”Jeesus sanoi: ’Minä olen elämän leipä’”
Ilta vanhin Gerrit W. Gongin seurassa
Puhe kirkon koululaitoksen uskonnonopettajille • 17. helmikuuta 2017 • Suolajärven tabernaakkeli
Rakkaat veljet ja sisaret, on erityinen etuoikeus olla koolla tänä iltana. Kiitos todella monille teistä ystävällisistä rakkauden ja rohkaisun viesteistänne. Kun tänä iltana puhumme Kristuksesta, riemuitsemme Kristuksessa1 ja opimme Kristuksesta, rukoilen, että pääsisimme kunnioittavasti lähemmäksi Häntä.
Perheenjäsenet ja puolisot, on kunnia olla kanssanne. Puolisot tekevät elämästämme kiinnostavaa ja nautinnollista. He ovat elämämme mausteita. Te nousette aikaisin, olette myöhään valveilla ja elätte osoittaen uskoa joka askeleella. Kiitos kaikesta, mitä olette ja teette.
Tehtävä osallistua iltaan johtavan auktoriteetin kanssa tulee kirjeessä, jonka ovat allekirjoittaneet presidentti Thomas S. Monson, presidentti Henry B. Eyring ja presidentti Dieter F. Uchtdorf. Tunnen ensimmäisen presidenttikuntamme rakkauden teitä jokaista kohtaan, kun he pyytävät Herraa siunaamaan ja innoittamaan pyrkimyksiämme tänä iltana.
Heti kun sain tämän tehtävän, pyysin vanhin Kim B. Clarkia ja veli Chad Webbiä opettamaan minulle teistä – te seminaarin- ja instituutinopettajamme, lähetyssaarnaajamme ja kirkon koululaitoksen työntekijämme ympäri maailman.
Sain tietää, että 45 731 kutsuttua seminaarin- ja instituutinopettajaa ja lähetyssaarnaajaa opettaa 133 maassa. Teistä 34 527 palvelee Yhdysvaltojen ulkopuolella, ja 11 204 teistä palvelee Yhdysvalloissa. Yhteensä annatte joka vuosi evankeliumin palvelukseen 20 807 605 tuntia. Kiitos teille!
Sain tietää, että 2 878 seminaarien ja instituuttien työntekijäämme palvelee 129 maassa: 1 849 teistä Yhdysvalloissa ja 1 029 Yhdysvaltojen ulkopuolella. Palvelette uskollisesti maissa kirjaimellisesti A:sta (Albania) Z:aan (Zimbabwe) – Botswanassa, Bulgariassa, Unkarissa, Liettuassa, Mosambikissa ja monissa muissa maissa. Kiitos teille!
Jotkut teistä ovat opettaneet monia vuosia. Esimerkiksi Brittiläisessä Kolumbiassa Kanadassa sisar Enid May vapautettiin äskettäin hänen toimittuaan seminaarinopettajana 35 vuotta. Sisar May on opettanut yhdeksää kymmenestä omasta lapsestaan, kahta lastenlastaan ja omaa nykyistä piispaansa. Sisar May sanoi rukoilleensa aina, että hänen autonsa toimisi jokaisen kouluvuoden loppuun asti. Kun sisar May oli opettanut viimeisenä päivänään seminaarissa ja oli peruuttamassa pihatielleen, hänen autonsa vaihteisto viimein petti.
Toiset teistä ovat vasta alkamassa opettaa. Esimerkiksi sisar Jang Dongran Koreassa ja sisar Johanna Mercader Dominikaanisessa tasavallassa. Sisar Mercader alkoi opettaa tänä vuonna oltuaan kirkon jäsen vasta kuusi viikkoa.
Sisar Margaret Masai Keniassa alkoi opettaa seminaaria jo muutaman viikon kuluttua kirkkoon liittymisestään. Sisar Masai sanoo vaatimattomasti, että hänen oppilaansa, joista monet ovat syntyneet kirkon piiriin, ovat opettaneet häntä ja auttaneet sellaisen evankeliumiperustuksen luomisessa, että se on siunannut häntä niiden 17 vuoden ajan, jotka hän on ollut seminaarinopettaja.
Te opetatte ja palvelette kaikenlaisilla seuduilla, kaikissa olosuhteissa kaikenlaisista taustoista tulevia oppilaita suurissa ja pienissä luokissa.
Veli Benjamin Hadfield opettaa North Polen kaupungissa Alaskassa. Ja sisar Lorena Tossen opettaa Ushuaiassa lähellä Etelänapamannerta ja etelänapaa.
Keskiviikkoisin Salt Laken yliopiston instituutissa veli Jared Halverson opettaa lähes 400:aa oppilasta. Kysyin veli Halversonilta, kuinka hän sen tekee. Hän sanoi: ”Opetan ryhmää mutta pyrin tavoittamaan yksilöitä, yksi teksti kerrallaan.”
Puolassa sisar Dagmara Martyniuk, joka on itsekin nuori naimaton aikuinen, herää aikaisin työhönsä leipomossa ja valvoo myöhään opettaakseen instituuttia.
Sisar Myra Flores Aquilarin seminaariluokka Hondurasissa aloittaa viideltä aamulla. Ja veli Reuben Adroverin instituuttiluokka San Juanissa Argentiinassa aloittaa kymmeneltä illalla.
Te opetatte ja palvelette myös ensimmäisen ja toisen asteen kouluissa Meksikossa, Kiribatissa, Fidžissä, Tongassa ja Samoassa.
Teidän ansiostanne aiempaa useammat nuoret ja nuoret aikuiset lukevat pyhiä kirjoituksia ja elävien profeettojen sanoja.
Teidän ansiostanne yhä useammat nuoret oppivat hankkimaan hengellistä tietoa ja vastaamaan omiin kysymyksiinsä ymmärtämällä oppia.
Ja teidän ansiostanne kulmakivioppikurssit kirkon kouluissamme ja instituuteissamme tuovat oppilaita lähemmäksi Jeesusta Kristusta, pääkulmakiveämme.
Jälleen: me ihailemme sitä, mitä te olette ja kuinka te palvelette. Missä ja millaisissa olosuhteissa olettekin, kiitos siitä, että olette kokoontuneet tänä iltana avoimin sydämin ja avoimin mielin Hänen nimessään – oli teitä sitten yksi, kaksi tai useampia2.
Kerran kun erään pitkän yhteisen tehtävän jälkeen presidentti Boyd K. Packer ja minä olimme laskeutumassa Salt Laken lentokentälle, hän sanoi: ”Gerrit, vaimoni Donna on juuri nyt panemassa leipää uuniin. Leipä on uunituoretta ja lämmintä, kun saavun kotiin.”
Voitteko kuvitella tai muistaa herkullisen leivän? Voitteko tuntea sen tuoksun – tuoreen ja lämpimän? Voitteko maistaa sen – ehkä hieman makean, hieman suolaisen?
Leipä on perusruokaa kaikkialla maailmassa. Kaikenikäiset ihmiset kaikenlaisissa olosuhteissa ovat syöneet leipää. Tietenkin maailmanlaajuisen ryhmämme huomioiden leipiä on kaiken kokoisia, muotoisia, sisältöisiä ja jopa eri nimisiä.
Ehkäpä siksi, että kaikki ihmiset kaikkialla ymmärtävät, mitä leipä on, ja ovat riippuvaisia siitä, Vapahtajamme on julistanut: ”Minä olen elämän leipä.”3
Tässä maailmassa, orjantappuroiden ja ohdakkeiden keskellä, me hankimme leipää otsa hiessä, kuten Aadam ja Eeva tekivät. Moraaliseen tahdonvapauteen kuuluu todellisia valintoja. Hengellinen kasvu on seurausta todellisista haasteista. Mutta Vapahtajamme ei jätä meitä näkemään vain tämän maailman risuja ja kiviä, rajoja ja puutteita. Vapahtajamme siunaa meitä mannalla, jokapäiväisellä leivällä, Hänen sakramenttiin sisältyvällä lupauksellaan, että meillä olisi elämää, toivoa, iloa ja niitä yltäkylläisemmin.4
Herramme julistaa:
”Minä, Herra, levitin auki taivaat ja rakensin maan, todellisen kätteni teon; ja kaikki niissä on minun.
Ja minun tarkoitukseni on huolehtia pyhistäni – –.
Sillä maa on täysi, ja siinä on yllin kyllin.”5
Toisin sanoen Hänen maailmansa ei ole risujen ja kivien maailma. Hänen maailmansa on leipien ja kalojen maailma.
Muistatteko, kuinka Jeesus ruokki väkijoukon muutamalla leivällä ja kalalla? Katsotaan ja kuvitellaan, että olimme siellä.
[Video]
Jeesus: ”Katsokaa väkijoukkoa.”
Opetuslapsi 1: ”Tämä on asumatonta seutua, ja päivä on jo pitkällä. Lähetä ihmiset pois, että he menisivät kyliin ostamaan itselleen ruokaa. Heillä ei ole mitään syötävää.”
Jeesus: ”Antakaa te heille syötävää.”
Opetuslapsi 2: ”Pitäisikö meidän mennä ostamaan kahdellasadalla denaarilla leipiä ja antaa ne heille syötäväksi?”
Jeesus: ”Montako leipää teillä on?”
Opetuslapsi 1: ”Viisi, ja kaksi kalaa.”
Jeesus: ”Tuokaa ne minulle. Pankaa heidät istumaan aterialle viidenkymmenen hengen ryhmiin. – – Isä, taivaan ja maan Herra, minä kiitän Sinua runsaudestasi. Aamen.”6
[End of video]
Neljässä Uuden testamentin kertomuksessa7 kuvataan, että Vapahtajamme ruokki 5 000 ihmisen joukon. Kahdessa muussa Uuden testamentin kertomuksessa8 kuvataan eräs toinen tapaus, jolloin Vapahtajamme ruokki 4 000 ihmisen joukon. Niihin suuriin väkijoukkoihin näyttää sisältyneen miehiä sekä lisäksi naisia ja lapsia.9
Sanomme joskus, että Jumala on yksityiskohdissa. Kokosin äskettäin pyhien kirjoitusten tiedot siitä, kun Vapahtajamme ruokki 5 000 ihmistä, Matteuksen, Markuksen, Luukkaan ja Johanneksen evankeliumin kertomuksista sekä Raamatun lisähuomautuksista yhdeksi sanatarkaksi pyhien kirjoitusten kertomukseksi.
Pyydättehän Pyhää Henkeä avaamaan ymmärryksemme, kun tutkimme pyhien kirjoitusten kertomuksia ja evankeliumin periaatteita, jotka löytyvät Vapahtajamme esimerkistä?
Rukouksemme on, että kun opimme arvostamaan lisää Vapahtajamme palvelutyötä, se tuo meitä, perhettämme ja oppilaitamme lähemmäksi Häntä.
Tässä on pyhistä kirjoituksista yhdistetty kertomuksemme:
”Apostolit kokoontuivat taas Jeesuksen luo ja kertoivat hänelle, mitä kaikkea olivat tehneet ja mitä opettaneet.
Hän sanoi heille: ’Lähtekää mukaani johonkin yksinäiseen paikkaan, niin saatte vähän levähtää.’ Ihmisiä näet tuli ja meni koko ajan, eivätkä opetuslapset ehtineet edes syödä. – –
Mutta heidän lähtönsä huomattiin, ja monet tunsivat heidät. Ihmisiä tuli juoksujalkaa kaikista kaupungeista, ja väkijoukko ehti maitse perille ennen heitä.
Kun Jeesus veneestä noustessaan näki kaikki nämä ihmiset, hänen tuli heitä sääli, sillä he olivat kuin lammaslauma paimenta vailla.”10
”Jeesus antoi heidän tulla luokseen. Hän puhui heille Jumalan valtakunnasta ja paransi kaikki, jotka olivat avun tarpeessa.”11
”Illan suussa opetuslapset menivät hänen luokseen ja sanoivat: ’Tämä on asumatonta seutua, ja päivä on jo pitkällä. Lähetä ihmiset pois’”12, ”että he menisivät lähiseudun taloihin ja kyliin ostamaan itselleen syötävää”13.
”Mutta Jeesus sanoi: ’Ei heidän tarvitse mihinkään mennä. Antakaa te heille syötävää.’”14
”He sanoivat hänelle: ’Pitäisikö meidän mennä ostamaan kahdellasadalla denaarilla leipiä ja antaa ne heille syötäväksi?’”15
”Silloin eräs opetuslapsi, Simon Pietarin veli Andreas, sanoi Jeesukselle:
’Täällä on poika, jolla on viisi ohraleipää ja kaksi kalaa. Mutta miten ne riittäisivät noin suurelle joukolle?’”16
”’Tuokaa ne tänne minulle’, sanoi Jeesus.”17
”Jeesus käski heidän sijoittaa kaikki ruokakunnittain aterioimaan vihreälle nurmelle.”18”Rinteellä kasvoi rehevä nurmi.”19”Ihmiset asettuivat istumaan sadan ja viidenkymmenen hengen ryhmiin.”20
”Sitten Jeesus otti ne viisi leipää ja kaksi kalaa, katsoi ylös taivaaseen ja – – mursi leivät”21, ”kiitti Jumalaa”22 ja ”antoi palat opetuslapsille, ja opetuslapset jakoivat ne väelle”23. ”Samoin hän jakoi kaikkien kesken ne kaksi kalaa”24, ”ja kaikki saivat niin paljon kuin halusivat”25.
”Kaikki söivät”26 ”kyllikseen”27.
”Kun kaikki olivat kylläisiä, Jeesus sanoi opetuslapsilleen: ’Kerätkää tähteeksi jääneet palaset, ettei mitään menisi hukkaan.’”28
”Tähteeksi jääneitä paloja kerättiin”29, ”ja viidestä ohraleivästä kertyi vielä kaksitoista täyttä korillista palasia”30 ”ja kalaakin”31, ”jotka olivat jääneet syömättä”32.
”Syömässä oli noin viisituhattamiestä ja lisäksi naisia ja lapsia.”33
”Jätettyään hyvästit [ihmisille] hän meni vuorelle rukoilemaan.”34
”Kun ihmiset näkivät, minkä tunnusteon Jeesus teki, he sanoivat: ’Tämä on todella se profeetta, jonka oli määrä tulla maailmaan.’”35
Mitä huomasitte, tunsitte ja opitte, kun Jeesus ruokkii jokaisen meistä ja meidät kaikki viidellä leivällä ja kahdella pienellä kalalla? Olivatko leivät kuin mannaa, makoisaa kuin korianteri ja hunaja?36 Ja ruokkivatko kaksi pientä kalaa meidät – täyttivätkö ne meidät – kaikki?
Minä huomasin ja tunsin seuraavat yhdeksän asiaa. Ehkä ne auttavat meitä ymmärtämään paremmin Vapahtajaamme, vievät meitä lähemmäksi Häntä ja kutsuvat meitä tulemaan enemmän Hänen kaltaisekseen.
Teema 1: Vapahtajamme tuntee myötätuntoa.
Monet Vapahtajamme ihmeistä alkavat siitä, että Hän ymmärtää ja tuntee myötätuntoa. Hän tuntee sydämemme ja olosuhteemme. Hän on täynnä myötätuntoa toiveitamme ja surujamme, halujamme ja tarpeitamme kohtaan.
Se on ollut ahdistavaa aikaa. Johannes Kastaja on mestattu, hänen päänsä tuotu lautasella katuvan kuninkaan lupauksen mukaan pahansuovan äidin tanssivalle tyttärelle. Vapahtajamme ja Hänen opetuslapsensa ovat menneet yksinäiseen paikkaan lepäämään. Mitä Vapahtajamme silti tuntee nähdessään paljon ihmisiä? ”Hänen tuli heitä sääli.”37 Hän ottaa heidät vastaan. Hän opettaa heitä. Hän parantaa heitä. Ja hyvin käytännöllisellä tavalla Hän tietää, ettei heillä ole mitään syötävää.38
Koko palvelutyönsä ajan Vapahtajamme tuntee myötätuntoa – myötätuntoa spitaalista kohtaan39, myötätuntoa pahan hengen vallassa olevaa poikaa kohtaan40, myötätuntoa leskiäitiä kohtaan, jonka ainoa poika oli kuollut41. Vapahtajamme opettaa meitä olemaan laupiaan samarialaisen kaltaisia, sillä tällä oli myötätuntoa piestyä miestä kohtaan, joka oli jätetty kuolemaan.42
Samoin tuhlaajapojan isällä oli myötätuntoa, ja hän juoksi poikansa luo, kun hänen poikansa ”vielä oli kaukana”43. Leivästä puhuen on kiinnostavaa, että kun tuhlaajapoika ”meni itseensä”, hän oivalsi: ”Minun isäni palkkalaisilla on kaikilla yllin kyllin ruokaa.”44
Vapahtajamme aloittaa myötätunnosta. Hän lopettaa armollisen hyväntahtoisesti.
Evankeliumin kertomuksissa sanotaan, että ruokittuaan väkijoukon Jeesus lähetti heidät pois. Mutta Markuksen evankeliumissa on tarkempi kuvaus. Sen sijaan että Hän olisi lähettänyt heidät pois, Hän jätti heille hyvästit.45 Ettekö kuulekin, kuinka Jeesus myötätuntoa osoittaen jättää ihmisille hyvästit, kun he lähtevät pois Hänen ruokittuaan heidät?
Teema 2: Vapahtajamme aloittaa sillä, mitä heillä on.
Halutessaan ruokkia väkijoukon Vapahtajamme aloittaa kysymällä opetuslapsiltaan, mitä näillä on. Hän on maailman Luoja, taivaan ja maan Herra, ja silti Hän aloittaa sillä, mitä heillä on, ja siitä, missä he ovat.
”Täällä on poika, jolla on viisi ohraleipää ja kaksi kalaa.”46
Vapahtajamme aloittaa sillä, mitä heillä on: ”Tuokaa ne tänne minulle.”47
Oletteko koskaan pohtineet sitä, keitä olette, ja mitä tai keitä teidän on opetettava, ja miettineet, kuinka se, mitä teillä on, voisi mitenkään olla tarpeeksi? Ehkäpä me opetuslasten tavoin katsomme muutamaa pientä leipäämme ja kalaamme ja ihmettelemme: ”Mutta miten ne riittäisivät noin suurelle joukolle?”48
Opettajina me kutsumme jokaista oppilasta antamaan oman panoksensa luokassa. Jotkut oppilaat antavat enemmän, toiset vähemmän. Oppijoina ja opettajina (ja me olemme molempia) me aloitamme sillä, mitä meillä on ja mitä me olemme sillä hetkellä. Hän voi sitten voimistaa meitä ja moninkertaistaa ponnistelumme. Periaate, että kasvamme siitä, missä olemme, kuvastaa Mormonin kirjassa olevaa totuutta, että me pelastumme Hänen armostaan ”kaiken sen jälkeen, mitä voimme tehdä”49.
Hän hymyilee, kun tuomme sen, mitä meillä on ja mitä olemme, ja tulemme Hänen luokseen.
Teema 3: Vapahtajamme etenee järjestyksessä.
Oletteko koskaan joutuneet suureen väkijoukkoon, joka työntää ja tönii ja kahmii saadakseen jotakin? Minä olen. Edessä olevat eivät välittäneet takana olevista. Pelkäsin, että jos joku kaatuisi, hänet tallottaisiin.
Sitä vastoin Vapahtajamme ”käski [opetuslasten] sijoittaa kaikki ruokakunnittain”50. Nämä ruokakunnat järjestettiin ”sadan ja viidenkymmenen hengen ryhmiin”51.
Kirkossa pioneerit järjestettiin komppanioiksi. Myös temppelipalvelu tapahtuu järjestyksessä. Kaikissa näissä tilanteissa puhutaan järjestäytyneestä ryhmästä, jolla on korkeampi yhteinen tarkoitus.
Ja vaikka paikka, jossa he ovat, on syrjäinen, Herramme ei halua väkijoukon istuvan pölyisellä, paljaalla maalla. Hän sijoittaa ruokakunnat istumaan ”vihreälle nurmelle”52. Hän on valinnut paikan, missä ”rinteellä kasvoi rehevä nurmi”53.
Teema 4: Vapahtajamme ilmaisee kiitollisuutta.
Hän otti leivät ja kalat ja ”katsoi ylös taivaaseen ja lausui niistä kiitoksen”54.
Taivaan ja maan Luoja, itse kuninkaiden Kuningas kiittää ennen kuin jakaa leivät ja kalat ja moninkertaistaa ne kaikkien kesken, ”ja kaikki saivat [syödä] niin paljon kuin halusivat”55.
Teema 5: Vapahtajamme ruokkii opetuslapset ja panee heidät ruokkimaan väkijoukon.
Se on järjestystä, mutta se on enemmän kuin järjestystä. Se on paimenten vahvistamista, jotta paimenet voivat vahvistaa lampaita. Se on opettajien opettamista, jotta opettajat voivat opettaa oppilaita. Se on jumalallinen malli Raamatussa, Mormonin kirjassa ja Hänen palautetussa kirkossaan: ja Hän ”antoi palat opetuslapsille, ja opetuslapset jakoivat ne väelle”56.
Se on suuri hengellisen antamisen ja saamisen lahja. Tieto siitä, että opetamme, auttaa meitä oppimaan. Opettaessamme muita oppimaan me opimme opettamaan. Esimerkkimme oppimisesta ja opettamisesta auttaa oppilaitamme tietämään, että hekin voivat oppia ja opettaa.
Teema 6: Vapahtajamme ruokkii 5 000 samalla kertaa sekä joukkona että yksilöinä.
Ihmeellisellä tavalla leivät ja kalat jaetaan ja sitten moninkertaistetaan jokaiselle ihmiselle väkijoukossa. ”Kaikki söivät”57 ”kyllikseen”58.
Se on ihme, jota me opettajat tavoittelemme – opettaa koko luokkaamme ja jokaista henkilöä luokassa. Se edellyttää, että huomioimme 5 000 paitsi joukkona myös yksilöinä. Se tarkoittaa yleisten huolenaiheiden ja yksilöllisten tarpeiden käsittelemistä. Ja tasapainon lisäksi se luo mahdollisuuden siihen hengelliseen ihmeeseen, että se, millä aloitamme, osoittautuu riittäväksi.
Teema 7: Vapahtajamme vakuuttaa, ettei mitään mene hukkaan.
”Kun kaikki olivat kylläisiä, Jeesus sanoi opetuslapsilleen: ’Kerätkää tähteeksi jääneet palaset, ettei mitään menisi hukkaan.’”59
Meidän tulee jatkaa kiitollisuuttamme siitä, mitä meillä on, varmistamalla, ettei mitään mene hukkaan, kun lopetamme. Taivaan taloudessa ei hukata mitään. Kaikkea hyödynnetään alusta asti eikä mitään joudu lopussa hukkaan.
Vanhin Richard G. Scott kertoi, kuinka voimme tallentaa vaikutelmia ja saada tietoa siitä, onko lisää vielä tulossa.60 Tämä toistuva kysyminen, vastaanottaminen, tallentaminen, pohtiminen, kuuliaisuus ja kysyminen, onko lisää tulossa, kuvastaa Vapahtajamme julistusta, että niille, jotka kuulevat, annetaan lisää61.
Ja lisää on tulossa. Kuvatessaan itseään elämän leiväksi Vapahtajamme huomauttaa: ”Ja lähettäjäni tahto on, etten minä anna yhdenkään niistä, jotka hän on uskonut haltuuni, joutua hukkaan.”62 Hän pitää ne, jotka Isä on antanut Hänelle, ettei yksikään joudu hukkaan. Me opettajat, lähetyssaarnaajat ja työntekijät teemme kaiken voitavamme uskossa ja voimassa pitääksemme huostaamme uskotut, ettei yksikään joudu hukkaan.
Teema 8: Vapahtajamme avulla meillä on lopettaessamme enemmän kuin aloittaessamme.
Varmistaessaan kiitollisina, ettei mitään joudu hukkaan, opetuslapset tekevät todeksi uuden ihmeen: ”Tähteeksi jääneitä paloja kerättiin”63, ”ja viidestä ohraleivästä kertyi vielä kaksitoista täyttä korillista palasia”64 ”ja kalaakin”65, ”jotka olivat jääneet syömättä”66.
Hengellisen moninkertaistumisen ihme on, että Vapahtajamme avulla meillä on lopettaessamme enemmän kuin aloittaessamme. Meillä on lopettaessamme enemmän rakkautta, enemmän oppimista, enemmän innoitusta, enemmän ystävällisyyttä kuin aloittaessamme. Hengen täyttämä opettaminen palaa takaisin kuin veden yli lähetetty leipä – kuin leivät ja kalat, niin että niitä on enemmän kuin aloittaessamme.
Tiivistäkäämme se, mitä olemme tähän mennessä käsitelleet:
Vapahtajamme ymmärtää sydäntämme ja olosuhteitamme. Hän tuntee myötätuntoa ja siunaa meitä ja täyttää meidät joka tavalla.
Hän aloittaa siitä, missä olemme ja mitä meillä on, ja jopa hyväksyy pojalta muutaman leivän ja kalan.
Hän etenee järjestyksessä.
Hän on kiitollinen. Hän katsoo taivaaseen ennen kuin siunaa ja murtaa leivän.
Hän antaa ensin opetuslapsille ja pyytää opetuslapsia antamaan ihmisille.
Hän osaa antaa huolenpitoa ja opetusta 5 000 ihmiselle samalla kertaa joukkona ja yksilöinä.
Hän kokoaa kiitollisena sen, mitä meillä on, niin ettei mitään mene hukkaan.
Hän auttaa meitä ymmärtämään, että meillä on lopettaessamme enemmän kuin aloittaessamme.
Ja lisää on tulossa. Väenpaljouden ruokkiminen ei ole ensimmäinen eikä viimeinen kerta, kun Vapahtajamme käyttää leipää ja kalaa opettaakseen ja todistaakseen yltäkylläisyydestään.
Siten yhdeksäs ja viimeinen teemamme:
Teema 9: Niille, joilla on silmät nähdä ja korvat kuulla, Vapahtajamme opettaa ja todistaa sakramentin tuomasta yltäkylläisyydestä.
”Kun ihmiset näkivät, minkä tunnusteon Jeesus teki, he sanoivat: ’Tämä on todella se profeetta, jonka oli määrä tulla maailmaan.’”67
Myöhemmin, viitatessaan nimenomaan leipiin ja kaloihin, Vapahtajamme kysyy opetuslapsiltaan:
”’Ettekö muista:
kun jaoin ne viisi leipää viidelletuhannelle ihmiselle, kuinka monta täyttä korillista te keräsitte palasia?’ ’Kaksitoista’, he vastasivat.
’Entä kun jaoin ne seitsemän leipää neljälletuhannelle? Kuinka monta koria te silloin keräsitte täyteen palasia?’ He vastasivat: ’Seitsemän.’”68
Toistan: Hänen maailmansa on leipien ja kalojen yltäkylläinen maailma.
Naiselle kaivolla Vapahtajamme julisti olevansa elävää vettä, ja kuivassa maassa sillä on erityinen merkitys. Jeesus sanoi hänelle: ”Joka juo minun antamaani vettä, ei enää koskaan ole janoissaan. Siitä vedestä, jota minä annan, tulee hänessä lähde, joka kumpuaa ikuisen elämän vettä.”69
Niille, jotka kysyvät Jeesukselta: ”Meidän isämme söivät autiomaassa mannaa, [voitko antaa] taivaasta leipää [meille] syötäväksi?”70 Jeesus vastaa: ”Todellista taivaan leipää teille antaa minun Isäni.”71 ”Minä olen elämän leipä.”72 ”Sillä, joka uskoo, on ikuinen elämä.”73
Ei ole mitään olennaisempaa, välttämättömämpää tai yleismaailmallisempaa kuin leipä ja vesi. Mitä me saamme, kun elämän leipä ja elävä vesi tuodaan yhteen? Me saamme tietenkin sakramentin.
Kuolevaisen palvelutyönsä lopussa mallina, jonka opetuslapset olivat nähneet aiemmin, Vapahtajamme ”otti leivän, siunasi, mursi ja antoi sen opetuslapsilleen sanoen: ’– – Tehkää tämä minun muistokseni.’”74
Ylösnousemuksensa jälkeisen palvelutyönsä alussa Vapahtajamme näytti jälleen tutun mallin asettaessaan sakramentin nefiläisten, muiden lampaidensa, keskuuteen:
Hän käskee opetuslapsiaan tuomaan leipää ja viiniä.
Hän kehottaa väkijoukkoa istumaan maahan.
Hän ottaa leivän ja murtaa ja siunaa sen.
Hän antaa opetuslapsille ja käskee heitä syömään.
Ja kun opetuslapset ovat syöneet ja ovat kylläisiä, Hän käskee opetuslapsiaan antamaan väkijoukolle.
Väkijoukko syö ja tulee kylläiseksi.75
Myöhemmin Herramme antaa jälleen sakramentin nefiläisille järjestäen tällä kertaa leivän ja viinin ihmeellisellä tavalla:
”Nyt, eivät [he] olleet tuoneet leipää eivätkä viiniä;
mutta hän totisesti antoi heille leipää syötäväksi ja myös viiniä juotavaksi.”76
Hän lupaa, että sillä, joka syö leipää ja juo viiniä sielulleen, ei ”ole koskaan nälkä eikä jano, vaan [hän] on kylläinen”77.
Tosiaankin, ”kun koko väkijoukko oli syönyt ja juonut, katso, se täyttyi Hengellä”78.
Tämä on sakramentin suuren lupauksen toteutuminen kaikenikäisille ihmisille kaikissa olosuhteissa, jokaiselle meistä, joiden koko elämä on leivän ja veden varassa: ”Siunattuja ovat kaikki ne, joilla on vanhurskauden nälkä ja jano, sillä heidät täytetään Pyhällä Hengellä.”79
Veljet ja sisaret, kiitos siitä, että olette merkittäviä oppijoita ja opettajia hengellisesti nälkäisessä ja janoisessa maailmassa! Kiitos siitä, että teette osaltanne jokaisesta oppiaiheesta, jokaisesta vuorovaikutuksesta oppilaiden kanssa leipien ja kalojen hengellisen juhla-aterian!
Veljet ja sisaret, olen tuntenut elävän veden lähteen tulvivan sisälläni Vapahtajani rakkauden täyteyttä.
Jokin aika sitten, kun minulla oli etuoikeus jakaa leipää ja vettä, tunsin Vapahtajamme suuren rakkauden niitä kohtaan, jotka ottivat vastaan nuo pyhät vertauskuvat. Tunsin myös suurta rakkautta Vapahtajaamme kohtaan siitä, että Hän on antanut sakramenttitoimituksen.
Toisinaan pohtiessani (myös lepopäivänä) tunnen hiljaista hyväksyntää siitä, että teen siinä vaiheessa kaiken voitavani. Useammin tunnen toivoa ja kannustusta, että voin ”[tulla] Kristuksen luokse ja [tulla täydelliseksi] hänessä”80 vajavuuksistani huolimatta.
Toivon, että te jokainen näette leivän ja kalan, leivän ja veden, uudella tavalla.81
Toivon, että koette iloa, seikkailua ja innoitusta punoessanne yhteen pyhien kirjoitusten kertomuksia, evankeliumin periaatteita sekä elävien profeettojen ja apostolien sanoja täyttäessänne pyhää luottamustehtäväänne auttaa oppilaitanne tuntemaan paremmin Vapahtajamme ja tulemaan kunnioittavasti Hänen luokseen.
Toivon, että muistatte, että maa ja sen täyteys ovat Herran.82 Hänen maailmansa on leipien ja kalojen maailma. Hänen sakramentissa antamansa lupaus on, että me saamme yllin kyllin.
Todistan kiitollisena Jumalasta, iankaikkisesta Isästämme, Hänen pyhästä Pojastaan, Vapahtajastamme Jeesuksesta Kristuksesta, ja Pyhästä Hengestä. Todistan kiitollisena palautetuista totuuksista ja katkeamattomasta pappeuden valtuuden ketjusta profeetta Josephista presidentti Thomas S. Monsoniin tänä aikana, pyhistä kirjoituksista sekä siitä lohdusta, ohjauksesta ja ilosta, jota saamme, kun meillä on Hänen Henkensä kanssamme muistaessamme Hänet.
Olettepa missä tahansa, ovatpa olosuhteenne, ilonne ja haasteenne millaiset tahansa, toivon, että olette tunteneet tänä yhteisenä iltanamme, kuinka paljon Herra ja Hänen kirkkonsa rakastavat teitä. Hän rakastaa. Me autamme. Herramme ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen pyhässä nimessä. Aamen.
© 2017 Intellectual Reserve, Inc. Kaikki oikeudet pidätetään. Hyväksytty englanniksi: 12/16. Hyväksytty käännettäväksi: 12/16. Alkuperäisjulkaisun nimi: ”And Jesus Said unto Them: I Am the Bread of Life.” Finnish. PD60003279 130