja hän näki myös, että hänen väkensä epäili sen asian oikeutta, johon he olivat ryhtyneet – hän sen tähden peläten, ettei saavuttaisi tarkoitustaan, otti väestänsä ne, jotka tahtoivat, ja lähti Nefin maahan.

30 Nyt Moroni ajatteli, ettei ollut hyväksi, että lamanilaiset saisivat lisää voimia; sen tähden hän aikoi katkaista Amalikkian väen tien tai ottaa heidät kiinni ja tuoda sen takaisin ja ottaa Amalikkian hengiltä; niin, sillä hän tiesi, että hän yllyttäisi lamanilaiset vihaan heitä vastaan ja saisi heidät tulemaan taistelemaan heitä vastaan; ja tämän hän tiesi Amalikkian tekevän saavuttaakseen tarkoituksensa.

31 Sen tähden Moroni ajatteli olevan hyväksi, että hän ottaisi sotajoukkonsa, jotka olivat kokoontuneet yhteen ja aseistautuneet ja tehneet liiton rauhan säilyttämiseksi – ja tapahtui, että hän otti sotajoukkonsa ja marssi telttoineen erämaahan katkaistakseen Amalikkian kulkureitin erämaassa.

32 Ja tapahtui, että hän teki tahtonsa mukaan ja marssi erämaahan ja pysäytti Amalikkian sotajoukot.

33 Ja tapahtui, että Amalikkia pakeni pieni joukko miehiään mukanaan, ja jäljelle jääneet luovutettiin Moronin käsiin ja vietiin takaisin Sarahemlan maahan.

34 Nyt, koska Moroni oli ylituomarien ja kansan äänen nimittämä mies, hänellä oli sen tähden tahtonsa mukaisesti valta nefiläisten sotajoukkoihin, muodostaa niitä ja käyttää määräämisvaltaa niihin.

35 Ja tapahtui, että hän käski ottaa hengiltä jokaisen amalikkialaisen, joka ei tahtonut tehdä liittoa, että tukisi vapauden asiaa, jotta he voisivat säilyttää vapaan hallitusmuodon; ja oli vain muutamia, jotka kieltäytyivät vapauden liitosta.

36 Ja tapahtui myös, että hän käski kohottaa vapauden tunnuksen jokaiseen torniin koko nefiläisten hallussa olevassa maassa; ja näin Moroni pystytti vapauden viirin nefiläisten keskuudessa.

37 Ja heillä alkoi jälleen olla rauha maassa; ja niin he säilyttivät rauhan maassa lähes tuomarien hallituskauden yhdeksännentoista vuoden loppuun asti.

38 Ja Helaman ja ylipapit säilyttivät myös järjestyksen kirkossa; niin, jopa neljän vuoden ajan heillä oli paljon rauhaa ja riemua kirkossa.

39 Ja tapahtui, että oli monia, jotka kuolivat uskoen lujasti, että Herra Jeesus Kristus oli lunastanut heidän sielunsa; näin he lähtivät maailmasta riemuiten.

40 Ja oli muutamia, jotka kuolivat kuumeisiin, joita eräinä vuodenaikoina oli maassa hyvin usein – mutta ei niinkään paljon kuumeisiin niiden monien kasvien ja juurien oivallisten ominaisuuksien tähden, jotka Jumala oli valmistanut poistamaan syyn sairauksiin, joille ihmiset olivat ilmaston luonteen takia alttiina –

41 vaan oli monia, jotka kuolivat vanhuuttaan; ja ne, jotka kuolivat Kristuksen uskossa, ovat onnellisia hänessä, kuten meillä on täysi syy uskoa.