Luku 13
Väärien profeettojen tuho
1 ”Sinä päivänä Daavidin suvulle ja Jerusalemin asukkaille puhkeaa lähde, joka puhdistaa synnistä ja saastaisuudesta.
2 ”Silloin – näin sanoo Herra Sebaot – minä hävitän epäjumalat maasta, niin ettei niiden nimiäkään enää tunneta. Minä poistan maasta myös saastaisen hengen ja väärät profeetat.
3 Jos joku vielä profetoi, hänen isänsä ja äitinsä – hänen omat vanhempansa – sanovat hänelle: ’Sinun täytyy kuolla, sillä sinä olet puhunut valhetta Herran nimissä.’ Ja hänen isänsä ja äitinsä – hänen omat vanhempansa – pistävät hänet kuoliaaksi, koska hän rupesi profeetaksi.
4 Siihen aikaan profeetat varovat kertomasta näkyjään, eikä kukaan enää pukeudu karkeaan viittaan tekeytyäkseen profeetaksi.
5 He sanovat: ’En ole profeetta, minä viljelen maata. Nuoruudestani lähtien olen tehnyt peltotöitä.’
6 Jos heiltä kysytään, mistä he ovat nyt saaneet haavat rintaansa, he vastaavat: ’Minua lyötiin ystävieni luona.’”
Paimen kuolee, lauma hajotetaan
7 – Kohoa, miekka, paimentani kohti,nouse uskottuani vastaan!sanoo Herra Sebaot.Minä lyön paimenen maahan,ja lauman lampaat joutuvat hajalle,pienimpiäkin vastaan minä kohotan käteni.
8 Näin sanoo Herra:– Kaksi kolmasosaa tämän maan asukkaistajoutuu tuhoon ja kuolee,vain yksi kolmannes jää jäljelle.
9 Tämän kolmanneksen minä vien tuleen,puhdistan sen kuin hopeanja koettelen sitä tulessa niin kuin kulta koetellaan.He huutavat avuksi minun nimeäni,ja minä vastaan heille.Minä sanon: ”He ovat minun kansani.”He vastaavat: ”Herra, meidän Jumalamme.”