2:3

Te olette johtajia

Sisar Harriet R. Uchtdorf

Ilta vanhin Dieter F. Uchtdorfin seurassa

Maailmanlaajuinen hartaustilaisuus nuorille aikuisille • 14. tammikuuta 2018 • Konferenssikeskus

Rakkaat veljeni ja sisareni, rakkaat nuoret ystäväni!

Näytätte ihanilta. Olette kauniita. Olette ihmeellisiä Vau! Voisinpa antaa teille jokaiselle ison halauksen.

Tämä kulunut viikko on ollut surun ja kiitollisuuden aikaa. Minä rakastan presidentti Monsonia. Kaipaan häntä. Mutta olen varma, että hän on onnellinen saadessaan jälleen olla Francesin, iankaikkisen kumppaninsa, kanssa.

On oikein hyvä olla teidän kanssanne tänään. Olen myös mielelläni lempiapostolini kanssa. Tiedän, ettei meillä saisi olla suosikkeja, mutta minun tapauksessani se taitaa käydä päinsä, koska olen naimisissa hänen kanssaan.

Juhlimme juuri 55. hääpäiväämme, ja olemme yhä rakastuneita!

Siinäpä evankeliumin hedelmiä! Kun tällaisissa tilanteissa otamme vastaan rakkauden ja onnittelun viestejä lastenlapsiltamme ja lastenlastenlapsiltamme, tiedämme, kuinka kallisarvoisia ovat kirkon jäsenyyden ja evankeliumin tuomat siunaukset.

Niille teistä, jotka olette naimattomia, eronneita tai elätte haastavissa perhetilanteissa: Tiedättehän, että Jumala tuntee teidät ja rakastaa teitä, ja kun pysytte uskollisina liitoillenne, perhe-elämän iloa ei lyhennetä eikä pidätetä teiltä. En tiedä täsmälleen, kuinka niin tapahtuu, mutta sen tiedän, että Jumalan armo, laupeus ja rakkaus riittävät meille kaikille. Hän saa sen tapahtumaan omalla tavallaan ja omana aikanaan.

Dieter ja minä vartuimme samassa lähetysseurakunnassa Frankfurtissa Saksassa. Tiesin, että hän oli ihastunut minuun, mutta minä en oikeastaan ollut kiinnostunut. Hän oli mukava, ja me olimme ystäviä. Opimme tanssimaan yhdessä, kun olimme kirkon toiminnoissamme. Se oli fokstrottin, boogie-woogien ja rock and rollin aikaa.

Kun hän oli liittynyt ilmavoimiin tullakseen hävittäjälentäjäksi, en nähnyt häntä lähes kahteen vuoteen. Jos olen rehellinen, niin kun hän palasi Frankfurtiin, saamani ensivaikutelma ei ollut kovinkaan suopea. Hän näytti vähän samanlaiselta kuin ne miehet elokuvassa Top Gun.

Mutta kun hän puhui kanssani, olin hieman vaikuttunut, sillä selvästikin hän oli kypsynyt niiden kahden vuoden aikana. Hän tiesi, mitä hän halusi tehdä elämässään, ja hän oli luja evankeliumissa.

Hän oli kosiskeluyrityksissään melko päättäväinen ja luova, ja niin muutamaa kuukautta myöhemmin menimme naimisiin ja sukunimeni muuttui Reichista Uchtdorfiksi. En ole koskaan katunut sitä, että katsoin häntä kunnolla jopa sen epämääräisen ensivaikutelman jälkeen.

Dieter on elämäni rakkaus ja ylpeä lastemme isä ja lastenlastemme isoisä.

Ja teidän on syytä tietää, että nautimme yhä yhdessä tanssimisesta – vielä tänäkin päivänä.

Saanen viedä teidät takaisin aikaan, jolloin olin 12-vuotias. Se oli surullista aikaa nuoressa elämässäni. Isäni oli kuollut syöpään muutama kuukausi aiemmin. Hän oli hieno isä, rakastava aviomies ja oikein hyvä mies. Hän oli erittäin sivistynyt, puhui viittä kieltä, soitti ammatikseen sinfoniaorkesterissa eri soittimia ja kuului huomattavaan frankfurtilaiseen muusikkosukuun.

Vanhemmillani oli meitä varten suuria suunnitelmia. Tulevaisuus näytti kirkkaalta ja lupaavalta jopa toisen maailmansodan tuhoisien vuosien jälkeen. Mutta vuodet, jolloin isäni sairasti, täyttivät kotimme kärsimyksellä, murheella ja toivottomuudella.

Isäni kuoleman jälkeen äitini oli erittäin masentunut. Kävimme sunnuntaisin protestanttisen kirkkomme jumalanpalveluksessa mutta emme löytäneet Gileadin balsamia. Vaikutti siltä kuin mikään tai kukaan ei pystyisi tuomaan lohtua äidilleni.

No, ei aivan! Taivaallinen Isämme suuressa rakkaudessaan ei ollut unohtanut meitä.

Kahdeksan kuukauden kuluttua isäni kuolemasta kaksi amerikkalaista lähetyssaarnaajaa koputti oveemme Frankfurtissa. Nuo kaksi lähetyssaarnaajaa, joita Henki johdatti ja jotka olivat valmistautuneet hyvin, tiesivät täsmälleen, mitä pieni perheemme tarvitsi. He jättivät äidilleni kallisarvoisen Mormonin kirjan.

Äitini rakasti lukemista. Ja hän rakasti Raamattua. Tämä uusi pyhä kirja kiinnosti häntä heti. Aloitettuaan Mormonin kirjan lukemisen hän ei voinut lopettaa ennen kuin oli lukenut sen kannesta kanteen. Äitini oli niin innoissaan Mormonin kirjan sisällöstä ja sanomasta, että hän istutti siskoni ja minut usein kuuntelemaan, kun hän luki meille jakeita, jotka oli kuin kirjoitettu juuri meitä varten.

Isäni elämän viimeisinä viikkoina olin usein seissyt asuntomme ikkunassa rukoilemassa hartaasti Jumalalta helpotusta tuskaamme.

Ja vastaus tuli. Se tuli Jeesuksen Kristuksen palautetun evankeliumin sanoman kautta. Kuinka rakastankaan Mormonin kirjaa. Kuinka rakastankaan sen sanomaa pelastussuunnitelmasta, onnensuunnitelmasta. Miten kaunis ja voimallinen sanoma se onkaan taivaallisen Isän meille antamasta toivosta ja valosta. Kun otimme vastaan Mormonin kirjan, se tyynnytti sydämemme murheen sekä paransi epätoivomme ja haikeutemme, jonka isäni kuolema oli aiheuttanut.

Mormonin kirjan tultua kotiimme perheessämme ei ollut enää pimeyttä, sillä valo ja pimeys eivät voi hallita samaa tilaa samanaikaisesti. Tunsimme Hengen hyvin voimakkaana ja tiesimme koko sydämestämme ja mielestämme, että niiden lähetyssaarnaajien tuoma sanoma oli totta.

Rauha valtasi jälleen kotimme. Evankeliumin sanoma ja jäsenyytemme Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkossa toi perheellemme todellisen ihmeen. Oli kuin luoksemme olisi lähetetty enkeleitä.

Ne kaksi lähetyssaarnaajaa, jotka tulivat kotiimme, olivat suunnilleen teidän ikäisiänne. Heillä ei ollut mitään vaikuttavaa taustaa, mutta he olivat kuin kaksi Jumalan luoksemme lähettämää kirkkauden enkeliä. He toivat meille Jeesuksen Kristuksen palautetun evankeliumin siunaukset.

Rakkaat nuoret ystäväni, te olette samaa jumalallista ainesta. Jotkut teistä ovat naimisissa, jotkut naimattomia, mutta te kaikki elätte tämän maailman ihmisten keskuudessa. Te olette meidän aikamme valittuja, jotka sanoin ja teoin opettavat evankeliumin sanomaa ja elävät sen mukaan oman kansansa keskuudessa. Siitä syystä teidät on pantu kyläänne tai kaupunkiinne, kouluunne tai työpaikallenne, kansakuntaanne, perheeseenne. Älkää unohtako, että teillä on mahdollisuus olla kirkkauden enkeleitä lähellänne oleville.

Te edustatte Jeesuksen Kristuksen kirkkoa, ja te olette voimallisia johtajia julistaessanne evankeliumin sanomaa hyvällä elämällänne ja rohkealla todistuksellanne.

Johtaja on sellainen, joka auttaa muita näkemään, tuntemaan ja löytämään oikean tien. Autattehan toisianne pysymään syvälle juurtuneina kirkkoon ja evankeliumiin. Jumala on sijoittanut teidät paikkaan, jossa teillä on monia tilaisuuksia olla välineinä Herran Jeesuksen Kristuksen käsissä. Hän uskoo teihin, Hän tuntee teidät, Hän luottaa teihin, Hän antaa teille voimaa. Hän elää. Hän on todellinen!

Jokaisesta yksinkertaisesta ja koruttomasta hyvyyden, nuhteettomuuden, rakkauden, ystävällisyyden, palvelemisen ja myötätunnon sanasta tai teosta voi tulla osoitus johtajuudestanne Jumalan valtakunnassa. Älkää aliarvioiko vaikutustanne ja voimaanne saada aikaan hyvää. Ne kaksi teidän ikäistänne nuorta lähetyssaarnaajaa auttoivat minua näkemään polun, joka johtaa Vapahtajamme luo ja takaisin taivaallisen Isän luo.

Tietenkin minun piti lähteä sille tielle itse, voittaa haasteita, löytää vastauksia kysymyksiin, kohdata vakavia valintoja ja tehdä päätöksiä. Ja niin pitää teidänkin! Kirkko ja Herra tarjoavat teille voimallisia apukeinoja, jotta voitte saavuttaa päämääränne elämässä. Mormonin kirja on yksi niistä, ja se on annettu aivan eteenne. Avatkaa se ja ottakaa sen opetukset vastaan. Kääntykää taivaallisen Isän puoleen, niin Hän johdattaa teitä. Luottakaa Herraan!

Rakkaat nuoret ystäväni, tiedättehän, että rakastan teitä ja olen kiitollinen teistä aivan jokaisesta. Rukoukseni ja siunaukseni ovat kanssanne. Te olette merkittävä osa tätä Lunastajamme suurenmoista ja pyhää työtä. Todistan tästä Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.