Opetuksia nuoren aikuisen elämästä
Maailmanlaajuinen hartaustilaisuus nuorille aikuisille
Sunnuntaina 5. toukokuuta 2024
Johdanto
Vanhin Carlos A. Godoy: Kiitos, että olette tänään kanssamme tässä kauniissa ja historiallisessa paikassa. On kunnia olla täällä kanssanne tänään. Kiitos teille osallistujille eri puolilla maailmaa. Meistä on mukavaa olla nuorten aikuisten kanssa. Teillä on välttämätön rooli kirkossa, ja te elätte äärimmäisen tärkeää hetkeä elämässänne. Tämän päivän päätöksenne vaikuttavat tulevaisuuteenne valtavasti. Toivottavasti tänä iltana lisäämme jotakin hyödyllistä niihin moniin hienoihin sanomiin, joita on jo saatu muissa hartaustilaisuuksissa.
Olen iloinen siitä, että tovereinani ovat veli Chad Webb ja hänen vaimonsa Kristi sekä vanhin Clark Gilbert vaimonsa Christinen kanssa. Kiitos, että tulitte tänne tänään.
Olen myös innoissani siitä, että Mônica on mukanani. Toimimme opetustiiminä, ja toivon, että pidätte siitä.
Osana sanomaamme näytämme kirkon tekemän lyhyen animaation nuorista versioista itsestämme. Mônica ja minä olimme suunnilleen teidän ikäisiänne.
Toivomme, että voimme videon avulla opettaa teille periaatteita, joita voitte soveltaa elämäänne juuri nyt. Se on viiden minuutin video, jossa näytetään eri hetkiä elämästämme. Olkaa tarkkaavaisia ja yrittäkää huomata ne periaatteet, joiden uskotte voivan soveltua itseenne. Palaamme myöhemmin puhumaan niistä. Sopiiko?
[video]
En millään lailla etsinyt evankeliumia tai kirkkoa. Olin 16-vuotias, kun eräs isoveljeni ystävä tuli meille ja kutsui kirkon toimintaan nuorempia sisariamme, koska hänen mielestään veljeni ja minä emme olleet kirkkoainesta. Kun saavuimme kirkolle, siellä oli meneillään yksinkertainen peli, ja he olivat niin innolla siinä mukana ja nauroivat. Mietin: ”Miksi he ovat niin onnellisia?”
Kaksi päivää myöhemmin aloitin lähetystyöoppiaiheet kirkolla, koska perheeni ei oikeastaan ollut kiinnostunut niistä. Olin iloinen evankeliumista. Tiesin sen olevan totta – tarpeeksi paljon halutakseni mennä kasteelle myös ilman vanhempiani. Mutta oli vaikea sopeutua joukkoon.
Olin ilman ystäviä, joten olin jonkin aikaa kappelin takaosassa – katselin, kuuntelin ja läksin kotiin. Niin voi tehdä jonkin aikaa, mutta jos sinulla ei ole ystäviä ja vaikka tietäisit sen olevan totta, se on vaikeaa – varsinkin jos ulkopuolella on ystäviä kutsumassa sinua takaisin.
Menin kirkkoon eräänä sunnuntaina, yrittääkseni vielä yhden kerran, ja siellä täytettiin hakemuksia. Kysyin: ”Mistä on kyse?”
”Se on nuorisokonferenssi”, he sanoivat. ”Sinun pitäisi mennä sinne.”
Sanoin: ”Hyvä on, kokeilen sitä.” Myöhemmin nuorisokonferenssissa kaikki nuo nuoret olivat soittamassa, laulamassa ja tanssimassa, kun yhtäkkiä kaiuttimessa kuului ääni, joka sanoi: ”Pidetäänpä alkurukous.”
Kaikki nuo meluisat ihmiset – yhtäkkiä he olivat kunnioittavia. Minä ihmettelin: ”Mitä? Mitä täällä tapahtuu?” Kuinka tämä joukko nuoria voi olla niin meluisa ja sitten rukouksen takia olla yhtäkkiä niin kunnioittavasti? Vau, he ovat erilaisia. Haluan olla sellainen kuin he. Oli ikään kuin Herra olisi taas lähettänyt viestin: ”Carlos, älä anna periksi. Tämä on sinun paikkasi.”
Seuraavana päivänä kuljeskelin ympäriinsä ja yksi tyttö soitti siellä huilua itsekseen. Kun näin tuon tytön, sanoin: ”Vau!” Ja sydämeni alkoi lyödä nopeammin. Halusin jutella hänen kanssaan. Hän oli tosi luonnollinen ja ystävällinen. Hän alkoi jutella kanssani kuin olisin normaali ihminen. Hänestä tuli ystäväni, ainoa ystäväni. Hänen avullaan pystyin saamaan muita ystäviä.
Tämän nuorisokonferenssin jälkeen päätin jatkaa. Perheeni muutti kaupungin toiseen osaan. Menin kotini lähellä olevalle kirkolle ja arvatkaa, kuka siellä oli – Mônica! Se oli hänen seurakuntansa. Kokouksen lopussa luokseni tuli eräs sisar, joka kysyi: ”Oletko kirkon jäsen?”
Olin tottunut siihen kysymykseen. Sanoin: ”Kyllä, taidan olla. Totta kai olen.”
Hän sanoi: ”Ai, sinun pitäisi tulla seminaariin.”
Minun tietoni mukaan seminaarista valmistui pappeja.
Niinpä sanoin: ”Ei, ei, haluan mennä naimisiin ja saada lapsia.”
Hän sanoi: ”Ei, seminaari on nuorille, siellä opitaan evankeliumia. Seurakunnassamme ei ole paljon nuoria. Itse asiassa vain kolme: Adriano River, Carlos Mancini ja Mônica Brando.”
Minä ajattelin: ”Vau. En tiedä, mitä se on, mutta haluan olla siellä.”
Joka aamu sain sitä Jumalan hyvää sanaa. Se antoi minulle ymmärryksen siitä, kuka olen, voimaa jatkaa taistelemista ja jatkaa kääntymysprosessiani.
Sitten sain tehtävän olla Nuorten Miesten johtajan kotiopetustoverina. Vaikken tiennyt paljonkaan evankeliumista, hän antoi minulle aina opetustehtäviä. Hän taisi luottaa minuun – enemmän kuin itse luotin itseeni siihen aikaan.
Oli muutakin mielenkiintoista – hän oli Mônican isä. Muuten, se enkelimäinen Mônica, jonka mainitsin auttaneen minua – hänestä tuli myöhemmin vaimoni. Kun olimme kumpikin palvelleet lähetystyössä, meidät vihittiin temppelissä. Nyt hän on neljän lapsemme äiti, seitsemän lapsenlapsemme isoäiti. Hän on yhä enkeli elämässäni.
Jos katsotte ympärillenne, olen varma, että löydätte niitä, jotka tarvitsevat enkelien apua. Herra tarvitsee teitä. Kun siis katsotte itseänne peilistä, älkää unohtako: sisällänne on upea henki, taivaallisen Isän poika tai tytär, jolla on kaikki nuo ominaisuudet ja mahdollisuudet sisimmässänne.
[Video päättyy]
Vanhin Godoy: Kaipaan niitä hiuksia. Selvä. Nyt aiomme käsitellä näitä aiheita. Yksinäisyys on ensimmäisenä.
Ette ole yksin!
Sisar Mônica Godoy: Tässä on erinomainen hetki pysähtyä keskustelemaan tapahtuneesta. Carlos, nuori versio hänestä, oli yksinäinen ja lannistunut.
Ehkä jotkut teistäkin ovat tunteneet olevansa yksin ja unohdettuja, kuten tässä tapahtui. Ei ole helppoa, kun tuntee olevansa näkymätön tai arvoton. Jos olette tällaisessa tilanteessa, älkää antako sen tunteen lannistaa. Ette ole yksin. Ehkä muut eivät ole tekemisissä kanssanne niin kuin haluaisitte. Se on surullista. Mutta muistakaa, että ette ole yksin, koska Vapahtaja on aina ollut tukenanne. Hän tuntee teidät, Hän tietää, mitä elämässänne tapahtuu, Hän rakastaa teitä ja on lähellänne aina kun tarvitsette. Ettehän anna periksi yrittäessänne kuulua joukkoon. Hän lähettää enkeleitä avuksenne.
Vanhin Godoy: Nyt viesti kaikille meille, jotka olemme yksinäisten tai unohdettujen lähellä. Meidän on tarkoitus olla niitä enkeleitä. Katsokaa ympärillenne ja tavallisen ystäväpiirinne ulkopuolelle. Heitä on ja heitä on ollut siellä, ehkä ette vain ole huomanneet heitä. Olette olleet niin kiireisiä elämässänne hyvien ystävienne kanssa, ettette ole nähneet niitä, jotka toivovat tuntevansa itsensä rakastetuiksi ja hyväksytyiksi. Mutta he etsivät ystävyyttä toivoen kuuluvansa joukkoon. He saattavat istua yksin kappelisalin tai luokkahuoneen perällä. Heillä ei todennäköisesti ole yllään valkoista paitaa ja solmiota tai kaunista pyhämekkoa. Mutta he tekevät parhaansa sopiakseen joukkoon. Antakaa heille mahdollisuus. He tarvitsevat hymyänne, kädenpuristustanne ja ystävyyttänne. Tässä on lainaus presidentti Spencer W. Kimballilta.
”Jumala huomaa meidät, ja Hän valvoo meitä. Mutta tavallisesti Hän täyttää tarpeemme jonkun toisen henkilön välityksellä.”
Selvä. Seurustelu. Rakastuminen.
Rakastuminen
Sisar Godoy: OK, tässä on toinen hyvä aihe, josta puhua: hetki, jolloin rakastuit minuun.
Vanhin Godoy: Tiesin, että valitsisit sen.
Sisar Godoy: Totta kai! Se oli kaunis hetki, ja se sisältää opetuksen. Jotkut teistä rakastuvat ja tunnistavat helposti elämänne rakkauden. Se on rakkautta ensi silmäyksellä.
Vanhin Godoy: Niin taisi olla minun tapauksessani. Katsokaa kasvojani.
Sisar Godoy: Mutta minulle se oli erilaista.
Vanhin Godoy: Tiedän.
Sisar Godoy: Meidän ei pidä odottaa löytävämme iankaikkista kumppania samalla tavalla kuin muut. Joillekuille tunne voi olla selkeä ja voimakas. Toisilta se voi vaatia aikaa, vaivaa ja kärsivällisyyttä. Se käy selvemmäksi, kun jatkatte suhteeseen panostamista. Älkää antako heti periksi siksi, ettei teillä ollut alussa vahvaa vaikutelmaa. Kokemus opettaa meille, että jotkin suurenmoiset avioliitot ovat alkaneet pikkuhiljaa, vähä vähältä, treffit kerrallaan.
Vanhin Godoy: Mônica on oikeassa. Ainakin meidän kohdallamme se oli niin. Liikutuin syvällä sydämessäni heti kun näin hänet. Vähän niin kuin: Minä näin valopatsaan. Hän puolestaan ei alussa saanut mitään erityistä tunnetta. Minulta vaadittiin kuukausien ponnistelua, ennen kuin hän tajusi, että voisin olla hyvä vaihtoehto. Meistä tuli ensin hyvät ystävät, ja monien treffien jälkeen hän vihdoin tajusi rakastuvansa siihen ”komeaan” nuoreen mieheen. Enemmän tai vähemmän.
Tämä kokemus opettaa meille toisenkin periaatteen: tavan, jolla saamme ilmoitusta. Sen oikean löytäminen on samanlainen prosessi kuin ilmoituksen saaminen.
Pidän vanhin Bednarin ilmoitusta koskevasta opetuksesta. Hän käyttää esimerkkinä kahta kokemusta, jotka useimmilla meistä on ollut valosta.
Hän mainitsee kokemuksen, kun ”olemme astuneet pimeään huoneeseen ja painaneet valokatkaisijaa. – – Muistelkaa, kuinka kirkas valon tulva on hetkessä täyttänyt huoneen ja hälventänyt pimeyden. – – Pimeässä huoneessa sytytettävää valoa voi verrata viestin saamiseen Jumalalta nopeasti – – ja yhdellä kertaa.” Niin kävi tunteideni kohdalla Mônican suhteen.
Toinen kokemus on silloin, kun ”olemme katselleet yön vaihtumista aamuksi. – – Toisin kuin pimeässä huoneessa sytytetty valo, nousevan auringon valo ei ole alkanut loistaa heti. Sen sijaan valon määrä on lisääntynyt hitaasti mutta varmasti, ja – – viimein aurinko on noussut taivaanrannan yläpuolelle.– –
Nousevasta auringosta säteilevän valon vähittäinen lisääntyminen on kuin saisi viestin Jumalalta rivinä rivin päälle, opetuksena opetuksen päälle (ks. 2. Nefi 28:30).” Näin kävi Mônicalle hänen huomatessaan, että olin oikea henkilö hänelle. Se kesti vähän kauemmin.
Vanhin Bednar lopettaa: ”Useimmin ilmoitus tulee pieninä palasina ajan kuluessa, ja sitä suodaan halumme, kelvollisuutemme ja valmistautumisemme mukaan.”
Sisar Godoy: Samaa voidaan sanoa iankaikkista kumppaniamme koskevan hengellisen vahvistuksen saamisesta. Useimmiten se tulee pieninä palasina, kun tapaamme ihmisiä ja vietämme aikaa yhdessä.
Hengellinen voima
Vanhin Godoy: Minäpä valitsen tämän. Kuten videolta näitte, seminaariin osallistuminen oli minulle ratkaisevan tärkeä päätös. Vaikka alun perin syynä osallistumiseen oli kaunis tyttö eivätkä evankeliumin opetukset, se vaikutti syvästi kääntymykseeni ja hengelliseen matkaani.
Niiden evankeliumin opetusta sisältävien päivittäisten annosten ansiosta pystyin vahvistamaan todistustani ja vastustamaan kiusauksia pitkin päivää. Se auttoi minua ymmärtämään, että olen Jumalan lapsi ja että Hänellä on suunnitelma minua varten tässä elämässä.
Sisar Godoy: Sama periaate pätee instituuttiin. Sekin kuului seurusteluaikaamme. Toivon, että te hyödynnätte tätä suurenmoista voimavaraa. Siellä saa paitsi evankeliumin totuutta myös todellisia ystäviä. Katsokaa, mitä presidentti Nelson on sanonut instituutista:
Video: ”Rakkaat veljeni ja sisareni, minä rakastan teitä. Ajattelen teitä ja rukoilen usein puolestanne. Elätte aikakautta, joka on erilainen kuin mikään toinen. Olette iässä, jossa teette ratkaisevan tärkeitä päätöksiä – päätöksiä, jotka vaikuttavat kuolevaisen elämänne loppuosaan ja iankaikkiseen elämäänne. Näiden päätösten tekeminen saattaa toisinaan tuntua ylivoimaiselta tai jopa pelottavalta. Mutta se on jännittävää myös, koska elämme tärkeää aikaa.
Saanen pyytää teitä tekemään jotakin, mikä auttaa teitä tavalla, jolla vain harvat muut asiat voivat. Osallistukaa instituuttiin! Olen nyt nähnyt lasteni, lastenlasteni ja monien lastenlastenlasteni osallistuvan instituuttiin. Instituuttiin osallistuminen on muuttanut heidän elämäänsä.
Instituutti on auttanut heitä ja auttaa teitä syventämään kääntymystänne Jeesukseen Kristukseen. Instituuttiin osallistuminen auttaa teitä tuntemaan enemmän taivaallisen Isän suurta rakkautta teitä kohtaan. Instituutti tarjoaa teille innoittavia opettajia, uskollisia ystäviä ja yhteenkuuluvuuden tunteen. Se auttaa teitä näkemään, miksi evankeliumin mukaan eläminen johtaa milloinkaan päättymättömään onneen. Instituuttiin osallistuminen auttaa teitä elämään evankeliumin mukaan ja tuntemaan enemmän iloa – juuri nyt.
-
Jos haluat tietää totuuden siitä, kuka todella olet, osallistu instituuttiin.
-
Jos haluat tietää elämän tarkoituksen, osallistu instituuttiin.
-
Jos haluat pysyä liittopolulla, osallistu instituuttiin.
-
Jos haluat oppia, kuinka antaa Jumalan vallita elämässäsi, osallistu instituuttiin.
-
Jos haluat olla rauhantekijä, osallistu instituuttiin.
Lupaan teille näitä siunauksia ja ilmaisen rakkauteni teitä kohtaan Jeesuksen Kristuksen pyhässä nimessä. Aamen.”
Vanhin Godoy: Koska olemme yhä tässä hengellisen voiman osiossa, saanen puhua kokemuksestani kotiopetuksesta.
Kuten näitte animaatiovideolta, minulle annettiin toimeksianto palvella, vaikka minulla ei vielä ollut paljon annettavaa. Palveleminen antoi minun tuntea, että minua arvostetaan. Se valmisti minua auttamaan muita ja se myös vahvisti omaa todistustani. Todistuksen lausuminen on yksi parhaista tavoista vahvistaa omaa todistusta. Toivon, että te kaikki osallistutte aktiivisesti palvelutilaisuuksiin. Se voi olla palvelutyötä, sukututkimustyötä, temppelipalvelua tai mikä tahansa muu kirkon tehtävä, jossa unohdatte itsenne ja autatte muita. Se siunaa teitä, vahvistaa teitä ja suojelee teitä.
Pidän Opissa ja liitoissa olevasta kohdasta, jossa tähdennetään tätä periaatetta:
”Totisesti minä sanon, että ihmisten tulisi tehdä innokkaasti työtä hyvän asian puolesta ja tehdä paljon omasta vapaasta tahdostaan ja saada aikaan paljon vanhurskautta.”
Ja muuten – kuten sanoin videolla, pidin siitä kotiopetustoveristani niin paljon, että menin naimisiin hänen tyttärensä kanssa. Hänestä tuli appeni. Hän on Mônican isä. Olin hyvin aktiivinen kotiopetustehtävissäni. Joka kuukausi menin hänen kotiinsa mennäkseni kotiopetukselle.
Sisar Godoy: Yksi siunaus, joka tällä sukupolvella on ja jota meillä ei ollut, ovat lähellä olevat temppelit. Kun olimme nuoria, ainoa temppeli Brasiliassa oli São Paulossa, hyvin kaukana meistä. Siihen aikaan nuoret aikuiset menivät temppeliin, kun he olivat lähdössä palvelemaan lähetystyössä tai solmivat avioliiton. Onneksi presidentti Nelson on nykyään tähdentänyt, miten tärkeää on saada endaumentti riippumatta lähetystyöstä tai avioliitosta. Kyse on ennen kaikkea valmistautumisesta. Toivon, että otatte sen huomioon.
Säännöllinen käyminen Herran huoneessa tuo myös siunauksia. Temppelissä saamme opetusta, joka auttaa meitä voittamaan maailman. Rakastin sitä, mitä presidentti Nelson sanoi temppelistä viime konferenssissa:
Video: ”Mikään ei auta teitä pitämään lujemmin kiinni rautakaiteesta kuin palveleminen temppelissä niin säännöllisesti kuin olosuhteenne sallivat. Mikään ei varjele teitä paremmin, kun kohtaatte maailman pimeyden sumuja. Mikään ei vahvista enemmän todistustanne Herrasta Jeesuksesta Kristuksesta ja Hänen sovituksestaan tai auta teitä ymmärtämään paremmin Jumalan suurenmoista suunnitelmaa. Mikään ei tyynnytä henkeänne enemmän tuskan hetkinä. Mikään ei avaa taivaita enemmän. Ei mikään!”
Vanhin Godoy: Kiitos, presidentti Nelson, opetuksistasi. Rakastamme sinua hyvin paljon. OK, seuraava aihe: palveleminen lähetystyössä.
Palveleminen lähetystyössä
Sisar Godoy: Nyt on aika puhua lähetystyöstä. Puoli vuotta sen jälkeen, kun Carlos oli lähtenyt lähetystyöhön, minäkin lähdin lähetystyöhön.
Vanhin Godoy: Olipa sattuma.
Sisar Godoy: Se ei ollut sattumaa. Halusimme kumpikin palvella Herraa ja halusimme tulevaisuuden yhdessä. Niinpä näimme lähetystyömme hyvänä keinona miellyttää Vapahtajaa ja samalla valmistautua elämäämme avioliitossa. Tiesimme, että se myös toisi siunauksia, joita tarvitsimme tulevana nuorena avioparina.
Vanhin Godoy: Lähetystyömme toi epäilemättä siunauksia elämäämme. Lähetystyömme ansiosta todistuksemme Vapahtajasta vahvistui, tietomme evankeliumista lisääntyi ja siellä opitut kommunikointi- ja johtamistaidot auttoivat meitä urallamme. Mutta ennen kaikkea meistä tuntui hyvältä pystyä toteuttamaan ne tehtävät, joita Herra odotti meiltä.
Sisar Godoy: Mutta minulla on kysymys. Entä ne, jotka eivät eri syistä voi lähteä lähetystyöhön tai eivät saa sitä suoritettua loppuun? Voiko heillä silti olla toivoa loistavasta tulevaisuudesta?
Vanhin Godoy: Tietysti! Rakastava taivaallinen Isä tulee aina olemaan heidän tukenaan. Meidän ei pidä tuomita niitä, joilla on lähetystyöstä erilaisia kokemuksia tai ei lähetystyökokemusta lainkaan. Loppujen lopuksi, vaikka palveleminen lähetystyössä voi olla ratkaisevan tärkeä oppimiskokemus elämässämme ja se on pappeusvastuu nuorille miehille, se ei ole evankeliumin toimitus, joten ketään ei rangaista edistymisessään tässä elämässä eikä kukaan menetä siunauksia iankaikkisuudessa sen vuoksi.
Sisar Godoy: Olen iloinen, että minulla oli mahdollisuus palvella, ja suosittelen sitä kaikille. Mutta kuten tiedämme, nuoret naiset ovat tervetulleita ja heitä tarvitaan kipeästi, mutta palveleminen on vapaaehtoista.
Vanhin Godoy: Minäkin olen kiitollinen lähetystyökokemuksestani. Uskon, että palattuani niiden kahden vuoden jälkeen olin valmistautuneempi elämään. Ja minulla oli parempi hiustyyli.
Sisar Godoy: Kun puhutaan lähetystyöstä palaamisesta, puhuisimmeko nyt avioliitosta?
Vanhin Godoy: Selvä. Käykäämme itse asiaan.
Perheen perustaminen
Sisar Godoy: Tässä me olemme – kaksi kotiin palannutta lähetyssaarnaajaa, joilla on paljon rakkautta, monia suunnitelmia eikä yhtään rahaa.
Vanhin Godoy: Niin! Minä muistan!
Sisar Godoy: Kun nyt katson taaksepäin, tajuan, kuinka mukavaa oli aloittaa elämämme avioliitossa sillä tavalla ja saavuttaa yhdessä koulutukselliset, ammatilliset ja ajalliset tavoitteemme. Teimme sen yhdessä, ja nuo kokemukset ja haasteet tekivät meistä vieläkin läheisempiä toisillemme.
Vanhin Godoy: Muistan ja olen samaa mieltä. Niistä vuosista, jolloin rakensimme elämäämme ja saavutimme tavoitteemme, tuli kallisarvoisia muistoja meille. Se ei tarkoita sitä, että olisi väärin aloittaa elämä avioliitossa taloudellisesti hyvässä tilanteessa. Haluamme vain antaa viestin niille teistä, jotka odotatte etenevänne suhteessanne vasta kun teillä on kaikki, mitä tarvitsette. Te tarvitsette perusasiat, toinen toisenne ja Herran rinnallenne – kaiken muun voitte saavuttaa yhdessä, ja se vahvistaa avioliittoanne. Ja katson muutamia täällä yleisössä.
Sisar Godoy: Vaihdan kuvaa mutta en puheenaihetta – toinen huomio elämästä avioliitossa: kun te nuoret aikuiset näette meidät, vakiintuneita aviopareja ja perheitä, saatatte ajatella, että näin on ollut aina, että kaikki näyttää aina hyvältä ja elämä on ollut meille helppoa. Ehkä niin on joillakin, muttei useimmilla.
Vanhin Godoy: Ei ainakaan omalla kohdallamme.
Sisar Godoy: Elämä avioliitossa on oppimiskokemus, joka toivottavasti paranee edistyessämme. Rakkautta on ollut alusta asti, mutta päivittäinen toimeen tuleminen rakentuu askel askeleelta. Meidän täytyy sopeutua toisiimme, nauraa ja itkeä silloin tällöin. Lapset tuovat iloa ja päänsärkyä, joskus tulee sairauksia, ja rahat voivat olla joskus vähissä. Mutta tiedättekö mitä? Sellaistahan elämän on tarkoitus olla.
Vanhin Godoy: Mutta yksi asia on varma. Jos tuomme tähän yhtälöön Jeesuksen Kristuksen evankeliumin, elämä avioliitossa on paljon helpompaa ja iloisempaa.
Sisar Godoy: Joten toinen kysymys. Entä ne, joilla ei ole mahdollisuutta solmia avioliittoa tässä elämässä? Onko sinulla neuvoa heille?
Vanhin Godoy: Kyllä on. Pidän presidentti Hinckleyn sisarille antamasta neuvosta, jota voidaan mielestäni soveltaa kaikkiin. Katsotaanpa, mitä hän sanoi:
Video: ”Jotkut teistä eivät valitettavasti koskaan mene naimisiin tämän elämän aikana. Tilanne näyttää olevan joskus sellainen. Jos niin käy, älkää tuhlatko elämäänne sen suremiseen. Maailma tarvitsee edelleenkin teidän kykyjänne. Se tarvitsee teidän panostanne. Kirkko tarvitsee uskoanne. Se tarvitsee vahvaa, auttavaa kättänne. Elämä ei ole koskaan epäonnistunut, ellemme pidä sitä sellaisena. On hyvin monia, jotka tarvitsevat auttavia käsiänne, hellää hymyänne, lempeää huomaavaisuuttanne. Näen monia kyvykkäitä, viehättäviä, ihania naisia, jotka romanssi on sivuuttanut. En ymmärrä sitä, mutta tiedän, että Kaikkivaltiaan suunnitelmassa, iankaikkisessa suunnitelmassa, jota kutsumme Jumalan onnensuunnitelmaksi, on mahdollisuus ja palkinto kaikille, jotka niitä tavoittelevat.”
Vanhin Godoy: Pyhien kirjoitusten kohta, jossa ilmaistaan samat lupaukset, on jakeessa Moosia 2:41.
”Ja edelleen minä tahdon teidän ajattelevan niiden siunattua ja onnellista tilaa, jotka pitävät Jumalan käskyt. Sillä katso, he ovat siunattuja kaikessa, sekä ajallisessa että hengellisessä; ja jos he pysyvät uskollisina loppuun asti, heidät otetaan vastaan taivaaseen, niin että he voivat siten asua Jumalan luona milloinkaan päättymättömän onnen tilassa. Oi muistakaa, muistakaa, että nämä asiat ovat totta; sillä Herra Jumala on ne puhunut.”
Lyhyesti sanottuna sanoma on, vanhin Bednarin sanoja käyttääkseni, että pitää vain olla hyvä tyttö tai hyvä poika, pitää käskyt, niin Herra pitää huolen kaikesta. Lopulta kaikki siunaukset suodaan uskollisille.
Môni, olisiko sinulla lopuksi jotakin sanottavaa?
Sisar Godoy: Kyllä. Haluan päättää todistuksellani.
Tiedän, että me olemme rakastavan taivaallisen Isän poikia ja tyttäriä. Tiedän, että Jeesus on Kristus ja että Hän elää. Tiedän, että elämä on aika valmistautua kohtaamaan Jumala. Tiedän, että Hän johtaa meitä ja valmistaa tien. Me emme ole yksin. Tiedän, että temppeli on Herran huone maan päällä. Se on paikka, jossa me voimme saada tietoa ja innoitusta elämäämme. Tiedän, että meillä on profeetta meidän aikanamme, ja hän opettaa ja opastaa meitä.
Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.
Vanhin Godoy: Kiitos oikein paljon. On ollut mahtavaa opettaa kanssasi. Ja rakastan sinua.
Entä Gilbertit? Onko teillä kommentteja tai opetuksia tälle kauniille yleisölle?