”Palautuksen suuri asia”, Nuorten voimaksi, tammikuu 2021, s. 3–5.
Palautuksen suuri asia
Joseph ja Hyrum Smithin yhdessä monien muiden uskollisten ihmisten kanssa aloittama työ jatkuu kirkossa tänä päivänä.
Kun nuori Joseph Smith meni metsikköön rukoilemaan, hän näki ihmeellisen näyn, jota nimitetään nykyään ensimmäiseksi näyksi.
Tässä näyssä Vapahtaja kertoi Josephille, että hänen syntinsä oli annettu anteeksi. Hän myös vastasi Josephin kysymykseen ja sanoi, ”ettei Jumala tunnustanut mitään [sen aikaisista kirkoista] kirkokseen eikä valtakunnakseen”.
Joseph muisteli myös: ”Samalla minulle luvattiin, että evankeliumin täyteys tehtäisiin minulle tiettäväksi jonakin tulevana aikana.”1
Tämän loistavan näyn jälkeen Joseph palasi pyhästä lehdosta ja aloitti valmistautumisensa tullakseen Jumalan profeetaksi.
Moroni ja Mormonin kirja
Kolme vuotta myöhemmin, vuonna 1823, taivaat avautuivat jälleen osana Jeesuksen Kristuksen evankeliumin jatkuvaa palautusta viimeisinä aikoina. Enkeli nimeltä Moroni ilmestyi Josephille ja sanoi, ”että Jumalalla oli [hänelle] työ tehtäväksi ja – – että oli olemassa talteen pantu kirja, kultalevyihin kirjoitettu”, johon sisältyi ”ikuisen evankeliumin täyteys” (JS–H 1:33–34).
Lopulta Joseph sai, käänsi ja julkaisi muinaisen aikakirjan, joka nykyään tunnetaan nimellä Mormonin kirja.
Uskolliset veljekset
Josephin veli Hyrum oli aina Josephin pysyvänä tukena. Elämänsä aikana Joseph ja Hyrum kohtasivat yhdessä rettelöitsijöitä ja vainoa. He esimerkiksi riutuivat mitä kurjimmissa oloissa Libertyn vankilassa Missourissa viisi kuukautta kylmänä talvena 1838–1839.
Vainon edessä Hyrum osoitti uskoa Herran lupauksiin, kuten varmuuteen siitä, että hän pääsisi pakoon vihollisiaan, jos hän niin päättäisi. Kesäkuussa 1844 Hyrum sai valita, elääkö vai antaako henkensä kirkastaakseen Jumalaa ja ”[sinetöidäkseen] todistuksensa verellään” – yhdessä rakkaan Joseph-veljensä rinnalla (ks. OL 136:39).
Viikkoa ennen kuin Joseph ja Hyrum murhattiin kylmäverisesti, Joseph pyysi veljeään lähtemään pois ja ottamaan perheensä mukaan. Tunnen yhä suurta liikutusta, kun muistan Hyrumin vastauksen: ”Joseph, en voi jättää sinua.”2
Niinpä Joseph ja Hyrum menivät Carthageen, missä heistä tuli Kristuksen työn ja nimen marttyyreja. ”Eläessään he olivat yhtä, ja kuollessaan he olivat yhdessä!” (OL 135:3, kursivointi lisätty.)
Kehotus toimia
Meidän tulee aina muistaa se hinta, jonka maksoivat Joseph ja Hyrum Smith sekä hyvin monet muut uskolliset miehet, naiset ja lapset kirkon perustamiseksi, jotta te ja minä voisimme nauttia niistä monista siunauksista ja kaikista näistä ilmoitetuista totuuksista, jotka meillä on tänä päivänä. Heidän uskollisuuttaan ei pidä koskaan unohtaa!
Ennen kuolemaansa vuonna 1844 Joseph kirjoitti pyhille intoa huokuvan kirjeen. Se oli kutsu toimia, ja se on edelleen voimassa kirkossa tänä aikana:
”Veljet [ja sisaret], emmekö me jatkaisi näin suuressa asiassa? Kulkekaa eteenpäin älkääkä taaksepäin. Rohkeutta, veljet [ja sisaret]; ja eteenpäin, eteenpäin voittoon! – –
Uhratkaamme sen tähden kirkkona ja kansana ja myöhempien aikojen pyhinä Herralle uhri vanhurskaasti.” (OL 128:22, 24, kursivointi lisätty.)
Miettikää, mitä te uhraatte Herralle uhrina vanhurskaasti tulevina päivinä. Olkaa rohkeita – kertokaa siitä jollekulle, johon luotatte, ja mikä tärkeintä, tehkää todella niin!
Tiedän, että Vapahtaja on mielissään, kun me uhraamme Hänelle sydämestämme vanhurskaasti, samoin kuin Hän oli mielissään näiden merkittävien veljesten, Joseph ja Hyrum Smithin, sekä kaikkien muiden uskollisten pyhien uskollisesta uhrista.