Instituuttimatka: mennäkö vai tullako viedyksi?
Euroopan ja Afrikan vyöhykkeen nuorten aikuisten hartaustilaisuudessa 7. maaliskuuta 2021 pidetystä puheesta.
Rakkaat nuoriin aikuisiin kuuluvat veljeni ja sisareni kaikkialla tässä laajassa virtuaaliyleisössä, minulle on hyvin henkilökohtainen etuoikeus saada puhua teille tänä iltana tässä hartaustilaisuudessa. Yksi syy, miksi olen niin mielissäni, on se, että tämän illan toiminnan tukija on kirkon uskontoinstituuttiohjelma ja se on myös sille omistettu, ja se on aivan ”ensimmäinen laatuaan”. Tänä iltana pyrimme ulottumaan kauas aiempien rajojen ulkopuolelle.
Aiemmin oli tapana, että yksi kirkon johtavista auktoriteeteista tai johtavista virkailijoista meni yhteen instituuttipaikkaan ja esitti sanomansa tuolle yhdelle kuulijakunnalle. No, se menettely oli hyvä, kun kirkko oli pieni ja instituutteja oli vähän. Mutta kun kirkko ja nuorten aikuisten joukkomme ovat kasvaneet, meidän on täytynyt käyttää veljiemme ja sisartemme aikaa tehokkaammin. Niinpä tänä iltana me emme opeta ja todista vain yhdellä instituuttipaikalla, vaan tekniikan saavutusten avulla kohdistamme tämän lähetyksen kenties yhdelle suurimmista usean instituutin yleisöistä, mitä meillä on koskaan ollut – Newcastlesta Novosibirskiin, Kööpenhaminasta Kapkaupunkiin. On todella jännittävää olla osa sitä. Te teette historiaa tänä iltana.
Toinen henkilökohtainen etuoikeus tänä iltana on tilaisuus olla yhdessä piispa Gérald Caussén, sisar Bonnie Cordonin ja veli Chad Webbin kanssa. Heidät on esitelty teille kirkon johtohenkilöinä, mutta minä esittelen heidät teille rakkaina ja hyvin henkilökohtaisina ystävinäni.
Ja lopuksi, tämä hartaustilaisuus on minulle erityinen, koska 55 vuotta sitten valmistuin BYU:sta ja otin vastaan ensimmäisen todellisen, aivan oikean kokoaikaisen työpaikkani. Se saattoi olla suuri virhe kirkon koululaitoksen johtajien taholta, mutta he palkkasivat minut instituutinopettajaksi ja -johtajaksi. Rakastin sitä kokemusta ja olen rakastanut instituuttiohjelmaa ja instituuttioppilaita siitä lähtien.
Haluan heti alussa tehdä selväksi, että me neljä emme aio väkisin saada teitä ”tulemaan instituuttiin”, tai kuten jotkut oppilaat sanovat, ”käymään instituuttia”. Me emme etsi osallistujia siihen ohjelmaan, eikä nuorten aikuisten pitäisi tuntea, että instituuttiluokkien täyttäminen olisi tämän hartaustilaisuuden tarkoitus tai itse instituuttiohjelman tarkoitus. Te ette ole olemassa siksi, että instituutista voisi tulla onnistunut kirkon ohjelma. Ei, asia on juuri päinvastoin. Instituutti on olemassa, jotta teistä voi tulla menestyviä myöhempien aikojen pyhiä. Emme siis käske teitä osallistumaan instituuttiin läheskään niin paljon kuin kutsumme teitä antamaan instituutin viedä teidät mukaansa. Puheeni otsikkona tänä iltana on todellakin ”Instituuttimatka: mennäkö vai tullako viedyksi?” Ja minne sen pitäisi viedä teidät?
No, ennen kaikkea haluamme sen vievän teitä lähemmäksi taivaallista Isäänne, lähemmäksi Hänen Poikaansa Jeesusta Kristusta, lähemmäksi Pyhää Henkeä. Kokemuksistamme eri tehtävissä eri puolilla maailmaa ymmärrämme, että jotkut teistä tuntevat olevansa kaukana Jumalasta, ilman henkilökohtaista tunnetta Jeesuksen Kristuksen tehtävästä ja sovituksesta ja vailla päivittäisiä kokemuksia Pyhästä Hengestä ja sen johdatuksesta elämässänne. Kaikki teistä eivät tietenkään tunne niin, mutta monet teistä tuntevat. Tämä koskettaa meitä kaikkia, koska Vapahtaja itse sanoi rukouksessa lausumassaan suurenmoisessa julistuksessa: ”Ja ikuinen elämä on sitä, että [te tunnette] sinut, ainoan todellisen Jumalan, ja [minut], jonka olet lähettänyt, Jeesuksen Kristuksen.”1
Niinpä instituuttimatka ei ole vain miellyttävä hengellinen kokemus tai ripaus lohtua lannistavaan päivään. Ei, tietomme jumaluuden jäsenistä ja suhteemme Heihin on iankaikkisen elämän tavoittelemisemme ytimessä. Niinpä yksi niistä kohteista, joihin instituutti voi viedä teidät, on syvällinen, voimallinen, hämmästyttävä ymmärrys siitä, että teidän onnellisuutenne, turvallisuutenne, mielenrauhanne ja viime kädessä pelastuksenne ovat kaiken sen ytimessä, mitä nämä jumalalliset olennot tekevät. En tarkoita vain joitakin asioita, joita He tekevät; tarkoitan kaikkea, mitä He tekevät. Kaikella sillä, mitä Jumala, Kristus ja Pyhä Henki tekevät – puhumattakaan taivaan enkeleistä Heidän alaisuudessaan – on jotakin tekemistä sen kanssa, että se toteuttaa teidän toiveenne ja unelmanne ja iankaikkisen elämänne. Ellei jokin johda teidän onnellisuuteenne ja edistymiseenne, He eivät tee sitä. Mistä te voitte tietää sen? No, tulette tietämään sen instituuttiluokassa, joka ”vie” teidät Jumalan sanan luo. Tässä tapauksessa se voi kenties viedä teidät Mormonin kirjan luo.
Kun profeetta Nefi lähestyi elämänsä loppua, hänen saarnansa ja opetuksensa tulivat rohkeammiksi ja minusta entistä kauniimmiksi. Hänen kirjoituksensa muodostavat Mormonin kirjan nykyisessä englanninkielisessä laitoksessa ensimmäiset 117 sivua, mutta huomatkaa hänen kirjoitustensa viimeiset 20 sivua, jotka muodostavat hänen viimeisen todistuksensa. Siinä hän kirjoittaa meille tämän yksinkertaisen totuuden, joka on hänen uskonsa ydin: ”Minä sanon teille, että Herra Jumala – – ei tee mitään, mikä ei olisi maailman hyödyksi.”2
Miten yksinkertainen, yksinkertainen lausuma, mutta kuinka voimallisen lohduttava, kun tajuamme, että te ja minä olemme Hänen maailmansa. Tuo jae sekä monet muut pyhien kirjoitusten kohdat sanovat minulle, että me olemme Jumalalle tärkeimmällä sijalla, että Hänen perimmäinen tarkoituksensa – Hänen työnsä – on siunata meitä. Koska on niin, Hän ei ole nyt hylännyt eikä unohtanut meitä eikä antanut periksi meidän suhteemme, eikä Hän tule koskaan tekemäänkään niin. Ja tämä rakkaus, tämä huolenpito meistä, on ikuista. Mormon opetti, että ”se, mikä on Jumalasta, kutsuu ja kannustaa tekemään hyvää jatkuvasti”3. Jatkuvasti. Huolimatta siitä tosiasiasta, että Hänellä on maailmankaikkeus huolehdittavanaan – planeettoja pidettävänä kiertoradoillaan, aurinkokuntia estettävänä loppuun palamasta, lukemattomia tähtiä, joista Hän kuitenkin pitää lukua ja joiden nimet Hän tuntee, ja kaikkia niitä kukkia saatettavana nousemaan keväisin – tarvinneeko jatkaa luetteloa? Pitääkö minun esitellä kaikki se työ ja ne vastuut ja velvollisuudet, joita Jumalalla on, tähdentääkseni sitä, että kaikki se on tarkoitettu meitä, meidän lapsiamme, Hänen lapsiaan varten – tosin se on toissijaista – ja että Hänen rakkautensa vetovoima meidän hyväksemme, meidän onneksemme ja pelastukseksemme – on jatkuvaa?
Hän sanoi: ”Tämä on minun työni ja kirkkauteni – ihmisen kuolemattomuuden ja iankaikkisen elämän toteuttaminen.”4
”Hän ei tee mitään, mikä ei olisi [Hänen lastensa] hyödyksi.”5
”Se, mikä on Jumalasta, kutsuu ja kannustaa tekemään hyvää jatkuvasti.”6
”Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa.”7
No, näitä riittää. Instituuttiohjelma on omistettu tuomaan teitä lähemmäksi ymmärrystä sellaisesta uskollisesta, luotettavasta, pettämättömästä Jumalasta.
Nämä juuri käyttämäni pyhien kirjoitusten esimerkit viittaavat riemulliseen matkaan, jolle instituuttiluokka voi viedä teidät. Se on sitä, että matkaamme pyhiin kirjoituksiin ja löydämme niiden sisältämän ihmeen. Yksi monista hengellisistä kokemuksistani pyhien kirjoitusten parissa oli päivänä, jolloin tutkin luokassa BYU:ssa Opin ja liittojen lukua 5. (Oppi ja liitot sattuu olemaan se Tule ja seuraa minua -oppikurssi, jota seuraamme tänä vuonna.)
Tässä pyhien kirjoitusten luvussa Herra antaa Joseph Smithille ohjeita Mormonin kirjan tuomisesta julkisuuteen. Joseph on vasta 23-vuotias, saman ikäinen kuin jotkut teistä. Hänellä on ollut kultalevyt hallussaan miltei puolitoista vuotta, mutta hän on joutunut niin monien haasteiden saartamaksi ja kohdannut niin monia esteitä, ettei hän ole pystynyt tekemään merkittävää määrää käännöstä.
Lisäksi hänellä on täytynyt olla mielessään todella paljon asioita, jotka hän tiesi, että hänen olisi vielä tehtävä. Ajatelkaapa, mitä sisältyi kaiken sen palauttamiseen, mikä liittyy Jumalan valtakuntaan. Hänen täytyi olla toimijana kirkon itsensä palauttamisessa apostoleineen, profeettoineen, virkailijoineen ja pappeuksineen. Hän saisi ilmoitusta kymmenyksistä ja lähetystyöstä, viisauden sanasta ja kirkon hallinnosta. Hänen piti opettaa omavaraisuuden periaatteita, järjestää Apuyhdistys, rakentaa temppeleitä. Hänen oli tehtävä suunnitelmia Uutta-Jerusalemia varten ja lähetettävä lähetyssaarnaajia maailman kaukaisiin kolkkiin. Hänellä oli kaikki tämä tehtävänä, ja kuten kävi ilmi, hän ei eläisi kovinkaan pitkään pyrkimyksessään tehdä se. Mutta joka tapauksessa kaikki tämä ja enemmänkin oli hänen edessään keväällä 1829.
Mutta Herra sanoi näin:
”[Joseph,] sinulla on lahja kääntää levyt, ja tämä on ensimmäinen lahja, jonka minä sinulle annoin, ja minä olen kieltänyt sinua tavoittelemasta mitään muuta lahjaa, ennen kuin minun tarkoitukseni tässä on täytetty, sillä minä en anna sinulle mitään muuta lahjaa, ennen kuin se on valmis.”8
Muistan, kuinka tutkimme tuota pyhien kirjoitusten jaetta uskontoluokassani. Käsitin – miltei ensimmäisen kerran – kuinka todella ratkaisevan tärkeitä pyhät kirjoitukset ovat taivaalliselle Isällemme ja evankeliumin palautukselle ja meille meidän päivittäisessä elämässämme. Luvun 5 sanoma on, että huolimatta kaikesta, mitä Josephilla oli suoritettavanaan, hänen ei pitänyt tehdä mitään – hänen ei pitänyt tavoitella mitään muuta lahjaa – ennen kuin hän saisi valmiiksi Mormonin kirjan käännöksen ja tarjoaisi maailmalle tuon majesteettisen pyhien kirjoitusten todistuksen Kristuksesta. Se oli ensimmäisenä järjestyksessä, ja pyhien kirjoitusten oli määrä olla ensimmäisenä Josephin velvollisuuksista. Vasta sitten hän ryhtyisi hoitamaan muita häntä odottavia tehtäviä. Kirkon onnistunutta palautusta tai järjestämistä ei olisi voinut tapahtua ilman tämän ilmoitetun pyhän kirjoituksen perustusta. Siinä samassa hengessä meidän elämämme ei voi mennä eteenpäin sille määrätyllä kurssilla ilman pyhien kirjoitusten perustusta, jonka varassa edistyä ja jolle rakentaa. Sitä instituuttiluokka voi tarjota. Sinne se voi ”viedä teidät”.
Pyhien kirjoitusten tutkiminen on ratkaisevan tärkeää valmistautumista toiseen tärkeään matkaan, joka monien teistä täytyy tehdä. Toivomme jokaisen kykenevän nuoren aikuisen miehen ja niin monien nuorten aikuisten naisten kuin haluavat, palvelevan kokoaikaisessa lähetystyössä. Mutta ennen kuin teette niin, teidän pitäisi – teidän täytyy – tutkia ja rakastaa pyhiä kirjoituksia. Sitä Herra opetti Hyrum Smithille, kun tämä halusi lähteä lähetystyöhön jo ennen kuin kirkko oli virallisesti perustettu. Vain kaksi kuukautta sen jälkeen kun Herra oli käskenyt Josephia antamaan tärkeimmän sijan Mormonin kirjan kääntämiselle, Hän antoi tämän ilmoituksen profeetan suurenmoiselle ja uskolliselle vanhemmalle veljelle. Huomaa, mikä rooli pyhillä kirjoituksilla on voiman tuomisessa lähetyssaarnaajan opetukseen.
Ja lainaan: ”Katso, vainio on jo vaalennut korjattavaksi; sen tähden se, joka haluaa korjata satoa, pankoon sirppinsä työhön kaikin voimin ja – – [pyrkiköön] tuomaan esiin Siion ja vahvistamaan sen asiaa. – – Katso, minä annan sinulle käskyn, ettei sinun pidä luulla, että sinut on kutsuttu saarnaamaan, ennen kuin sinut [ensin] kutsutaan. Odota vielä vähän aikaa, kunnes saat minun sanani, minun kallioni – – ja minun evankeliumini, jotta voit tuntea minun oppini varmasti. – –
Älä pyri julistamaan minun sanaani, vaan pyri ensiksi saamaan minun sanani, niin silloin kielesi kirpoaa; silloin, jos tahdot, sinä saat minun Henkeni ja minun sanani, niin, Jumalan voiman saada ihmiset vakuuttuneiksi.”9
Muistan kertomuksen siitä, kun presidentti Hugh B. Brown vieraili kerran lähetyskentällä. Konferenssin aikana hän halusi pitää todistuskokouksen. Kerta toisensa jälkeen lähetyssaarnaaja toisensa perään nousi ylös ja sanoi: ”Tiedän, että evankeliumi on totta.” Kokouksen päätteeksi presidentti Brown nousi ylös ja sanoi: ”Olen kiitollinen siitä, että te kaikki ’tiedätte evankeliumin olevan totta’ mutta odotan, että yksi teistä sanoo: ’Minä tunnen evankeliumin.’ Silloin olisin vaikuttuneempi, kun sanotte tietävänne, että se on totta.”10
Hän yritti tietysti opettaa noille lähetyssaarnaajille jotakin. Hän esitti tutkijaa, joka kuuli lähetystyöoppiaiheet ensimmäistä kertaa. Hän halusi vanhinten ja sisarten tietävän, että heidän täytyi hallita kirkon oppi melko hyvin, ennen kuin heidän todistuksensa siitä voisi olla hyvin vaikuttava. Sama pätee yhtä lailla kaikkiin teihin lähetyssaarnaajiin nykyään ja tuleviin lähetyssaarnaajiin kuin Hyrum Smithiinkin. Tuntekaa pyhät kirjoitukset. Silloin Henki auttaa teitä opettamaan ”Jumalan [voimalla saaden] ihmiset vakuuttuneiksi”11. Miten suurenmoinen kaava lähetyssaarnaajien menestykseen. Ja te kaikki, jotka olette jo palvelleet lähetystyössä, pitäkää lähetystyö edelleen mielessänne. Pysykää pyhissä kirjoituksissa. Pysykää tarkkaavaisina niiden parissa instituuttiluokassa. Me tarvitsemme sitä, että opetatte ja todistatte niistä koko loppuelämänne ajan.
Saanen kertoa teille vielä yhden matkan, jolle pyhät kirjat ja instituuttiluokka voivat viedä teidät. Se on matka Herran äänen kuulemiseen – kokemus, jota me kaikki varmasti kaipaamme. Kuulkaa tätä oppia.
Heti sen varhaisen ilmoituksen jälkeen, josta tulisi Opin ja liittojen luku 18 ja joka annettiin juuri ennen kuin Pietari, Jaakob ja Johannes tulivat palauttamaan Melkisedekin pappeuden, Herra sanoi näistä ilmoituksista, joita nyt kirjoitettiin muistiin ja kerättiin:
”Nämä sanat eivät ole ihmisiltä eivätkä ihmiseltä vaan minulta; – –
sillä minun ääneni puhuu ne teille, sillä ne annetaan teille minun Henkeni kautta, ja minun voimastani te voitte lukea niitä toisillenne; eikä teillä voisi olla niitä ilman minun voimaani;
sen tähden” – kuunnelkaahan – ”sen tähden te voitte todistaa, että te olette kuulleet minun ääneni ja että te tunnette minun sanani.”12
Lukea pyhiä kirjoituksia ”toisillenne”? Kuulostaa minusta ihan instituuttiluokalta. Mutta olipa kyse luokasta tai sakramenttikokouksesta, vaarnakonferenssista tai henkilökohtaisesta opiskeluajasta, kun luemme tai kuulemme pyhiä kirjoituksia, me kuulemme Jumalan äänen, ja se on erityinen, pyhä asia. Se on matka, joka kannattaa tehdä.
Anna instituuttiluokan auttaa sen tarjoamisessa. Nyt, rakkaat nuoret ystäväni, teillä on suuri työ tehtävänä. Te olette Esterin tavoin syntyneet tällaisia aikoja varten. Älkää pelätkö, älkää lannistuko. Jumala on aina kanssanne teidän matkallanne. Pitäkää vain huoli siitä, että otatte Hänet ja Hänen sanansa mukaanne. Rukoilkaa aina kuullaksenne Hänen äänensä noissa pyhissä kirjoituksissa.
Minulla on mahdollisuus lausua todistukseni, kun päätämme tämän kokouksen, mutta saanen sanoa tässä, että rakastan pyhiä kirjoituksia ja mietin, mihin minun elämäni matka olisi vienyt minut ilman niitä. Minä tiedän, että Jeesus on Kristus, ja tiedän, että evankeliumi on totta – ainakin osittain pyhien kirjoitusten ja uskontoinstituuttiluokkien tarjoamien kokemusten ansiosta. Voin sanoa: ”Minä tiedän, että Jeesus on Kristus ja evankeliumi on totta”, koska voin sanoa ”minä tunnen Jeesuksen Kristuksen ja minä tunnen evankeliumin” – ainakin alan tuntea Häntä ja evankeliumia, ja se on elinikäinen etuoikeus. Kehotan teitä aloittamaan saman matkan. Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.