1 Minä näin taas taivaalla suuren ja ihmeellisen tunnusmerkin: seitsemän enkeliä, seitsemän vitsauksen toimeenpanijat. Nämä vitsaukset ovat viimeiset, niihin tyhjentyy Jumalan viha.

2 Minä näin kuin kristallisen meren, joka välkehti tulta. Tuon kristallimeren rannalla seisoivat pedosta voiton saaneet, ne, jotka eivät olleet kumartaneet sen kuvaa eivätkä ottaneet merkkiä, jossa on sen nimen luku. Heillä oli käsissään Jumalan harput,

3 ja he lauloivat Mooseksen, Jumalan palvelijan, ja Karitsan laulua:– Suuret ja ihmeelliset ovat sinun tekosi,Herra Jumala, Kaikkivaltias!Oikeat ja todet ovat sinun tiesi,sinä kansojen kuningas!

4 Kuka ei sinua pelkäisi, Herra,kuka ei ylistäisi nimeäsi?Sinä yksin olet pyhä.Kaikki kansat tulevat eteesija kumartavat sinua,sillä sinun oikeat tuomiosiovat tulleet julki.

5 Tämän jälkeen minä näin, kuinka taivaan temppeli, todistuksen teltta, avattiin

6 ja temppelistä tuli ulos seitsemän enkeliä, seitsemän vitsauksen toimeenpanijat. Heidän pukunsa oli puhtaan valkoista pellavaa, ja rinnan ympärillä heillä oli kultainen vyö.

7 Yksi neljästä olennosta antoi näille seitsemälle enkelille seitsemän kultaista maljaa, jotka olivat täynnä Jumalan vihaa, hänen, joka elää aina ja ikuisesti.

8 Jumalan kirkkaus ja voima täytti temppelin savulla, niin ettei kukaan voinut mennä sisälle temppeliin, ennen kuin nuo seitsemän enkeliä olivat panneet seitsemän vitsausta täytäntöön.