Luku 16
Jumalan vihan maljat
1 Minä kuulin, kuinka temppelistä sanottiin kovalla äänellä seitsemälle enkelille: ”Menkää! Tyhjentäkää Jumalan vihan seitsemän maljaa maan päälle.”
2 Ensimmäinen enkeli lähti ja tyhjensi maljansa maan päälle. Silloin tuli pahoja märkiviä haavoja niihin ihmisiin, joilla oli pedon merkki ja jotka kumarsivat sen kuvaa.
3 Toinen enkeli tyhjensi maljansa mereen. Meri muuttui kuin kuolleen vereksi, ja kaikki meressä elävä kuoli.
4 Kolmas enkeli tyhjensi maljansa virtoihin ja vesien lähteisiin, ja ne muuttuivat vereksi.
5 Minä kuulin, kuinka vesien enkeli sanoi:– Vanhurskas olet sinä,joka olet ja joka olit,sinä Pyhä,joka annoit nämä tuomiot!
6 He ovat vuodattaneet pyhien ja profeettojen verta,ja verta sinä panit heidät juomaan.He saavat ansionsa mukaan.
7 Sitten kuulin alttarin sanovan:– Niin, Herra Jumala, Kaikkivaltias!Oikeat ja vanhurskaat ovat sinun tuomiosi.
8 Neljäs enkeli tyhjensi maljansa aurinkoon, ja aurinko sai vallan korventaa ihmisiä tulellaan.
9 Ihmiset paahtuivat kovassa helteessä mutta herjasivat Jumalaa, jonka vallassa nämä vitsaukset olivat. He eivät kääntyneet, eivät antaneet kunniaa Jumalalle.
10 Viides enkeli tyhjensi maljansa pedon valtaistuimelle, ja pedon valtakunta pimeni. Ihmiset purivat tuskissaan kielensä verille
11 mutta herjasivat taivaan Jumalaa tuskansa ja haavojensa tähden. He eivät kääntyneet, eivät luopuneet pahoista teoistaan.
12 Kuudes enkeli tyhjensi maljansa suureen Eufratvirtaan. Virran vesi kuivui, ja niin aukeni tie idän kuninkaille.
13 Minä näin, kuinka lohikäärmeen suusta, pedon suusta ja väärän profeetan suusta lähti kolme saastaista henkeä, jotka olivat sammakon näköisiä.
14 Ne ovat pahoja henkiä, jotka tekevät ihmeitä, ja ne lähtivät kokoamaan maanpiirin kaikki kuninkaat taisteluun, joka käydään Jumalan, Kaikkivaltiaan, suurena päivänä.
15 ”Minä tulen kuin varas. Autuas se, joka valvoo ja pitää huolen vaatteistaan, ettei joutuisi häpeään, kulkemaan alasti kaikkien nähden.”
16 Henget kokosivat kuninkaat paikkaan, jonka nimi on hepreaksi Harmageddon*.
17 Seitsemäs enkeli tyhjensi maljansa ilmaan. Silloin kuului temppelin valtaistuimelta mahtava ääni, joka sanoi: ”Hetki on tullut.”
18 Salamat leimusivat, ukkonen jylisi, ja tuli ankara maanjäristys, niin ankara järistys, ettei sellaista ole ollut koko sinä aikana, jonka ihminen on ollut maan päällä.
19 Suuri kaupunki hajosi kolmeen osaan, ja joka maassa kaupungit sortuivat. Jumala ei ollut unohtanut suurta Babylonia, vaan se joutui juomaan täyden maljan hänen vihansa ja vimmansa viiniä.
20 Kaikki saaret katosivat, eikä vuoria näkynyt enää.
21 Isoja, järkälemäisiä rakeita satoi taivaalta ihmisten päälle, ja ihmiset herjasivat Jumalaa tämän raevitsauksen tähden, sillä vitsaus oli tavattoman ankara.