Erityinen kirja
”On sinun vuorosi lukea, papa”, Bernice sanoi. Hän avasi pyhät kirjoitukset. Maman ja papa [äiti ja isä] istuivat hänen vieressään sohvalla.
Papa luki ensimmäisen pyhien kirjoitusten kohdan. ”Minä tiedän, että hän rakastaa lapsiaan.”
”Minä tiedän, että hän rakastaa lapsiaan”, Bernice toisti.
Papa sanoi: ”Mutta en tiedä kaiken tarkoitusta.”*
Tarkoitusta oli vähän hankala sana. Bernice ei osannut vielä lukea, eikä hän aina ymmärtänyt kaikkia sanoja. Mutta hänestä oli mukavaa toistaa sanat, kun hänen perheensä luki pyhiä kirjoituksia yhdessä.
Seuraavana päivänä, kun oli aika lukea pyhiä kirjoituksia, papalla oli yllätys. ”Minulla on sinulle jotakin erityistä”, hän sanoi. Hän antoi Bernicelle kirjan. Sen kannessa oli kuva ihmisistä ja veneestä.
”Onko se minulle?” Bernice kysyi. Hän halasi isoa kirjaa.
”Se on sinulle”, papa sanoi. ”Avaa se.”
Bernice avasi kirjan. Hänen silmänsä laajenivat. Värikkäitä kuvia oli todella paljon.
”Mikä sen nimi on?” Bernice kysyi.
Papa osoitti kannessa olevia sanoja. ”Mormonin kirjan kertomuksia”, hän sanoi.
Bernice seurasi sormellaan kannessa olevia sanoja. ”Mormonin kirjan kertomuksia”, hän sanoi.
”Siinä on samat kertomukset, joista me luemme pyhistä kirjoituksista”, maman sanoi.
Bernice osoitti yhtä kuvista. ”Kuka tässä on?” hän kysyi.
”Hmm. Näetkö jousen ja nuolet?” maman kysyi.
Bernice nyökkäsi.
”Muistatko, kun luimme henkilöstä, jonka jousi oli särkynyt?” papa kysyi.
”Nefikö?” Bernice kysyi.
”Kyllä, siinä on Nefi”, papa sanoi.
Bernice hymyili. ”Kiitos, papa. Kiitos, maman. Tämä kirja on ihana.”
Joka ilta Bernice luki omaa pyhien kirjoitusten kirjaansa mamanin ja papan kanssa. Hän osoitti kuvia. Hän oppi sanomaan vaikeita sanoja. Ja hän oppi lukemaan joitakin helppoja sanoja itsekin!
Pyhien kirjoitusten lukeminen teki hänet onnelliseksi. Hän oli iloinen siitä, että hän pystyi lukemaan niitä mamanin ja papan kanssa!
Kuvitus Adam Record