Abuelaa muistaen

Dayle Searle

(Perustuu tositapahtumaan)

Jeesuksen Kristuksen ansiosta me kaikki nousemme kuolleista.

Tämä kertomus tapahtui Meksikossa.

Illustrations about a family in Mexico gathering things together to remember their grandma who died. A girl named Lyan is holding a picture in a frame of grandma. There are two little sisters at the table. One of them, named Megan, has a bottle of soda that reminds her of grandma. There mother is holding a plate of “pan de muerto” (sweet bread made for Day of the Dead). Lyan thinks about hugging her grandmother.

Tänään oli día de muertosin eli vainajien muistopäivän ensimmäinen juhlapäivä. Se oli erityinen hetki muistaa kuolleita rakkaita. Lyanista oli aina mukava kuulla kertomuksia suvustaan. Niiden kautta hänestä tuntui kuin sukulaiset olisivat hänen kanssaan, vaikka hän ei olisikaan koskaan tavannut heitä.

Mutta tämä vuosi oli erilainen. Lyanin isoäiti ei olisi juhlimassa heidän kanssaan. Hän oli kuollut vain muutama kuukausi sitten. Tällä kertaa abuela (isoäiti) oli yksi niistä perheenjäsenistä, joita he muistaisivat yhdessä.

Lyan ojensi kätensä ja kosketti hellävaroen abuelan kuvaa ofrendalla eli muistopöydällä. Hän ja hänen siskonsa Megan ja Leilani olivat koko viikon uutterasti valmistelleet sitä. He koristelivat pöydän huolella. He asettivat esille kuvia sukulaisistaan. He myös asettivat pöydälle esineitä muistoksi läheisistään.

Megan laittoi pöydälle pullon limua.

”Abuela rakasti tällaista limua”, Megan sanoi. ”Sen pitäisi olla osa meidän muistopöytäämme.”

Lyan muisti, kuinka hän oli vieraillut isoäidin luona ja juonut limua hänen kanssaan. Abuela kyseli heiltä ja kuunteli heidän kertomuksiaan. Se oli juuri sellainen asia, joka auttaisi heitä muistamaan hänet. Kun Lyan näki limun, se sai hänet haluamaan olla hyvä kuuntelija kuten abuela.

Mamá tuli huoneeseen mukanaan lautanen, jolla oli pan de muerto -leipä. Lyanin siskot juoksivat hänen luokseen ja pyysivät viipaleita. Se oli eräänlaista makeaa leipää, jota ihmiset kaikkialla Meksikossa söivät día de muertos -päivänä.

”Syömme sitä myöhemmin”, mamá sanoi. ”Toistaiseksi tämä lautanen pysyy muistopöydällä abuelan kuvan vieressä.” Hän laittoi sen pöydälle. ”Tämä näyttää kauniilta! Nyt meidän pitää vain odottaa, että papá tulee töistä kotiin.” Mamá ja tytöt istuivat sohvalle odottamaan.

”Minulla on ikävä abuelaa”, Lyan sanoi. ”Jospa voisimme nähdä hänet uudelleen juuri nyt.”

Mamá veti Lyanin syliinsä lämpimään halaukseen. ”Tiedän. Minullakin on ikävä häntä. Minua auttaa tieto siitä, että Jeesuksen Kristuksen ansiosta me kaikki nousemme ylös kuolleista. Ja koska meidät on sinetöity temppelissä, me kaikki olemme jonakin päivänä yhdessä perheenä.”

Mamán sanat tekivät Lyanin onnelliseksi. Hän ajatteli sitä, että saisi jälleen nähdä abuelan ja halata tätä.

Illustrations about a family in Mexico gathering things together to remember their grandma who died. A girl named Lyan is holding a picture in a frame of grandma. There are two little sisters at the table. One of them, named Megan, has a bottle of soda that reminds her of grandma. There mother is holding a plate of “pan de muerto” (sweet bread made for Day of the Dead). Lyan thinks about hugging her grandmother.

Ovi avautui ja papá tuli sisään. Leilani riemuitsi.

”Papá on kotona! On pan de muerto -leivän ja kaakaon aika!” Megan sanoi.

”Ja abuelasta kertovien tarinoiden!” Lyan sanoi. Hänellä olisi aina ikävä abuelaa, mutta hän oli iloinen, että oli asioita, joita hän voisi tehdä muistaakseen abuelan. Hän tiesi, että jonakin päivänä Jeesuksen Kristuksen ansiosta hän näkisi jälleen abuelan.

Kertomuksen PDF-tiedosto

Kuvitus Liz Brizzi