1 Nyt, kun Moosia oli tehnyt tämän, hän lähetti sanan kautta koko maan, kaiken kansan keskuuteen, haluten tietää sen tahdon siitä, kenen pitäisi olla sen kuningas.

2 Ja tapahtui, että kansan ääni tuli sanoen: Me haluamme poikasi Aaronin olevan meidän kuninkaamme ja hallitsijamme.

3 Nyt Aaron oli mennyt ylös Nefin maahan; sen tähden kuningas ei voinut antaa kuninkuutta hänelle, eikä Aaron tahtonutkaan ottaa kuninkuutta itselleen; eikä kukaan Moosian pojista ollut halukas ottamaan kuninkuutta itselleen.

4 Sen tähden kuningas Moosia lähetti jälleen sanan kansan keskuuteen, niin, nimittäin kirjoitetun sanan hän lähetti kansan keskuuteen. Ja nämä olivat ne sanat, jotka oli kirjoitettu, sanoen:

5 Katso, oi sinä minun kansani, eli minun veljeni, sillä sellaisina minä teitä pidän, minä tahdon teidän harkitsevan sitä asiaa, jota teitä on pyydetty harkitsemaan – sillä te haluatte saada kuninkaan.

6 Nyt minä ilmoitan teille, että se, jolle kuninkuus oikeutetusti kuuluu, on kieltäytynyt eikä ota kuninkuutta itselleen.

7 Ja nyt, jos toinen nimitettäisiin hänen sijaansa, katso, minä pelkään, että teidän keskuudessanne syntyisi kiistoja. Ja kukaties poikani, jolle kuninkuus kuuluu, vihastuisi ja vetäisi osan tätä kansaa mukaansa, mikä aiheuttaisi sotia ja kiistoja teidän keskuudessanne, ja mistä seuraisi paljon verenvuodatusta ja Herran tien vääristelyä, niin, ja monien ihmissielujen tuhoutuminen.

8 Nyt minä sanon teille: Olkaamme viisaita ja harkitkaamme näitä asioita, sillä meillä ei ole oikeutta tuhota poikaani, eikä meillä olisi oikeutta tuhota ketään muutakaan, jos hänet nimitettäisiin hänen sijaansa.

9 Ja jos poikani kääntyisi takaisin ylpeyteensä ja turhuuksiinsa, hän peruisi sen, mitä hän oli sanonut, ja vaatisi oikeuttansa kuninkuuteen, mikä saisi hänet ja myös tämän kansan tekemään paljon syntiä.

10 Ja olkaamme nyt viisaita ja katsokaamme eteenpäin näitä asioita ja tehkäämme sellaista, mikä varmistaa tämän kansan rauhan.

11 Sen tähden minä olen teidän kuninkaanne lopun elinaikani, mutta nimittäkäämme kuitenkin tuomareita tuomitsemaan tätä kansaa lakimme mukaisesti; ja me järjestämme uudelleen tämän kansan asiat, sillä me nimitämme viisaita miehiä tuomareiksi, jotka tuomitsevat tätä kansaa Jumalan käskyjen mukaisesti.

12 Nyt on parempi, että ihmisen tuomitsisi Jumala eikä ihminen, sillä Jumalan tuomiot ovat aina oikeudenmukaisia, mutta ihmisen tuomiot eivät aina ole oikeudenmukaisia.

13 Ja nyt, jos olisi mahdollista, että te saisitte kuninkaiksenne vanhurskaita miehiä, jotka pitäisivät voimassa Jumalan lait ja tuomitsisivat tätä kansaa hänen käskyjensä mukaisesti, niin, jos te voisitte saada kuninkaiksenne miehiä, jotka tekisivät, niin kuin isäni Benjamin teki tälle kansalle – minä sanon teille, että jos näin aina voisi olla, silloin olisi hyväksi, että teillä olisi aina kuninkaita hallitsemassa teitä.

14 Ja minä itsekin olen ponnistellut kaikin voimin ja kyvyin, jotka minulla on ollut, opettaakseni teille Jumalan käskyjä ja vakiinnuttaakseni rauhan kautta maan, niin ettei olisi sotia eikä kiistoja, ei varastelua eikä rosvousta, ei murhia eikä minkäänlaista pahuutta;

15 ja jokaista, joka on tehnyt pahaa, minä olen rangaissut hänen tekemänsä rikoksen mukaisesti, sen lain mukaisesti, jonka isämme ovat meille antaneet.

16 Nyt minä sanon teille, että koska kaikki ihmiset eivät ole oikeamielisiä, ei ole hyväksi, että teillä olisi kuningas tai kuninkaita hallitsemassa teitä.

17 Sillä katso, kuinka paljon pahuutta yksi jumalaton kuningas teettää, niin, ja kuinka suurta tuhoa!

18 Niin, muistakaa kuningas Nooaa, hänen jumalattomuuttaan ja hänen iljetyksiään, sekä hänen kansansa jumalattomuutta ja iljetyksiä. Katsokaa, kuinka suuri tuho heitä kohtasi; ja pahojen tekojensa tähden heidät myös saatettiin orjuuteen.

19 Ja ellei olisi heidän kaikkitietävän Luojansa väliintuloa, ja tämä heidän vilpittömän parannuksensa vuoksi, heidän olisi väistämättä täytynyt jäädä orjuuteen tähän asti.

20 Mutta katso, hän vapautti heidät, koska he nöyrtyivät hänen edessään; ja koska he huusivat voimallisesti hänen puoleensa, hän vapautti heidät orjuudesta; ja näin Herra toimii voimallaan kaikissa tapauksissa ihmislasten keskuudessa, ojentaen armon käsivarren niitä kohti, jotka panevat turvansa häneen.

21 Ja katso, nyt minä sanon teille, että te ette voi syöstä valtaistuimelta pahaa kuningasta muuten kuin monien kiistojen ja paljon verenvuodatuksen kautta.

22 Sillä katso, hänellä on jumalattomia ystäviä, ja hän pitää henkivartijansa ympärillään; ja hän repii niiden lait, jotka ovat hallinneet vanhurskaasti ennen häntä; ja hän polkee jalkoihinsa Jumalan käskyt;

23 ja hän säätää lakeja ja lähettää niitä kansansa keskuuteen, nimittäin oman jumalattomuutensa mukaisia lakeja, ja hän käskee hävittää jokaisen, joka ei tottele hänen lakejaan; ja hän lähettää sotajoukkonsa sotimaan jokaista vastaan, joka kapinoi häntä vastaan, ja jos hän voi, hän tuhoaa heidät; ja näin väärämielinen kuningas vääristelee kaiken vanhurskauden tiet.

24 Ja nyt, katso, minä sanon teille, ettei ole hyväksi, että sellaiset iljetykset tulisivat teidän osaksenne.

25 Valitkaa sen tähden itsellenne tämän kansan äänellä tuomareita, jotta teitä tuomittaisiin niiden lakien mukaisesti, jotka isämme ovat teille antaneet, jotka ovat oikeat ja jotka Herran käsi heille antoi.

26 Nyt ei ole tavallista, että kansa haluaa mitään sellaista, mikä on vastoin oikeaa, mutta on tavallista, että kansan vähäisempi osa haluaa sellaista, mikä ei ole oikein; sen tähden noudattakaa tätä ja tehkää siitä itsellenne laki – toimittaaksenne asianne kansan äänen mukaan.

27 Ja jos tulee aika, jolloin kansan ääni valitsee pahuuden, silloin Jumalan tuomioiden on aika kohdata teitä; niin, silloin hän rankaisee teitä suurella tuholla, niin kuin hän on tähänkin asti rangaissut tätä maata.

28 Ja nyt, jos teillä on tuomareita, eivätkä he tuomitse teitä sen lain mukaisesti, joka on annettu, te voitte saattaa heidät ylemmän tuomarin tuomittaviksi.

29 Jos ylemmät tuomarinne eivät tuomitse vanhurskaita tuomioita, käskekää pienen joukon alempia tuomareitanne kokoontua yhteen, ja heidän tulee tuomita ylemmät tuomarinne kansan äänen mukaisesti.

30 Ja minä käsken teidän tehdä tämän Herran pelossa; ja minä käsken teidän tehdä tämän ja olla ilman kuningasta, niin että jos nämä ihmiset tekevät syntejä ja pahoja tekoja, ne tulevat vastattaviksi heidän itsensä päälle.

31 Sillä katso, minä sanon teille: Monien ihmisten synnit ovat johtuneet heidän kuninkaidensa pahoista teoista; sen tähden heidän pahat tekonsa ovat vastattavina heidän kuninkaidensa päällä.

32 Ja nyt minä toivon, ettei tätä eriarvoisuutta enää olisi tässä maassa, etenkään tämän minun kansani keskuudessa, vaan minä toivon, että tämä maa olisi vapauden maa ja jokainen voisi yhtäläisesti nauttia oikeuksistaan ja vapauksistaan, niin kauan kuin Herra näkee hyväksi, että me saamme elää ja periä maan, niin, aina niin kauan kuin kukaan jälkeläisistämme on jäljellä maassa.

33 Ja paljon muutakin kuningas Moosia kirjoitti heille ilmaisten heille kaikki vanhurskaan kuninkaan koettelemukset ja huolet, niin, kaiken sielun vaivannäön kansansa tähden ja myös kaikki kansan nurinat kuninkaalleen; ja hän selitti sen kaiken sille.

34 Ja hän sanoi sille, että näin ei saisi olla, vaan että kuorman tulisi olla koko kansan kannettavana, niin että jokainen kantaisi oman osansa.

35 Ja hän ilmaisi sille myös kaikki ne haitat, joiden alaisina se kamppailisi, jos sillä olisi väärämielinen kuningas hallitsemassa;

36 eli kaikki hänen pahat tekonsa ja iljetyksensä ja kaikki sodat ja kiistat ja verenvuodatuksen ja varastelun ja rosvouksen ja haureuden harjoittamisen ja kaikenlaiset pahat teot, joita ei voi luetella – sanoen sille, että tällaista ei saisi olla, että se on selvästi vastoin Jumalan käskyjä.

37 Ja nyt tapahtui, että kun kuningas Moosia oli lähettänyt tämän kansan keskuuteen, se tuli vakuuttuneeksi hänen sanojensa totuudesta.

38 Sen tähden se lakkasi haluamasta kuningasta ja alkoi tavattoman innokkaasti toivoa, että jokaisella olisi yhtäläiset mahdollisuudet kautta koko maan; niin, ja jokainen ilmaisi haluavansa vastata omista synneistään.

39 Sen tähden tapahtui, että he kokoontuivat yhteen joukoittain kautta maan antamaan äänensä siitä, ketkä olisivat heidän tuomareitaan, jotka tuomitsisivat heitä sen lain mukaisesti, joka heille oli annettu; ja he olivat tavattoman riemuissaan siitä vapaudesta, joka heille oli suotu.

40 Ja heidän rakkautensa Moosiaa kohtaan lujittui; niin, he arvostivat häntä enemmän kuin ketään muuta ihmistä, sillä he eivät pitäneet häntä tyrannina, joka tavoitteli etua, eli sitä voittoa, joka turmelee sielun; sillä hän ei ollut vaatinut heiltä rikkauksia, eikä hän nauttinut verenvuodatuksesta, vaan hän oli vakiinnuttanut rauhan maassa, ja hän oli suonut kansansa vapautua kaikenlaisesta orjuudesta; sen tähden se arvosti häntä, niin, tavattomasti, määrättömästi.

41 Ja tapahtui, että he nimittivät tuomareita hallitsemaan heitä eli tuomitsemaan heitä lain mukaisesti; ja tämän he tekivät kautta koko maan.

42 Ja tapahtui, että Alma nimitettiin ensimmäiseksi ylituomariksi, ja hän oli myös ylipappi, koska hänen isänsä oli antanut sen viran hänelle ja antanut hänen vastuulleen kaikki kirkon asiat.

43 Ja nyt tapahtui, että Alma vaelsi Herran teitä ja piti hänen käskynsä ja tuomitsi vanhurskaita tuomioita; ja jatkuva rauha vallitsi kautta maan.

44 Ja näin alkoi tuomarien hallituskausi kautta koko Sarahemlan maan, kaiken sen kansan keskuudessa, jota kutsuttiin nefiläisiksi; ja Alma oli ensimmäinen ja ylituomari.

45 Ja nyt tapahtui, että hänen isänsä kuoli ollessaan kahdeksankymmentäkaksi vuotta vanha; ja hän oli elänyt täyttääkseen Jumalan käskyt.

46 Ja tapahtui, että Moosiakin kuoli hallituskautensa kolmantenakymmenentenäkolmantena vuonna ollessaan kuusikymmentäkolme vuotta vanha, kaikkiaan viidensadanyhdeksän vuoden kuluttua siitä, kun Lehi lähti Jerusalemista.

47 Ja näin päättyi Nefin kansan kuninkaiden hallituskausi; ja näin päättyivät Alman, heidän kirkkonsa perustajan, elinpäivät.