”Perunasipsi-innoitus”, Ystävä, tammikuu 2024, sivut 14–15.
Perunasipsi-innoitus
Mayalla oli voimakas tunne tarkistaa ainekset.
Tämä kertomus tapahtui Yhdysvalloissa.
Maya viipaloi mansikat ja lisäsi ne hedelmäsalaattikulhoon. Hedelmät olivat hänen lempiruokansa. Hän rakasti kaikkia kirkkaita värejä. Eikä hänen tarvinnut koskaan kantaa huolta niiden syömisestä!
Mayalla oli paljon ruoka-aineallergioita. Hänen piti olla varovainen, koska vääränlaisen ruoan syöminen voisi tehdä hänet todella sairaaksi. Kun hän oli pieni, hän oli juonut vahingossa lehmänmaitoa ja hänelle oli tullut hengitysvaikeuksia. Hänen oli pitänyt mennä sairaalaan. Hän ei halunnut, että niin kävisi uudelleen.
Joskus oli vaikeaa syödä eri aineksia kuin hänen ystävänsä ja perheensä. Mutta hän tiesi, että oli tärkeää pysyä turvassa.
Maya kantoi hedelmäsalaatin työtasolle. ”Salaatti on valmis.”
Isä kohotti katseensa kattilasta, jota oli hämmentämässä. ”Hienoa! Vieraamme ovat pian täällä.”
Maya kuuli ovelta koputuksen ja juoksi avaamaan oven. Johnsonin perhe ja lähetyssaarnaajat hymyilivät hänelle kuistilta. Johnsonit olivat perheystäviä. Maya ilahtui nähdessään heidät jälleen. Hän avasi oven levälleen, jotta kaikki voivat tulla sisään.
Heidän odottaessaan päivällistä toinen lähetyssaarnaajista näytti Mayalle taikatempun. Maya ei keksinyt, kuinka lähetyssaarnaaja veti kolikon hänen korvastaan!
Pian oli aika syödä. Veli Johnson piti rukouksen. Sitten kaikki asettuivat jonoon täyttääkseen lautasensa.
Kun oli Mayan vuoro, hän otti ison kauhallisen hedelmäsalaattia. Hän jätti väliin muutamat ruokalajit, joissa hän tiesi olevan maitoa.
Sitten hän otti ison sipsipussin ja kaatoi siitä muutaman lautaselleen. Ne näyttivät samanlaisilta kuin ne sipsit, joita hän oli syönyt aiemmin. Hän pani yhden suuhunsa.
Mutta kun hän alkoi pureskella, hän sai voimakkaan tunteen. Tarkista ainekset, ääni sanoi hänen mielessään.
Maya lakkasi pureksimasta. Hän katsoi pussissa olevaa luetteloa aineksista. Sipseissä oli maitoa!
Maya nappasi lautasliinan ja sylki sipsin suustaan mahdollisimman nopeasti. Hänen silmänsä täyttyivät kyynelistä. Hän ei ollut nielaisseet sitä. Mutta tapahtuisiko silti jotakin pahaa?
”Äiti! Isä!” Maya kiiruhti vanhempiensa luo. ”Minä panin suuhuni sipsin, jossa oli maitoa!”
”Ei se mitään”, äiti sanoi. ”Mennään hakemaan lääkettä.” Maya nielaisi äidin hänelle antaman pillerin ja veti syvään henkeä. Isä piteli Mayaa syliinsä, kun he odottivat, että lääke toimisi.
Muutaman minuutin kuluttua äiti kysyi: ”Miltä sinusta tuntuu?”
Mayaa pelotti yhä. Mutta mikään ei tuntunut olevan vialla hänen kehossaan. ”Taidan voida ihan hyvin. Mutta voisinko saada siunauksen?”
”Tietysti”, isä sanoi. ”Pyydetään lähetyssaarnaajia auttamaan.”
Maya istahti tuolille, ja isä ja lähetyssaarnaajat asettivat kätensä hänen päänsä päälle. He siunasivat häntä olemaan turvassa. Maya tunsi olonsa rauhalliseksi. Kaikki hänen pahat tunteensa olivat poissa.
”Mistä tiesit tarkistaa pussissa olevat ainekset?” äiti kysyi.
”Tunsin varoituksen Pyhältä Hengeltä!”
Isä halasi Mayaa lujasti. ”Olen hyvin iloinen, että kuuntelit.”
Maya nyökkäsi. Hän tiesi, että taivaallinen Isä rakasti häntä ja välitti hänestä.
Kuvitus Chrisanne Serafin