Rauhan tunteminen
”Autathan minua, ettei minusta tunnu niin yksinäiseltä.”
Molly yritti olla itkemättä hyvästellessään siskoaan Macya. ”Rakastan sinua!” Molly sanoi. Hän halasi Macya lujasti.
”Nähdään muutaman kuukauden kuluttua”, Macy sanoi. Macy oli lähdössä kotoa opiskelemaan. Yksi Mollyn veljistä oli jo opiskelemassa. Hänen toinen veljensä oli lähetystyössä. Molly kaipaisi heitä kaikkia tosi paljon!
Äiti puristi Mollyn kättä. He katselivat, kun Macy ajoi pois. ”Meille tulee ikävä häntä”, äiti sanoi. Hänellä oli kyyneliä silmissään.
Molly käveli takaisin sisälle. Hän meni Macyn tyhjään huoneeseen ja sulki oven. Sitten hän kävi istumaan Macyn vuoteelle ja alkoi itkeä.
Joku koputti oveen. Äiti ja isä tulivat sisään. He halasivat Mollya. He istuivat kaikki yhdessä Macyn vuoteella, kunnes Mollyn kyyneleet kuivuivat.
”Tiedän, että olet surullinen, koska Macy on lähtenyt”, isä sanoi. ”Mitä jos pitäisimme perherukouksen? Voimme pyytää taivaallista Isää auttamaan, niin että meistä tuntuu paremmalta. Pitäisitkö sinä rukouksen, Molly?”
”Hyvä on.” Molly painoi päänsä. ”Taivaallinen Isä, kiitämme Sinua jokaisesta perheessämme – Willistä, Parkerista, Macystä, minusta sekä äidistä ja isästä. Kiitämme Sinua siitä, että voimme olla perhe ikuisesti. Autathan meitä tuntemaan lohtua. Ja autathan minua, ettei minusta tunnu niin yksinäiseltä.”
Molly kaipasi sitä, että saisi nukkumaan mennessä jutella Macyn kanssa. Mutta hän tiesi, että taivaallinen Isä kuuli hänen rukouksensa. Hän tiesi, että taivaallinen Isä auttaisi häntä tuntemaan olonsa paremmaksi.
Seuraavana aamuna Mollyn koti oli tosi hiljainen! Hänellä oli ikävä sitä, että hän sai nauraa Macyn kanssa, kun he valmistautuivat kouluun. Hän kaipasi yhteistä aamupalaa ja juttelua. Joskus Macy kertoi Mollylle, mitä hän oppi seminaarissa. Molly tunsi aina rauhaa, kun he puhuivat evankeliumista.
Siinäpä se! Molly sai ajatuksen.
Molly valmistautui kouluun. Sitten hän huomasi äidin.
”Hei, kultaseni.” Äiti halasi häntä. ”Oletko valmis lähtemään kouluun?”
”Voidaanko me ensin lukea yhdessä konferenssipuhe?” Molly kysyi. ”Luulen, että sen avulla minusta tuntuisi paremmalta.”
Äiti hymyili. ”Sehän on hieno idea.”
He lukivat vuorotellen yleiskonferenssipuhetta, jossa puhuttiin lohdusta. Mollysta oli mukavaa viettää aikaa äidin kanssa. Tuntui hyvältä lukea puhe hänen kanssaan.
Kun he lopettivat, Molly hymyili. ”Tehdään näin toistekin!”
Hän kaipasi yhä Macyä, Williä ja Parkeria. Mutta hän ei tuntenut oloaan enää niin yksinäiseksi. Hänen rukoukseensa vastattiin! Hän voisi viettää aikaa äidin ja isän kanssa. Ja profeettojen sanat voisivat auttaa häntä tuntemaan rauhaa.
Kuvitus Liz Brizzi