”En päässyt tanssiryhmään”, Nuorten voimaksi, syyskuu 2021, s. 10–11.
En päässyt tanssiryhmään
Nimeni ei ollut luettelossa. Olin aivan murtunut. Mutta Herra opetti minulle jotakin.
Kuvitus Gabriele Cracolici
Olen rakastanut tanssimista kolmevuotiaasta asti. Kun sitten olin yläkoulussa, olin innoissani, kun ilmoitus karsinnoista tanssiryhmään julkaistiin. Olin täysin varma siitä, että kykyjeni ja kokemukseni ansiosta pääsisin ryhmään helposti.
Pari päivää karsintojen jälkeen ilmoitettiin tanssiryhmään päässeiden nimet. Tyrmistyksekseni en löytänyt luettelosta lainkaan omaa nimeäni. Olin aivan murtunut. Menin kotiin ja itkin sängylläni. Olin vihainen tanssinopettajalle ja pettynyt siitä, etten ollut riittävän hyvä pääsemään ryhmään. Äiti tuli hiljaa huoneeseeni ja ehdotti, että pyytäisin taivaalliselta Isältä voimaa selviytyä tästä ”töyssystä” elämässäni. Suostuin vastahakoisesti ja pidin pienen rukouksen. Rukouksen jälkeen minusta ei tuntunut yhtään paremmalta, joten jatkoin murjottamista ja ryvin kurjuudessa. Sinä yönä nukuin tosi huonosti.
Seuraavana aamuna raahauduin ylös sängystä. Muisto epäonnistumisestani oli tuoreena mielessäni, ja halusin vain pujahtaa takaisin peiton alle. Mutta ennen kuin tein niin, muistin lupauksen, jonka piispani oli antanut. Hän sanoi, että jos lukisin pyhiä kirjoituksia joka päivä, vaikka vain 15 minuuttia, niin minua siunattaisiin. Jos ikinä tarvitsin siunausta, niin nyt.
Kun luin, huomasin Opissa ja liitoissa nämä jakeet:
”Totisesti minä sanon teille, ystäväni: Älkää pelätkö, olkoon sydämenne lohdullinen; niin, riemuitkaa aina ja kiittäkää kaikesta
odottaen kärsivällisesti Herraa, sillä teidän rukouksenne ovat tulleet Herran Sebaotin korviin ja ne on kirjoitettu muistiin tällä sinetillä ja todistuksella vahvistettuina – Herra on vannonut ja säätänyt, että ne toteutetaan.
Sen tähden hän antaa teille tämän lupauksen peruuttamattomin liitoin, että ne täytetään; ja kaikki, millä teitä on ahdistettu, koituu yhdessä teidän parhaaksenne ja minun nimeni kunniaksi, sanoo Herra.” (OL 98:1–3.)
Olin järkyttynyt. Istuin pyjamassani yön jäljiltä sotkuisine hiuksineni ja ihmettelin sitä, kuinka paljon olin tarvinnut näitä jakeita. Noissa kolmessa jakeessa pyyhkiytyivät pois kaikki suuttumuksen ja surun tunteet. Tunsin taivaallisen Isäni rakkauden ja tiesin, että Hän tiesi, mitä olin kokemassa. Tämän uuden näkökulman turvin saatoin ymmärtää, että se, ettei minua ollut valittu tanssiryhmään, oli todellakin vain pieni töyssy elämäni tiellä. Lankesin polvilleni kiitollisuudesta ja kiitin taivaallista Isää.
Koko loppupäivän pystyin pitämään Hengen kanssani ja näkemään koettelemukseni tilaisuuksina kasvaa. Tulen aina vaalimaan noita jakeita sydämessäni. Ja muistamaan piispani lupauksen siunauksista, joita tulee, kun käännymme pyhien kirjoitusten puoleen. Olen hyvin kiitollinen siitä, että kuulun tähän kirkkoon ja minulla on tieto evankeliumista. Tiedän, että taivaallisen Isän suunnitelma meitä varten on todella onnensuunnitelma.