Videopelien liikennevalot
Mitä Nathan voisi tehdä saadakseen värin muuttumaan vihreäksi?
Nathanin sormet hakkasivat ohjaimen nappuloita. Hän oli tosi lähellä läpäistäkseen tämän tason! Hän tuijotti televisiota samalla kun hänen rakettinsa väisteli vihreitä räjähdyksiä.
”Nathan, syömään!” äiti huusi.
Pam! Nathanin alukseen osui. Nathan voihki. Nyt hänen pitäisi aloittaa alusta. Mutta hän tiesi voivansa läpäistä tämän tason, jos hän yrittäisi vielä kerran.
Isä tuli huoneeseen. ”Kuulitko, mitä äiti sanoi? Nyt syömään.”
Nathan huokaisi ja keskeytti pelin. Hän ja isä istuutuivat yhdessä muun perheen kanssa. Nathan söi ruokansa mahdollisimman nopeasti. Hän halusi palata pelinsä pariin.
”Kiitos! Se oli hyvää.” Hän hyppäsi pöydän äärestä.
”Hiljennä, kaveri”, isä sanoi. ”Äiti ja minä haluamme puhua kanssasi.”
Voi ei. Oliko hän vaikeuksissa?
Kun kaikki muut olivat valmiita, äiti ja isä jäivät pöydän ääreen Nathanin kanssa.
”Olemme huomanneet, että olet käyttänyt paljon aikaa videopelien pelaamiseen”, isä sanoi.
Nathan kiemurteli. ”Ne ovat todella hauskoja.”
”Se on totta”, äiti sanoi. ”Mutta muutkin asiat ovat hauskoja. Kaipasimme sinua eilen, kun pelasimme lautapelejä perheen kesken. Meillä on aina hauskempaa, kun sinä olet mukana!”
Edellisenä iltana Nathan oli ahkeroinut mahtavan bonustason parissa. Kun hän vihdoin läpäisi sen, hänen perheensä oli jo lopettanut lautapelien pelaamisen. Häntä vähän harmitti, että hän oli jäänyt siitä paitsi.
Nathan kurtisti otsaansa. ”Tarkoittaako tämä sitä, etten saa enää pelata videopelejä?”
”Emme me sitä tarkoita”, isä sanoi. ”Haluamme vain, että olet tietoisempi siitä, kuinka paljon aikaa käytät niihin. Ja varmistaa sen, etteivät ne estä sinua tekemästä muita tärkeitä asioita, kuten kotityöt, läksyt ja pyhien kirjoitusten tutkiminen.”
Nathanin katse painui alas. ”Olen tainnut jäädä jälkeen joissakin asioissa.”
”Olemme varmoja, että pystyt löytämään paremman tasapainon”, isä sanoi.
”Voisitteko te auttaa minua?” Nathan kysyi.
Äiti hymyili. ”Tietenkin.”
Yhdessä Nathan, äiti ja isä päättivät, kuinka paljon videopeliaikaa Nathanilla saisi olla päivittäin. Sitten he keksivät suunnitelman. He laittoivat television viereen julisteen, jossa oli liikennevalot. Jos Nathan pystyisi lopettamaan pelaamisen, kun äiti ja isä kutsuivat häntä, punainen valo muuttuisi keltaiseksi. Jos heidän pitäisi kutsua häntä useammin kuin kerran, se muuttuisi punaiseksi. Ja jos hän lopettaisi ennen pyytämistä, se muuttuisi vihreäksi.
Joka ilta ennen nukkumaanmenoa he juttelivat siitä, kuinka Nathan oli pärjännyt sinä päivänä. Jos liikennevalo olisi punainen, hänellä olisi vähemmän aikaa pelata seuraavana päivänä. Mutta jos se pysyisi vihreänä, äiti ja isä veisivät hänet avaruusmuseoon!
Nathan tiesi, että hänen olisi vaikea muuttaa tapojaan. Mutta hän oli valmis haasteeseen.
Ensimmäisten päivien ajan liikennevalo pysyi keltaisena. Sitten Nathan toheloi, ja valo täytyi muuttaa punaiseksi. Hän halusi yrittää ensi kerralla erityisen kovasti. Niinpä hän asetti seuraavana päivänä kellon soimaan, jotta hän tietäisi, kuinka pitkään hän oli pelannut. Viimein hän sai valon muuttumaan vihreäksi!
Muutaman vihreän päivän jälkeen äiti ja isä veivät hänet avaruusmuseoon. Nathan tuijotti jättimäistä rakettia. Se näytti samalta kuin se, joka oli hänen pelissään, mutta vieläkin upeammalta. Hän virnisti. Oli hauskaa olla täällä äidin ja isän kanssa. Hän halusi nähdä, kuinka kauan hän voisi pitää valon vihreänä!
Kuvitus Carolina Farías