Luku 9
Kaikilla on sama kohtalo
1 Kaiken tämän olen ottanut sydämelleni, tätä punninnut mielessäni: millä tavoin hurskaat ja viisaat ja heidän tekonsa ovat Jumalan kädessä. Ei ihminen itse tiedä, käykö hän kohti vihaa vai rakkautta. Kaikki, mikä hänen eteensä tulee, on turhuutta,
2 koska kaikkien kohtalo on sama: niin jumalisen kuin jumalattoman, niin hyvän kuin pahan, puhtaan ja saastaisen, uhraajan ja sen joka ei uhraa. Hyvän käy samoin kuin syntisen, valan vannojan samoin kuin vannomista karttavan.
3 Kaikessa, mikä auringon alla tapahtuu, on lohdutonta juuri se, että jokaisen kohtalo on sama, niin kuin sekin, että ihmisen sydän on pahuutta täynnä ja että hänen sisimmässään asuu mielettömyys koko hänen elinaikansa, ja sen jälkeen – suoraa päätä vainajien joukkoon!
4 Niin kauan kuin ihminen elää,hänellä on toivoa.”Elävä koira on parempi kuin kuollut leijona.”
5 Elävät tietävät sen, että heidän on kuoltava, mutta kuolleet eivät tiedä mitään. Heillä ei ole enää palkkaa saatavana, ja heidän muistonsa on unohdettu.
6 Heidän rakkautensa ja vihansa ja kiihkonsa on mennyt, eikä heillä enää koskaan ole osaa missään, mikä tapahtuu auringon alla.
7 Syö siis leipäsi iloiten ja juo viinisi hyvillä mielin, sillä jo kauan sitten Jumala on hyväksynyt nuo tekosi.
8 Olkoot vaatteesi aina valkeat ja olkoon pääsi runsaasti voideltu.
9 Nauti elämästä rakastamasi vaimon kanssa kaikkina turhina elinpäivinäsi, jotka Jumala on antanut; se on osasi tässä elämässä auringon alla, kaiken vaivannäkösi keskellä.
10 Tee voimiesi mukaan se mikä tehtävissä on, sillä tuonelassa, jonne olet matkalla, ei ole tekoja, ei ajatuksia, ei tietoa, ei viisautta.
11 Vielä tämän minä havaitsin auringon alla:Juoksu ei ole nopeiden vallassaeikä sota sankareiden,ei leipä viisaiden,ei rikkaus kyvykkäideneikä menestys älykkäiden.Kaikki on ajan ja kohtalon vallassa.
12 Ihminen ei tiedä aikaansaniin kuin eivät kalatkaan, jotka tarttuvat verkkoon,eivätkä linnut, jotka takertuvat paulaan.Niiden tavoin joutuu myös ihminen saaliiksi,kun hänen hetkensä koittaa.
Maailman menosta
13 Minä havaitsin, että viisaudelle, suurellekin, saattoi käydä näin auringon alla:
14 Oli pieni kaupunki, jossa oli vähän asukkaita. Sitä vastaan hyökkäsi mahtava kuningas. Hän saartoi kaupungin ja pystytti suuria piirityslaitteita sen ympärille.
15 Kaupungissa asui köyhä mutta viisas mies. Hän olisi voinut pelastaa kaupungin viisaudellaan, mutta kukaan ei tullut ajatelleeksi sitä köyhää miestä.
16 Niinpä minä sanon:Viisaus on parempi kuin voima,mutta köyhän viisautta vähätellääneikä hänen sanojaan kuunnella.
17 On parempi kuunnella viisaan hiljaisia sanojakuin houkkien johtajan huutoa.
18 Viisaus on sota-aseita parempi.Yksi erehdys saattaa turmella paljon arvokasta.