Kirjasto
Herran armo riittää kaikille


Herran armo riittää kaikille

Ilta vanhin JeffreyR. Hollandin seurassa Puhe kirkon koululaitoksen opettajille • 6. helmikuuta 2015 • Suolajärven tabernaakkeli

Olen kiitollinen saadessani olla kaikkien teidän kanssanne, jotka jollakin tavoin osallistutte tähän suureen työhön, nuorten opettamiseen. Olen vuosien varrella tavannut monia, monia opettajia, myös monia teistä. Rakastan teitä ja olen kiitollinen omistautumisestanne ja vaikutuksestanne niihin, joita niin tunnollisesti opetatte. On haasteellista olla opettaja. Yksi havaitsemistani haasteista, joita opettajat kohtaavat, on taipumus tuntea, ettemme ole tarpeeksi hyviä, tarpeeksi lahjakkaita tai riittävän voimallisia tekemään sitä, mitä meitä on pyydetty tekemään. Me yritämme parhaamme, mutta jotkut meistä kamppailevat riittämättömyyden tunteiden kanssa.

Joskus näitä tunteita ilmenee, kun vertaamme itseämme muihin opettajiin. Huomasin Eterin kirjaa lukiessani, että jopa suuri profeetta Moroni näytti kokevan riittämättömyyden tunteita vertaillessaan omia kirjoituksiaan Jeredin veljen kirjoituksiin. Moroni sanoi Herralle:

”Pakanat tulevat pilkkaamaan näitä asioita meidän kirjoittamisemme heikkouden tähden, sillä sinä Herra olet tehnyt meistä voimallisia puheessa uskon tähden, mutta sinä et ole tehnyt meistä voimallisia kirjoittamisessa – –, niin kuin Jeredin veljestä, sillä sinä teit hänestä sellaisen, että hänen kirjoittamansa asiat olivat yhtä voimallisia kuin sinä olet, saaden ihmiset lukemaan niitä. – –

Sen vuoksi me kirjoittaessamme näemme heikkoutemme ja kompastelemme sanojemme asettelussa.” (Et. 12:23–25.)

Nähdessään Jeredin veljen voimalliset kirjoitukset Moroni oli huolissaan siitä, että hänen uhrinsa – se mitä hän itse kirjoitti – ei olisi riittävän hyvää ja että sitä pilkattaisiin. Onko teistä koskaan tuntunut siltä oman opettamisenne suhteen, kun olette verranneet itseänne ympärillänne oleviin opettajiin? Oletteko pelänneet, ettei opetuksenne ole riittävän hyvää – että sitä saatettaisiin jopa pilkata?

Jotkin Herran Moronille puhumista sanoista ovat meille hyvin tuttuja. Ne ovat jopa eräässä pyhien kirjoitusten hallittavassa kohdassa: ”Jos ihmiset tulevat minun luokseni, minä näytän heille heidän heikkoutensa. Minä annan ihmisille heikkoutta, jotta he olisivat nöyriä, ja minun armoni riittää kaikille ihmisille, jotka nöyrtyvät minun edessäni; sillä jos he nöyrtyvät minun edessäni ja uskovat minuun, niin minä teen sen, mikä on heikkoa, heissä vahvaksi.” (Et. 12:27.)

Jokainen meistä on saanut innoitusta Herran Moronille osoittamista sanoista. Olen kiitollinen siitä, että myös Moroni sai vahvistusta näistä sanoista eikä hylännyt tehtäväänsä siksi, että tunsi heikkoutta tai kömpelyyttä. Entä jos hän Jeredin veljen kirjoituksiin tutustuttuaan olisi vain antanut periksi? Mitä jos meillä ei olisi Mormonin kirjassa Moronin kirjoituksia? Ei päätössanoja hänen isänsä kirjaan, joka kuvaa hänen kansansa lopullisen tuhon? Ei Eterin kirjaa? Ei Moronin kirjaa? Herran armo riitti – ja enemmänkin kuin riitti – sellaiselle, joka piti itseään heikkona kirjoittamaan. En osaa sanoa, ylsivätkö Moronin kirjoitukset Jeredin veljen kirjoitusten tasolle, mutta tiedän, että Hengen avulla Moronin kirjoitukset ovat vaikuttaneet voimallisesti minuun ja miljoonin muihin lukijoihin. Sain äskettäin nähdä raportin pyhien kirjoitusten sähköisistä versioista, ja siinä kolme viidestä eniten korostetusta pyhien kirjoitusten kohdasta on Moronin kirjoittamia – mukaan lukien Eter 12:27.

Kun meistä tuntuu, että ponnistelumme opettamisessa ovat heikkoja eivätkä vastaa toisten kyvykkyyttä, voimme suunnata katseen sisimpäämme ja ylöspäin, ei niinkään sivulle tai olkamme yli. Meidän ei tarvitse käyttää voimavarojamme olemalla huolestuneita siitä, miten me sijoitumme vertailussa muihin. Me voimme suunnata voimavaramme nöyrtymiseen ja siihen, että keskitymme oppilaisiimme. Herran armo riittää myös meille. Se riittää meidän ponnisteluihimme opettamisessa, ja se riittää ponnisteluihimme iankaikkisen elämän saavuttamisessa.

Olemme erityisen iloisia siitä, että vanhin Jeffrey R. Holland on kanssamme tänä iltana. Monet teistä ovat ehkä jo vetäneet sen johtopäätöksen, että ajatukseni tänä iltana ovat muotoutuneet sen pohjalta, että olen odottanut saavani jakaa puhujakorokkeen hänen kanssaan. Miltä teistä tuntuisi, jos puhuisitte samassa kokouksessa yhden kaikkein voimallisimman puhujan – yhden tämän taloudenhoitokauden rakastetuimman puhujan – kanssa? Sellaisen puhujan kanssa, jonka sanat ovat niin voimalliset, että ne saavat kuulijat toimimaan niiden mukaan (ks. Et 12:24)? Itse asiassa kun katselin hänen elämäkertatietojaan, mietin, mahtoiko hänellä olla Jered-niminen veli.

Vanhin Holland asetettiin kahdentoista apostolin koorumin jäseneksi 23. kesäkuuta 1994. Kutsun saadessaan vanhin Holland palveli seitsemänkymmenen ensimmäisen koorumin jäsenenä, mihin tehtävään hänet oli kutsuttu 1. huhtikuuta 1989.

Vanhin Holland toimi Brigham Youngin yliopiston yhdeksäntenä rehtorina Provossa Utahissa vuodesta 1980 vuoteen 1989, jolloin hänet kutsuttiin johtavaksi auktoriteetiksi. Hän on toiminut kirkon kouluasiamiehenä sekä uskontokasvatuksen laitoksen dekaanina BYU:ssa.

Hän kuului urheilujoukkueeseen Dixien lukiossa ja Dixien collegessa synnyinkaupungissaan St. Georgessa Utahissa ja suoritti sen jälkeen Brigham Youngin yliopistossa alemman korkeakoulututkinnon pääaineenaan englannin kieli ja ylemmän korkeakoulututkinnon pääaineenaan uskontokasvatus. Hänellä on Yalen yliopistosta filosofian maisterin ja filosofian tohtorin tutkinnot pääaineenaan Amerikan tutkimus.

Tapasin vanhin Hollandin ensi kertaa henkilökohtaisesti, kun olin tuore seminaarinopettaja ja hän vieraili alueellamme Arizonassa kouluasiamiehenä. Minuun teki vaikutuksen hänen opettamisensa voimallisuus ja hänen lämminhenkinen ja rakastava suhtautumisensa ihmisiin. Nyt kun olen vuosia tarkkaillut häntä, minua innoittaa yhä enemmän hänen henkilökohtainen vaikutuksensa ja hänen voimallisuutensa puhujana ja opettajana. Avatkaamme korvamme, mielemme ja sydämemme, kun kuuntelemme hänen opetustaan. Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.

Tulosta