Luku 6
Rakkaani on minun, minä olen hänen
Muut:
1 Minne on rakkaasi mennyt,sinä naisista kaunein?Minne on rakkaasi lähtenyt?Sano, niin voimme yhdessä etsiä häntä!
Neito:
2 Minun rakkaani on tullut puutarhaansa,yrttitarhaansa,nauttimaan puutarhan antimiaja poimimaan laitumensa liljoja.
3 Rakkaani on minun ja minä olen hänen,liljojen keskellä on hänen laidunmaansa.
Sinun silmäsi lumoavat minut
Mies:
4 Kalleimpani!Sinä olet kaunis kuin Tirsan palatsit,ihana kuin Jerusalem,pelottava kuin sotajoukon viirit.
5 Käännä silmäsi pois,ne lumoavat minut!Sinun hiuksesi ovat kuin mustien vuohien lauma,joka karkaa Gileadin rinteitä alas.
6 Sinun hampaasi hohtavat valkoisinakuin vedestä nousevat lampaat.Ne ovat kuin karitsat kaksittain,ei yksikään ole pariaan vailla.
7 Kauniisti, kuin granaattiomena,kaartuu otsasi hunnun alla.
Vain yksi on minulle rakas
Mies:
8 Olkoon kuninkaalla kuusikymmentä vaimoa,olkoon kahdeksankymmentä sivuvaimoaja nuoria neitoja luvuton joukko –
9 yksi on minun kyyhkyni, kaikkeni,emonsa ainokainen, äitinsä päivänpaiste.Hänet nähdessään neidot puhkeavat ylistyksiin,kuningattaret ja sivuvaimot jakavat kiitostaan:
10 ”Kuka hän on? Hän loistaa kuin aamurusko,hän on kaunis kuin kuu,sädehtivä kuin päivänpaiste,pelottava kuin sotajoukon viirit.”
Sulamin neito tanssii
Neito:
11 Menin pähkinätarhaan,menin ihailemaan laakson vehreyttä,katsomaan, joko viiniköynnös versoo,joko kukkii granaattiomenapuu.
12 Miten minun kävikään?Tunteeni saivat minussa vallan,ja nousin Amminadibin, nuoren ylimyksen, vaunuihin!