Luku 2
Hannan kiitosvirsi
1 Hanna rukoili sanoen:– Sydämeni riemuitsee Herrasta,Herra nostaa minun pääni pystyyn.Minä voin rohkeasti vastata vihollisilleni,sinun avustasi minä iloitsen.
2 Vain Herra on pyhä, ei ole toista,meidän Jumalamme yksin on luja kallio.
3 Jättäkää suuret sananne,luopukaa röyhkeistä puheistanne,sillä Herra on Jumala, hän tietää kaiken,hän punnitsee teot.
4 Soturien jouset ovat poikki,mutta maassa makaaviin palaa voima.
5 Jotka kerran elivät yltäkylläisyydessä,saavat niukan leipänsä toisen työssä,mutta niiltä, jotka näkivät nälkää,ei lopu ruoka.Hedelmätön saa seitsemän lasta,mutta se, jolla oli monta poikaa,jää kuihtumaan yksin.
6 Herra lähettää kuoleman ja antaa elämän,vie alas tuonelaan ja nostaa sieltä.
7 Herra tekee köyhäksi ja antaa rikkauden,painaa maahan ja kohottaa.
8 Hän ylentää tomusta mitättömänja korottaa tuhkasta köyhän,sijoittaa heidät ylhäisten joukkoonja antaa heille kunniasijan.Maan perustukset ovat Herran,niiden varaan hän on laskenut maan.
9 Hän pitää huolen omiensa askelista,mutta pahat joutuvat pimeyteen.Omin voimin ei yksikään menesty.
10 Ne, jotka Herraa vastustavat,joutuvat kauhun valtaan,kun Korkein jylisee taivaasta.Herra tuomitsee koko maanpiirin.Hän antakoon voimaa kuninkaalleen,hän kohottakoon pystyyn voideltunsa pään!
11 Sitten Elkana meni kotiinsa Ramaan, ja poika jäi pappi Eelin luo palvelemaan Herraa.
Eelin pojat
12 Eelin pojat olivat kelvottomia miehiä eivätkä välittäneet Herrasta.
13 Pappeina heillä oli kansaan nähden tällainen oikeus: Aina kun joku oli teurastanut uhrinsa ja oli keittämässä uhrilihaa, saapui paikalle papin palvelija mukanaan kolmipiikkinen haarukka.
14 Hän pisti sillä keittoastiaan, pataan, kattilaan tai ruukkuun, ja kaiken, mikä nousi haarukan mukana, pappi sai ottaa itselleen. Näin oli tehty kaikille israelilaisille, jotka tulivat Siloon.
15 Mutta nyt papin palvelija saapui jo ennen kuin rasva oli poltettu ja sanoi sille, joka oli uhraamassa: ”Anna papille lihaa paistiksi. Hän ei halua keitettyä lihaa, vaan raakaa.”
16 Jos mies vastasi: ”Ensin täytyy polttaa rasva, ota sitten mitä mielesi tekee”, palvelija sanoi hänelle: ”Ei, sinun on annettava heti, tai minä otan väkisin.”
17 Eelin poikien rikkomus oli Herran silmissä hyvin paha, sillä he häpäisivät Herralle kuuluvan uhrin.
18 Mutta nuori Samuel palveli Herraa. Hänellä oli yllään pellavainen kasukka.
19 Joka vuosi hänen äitinsä teki häntä varten pienen viitan ja toi sen hänelle tullessaan miehensä kanssa toimittamaan vuotuista uhriaan.
20 Eeli siunasi Elkanan ja hänen vaimonsa sanoen näin: ”Herra antakoon sinulle tästä vaimosta pojan sen tilalle, joka on luovutettu Herralle!” Sen jälkeen he menivät taas kotiinsa.
21 Herra piti huolen Hannasta, niin että hän tuli raskaaksi ja synnytti vielä kolme poikaa ja kaksi tytärtä. Mutta nuori Samuel kasvoi Herran luona.
22 Kun Eeli oli jo hyvin vanha, hänen korviinsa kantautui, mitä hänen poikansa tekivät kaikille israelilaisille. Hän kuuli myös, että he makasivat niiden naisten kanssa, jotka palvelivat pyhäkköteltan ovella.
23 Silloin hän sanoi heille: ”Kuinka te tällaista teette? Minä saan kuulla kaiken kansan puhuvan teidän pahoista teoistanne.
24 Älkää enää tehkö pahaa, poikani, sillä minä kuulen Herran kansan levittävän teistä ikäviä puheita!
25 Jos ihminen rikkoo ihmistä vastaan, Jumala voi olla sovintotuomarina, mutta jos joku rikkoo Herraa vastaan, kuka voi puhua hänen puolestaan?” Pojat eivät kuitenkaan totelleet isäänsä, sillä Herra oli päättänyt, että heidän piti kuolla.
26 Mutta nuori Samuel kasvoi ja oli iloksi sekä Herralle että ihmisille.
Ennustus Eelin suvun kohtalosta
27 Sitten tuli Eelin luo Jumalan mies ja sanoi hänelle:”Näin sanoo Herra: Enkö minä ilmoittanut itseni juuri sinun esi-isillesi, kun he olivat Egyptissä faraon orjina?
28 Minä valitsin sinun sukusi Israelin heimojen joukosta papeikseni, suorittamaan alttaripalvelusta, polttamaan uhreja ja kantamaan efodia* edessäni. Minä annoin suvullesi oikeuden kaikkiin uhreihin, joita israelilaiset tuovat.
29 Miksi te nyt poljette jalkoihinne ne uhrit ja lahjat, jotka olen määrännyt pyhäkköni omiksi? Miksi ajattelet poikiasi enemmän kuin minua? Miksi te lihotatte itseänne kansani Israelin uhrien parhailla paloilla?
30 ”Sen tähden Herran, Israelin Jumalan, sana kuuluu näin: Olen kyllä luvannut suvullesi ja isäsi suvulle, että saatte aina palvella minua. Mutta nyt Herra sanoo: Näin ei tule käymään! Minä nostan kunniaan ne, jotka minua kunnioittavat, mutta ne, jotka minua halveksivat, joutuvat häpeään.
31 Tulee aika, jolloin minä murran sinun sukusi voiman, niin ettei kukaan sinun suvustasi elä vanhaksi.
32 Saat nähdä onnettomuuden kohtaavan tätä pyhäkköä, ja vaikka minä osoitan hyvyyttäni Israelille, ei kukaan sinun suvustasi elä vanhaksi.
33 Kaikkia perheesi jäseniä minä en alttarini äärestä tuhoa, jotten sokaisisi silmiäsi ja riuduttaisi voimiasi, mutta enimmät heistä kaatuvat miekkaan.
34 Poikiesi Hofnin ja Pinehasin kohtalo on sinulle merkkinä: he kuolevat molemmat samana päivänä.
35 ”Mutta minä asetan itselleni papin, joka on minulle uskollinen ja toimii tahtoni ja mieleni mukaisesti. Hänestä luon pysyvän pappissuvun, joka saa aina toimittaa virkaa minun voideltuni edessä.
36 Ne, jotka ovat jäljellä sinun suvustasi, tulevat nöyrästi pyytämään häneltä kolikkoa ja leipää sanoen: ’Anna minun avustaa jossakin papin tehtävässä, jotta saisin edes leipäpalan ruoakseni.’”