2:3

Jeesus Kristus on vastaus

Vanhin Ronald A. Rasband

kahdentoista apostolin koorumista

Ilta johtavan auktoriteetin seurassa • 8. helmikuuta 2019 • Salt Lake Cityn tabernaakkeli

Rakkaat veljet ja sisaret – te, jotka olette täällä temppeliaukion tabernaakkelissa, ja te, jotka olette koolla eri puolilla maailmaa – sisar Rasbandille ja minulle on kunnia olla täällä kanssanne. Muistelen sitä elämää muuttanutta vaikutusta, joka seminaarin- ja instituutinopettajillani oli minuun. Vielä nykyäänkin näen opettajieni kädenjäljen siinä, kuinka tutkin pyhiä kirjoituksia, ja etenkin siinä, kuinka paljon rakastan Mormonin kirjaa.

Arvostin myös kanssakäymistä turvallisessa paikassa ystävieni kanssa, jotka nauttivat yhdessäolosta evankeliumikeskeisessä ympäristössä. Lukiota käydessämme vietimme aikaa seminaarirakennuksessa ja korkeakoulussa ollessamme instituutin tiloissa. Erityisen innokkaasti odotin Melanie Twitchellin viemistä instituutin tanssiaisiin. Melanie on nyt ihana, suurenmoinen vaimoni.

Te seminaarin- ja instituutinopettajat teette pitkiä päiviä tuodessanne sieluja Jeesuksen Kristuksen luokse. Te rukoilette oppilaidenne puolesta, te tutkitte, jotta voisitte vastata heidän kysymyksiinsä, te valmistaudutte hengellisesti opettaaksenne Hengen avulla, te kohotatte ja innostatte osallistumaan ja valaisette evankeliumin totuuksia.

Kun Herra etsii niitä, jotka voivat auttaa kamppailevaa oppilasta, putoamassa olevaa nuorta, yhtä Hänen kallisarvoisista lapsistaan, jonka todistus ja ymmärrys ovat heikkenemässä, Hän on valmistanut teitä tarjoamaan apua yhteistyössä vanhempien ja kirkon johtohenkilöiden kanssa. Te seisotte oppilaidenne edessä ja vahvistatte sen totuuden, että Jeesus Kristus elää, että meidän taivaallinen Isämme rakastaa meitä jokaista ja että meillä on paikka Hänen iankaikkisessa suunnitelmassaan. Ja te ennen kaikkea todella uskotte siihen.

Te olette, kuten vanhin Jeffrey R. Holland on niin usein sanonut, ”Jumalan lähettämä opettaja”¹.

”Kuinka monta – – on johdatettu laulamaan lunastavaa rakkautta, ja tämä hänen sanansa voiman tähden, joka [teissä] on; eikö [teillä] sen tähden ole suuri syy riemuita?

Niin, [teillä] on syytä ylistää häntä ikuisesti, sillä hän on Korkein Jumala.”²

Silti nuorten kohottaminen, opettaminen ja kannustaminen painaa toisinaan melkein enemmän kuin voitte kestää. Herra tietää, että tämä työ sielujen tuomiseksi Hänen luokseen voi olla raskasta. Opin sen ollessani lähetysjohtajana New York Cityssä, jolloin tämä pyhien kirjoitusten kohta Alman kirjassa kosketti sieluani: ”Nyt, kun sydämemme oli masentunut ja aioimme kääntyä takaisin, katso, Herra lohdutti meitä ja sanoi: Menkää veljienne – – keskuuteen ja kestäkää kärsivällisesti ahdinkonne, niin minä annan teille menestystä.”³

Vastustaja ei tyydy siihen, mitä hän on jo saanut aikaan Jumalan valtakunnassa maan päällä. Hän haluaa enemmän. Hän on aggressiivinen ja häikäilemätön. Hänen kohteenaan ovat ne, joista te pidätte huolta; me huomaamme, että jotkut ”lamaantuvat pelosta”⁴.

Jotkut oppilaista suistuvat raiteilta, mutta Herran Hengen avulla voitte auttaa heidät takaisin niille. Muistakaa Paavalin sanat: ”Me olemme kaikin tavoin ahtaalla mutta emme umpikujassa, neuvottomia mutta emme toivottomia, vainottuja mutta emme hylättyjä, maahan lyötyjä mutta emme tuhottuja.”⁵

Miksi?

Koska Kristuksen asia kutsuu meitä ikuisen lupauksen sanoin: ”Tulkaa minun luokseni, kaikki te työn ja kuormien uuvuttamat. Minä annan teille levon.”⁶

Herra on sanonut: ”Ja nyt, olkaa rohkealla mielellä älkääkä pelätkö, sillä minä, Herra, olen teidän kanssanne ja seison teidän rinnallanne; ja teidän tulee todistaa minusta, nimittäin Jeesuksesta Kristuksesta, että minä olen elävän Jumalan Poika, että minä olin, että minä olen ja että minä olen tuleva.”⁷

Me emme voi olla ”rohkealla mielellä”⁸ ja olla jumissa pelossa. Nämä kaksi – rohkeus ja pelko – ovat toisensa pois sulkevia. Ja jos noudatamme Herran käskyä – jos olemme rohkealla mielellä – olemme valmiita todistamaan Hänestä, maailman Vapahtajasta. Me tulemme tuntemaan Hänet sellaisena, joka Hän on, ja ymmärtämään Hänen ainutlaatuisen roolinsa olla kohottamassa meidät maailman oikkujen yläpuolelle ja niiden ulottumattomiin.

Se, että on rohkealla mielellä, tarkoittaa sitä, että luotamme Häneen, kun asiat eivät suju suunnitelmiemme mukaan. Se tarkoittaa sitä, että jatkamme sinnikkäästi eteenpäin, kun vaikeat tehtävät ja käänteet elämässä vievät meidät odottamattomiin suuntiin, kun murhenäytelmä ja vaikeudet murskaavat unelmamme. Mutta Herra muistuttaa meitä: ”Tässä maailmassa teidän ilonne ei ole täysi, mutta minussa teidän ilonne on täysi.”⁹

Voitte nähdä luokissanne, ketkä oppilaat ovat ”rohkealla mielellä”. Heillä on yhä haasteita ja ongelmia, mutta he kohtaavat ne uskoen ja luottaen Jumalaan. He istuutuvat luokkaan innokkaina vastaamaan kysymyksiin, toivoen oppivansa opettamianne totuuksia, luottavaisina sen suhteen, keitä he ovat. Heille ”oon lapsi Jumalan”¹⁰ merkitsee sekä tietoa että turvaa, ei pelkästään mielessä säilynyttä muistoa Alkeisyhdistyksessä laulamisesta. He tavoittelevat hengellisiä kokemuksia, oivalluksia ja taustaa, jotka auttavat heitä selvittämään kysymyksiä, joita heillä on. He haluavat, että heidän toivonsa saa vahvistusta heidän kulkiessaan riitaisassa maailmassa, ja monien paineidensa keskellä heidän silmissään loistava valo voittaa päivittäisen elämän rankkuuden.

Omina seminaari- ja instituuttiaikoinani – voisin lisätä, että siitä tuntuu olevan kauan aikaa – oppilaat tulivat luokkaan uskoen, siltä minusta ainakin tuntui. Heitä ei ollut mikään internetistä löytyvä ravistellut, sillä silloin ei ollut internetiä. Maailma ei ollut sälyttänyt heidän harteilleen huolia liittyen uskontoon, ilmoitukseen, profeettoihin tai uskoon Jumalaan.

Entä ne takarivin oppilaat, jotka nuokkuvat kirjansa takana? Tai se tyttö, joka on vastikään ajellut päänsä kaljuksi eikä suostu katsomaan sinua silmiin? Ne kaksi, joilla oli tapana tulla luokkaan yhdessä pälpättäen, ja jotka nyt tuskin puhuvat toisilleen? Entä se tähtioppilas, joka tuntuu menettäneen kiinnostuksensa evankeliumista keskusteluun ja on nyt useammin poissa kuin paikalla? Entä joidenkuiden ilmeettömyys, tyhjä katse ja yrityksen puute? Jotkut oppilaat tulevat luokkaan, käyvät istumaan ja sitten livahtavat ovesta viemättä mitään mukanaan – edes Hengen vaikutusta. Paineet, pelko, kiusaukset, kriisit ja pettymykset ovat vallanneet heidän kallisarvoisen elämänsä.

Kysyttekö koskaan itseltänne: ”Mitä täällä oikein tapahtuu?” Minä ainakin kysyn!

Pelkoa ja epätoivoa. Sitä täällä tapahtuu. Pelkoa siitä, että ystävät eivät hyväksy joukkoonsa. Pelkoa koulussa pärjäämisestä, paineita ja sellaisia ongelmia kotona, joita he eivät pysty ratkaisemaan. Pelkoa siitä, että he eivät voi luottaa kehenkään eikä kukaan luota heihin. Pelkoa yksin jäämisestä ja pelkoa ihmisten joukossa olemisesta. Pelkoa siitä, että he ovat taakkana muille. Pelkoa järjestäytynyttä uskontoa tai mitä tahansa uskontoa kohtaan. Pelkoa siitä, ettei heidän tuskaansa ole ratkaisua eikä helpotusta. Pelko saa aikaan lannistumista ja epätoivoa, ahdistuneisuutta ja masennusta, pelko lietsoo turhaumia, joille ei löydy hyvää ratkaisua. Pelko uskoo, ettei kukaan ymmärrä, ja mikä pahinta, ettei kukaan edes kysy: ”Mikä sinulla on hätänä?”

Pelko monine muotoineen ilmenee valitettavasti kaikkein julmimpana ratkaisuna – itsemurhana.

Kun Utahin kuvernööri perusti viime vuonna työryhmän selvittämään teini-ikäisten itsemurhien hurjaa lisääntymistä, hän pyysi presidentti Russell M. Nelsonia nimittämään jonkun kirkon johtohenkilön siihen mukaan. Presidentti Nelson nimitti minut tähän pelottavaan tehtävään. Olen saanut tietää, ettei kukaan ole täysin turvassa. Teini-ikäisten itsemurhat on maailmanlaajuinen kriisi. Tilastojen mukaan itsemurha kuuluu nyt kolmen yleisimmän kuolinsyyn joukkoon 15–24-vuotiailla nuorilla. Ja tämä: ”Itsemurhayritykset ovat 20 kertaa yleisempiä kuin kuolemaan johtaneet tapaukset.”¹¹Rakkaat veljeni ja sisareni, tilastot esittävät julmia lukuja.

Meidän kaikkien täytyy käsitellä tätä ongelmaa. Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon jäseninä meidän on sitouduttava tekemään kaikkemme sellaisen ajattelun muuttamiseksi, että itsemurha olisi ratkaisu tai edes mahdollinen vaihtoehto. Meidän täytyy puhua teini-ikäisille itsemurhasta ja rakastaa heitä niin paljon, etteivät he edes harkitse sitä ratkaisuna tuntemaansa tuskaan. Presidentti Thomas S. Monsonin elämä ilmensi kehotusta lähteä ”pelastamaan”. Meidän täytyy ottaa se tehtäväksemme.

Juuri niin Vapahtaja teki meidän kaikkien puolesta. Hän tuli pelastamaan meidät sovituksellaan, ja Hän ilmaisee edelleen syvällistä rakkautta parantamalla meitä, kannustamalla meitä ja tuomalla meille rauhaa, kunhan me käännymme Hänen puoleensa.

Me voimme ilmaista rakkautemme, jos nuoret tarvitsevat juuri sitä, löytää heille ystävän, kuunnella heitä ja huomioida heidät ystävällisin sanoin tai elein. Meidän täytyy ehkä työskennellä yhdessä heidän vanhempiensa ja piispansa kanssa hankkiaksemme kamppailujen, masennuksen tai muiden mielenterveyden ongelmien vuoksi tarvittavia neuvontapalveluja. Meillä voi olla suuri vaikutus heidän elämäänsä. Erityisen alttiita itsemurhalle ovat ne nuoret ja nuoret naimattomat aikuiset, jotka kamppailevat sukupuoleen liittyvien asioiden kanssa. Heidän täytyy olla heidän Vapahtajansa käsivarsien ympäröimät ja tietää, että heitä rakastetaan. Kovin usein Herra kääntyy meidän puoleemme; Hän odottaa meidän olevan Hänen ojennetut, rakastavat käsivartensa. Meidän tulee kannustaa heidän ystäviään tekemään samoin.

Itsemurha liittyy kiinteästi vastausta vaille jääneiden kysymysten, surun, murheiden sekä ”entä jos” ja ”mitä nyt” -ajatusten aiheuttamaan tuskaan. Tällaiset elämän menetykset ovat niin suuren mittaluokan murhenäytelmiä, että meidän täytyy kansana etsiä uusia tehokkaampia tapoja neuvoa, osoittaa huolenpitoa ja välittämistä sekä pysyä nuortemme lähellä ja tukea heitä. Yrittäkää ihan vain sanoa nimi ”Jeesus Kristus” jollekin vaarallisessa tilanteessa olevalle toivonsa menettäneelle. Pelkällä kunnioittavalla Häneen nimeltä vetoamisella voi olla vaikutusta vaikealla hetkellä.

Joissakin yhteisöissä koetaan niin sanottu itsemurhabuumi, jossa yksi teini-ikäinen tekee tuon ratkaisevan päätöksen, ja toiset näkevät sen vaihtoehtona ja tekevät samoin.

Saanen kertoa teille eräästä nuoresta brittiläisestä teini-ikäisestä, josta kerrottiin BBC News -uutissivustolla huhtikuussa 2018. Uutisessa kerrottiin 16-vuotiaasta Hati Sparey-Southista, joka ”oli jo yrittänyt tappaa itsensä. Ja hän olisi yrittänyt yhä uudestaan ja ehkä onnistunutkin siinä, ellei eräs opettaja olisi huomannut, kuinka onnettomalta tyttö näytti.” Kolme hänen ystäväänsä oli jo tappanut itsensä. Hän oli kärsinyt vakavasta masennuksesta kahden vuoden ajan.

Hati sanoi: ”Olin enimmäkseen valtavan onneton. Enkä pystynyt nukkumaan.” Synkkyys jatkui. Hänen vanhempansa olivat eronneet, ja hänen äitinsä oli vähän väliä sairaalassa terveyteen liittyvien ongelmiensa vuoksi. Koska kaikki huomio oli hänen äidissään, kukaan ei huomannut Hatin vaipumista synkkyyteen. Kukaan ei kysynyt: ”Kuinka sinä pärjäät? Miltä sinusta tuntuu?”

Eräänä päivänä Hati astui luokkaan hirveä T-paita yllään, ja hän oli juuri ajanut päänsä kaljuksi. Hänen opettajansa kysyi: ”Hei, onko kaikki kunnossa? Miten sinulla menee?”

Hati vastasi: ”Ihan okei.” Mutta hän ei lopettanut siihen. Joku oli huomannut hänet. ”Oikeastaan minulla menee tosi huonosti”, hän sanoi. ”Minusta tuntuu tosi surkealta. Ja itken koko ajan.”

Sen jälkeen Hati itki itkemistään meikin valuessa poskia pitkin. Mutta sillä ei ollut nyt väliä, koska joku oli huomannut hänet.

Tämä opettaja esitti yksinkertaisen kysymyksen, jonka hän oli esittänyt monille nuorille. Mutta kun opettaja viestitti välittävänsä, Hati tarttui tähän pelastusköyteen. Ja Hati sai apua.

Hän selitti myöhemmin: ”Se tuntuu tosi pieneltä asialta, mutta on uskomattoman voimallista, kun joku kysyy nuorelta ’Mitä kuuluu?’, kun hän tulee luokkaan, ja silloinkin, kun hän vastaa vain: ’Ihan hyvää’, joku on kuunnellut häntä.”¹²

Rakas veljeni Jeffrey R. Holland on sanonut: ”Onpa kamppailunne, veljeni ja sisareni, millainen tahansa – mielenterveydellinen tai emotionaalinen tai fyysinen tai muu – älkää äänestäkö elämän kallisarvoisuutta vastaan lopettamalla se! Turvatkaa Jumalaan. Pitäkää kiinni Hänen rakkaudestaan. Tietäkää, että jonakin päivänä aamu valkenee kirkkaana ja kaikki kuolevaisuuden varjot pakenevat. Vaikka meistä saattaa tuntua, että olemme ’kuin särkynyt ruukku’, kuten psalminkirjoittaja sanoo, meidän täytyy muistaa, että tuo ruukku on jumalallisen ruukuntekijän käsissä.”¹³

Ei ole säännönmukaisuutta niille, ketkä ovat vaarassa. Nämä nuoret soittavat pasuunaa, laulavat kuorossa, pelaavat jalkapalloa tai työskentelevät kaupassa koulun jälkeen. He käyvät kirkossa – jotkut heistä – he ovat luokkanne oppilaiden ystäviä, vaikka jotkut heistä ovat jo kauan sitten luopuneet uskonnon harjoittamisesta. Heillä on kuitenkin jotakin yhteistä: pettymys, pieleen mennyt koe, välien katkeaminen, jatkuva kiusatuksi tuleminen, opiskelun aiheuttamat paineet ja se, mitä voisimme kutsua teiniangstiksi.

Kirkko on ottanut teini-ikäisten itsemurhat vakavasti luomalla tietoa sisältävän verkkosivuston, verkossa katsottavia videoita, apukeinoja yksinäisyyttä tunteville, neuvontapuhelimen sekä luettelon varoitusmerkeistä, jotka, kuten Hatin tapauksessa, ovat hätähuuto.

Tutustukaa tähän aineistoon, niin täytätte paremmin tehtävänne ”Jumalan lähettämänä opettajana”¹⁴.

Kuinka voimme ilmaista kärsivälle henkilölle, että Herra tietää, miltä sinusta tuntuu? Hän on ottanut päälleen juuri sinunkin haasteesi ja virheesi. Hän on ottanut ne harteilleen puolestasi, jotta sinulla olisi Yksi, joka palvelee ymmärtäen täysin, mihin sinua sattuu ja miksi.

Suurempi ymmärrys Jeesuksesta Kristuksesta auttaa niitä, jotka ovat syöksykierteessä alaspäin. Hänen rakkautensa heitä kohtaan ja se mittaamaton ja korotettu paikka, jonka Hän on valmistanut heitä varten iankaikkisuuksissa, on sanoma toivosta. Hän rakastaa heitä. Heidän täytyy saada tietää se. Pyhissä kirjoituksissa sanotaan: ”Minä, Herra, olen teidän kanssanne ja seison teidän rinnallanne.”¹⁵Hänen lupauksensa olla kanssamme ei ole joutavaa puhetta, joka on varattu niille, jotka ovat putipuhtaita tai jotka kuuluvat seminaarineuvostoon. Hän seisoo jokaisen nuoremme rinnalla, ja jokaisen meistäkin rinnalla, kaikkein synkimpinä hetkinämme. Se on sovituksen voima, ja meidän tulee opettaa sitä niin tehokkaasti, että se saavuttaa jokaisen kärsivän henkilön.

Auta oppilaita valitsemaan jokin ”turvaa tuova pyhien kirjoitusten kohta”, jonka he voivat palauttaa mieleen, kun he ovat vaarallisessa tilanteessa tai tarvitsevat voimaa poistua paikalta. ”Olkaa rohkealla mielellä älkääkä pelätkö, sillä minä, Herra, olen teidän kanssanne”¹⁶ on hyvä sellainen.

Elämä on aina ollut täynnä haasteita. Kukaan ei ole niiltä täysin turvassa. Ette te, en minä, eivätkä hekään. Jotkut nuoret kärsivät, koska he luulevat olevansa ainoita, joilla on ongelmia. Kaikilla muilla tuntuvat asiat menevän hienosti. He ovat luulleet, että jos tutkii pyhiä kirjoituksia ja pitää käskyt ja rukoilee päivittäin, niin murheet, myllerrykset, epäsuosituksi joutuminen ja onnettomuudet kiertävät heidät kaukaa. Se vain ei mene sillä tavalla. Jokaiselle meistä tulee koettelemuksia.

Ongelmat, haasteet, koettelemukset, kärsimykset, vaikeudet, kurjuudet – kutsuttepa niitä millä nimellä hyvänsä – ovat osa tätä kuolevaista kokemusta, jonka on tarkoitus vahvistaa meitä ja rakentaa meitä. Siunauksenamme on, että Jeesuksen Kristuksen sovituksen ansiosta voimme silti olla ”rohkealla mielellä”¹⁷.

Älkää antako evankeliumin opetuksen akateemisen perusteellisuuden mennä sen edelle, että Hengen voima koskettaa ja kannustaa oppilaitanne. Valmistakaa heitä ottamaan vastaan innoitusta ja toimimaan sen mukaan. Valmistakaa heitä vastaanottamaan henkilökohtaista ilmoitusta, kuten presidentti Nelson on tähdentänyt.¹⁸

Kun he tekevät niin, he kokevat Herran ohjauksen ja opastuksen ihmeen, mikä on hyvin todellinen osa Hänen rakkauttaan.

Miksi ihmeessä päätin puhua itsemurhasta ja sen kumppaneista – pelosta, yksinäisyydestä, epätoivosta, ahdistuneisuudesta ja tuskasta – näinkin kunnioittavassa tilaisuudessa? Siksi, että te, rakkaat veljet ja sisaret, olette ”ensihoitajien” joukoissa, ja jos ette ole, kehotan teitä tulemaan siihen joukkoon. Itsemurha ja sen synkät kumppanit ovat todellisia. Ne lisääntyvät nuortemme joukossa vitsauksena, joka viekoittelee jopa kaikkein valituimpia, jotka ovat nuoria ja täynnä lupausta, uskomaan, ettei elämällä ole heille mitään tarkoitusta. Mikään ei voisi olla kauempana totuudesta.

Elämä on haurasta. Emme tiedä, milloin jotakin sellaista tapahtuu jollekulle, mikä tulee meille täytenä yllätyksenä. Tunnemme olevamme valmistautumattomia, emmekä tiedä, mitä tehdä. Mutta jos he tulevat kodista, jossa pidetään perherukouksia ja perheiltoja sekä tutkitaan pyhiä kirjoituksia, niin välineet, joiden avulla he voivat ”pitää kiinni”, ovat varmemmin paikoillaan. Älkää kuitenkaan erehtykö luulemaan, ettei joku nuoristamme voisi olla vaarassa, vaikka kaikki nuo asiat ovat kunnossa. Eräs nuori mies tarttui perheillan toimintaan, jossa jokaista perheenjäsentä pyydettiin kirjoittamaan ylös yksi heille tärkeä asia. Tuo neljätoistavuotias, jolla kaikki asiat näyttivät olevan paremmin kuin hyvin, kirjoitti näin: ”Tieto siitä, että joku on lähellä, kun tarvitsen sitä.”

Minulla on läheinen ystävä, joka ei käynyt seminaaria ennen kuin viimeisenä lukiovuotenaan. Hän ei käynyt kirkossa; ei sen jälkeen, kun hän oli 13-vuotias. Koska hän oli laulaja, hän päätti pyrkiä seminaarin kuoroon, ja jopa pääsi siihen. (Kaikki pääsevät seminaarin kuoroon!) Hän ei muista yhtään siinä luokassa pidettyä oppituntia. Silti aina heidän laulaessaan Henki täytti luokan, ja hän tiesi, että se oli erilaista kuin siinä koulun kuorossa, jossa hän lauloi tien toisella puolella. Hän tunsi jotakin sellaista, mitä hän ei ollut koskaan aiemmin tuntenut. Hän tunsi Hengen läsnäolon. Koska hän tuli särkyneestä kodista, jossa ei opetettu evankeliumia, hän ei ollut tottunut Hengen läsnäoloon. Hän alkoi nauttia siitä ja turvata siihen. Hän on vahva Jeesuksen Kristuksen evankeliumissa, koska ”joku oli lähellä, kun hän tarvitsi sitä”. Ja nykyään, vuosia myöhemmin, hän puhuu yhä usein seminaarinopettajansa kanssa, joka oli ”Jumalan lähettämä opettaja”¹⁹.

Niille opettamillenne nuorille, joilla ei ole tukiverkkoa, sen tuomaa vahvuutta kotonaan, teidän opetuksestanne tulee elintärkeää heidän hyvinvoinnilleen. He saattavat olla niitä, jotka kysyvät jotakin kahden kesken vain saadakseen keskustella lisää evankeliumin aiheista, koska se on heidän ainoa hengellinen yhteytensä koko päivänä. Vaalikaa noita tilaisuuksia ja antakaa heille aikaanne.

Paraneminen tulee Vapahtajalta, joka ”laskeutui kaiken alapuolelle”²⁰, ”jotta hän osaisi lihan mukaisesti auttaa kansaansa sen heikkouksien mukaisesti”²¹.

Pohtikaa sitä, kuinka Jeesus ruokki viisituhatta ihmistä niillä nuoren pojan eväinä olleilla vähäisillä kaloilla ja leivillä, ja meni sen jälkeen yksin vuorelle rukoilemaan. Opetuslapset nousivat veneeseen mennäkseen Galileanjärven poikki, ja kun tuli yö, Jeesus lähti heidän luokseen kävellen vettä pitkin. Nähdessään Hänet he ”huusivat pelosta”²², ja Hän vastasi: ”Pysykää rauhallisina, minä tässä olen. Älkää pelätkö.”²³

Kun Pietari sinä yönä kiipesi rohkeasti veneen laidan yli Herran kutsua noudattaen ja alkoi kävellä vettä pitkin, hän oli rohkealla mielellä, kunnes hän katsoi alaspäin ja näki meren aaltojen vyöryvän allaan. Silloin hän huusi pelosta.

Jeesus ojensi kätensä – ei halveksuen vaan myötätuntoisena. Moroni kuvailee omaa horjumistamme sanoen näin: ”Nostakoon Kristus sinua, ja pysykööt hänen kärsimyksensä ja kuolemansa – – ja hänen armonsa ja pitkämielisyytensä ja hänen kirkkautensa ja iankaikkisen elämän toivo mielessäsi ikuisesti.”²⁴

Hän puhui samalla meille, veljet ja sisaret, koska me kaikki olemme kuin vetten päällä.

Eräässä toisessa tapauksessa Uudessa testamentissa joukko ihmisiä oli ympäröinyt ”halvaantuneen, joka makasi vuoteella”²⁵.Herra Jeesus kääntyi sairaan miehen puoleen tuntien ympärillään olevien uskon ja sanoi: ”Ole rohkealla mielellä.”²⁶

Tällä viimeisellä taloudenhoitokaudella Jeesus Kristus puhui Joseph Smithin välityksellä palvelijoilleen, jotka olivat lähteneet lähetystyöhön ja kohtasivat vaaroja ja onnettomuuksia, sanoen: ”Olkaa rohkealla mielellä, lapsukaiset; sillä minä olen teidän keskellänne.”²⁷

Joseph Smith näki näyssä apostolit lähetystyössään Englannissa ”seisomassa yhdessä piirissä hyvin väsyneinä, vaatteet risaisina ja jalat turvoksissa, katse maahan painuneena, ja Jeesuksen seisomassa heidän keskellään eivätkä he nähneet Häntä. Vapahtaja katsoi heitä ja itki.”²⁸

Huomaatteko kaavan? Kristuksen mahdolliseksi tekevä voima tulee ilmi siinä, että Hän on yksinkertaisesti lähellämme – aina. Tapahtui mitä hyvänsä, Hän on kanssamme, Hän lohduttaa meitä ja Hän parantaa meidät, jos tulemme Hänen luokseen ja turvaudumme Hänen voimaansa pelastaa meidät. Useimmiten Hän parantaa haavoittuneen sydämen. Me kysymme: Kuinka se tapahtuu? Sovituksen voimalla, joka toimii elämässämme tänä päivänä, ei lopussa viimeisen tuomion edellä vaan joka päivä, kun pyrimme olemaan Hänen kaltaisiaan, rakastamaan sitä, mitä Hän rakastaa, seuraamaan Hänen valittuja profeettojaan.

Kun tutkin sovitusta, yritän kuvitella, kuinka kurjalla tolalla asiat olivat, kun Vapahtaja polvistui Getsemanen puutarhassa. Ja Hän rukoili sanoen: ”Isä, jos tahdot, niin ota tämä malja minulta pois. Mutta älköön toteutuko minun tahtoni, vaan sinun.”²⁹Hän sanoi omasta kärsimisestään: ”Kuinka ankaria, et tiedäkään; kuinka suuria, et tiedäkään; niin, kuinka kovia kestää, et tiedäkään.”³⁰Nuortemme täytyy ymmärtää tuo syvällinen lausuma.

”Silloin taivaasta ilmestyi hänelle enkeli, joka vahvisti häntä.”³¹

Kun Hän tarvitsi sitä ottaessaan kaikkien meidän syntiemme painon päälleen, meidän todella huonot päivämme, meidän heikkoutemme ja pettymyksemme, enkeli ilmestyi lohduttamaan Häntä. Äärimmäisessä hädässänne, veljet ja sisaret, Herra antaa ”[enkeleiden olla] teidän ympärillänne tukeakseen teitä”³².Rakkaat opettajat, te saatatte olla tuo enkeli.

Aiemmin viimeisellä aterialla Herra oli selittänyt tehtäväänsä ja luvannut rauhaa sanoen: ”Maailmassa te olette ahtaalla, mutta pysykää rohkeina: minä olen voittanut maailman.”³³Hän oli niin varma siitä, mitä oli edessä, niin varma Hänen osastaan suuren pelastussuunnitelman toteuttamisessa, että Hän kannusti opetuslapsiaan: ”Pysykää rohkeina.”

Vanhin Neal A. Maxwell on huomauttanut: ”Getsemanen käsittämätön tuska oli laskeutumassa Jeesuksen osaksi; Juudas oli pettämäisillään Hänet. Sitten seuraisivat Jeesuksen pidättäminen ja syyttäminen, kahdentoista apostolin hajaantuminen erilleen kuin lampaat, Vapahtajan hirveä ruoskiminen, epäoikeudenmukainen oikeudenkäynti, väkijoukon kiivaat huudot Barabbaan vapauttamiseksi Jeesuksen sijaan ja sen jälkeen hirveä ristiinnaulitseminen Golgatalla. Miten siinä voisi olla rohkea? Juuri niin kuin Jeesus sanoi: Hän oli voittanut maailman! Sovitus oli käymässä toteen. Koko ihmiskunnan ylösnousemus olisi varma. Kuolemasta päästäisiin eroon – Saatana oli epäonnistunut sovituksen pysäyttämisessä.”³⁴

Voimme opettaa totuutta presidentti Russell M. Nelsonin sanoin: ”Ilman Lunastajamme ääretöntä sovitusta kenelläkään meistä ei olisi toivoa siitä, että koskaan palaisimme taivaallisen Isämme luo. Ilman Hänen ylösnousemustaan kuolema merkitsisi loppua. Vapahtajamme sovitus teki iankaikkisen elämän mahdolliseksi ja kuolemattomuuden todelliseksi meille kaikille.”³⁵

Pohtikaa, kuinka voitte saada oppilaidenne sydämeen Vapahtajan vahvuuden, Hänen rakkautensa meitä kaikkia kohtaan sekä kunnioituksensa Isän jumalallista suunnitelmaa kohtaan. Rukoilkaa, että he saisivat tietää, että Jeesuksen Kristuksen sovitus on heitä varten ja mitä se merkitsee heidän hyvin monimutkaisessa elämässään.

Kannustakaa palvelemaan Jumalan valtakunnassa, mikä tuo mukanaan Jumalan Hengen läsnäolon.

Palveltuani kirkon temppeliosastolla ja johdettuani sitä joitakin vuosia minua ilahduttaa käydä temppelissä ja nähdä nuorten – nuorten miesten ja naisten – jonottavan temppeliin mennäkseen kasteille kuolleiden puolesta. Kun tähdennätte temppelin voimaa opetuksessanne, vahvistatte tätä suurenmoista tilaisuutta, että heidän täytyy oppia tuntemaan Jeesus Kristus ja tietämään, että Hän on heidän rohkeutensa lähde.

Arvostan sitä kasvavaa määrää vastikään endaumenttinsa saaneita nuoria aikuisia, jotka palvelevat temppelityöntekijöinä. Valkoisissa vaatteissaan, seesteisessä ja rauhallisessa ympäristössä he seisovat pyhällä maalla todistaen Hänestä, että Hän oli, että Hän on ja että Hän tulee olemaan.³⁶Se, että palvelemme Herraa temppelissä, on todellakin ainutlaatuinen tapa tuntea Vapahtajan läheisyys.

Kannustakaa oppilaitanne pitämään temppelisuositus aina voimassa – rajatun käytön tai normaali suositus heidän iästään ja olosuhteistaan riippuen – ja sitten kertomaan tunteistaan temppelissä käymisestä, siitä ilmoituksesta ja innoituksesta, jota he saavat tavoitellessaan tämän elämän tuolta puolen ”sitä, mikä on paremmasta”³⁷, kun he palvelevat niitä, jotka eivät voi itse suorittaa niitä toimituksia.

Rakas presidentti Nelson on sanonut: ”Kun elämämme keskittyy Jumalan pelastussuunnitelmaan – – ja Jeesukseen Kristukseen ja Hänen evankeliumiinsa, me voimme tuntea iloa riippumatta siitä, mitä elämässämme tapahtuu – tai ei tapahdu.”³⁸

Kun minut asetettiin apostoliksi, rakas presidentti Monson sanoi, että minun tuli olla Jeesuksen Kristuksen nimen erityisenä todistajana koko maailmassa. En ottanut sitä tehtävää vastaan kevyesti. Tarkastelin pyhien kirjoitusten kohtia, joissa kerrottiin Herran eri nimistä ja nimityksistä. Kaikki nämä, jotka kerron teille, ovat sellaisista pyhien kirjoitusten jakeista, jotka muistuttavat meitä toivostamme, joka meillä on Hänessä. Hän on:

Israelin toivo³⁹
Kirkas aamutähti⁴⁰
Hyvä paimen⁴¹
Neuvonantaja⁴²
Rauhan Ruhtinas⁴³
Pelastaja⁴⁴
Maailman valo⁴⁵
Meitä odottavan hyvän ylipappi⁴⁶
Voimallinen pelastamaan⁴⁷
Se, jolla on kaikki valta.⁴⁸

Kristuksen vaikutus, Hänen jättämänsä jälki sekä Hänen ulottuvuutensa on kaikenkattavaa. Hän on lähellä, kun horjumme ja yritämme päästä eteenpäin. Ja jos lipeämme, ”valo, joka loistaa pimeydessä”⁴⁹ – sekin on Hänen nimensä – Hänen valonsa on kirkkaampi kuin ikinä. Hän rakastaa meitä kaikkein kirkkaimpina ja kaikkein synkimpinä hetkinämme.

Jeesuksen Kristuksen opetuslapseus ei ole arvailua. Hänen polkunsa on selvästi merkitty Hänen askeleidensa jäljillä. Kun seuraamme Häntä, opimme rakastamaan sitä, mitä Hän rakastaa. Ja kun uudistamme liittomme Hänen kanssaan joka viikko nauttimalla pyhän sakramentin, ymmärryksemme siitä, että Hän on maailman Lunastaja⁵⁰, totuuden Henki⁵¹, Sana⁵², kasvaa.

Opettakaa oppilaillenne sakramentin voimaa, etenkin niille, jotka horjuvat ja niille, jotka pitävät tätä kallisarvoista toimitusta itsestäänselvyytenä. Antakaa sakramenttiin kuuluvan siunauksen – jotta Hänen Henkensä olisi aina meidän kanssamme⁵³ – olla jotakin sellaista, mistä puhutte keskenänne, niin että Jeesuksen Kristuksen sovituksen parantavan voiman hyödyntäminen on todellinen asia.

Lisäksi Vapahtaja viittasi itseensä lausumissa, jotka paljastivat sekä Hänen jumalallisen luonteensa että Hänen iankaikkisia tehtäviään, seuraavin tavoin:

”Olkaa levollisia ja tietäkää, että minä olen Jumala.”⁵⁴
”Minä kykenen pyhittämään teidät.”⁵⁵
”Minä teen [Isän tahdon].”⁵⁶
”Minä, Herra, – – kunnioitan mielihyvin niitä, jotka palvelevat minua.”⁵⁷
”Minun armoni riittää teille.”⁵⁸
”Sinulla on rauha minussa.”⁵⁹
”Älkää pelätkö, – – sillä te olette minun.”⁶⁰

Rakkaat ystävät, veljet ja sisaret, sellainen on Vapahtaja, jonka tunnen, jota rakastan ja kunnioitan koko sydämestäni. Sieluni syvyydestä todistan Hänestä ja Hänen hyvyydestään ja armostaan. Hän on luvannut: ”Sillä te olette minun ystäviäni ja te saatte perintöosan minun kanssani.”⁶¹

Todellisuudessa, veljet ja sisaret, Jeesus Kristus on aina vastaus. Kun ymmärrämme Hänen tehtäväänsä ja Hänen evankeliumiaan, rakkautemme Häntä kohtaan sekä uskomme ja turvautumisemme Häneen antavat meille voimaa.

Helaman kuvailee sitä hyvin: ”Muistakaa, muistakaa, että teidän on rakennettava perustuksenne meidän Lunastajamme kalliolle, hänen, joka on Kristus, Jumalan Poika, niin että kun Perkele lähettää väkevät tuulensa, niin, nuolensa pyörretuulessa, niin, kun kaikki hänen rakeensa ja hänen väkevä myrskynsä pieksevät teitä, sillä ei ole valtaa teihin vetääkseen teidät alas kurjuuden ja loputtoman onnettomuuden kuiluun, sen kallion tähden, jolle teidät on rakennettu, joka on varma perustus, perustus, jolle rakentaessaan ihmiset eivät voi sortua.”⁶²

Jätän teille siunaukseni, että voitte tuntea Herran rakkauden elämässänne ja voitte auttaa oppilaitanne tuntemaan samoin. Siunaan teitä toivolla ja rohkealla mielellä, että Herran Henki voisi olla kanssanne ja innoittaa ja kohottaa teitä. Siunaan teitä niin, että kuuntelisitte oppilaitanne, että ymmärtäisitte, sekä sen, mitä he eivät sano, että sen mitä he ilmaisevat sanoin, ja että saisitte innoitusta tietää, mitä Herra haluaisi teidän tekevän. Siunaan teidän perheitänne, vaimojanne ja aviomiehiänne. Toivon teidän kaikkien tuntevan sen kunnioituksen, luottamuksen ja rakkauden, jota muut johtavat veljet ja minä tunnemme teitä ja sitä tärkeää työtä kohtaan, jota teette sielujen tuomiseksi Jeesuksen Kristuksen luokse. Ja toivon, että tunnette Herran seisovan rinnallanne, kun todistatte Hänestä, maailman Vapahtajasta. Jeesus Kristus on aina vastaus.

Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.