Hyvän uutisen sanansaattajat
Seminaarien ja instituuttien (S&I) vuosittainen lähetys 2023
Perjantai 27. tammikuuta 2023
Veli Chad H Webb: Muinoin pidettiin suurena kunniana tulla valituksi hyvän uutisen sanansaattajaksi, erityisesti kertomaan taistelussa saadusta voitosta. Vuonna 490 eKr. nuori mies nimeltä Feidippides sai kunnian viedä Kreikan huolestuneille kansalaisille uutisen siitä, että heidän sotajoukkonsa olivat pelastaneet heidän maansa kukistamalla persialaiset hyökkääjät. Legendan mukaan Feidippides juoksi koko matkan Marathonin laaksosta Ateenaan julistamaan hyvää uutista. Yli 2 500 vuotta myöhemmin minua paljon parempikuntoiset kunnioittavat tuon juoksun muistoa juoksemalla omia maratonejaan.
Jesaja viittasi ajatukseen hyvän uutisen sanansaattajasta, kun hän sanoi:
”Ja nämä ovat niitä, jotka ovat julistaneet rauhaa, jotka ovat tuoneet hyvää ilosanomaa, jotka ovat julistaneet pelastusta ja sanoneet Siionille: Sinun Jumalasi hallitsee!
– – Oi, kuinka ihanat olivat vuorilla heidän jalkansa!
Ja – – kuinka ihanat ovat vuorilla niiden jalat, jotka yhä julistavat rauhaa!”1
Nämä pyhien kirjoitusten jakeet muuttivat kaiken, kun olin nuori, koti-ikävää poteva ja lannistunut lähetyssaarnaaja. Näiden jakeiden henki avasi sydämeni ja mieleni ymmärtämään, että minulle oli uskottu tehtävä kertoa suurimmasta uutisesta, mitä maailma voisi koskaan kuulla. Epätoivo ja itsesääli vaihtuivat toivoksi ja kiitollisuudeksi, enkä ole koskaan unohtanut sitä aamua, jolloin Pyhän Hengen avulla ymmärsin ensi kerran, että minun tulee edustaa Vapahtajaa ja kertoa ilosanomaa Hänen verrattomasta rakkaudestaan, sovitusuhristaan ja voitostaan synnistä ja kuolemasta.
Joka päivä astuessanne luokkaan te olette Jeesuksen Kristuksen evankeliumin ilosanoman sanansaattajia. Kiitos, että julistatte rauhaa eripuraisuuden ja erimielisyyden maailmassa ja tuotte valoa ja totuutta maailmaan, joka voi tuntua synkältä ja hämmentävältä. Tämä on Jeesuksen Kristuksen tosi kirkko. Teitä on valmistettu ja teidät valittu olemaan rauhan sanansaattajia Herran kirkon nuorille ja nuorille aikuisille. Mikä kunnia onkaan edustaa Jeesusta Kristusta, opettaa Hänen evankeliumiaan ja pyrkiä opettamaan sitä Hänen tavallaan”
Viime vuonna meillä oli tilaisuus oppia vanhin Dieter F. Uchtdorfilta, kun hän esitteli uuden käsikirjan Opettaminen Vapahtajan tavalla. Pidän siitä, että tämä uusi käsikirja keskittyy Jeesuksen Kristuksen esimerkkiin mestariopettajana. Kuten vanhin Uchtdorf sanoi: ”Paras tapa tulla paremmaksi opettajaksi on tulla paremmaksi Jeesuksen Kristuksen seuraajaksi.”2
Koska meillä on nyt julkaisu Opettaminen Vapahtajan tavalla, jätämme pois käytöstä Evankeliumin opettaminen ja oppiminen -käsikirjan. Julkaisua Opettaminen Vapahtajan tavalla ei ole tarkoitettu koulutusaineistoksi, vaan sen tarkoituksena on määritellä ja selittää tehokasta oppimista ja opettamista. Koulutusaineistoa on tuotettu ja tullaan tuottamaan avuksenne soveltaessanne julkaisussa Opettaminen Vapahtajan tavalla opetettuja periaatteita. Tämä aineisto sisältää Evankeliumin opettaminen ja oppiminen -käsikirjan perusaineksia, jotka ovat siunanneet oppilaita jo vuosia.
Tiedän, että monet teistä ovat jo ehtineet tutkia julkaisua Opettaminen Vapahtajan tavalla ja pohtia henkilökohtaisia arviointikysymyksiä. Kiitos kaikesta, mitä teette ollaksenne Kristuksen kaltaisia palautetun evankeliumin opettajia.
Haluaisin myös ilmoittaa, että koulutusaineistomme parantamiseksi edelleen seminaarien ja instituuttien virallista tavoitelausumaa on muokattu. Ennen kuin kerron teille tavoitelausumamme uuden sanamuodon, haluan taustoittaa sitä hieman. Kahden viime vuoden aikana olemme keskittyneet tarjoamaan oppilaille kokemuksia, jotka johtavat kääntymykseen, merkitykseen ja yhteenkuulumiseen, ja tuomaan nuo kokemukset entistä useampien nuorten ja nuorten aikuisten ulottuville. On erittäin tärkeätä ymmärtää, etteivät nämä periaatteet ole samanarvoisia. Perimmäisenä tarkoituksena on tarjota kokemuksia, jotka kutsuvat oppilaita oppimaan evankeliumia ja syventämään kääntymystään Jeesukseen Kristukseen.
Merkitys ja yhteenkuuluminen ovat tärkeitä, mutta ne ovat epäsuoria tuloksia. Ne ovat keino päästä päämäärään, ja tehokkaasti käytettyinä ne voivat johtaa suoraan tavoitteeseemme eli kääntymykseen. Merkitys, joka johtaa kääntymykseen, on muutakin kuin pelkkää kiinnostavista asioista puhumista oppilaidemme kanssa. Mikään ei ole merkityksellisempää iankaikkiselle edistymisellemme ja onnellisuudellemme kuin Jeesus Kristus ja Hänen palautettu evankeliuminsa. Pelastussuunnitelma on Jumalan suunnitelma kaikkia lapsiaan varten. Sillä on välitön merkitys ja iankaikkinen merkittävyys jokaiselle Jumalan lapselle.
Kääntymykseen johtava merkitys saavutetaan, kun Pyhä Henki auttaa oppilaita ymmärtämään Jumalan suunnitelman, Jeesuksen keskeisen roolin tässä suunnitelmassa ja evankeliumin merkityksen päivittäisessä elämässämme. Kääntymykseen johtava merkitys auttaa oppilaita näkemään, miten pyhät kirjoitukset ja nykyajan profeettojen opetukset liittyvät heidän olosuhteisiinsa ja tarpeisiinsa. Se auttaa heitä huomaamaan, kuinka evankeliumi vastaa heidän sielunsa kysymyksiin. Näin tapahtuu, kun he tuntevat innoitusta toimia uskossa Jeesukseen Kristukseen ja kokevat taivaallisen Isän lupaamien siunausten täyttyvän. Tätä on merkitys, joka johtaa kääntymykseen.
On myös totta, ettei yhteenkuuluminen itsessään ole lopullinen tavoite. Itse asiassa, koska sanaa yhteenkuuluminen käytetään niin monella tavalla, voimme joskus ymmärtää väärin, mitä tarkoitamme yhteenkuulumisella evankeliumin yhteydessä. Monet meistä ovat tunteneet yhteenkuulumista monenlaisissa tilanteissa. Minä tunsin sitä kasvuvuosinani urheilujoukkueissa. Joukkuetoverini olivat läheisimpiä ystäviäni, ja tunsin todellakin panostavani menestymiseemme. Sellainen yhteenkuuluminen on tervettä ja myös tärkeää. Mutta kääntymykseen johtava yhteenkuuluminen on paljon enemmän.
Vanhin D. Todd Christofferson opetti viimeisimmässä yleiskonferenssissa, että yhteenkuulumisen opissa on kolme osaa: Herran liittokansan kokoaminen, palveleminen ja uhraaminen sekä Jeesuksen Kristuksen keskeinen asema yhteenkuulumisessa.3 Nämä käsitteet ovat sen ytimessä, mitä tarkoitamme, kun sanomme, että yhteenkuuluminen johtaa kääntymykseen. Yhteenkuulumiseen sisältyy tietenkin se, että rakastamme ja kunnioitamme toisiamme. Siihen sisältyy myös periaatteita, jotka tuovat meidät Vapahtajan luo ja olemaan mukana Hänen työssään, kun autamme toisiamme kulkemaan liittopolkua takaisin Hänen luokseen.
Todellisen, evankeliumiin keskittyvän yhteenkuulumisen siunauksiin sisältyvät myös liittosuhteet. Yhteenkuuluminen – kuten se määritellään palautetun evankeliumin näkökulmasta – auttaa meitä tuntemaan todellisen identiteettimme ja iankaikkisen suhteemme taivaalliseen Isäämme. Liittomme ovat mahdollisia, koska Hän rakastaa meitä, ja ne yhdistävät meidät Häneen, perheeseemme ja uskovien yhteisöön, joka on luvannut kantaa toistensa kuormia. Tällainen yhteenkuuluminen johtaa kääntymykseen Jeesukseen Kristukseen ja Hänen palautettuun evankeliumiinsa.
Saanen siis palata tavoitelausumamme muutokseen, jonka kirkon kouluneuvottelukunta on hyväksynyt. Jotta kääntymys asetetaan suoraksi tavoitteeksi kaikissa opettamis- ja oppimiskokemuksissamme, tavoitelausumamme kuuluu nyt seuraavasti: ”Päämääränämme on auttaa nuoria ja nuoria aikuisia syventämään kääntymystään Jeesukseen Kristukseen ja Hänen palautettuun evankeliumiinsa, tulemaan kelvollisiksi saamaan temppelin siunaukset sekä valmistautumaan itse ja valmistamaan perhettään ja muita iankaikkiseen elämään taivaallisen Isänsä luona.” Tämä muutos auttaa meitä järjestämään koulutustamme ja pyrkimyksiämme luoda oppimiskokemuksia siinä toivossa, että voimme auttaa oppilaita olemaan Jeesuksen Kristuksen elinikäisiä opetuslapsia. Opettajan tehtävät, jotka on tuotu esiin julkaisussa Opettaminen Vapahtajan tavalla, pysyvät ennallaan ja auttavat meitä ymmärtämään paremmin opettajan tehtävää auttaa oppilaita syventämään kääntymystään. Olemme myös päivittäneet tavoitteeseemme liittyvät Elämme, Opetamme ja Johdamme -kohdat, jotka löytyvät S&I-sivustolta.
Mikä tahansa sitten muuttuukin tai mitä tahansa tähdennetäänkin pyrkimyksissämme opettaa evankeliumia tehokkaasti, niin koskaan ei muutu se, että keskitymme Kristukseen ja oppilaisiin sekä perustamme opetuksemme pyhiin kirjoituksiin. Ja pyrimme aina täyttämään opetuksemme ja oppimiskokemukset Pyhän Hengen innoituksella ja todistuksella. Kaiken, mitä teemme, pitäisi syventää kääntymystämme Jeesukseen Kristukseen ja Hänen palautettuun evankeliumiinsa, koska Hän on vastaus oppilaiden haasteisiin ja kysymyksiin. Hän on heidän vapautuksensa ja lunastuksensa Jumala.
Haluaisin ilmoittaa vielä toisesta asiasta, jonka kirkon kouluneuvottelukunta on hyväksynyt. Haluaisin jälleen johdantona esittää hieman taustaa ja käyttää tällä kertaa Vapahtajan opettamaa periaatetta. Huomasin hiljattain, että kylväjävertauksessa Jeesus sanoi siementen antavan satoa, mikä sata, mikä kuusikymmentä, mikä kolmekymmentä jyvää. Minulle tämän kohdan lukemisessa oli merkittävää se, että jokainen niistä kasvoi Vapahtajan kuvauksen mukaan hyvässä maaperässä. Siemenet eivät olleet pudonneet tien oheen, kallioiseen paikkaan tai ohdakkeisiin vaan hyvään maahan.
Se sai minut miettimään, onko nykyinen suhtautumisemme opintosuoritusvaatimuksiin verrattavissa siihen, että annamme tunnustusta vain niille, jotka ovat tuottaneet satakertaisen tuloksen, mutta emme anna tunnustusta ja ole kiitollisia niiden ponnisteluista ja panoksesta, jotka ovat tuottaneet kuusikymmen- tai kolmekymmenkertaisen tuloksen. Jokaisella oppilaalla on erilainen määrä perheen tukea, evankeliumin ymmärrystä ja henkilökohtaista sitoutumista. Meidän on toki asetettava korkeat odotukset, mutta meidän on myös varottava lannistamasta niitä, jotka tekevät parhaansa niissä olosuhteissa, joissa he ovat.
Nämä jakeet saivat meidät miettimään, onko mahdollista säilyttää korkeat odotukset ja löytää keinoja yksilöllistää suhtautumistapaamme. Voimmeko löytää keinoja kannustaa ja huomioida kasvua ja edistymistä liittopolun kaikilla tasoilla ja auttaa kaikkia oppilaitamme onnistumaan? Voimmeko tukea heitä pyrkimyksissä tutkia pyhiä kirjoituksia ja oppia evankeliumia sisäisesti kannustavammilla tavoitteilla niin, että he omaksuvat tapoja ja malleja, jotka säilyvät heillä kauan oppituntien jälkeenkin?
Tätä silmällä pitäen haluaisin ilmoittaa seminaarin osalta seuraavaa: oppimisen arviointi siirtyy yksilöllisestä arvioinnista ryhmäarviointiin, jolla varmistetaan, että oppilaat ovat oppineet esitetyn sisällön. Ne, jotka hallitsevat sisällön, voivat auttaa muita, jotta kaikki saavat mahdollisuuden syventää ymmärrystään. Arvioinnin ne osat, jotka koskevat uskoa ja soveltamista, ovat edelleen yksilöllisiä harjoituksia, joiden tarkoituksena on antaa mahdollisuus itsetutkisteluun. Myös lukuvaatimus muuttuu, eikä lukemista enää vaadita 75 prosenttia päivistä lukukausittain.
Jatkossa seminaarioppilaiden on luettava valitut kohdat kunkin lukukauden pyhästä kirjasta saadakseen kurssisuorituksen ja edetäkseen kohti päättötodistusta. Esimerkiksi Oppi ja liitot – kirkon historia -oppikurssin ensimmäisellä lukukaudella oppilaat lukevat Joseph Smith – historia. Sitten heitä pyydetään lisäksi asettamaan sisäisesti kannustava henkilökohtainen lukutavoite, johon liittyy suuria kasvuodotuksia. Näiden henkilökohtaisten tavoitteiden tulee heijastaa oppilaan kykyjä ja ottaa huomioon yksilölliset ponnistelut ja edistyminen.
Opettajat kannustavat oppilaita myös seuraamaan edistymistä yksilöllisissä tavoitteissaan ja rohkaisevat heitä jatkamaan loppuun asti. He rohkaisevat oppilaita lukemaan Tule ja seuraa minua -aineistossa annetut pyhien kirjoitusten kohdat seminaariviikolla joko yksin tai perheensä kanssa. He kannustavat myös oppilaita tutkimaan jatkuvasti Mormonin kirjaa yksin tai perheensä kanssa. Saatte lähitulevaisuudessa lisää tietoa näistä molemmista muutoksista, mukaan lukien käyttöön ottamisen yksityiskohtia ja aikataulut sekä sen, mitä tämä saattaa tarkoittaa aiempien lukukausien osalta, kun vaatimuksia ei ole täytetty.
Nyt haluaisin kertoa teille, mitä presidentti Henry B. Eyring sanoi, kun tästä muutoksesta keskusteltiin. Hän sanoi: ”Jotta tämä onnistuisi hyvin, opettajilta vaaditaan enemmän henkilökohtaista, yksilöllistä huomiota. Se lisää kuormaa, mutta se on kuorma, jota opettajien tulee mielellään kantaa, koska heidän henkilökohtainen palvelutyönsä on yhtä tärkeää kuin heidän opetuksensa luokassa. Jos joku, niin teidän opettajanne pystyvät siihen. He ovat suurenmoisia.”
Olen samaa mieltä presidentti Eyringin kanssa – te olette suurenmoisia. Ymmärrän myös, että siirtyminen pois jäykistä vaatimuksista yksilöllisiin tavoitteisiin vaatii teiltä enemmän aikaa ja huomiota. Mutta mitä voisimme tehdä, mikä voisi siunata oppilaitamme enemmän kuin auttaa heitä luomaan henkilökohtainen päivittäinen tapa tutkia pyhiä kirjoituksia oikeiden syiden kannustamina?
Lopuksi, osallistumisvaatimukset säilyvät samoina. Autattehan oppilaita näkemään, että heidän luokassa saamansa kokemukset lisäävät heidän evankeliumin ymmärrystään ja syventävät heidän uskoaan. Siksi he haluavat osallistua, eivät vain saadakseen kurssisuorituksia. Oppilas, joka ymmärtää tämän, haluaa olla luokassa 100 prosenttia ajasta.
Instituutissa jatkamme samojen opintopistevaatimusten noudattamista, mutta tähdennämme sisäisesti kannustavia syitä osallistua ja olla mukana oppimisprosessissa. Syyt kuten uskon vahvistaminen, pääseminen lähemmäksi Vapahtajaa ja Hänen oppinsa opettaminen auttavat oppilaita ymmärtämään miksi, auttavat heitä asettamaan tavoitteita, jotka vievät heitä lähemmäksi Häntä, ja rohkaisevat heitä olemaan tilivelvollisia Hänelle.
Monet oppilaistamme ovat vasta matkansa alussa, ja heitä kutsutaan ehkä ensimmäistä kertaa tekemään tilaa uskon siemenelle elämässään. Sen sijaan, että olisimme huolissamme siitä, etteivät he ole vielä kokeneet kaikkea sitä, mitä kypsempi oppija on kokenut, meidän pitäisi olla kiitollisia heidän halustaan uskoa. Kun he näkevät, että hedelmä on hyvä, meidän pitäisi iloita heidän kanssaan ja juhlia tätä taivaallisen Isämme antamaa lahjaa. Sitten yhdessä voimme kärsivällisesti odottaa sitä päivää, jolloin siemenestä tulee puu, joka versoo ikuiseen elämään.
Kutsun teitä tutkimaan edelleen huolella julkaisua Opettaminen Vapahtajan tavalla ja miettimään, mitä muuta Herra opettaa teille kääntymyksestä, merkityksestä ja yhteenkuulumisesta. Pohdittehan myös huolellisesti periaatteita, jotka ovat tavoitelausuman ja kurssivaatimusmuutosten taustalla. Sisällyttäkää nämä muutokset toimintaanne harkitusti tavalla, joka innoittaa ja siunaa kaikkia oppilaitanne.
Lopuksi kutsun teitä keskittymään kaikissa pyrkimyksissänne edelleen Jeesukseen Kristukseen. Miettikää rukoillen, miten voisitte oppia Häneltä, oppia seuraamaan Hänen esimerkkiään mestariopettajana ja oppia luottamaan enemmän Hänen armoonsa ja rakkauteensa, kun pyritte siunaamaan niitä, joita rakastatte. Todistan, että Hän on tie. Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.