JSR Room. 7:5–27. Vertaa Room. 7:5–25.
Vain Kristuksella on voima muuttaa ihmisen sielu pysyvästi hyväksi.
5 Sillä kun me olimme lihassa, synnin himot, jotka eivät olleet lain mukaisia, vaikuttivat meidän jäsenissämme, niin että me kannoimme hedelmää kuolemalle.
6 Mutta nyt me olemme vapaat laista, joka piti meitä vallassaan, ja olemme kuolleita laille, niin että palvelisimme uudella tavalla hengen emmekä vanhalla tavalla kirjaimen mukaan.
7 Mitä meidän siis on sanottava? Onko laki syntiä? Jumala varjelkoon! Ei, en ollut tuntenut syntiä muuten kuin lain kautta; sillä en olisi tuntenut himoa, ellei laki olisi sanonut: Älä himoitse.
8 Mutta synti, joka sai aiheen käskystä, herätti minussa kaikenlaisia himoja. Sillä ilman lakia synti oli kuollut.
9 Sillä ennen elin rikkomatta lakia, mutta kun Kristuksen käsky tuli, synti heräsi eloon ja minä kuolin.
10 Ja kun en uskonut Kristuksen käskyyn, joka tuli ja jonka oli määrä antaa elämä, havaitsin sen tuomitsevan minut kuolemaan.
11 Sillä synti, tilaisuuden saatuaan, kielsi käskyn ja petti minut; ja se surmasi minut.
12 Kuitenkin havaitsin lain olevan pyhä ja käskyn olevan pyhä ja oikeudenmukainen ja hyvä.
13 Tehtiinkö sitten se, mikä on hyvää, kuolemaksi minulle? Jumala varjelkoon! Vaan synti, jotta se näyttäisi synniltä, sen avulla, mikä on hyvää, tuottaa kuoleman minussa, jotta synti tulisi käskyn mukaan tavattoman synnilliseksi.
14 Sillä me tiedämme, että käsky on hengellinen, mutta kun olin lain alla, olin vielä lihallinen, myyty synnin alaisuuteen.
15 Mutta nyt olen hengellinen; sillä sitä, mitä minun on käsketty tehdä, minä teen, ja sitä, mitä minua on kielletty sallimasta, minä en salli.
16 Sillä sitä, mistä tiedän, että se ei ole oikein, en halua tehdä; sillä sitä, mikä on syntiä, minä vihaan.
17 Ellen siis tee sitä, mitä en salli, minä myönnän, että laki on hyvä; eikä minua tuomita.
18 Nyt siis, synnintekijä en olekaan enää minä, vaan pyrin alistamaan tuon synnin, joka asuu minussa.
19 Sillä minä tiedän, ettei minussa, nimittäin lihassani, asu mitään hyvää; sillä tahtoa minulla on, mutta hyvän tekemistä minussa ei ole, paitsi Kristuksessa.
20 Sillä sitä hyvää, mitä olisin tehnyt lain alaisena, minä en pidä hyvänä; sen tähden en sitä tee.
21 Mutta sitä pahaa, mitä en tekisi lain alaisena, pidän hyvänä; sitä minä teen.
22 Nyt jos teen Kristuksen avulla sitä, mitä en tekisi lain alaisena, en ole lain alainen; enkä minä pyri enää tekemään väärin vaan alistamaan synnin, joka asuu minussa.
23 Huomaan siis, että lain alaisuudessa, että kun halusin tehdä hyvää, pahuus oli läsnä minussa; sillä minä iloitsen Jumalan laista sisäisen ihmisen mukaan.
24 Ja nyt näen toisen lain, nimittäin Kristuksen käskyn, ja se on painunut mieleeni.
25 Mutta jäseneni sotivat mieleni lakia vastaan ja vievät minut jäsenissäni olevan synnin lain vankeuteen.
26 Ja ellen alista syntiä, joka minussa on, vaan palvelen lihalla synnin lakia, voi, mikä kurja ihminen minä olen! Kuka pelastaa minut tämän kuoleman ruumiista?
27 Kiitän Jumalaa Jeesuksen Kristuksen, Herramme, kautta; silloin siis mieleni voimalla minä itse palvelen Jumalan lakia.