”Erotun joukosta Irlannissa”, Nuorten voimaksi, lokakuu 2021.
Erotun joukosta Irlannissa
Evan K. on koulussaan ainoa nuori mies, joka on kirkon jäsen – mutta hän ei ole koskaan yksin.
Valokuvat Ashley-Ann K.
Oletko koskaan kuullut sanontaa ”Ruoho on aina vihreämpää aidan toisella puolella”? Viisitoistavuotias Evan K. Irlannista ei luultavasti sano sitä lähiaikoina. ”Ruohomme on hyvin vihreää!” hän sanoo.
On olemassa hyvä syy siihen, miksi Irlantia nimitetään toisinaan ”Smaragdisaareksi”.
”Täällä on kaunista”, Evan kertoo. Hän myös ottaa kaiken irti tuosta kauneudesta, usein ajaessaan pyörällään. ”Minusta on mukavaa pyöräillä monia hiljaisia teitä pitkin lähistöllä.”
Smaragdinvihreää ruohoa ja muuta luonnonkauneutta on kaikkialla hänen ympärillään. Sitä vastoin siellä on niukasti muita samanikäisiä Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon jäseniä. Evan ja hänen pikkusiskonsa ovat ainoita kirkon jäseniä koulussaan.
Se erilainen
Irlannissa monet kouluista ovat uskonnollisia. Evan ja hänen siskonsa käyvät paikallista katolista koulua yhdessä muiden nuorten kanssa, jotka asuvat samalla seudulla Irlannissa.
Mitä elämäntapaan liittyviin valintoihin tulee, on tiettyjä alueita, joissa Evan erottuu muista. ”Toisinaan on vaikeaa, koska kaikki muut kiroilevat”, hän sanoo. Kiroileminen on melko yleistä, Evan selittää. Mutta irlantilaisessa kulttuurissa on jotakin muuta, minkä Evan sanoo voivan olla vieläkin suurempi haaste.
”Kavereista on mukava tavata ja lähteä ulos juomaan”, hän selittää. ”Minä olen aina se erilainen.”
Hän puhuu samanikäisistä koulukavereista. Alkoholin nauttiminen nuorella iällä on yleistä siellä, missä Evan asuu. Näitä yhteisiä tapaamisia on niin usein, että Evan sanoo harkitsevansa toisinaan menemistä mukaan, jottei hän aina jää ulkopuolelle. Mutta joka kerta hän jää kotiin.
”Ajattelen: ’Mitä tapahtuu, jos lähden heidän mukaansa?’” hän sanoo. ”Tiedän, että jos päätän olla menemättä, minua siunataan sen johdosta. Käskyjen pitämisestä koituvat siunaukset ovat paljon suurempia kuin tuska siitä, että on erilainen.”
Evan luottaa siihen, että Pyhä Henki auttaa häntä päivittäisissä valinnoissa. Lisäksi hänellä on muitakin lähteitä, joista hän saa voimaa.
Hänen irlantilaiset ystävänsä kirkossa ovat vain tekstiviestin päässä.
Verkkoystäviä ja päivittäistä voimaa
Koska kirkon nuoret ovat levittäytyneet laajalle alueelle siellä, missä Evan asuu, heillä on paljon virtuaalitapaamisia. Ensinnäkin he tapaavat verkkoseminaarissa.
”Viikoittainen seminaari on tosi hyvä”, Evan sanoo. ”Sen lisäksi että opimme Kristuksesta ja evankeliumista opiskellessamme seminaaria, niin jälkeenpäin opettaja jättää Zoom-puhelun avoimeksi meille.”
Tuossa avoimessa puhelussa he saavat viettää aikaa yhdessä, vitsailla, pelata pelejä ja ihan vain olla ystäviä muiden kanssa, joilla on samat arvot. Evanille muutamat hänen läheisimmistä ystävyyssuhteistaan ovat muodostuneet tällaisissa kirkon yhteyksissä.
Yksi näistä on hänen hyvä ystävänsä Rob. ”Me pidämme monista samanlaisista hassuista asioista”, Evan sanoo. ”Rob löytää sosiaalisesta mediasta jotakin hassua, josta hän tietää, että pitäisin, ja lähettää sen minulle. Sitten tekstailemme jonkin aikaa toisillemme. Muutaman tunnin kuluttua minä löydän jotakin hassua ja lähetän sen hänelle.”
Aika normaalia juttua, vai mitä? Mutta nämä lyhyet yhteydenotot ovat suuri apu koko viikon ajan. ”Se on hyvä, koska voimme nauraa yhdessä, mutta meidän ei tarvitse yhtään kiroilla tai tehdä muutakaan.” He voivat myös lähettää toisilleen tekstiviestejä milloin tahansa he vain tarvitsevat vähän lisää voimaa evankeliumissa.
Irlantilaista yhdessäoloa
Vaikka myöhempien aikojen pyhiin kuuluvat nuoret Irlannissa ovat hieman hajallaan, he yrittävät silti ympäri vuoden kokoontua yhteen fyysisesti – niin että toisinaan mukana on nuoria koko maasta.
Näihin toimintoihin on sisältynyt kaikkea palvelutempauksista puhallettavien sumopainipukujen vuokraukseen. ”Ne ovat tosi hauskoja!” Evan sanoo.
Toisinaan toimintojen päätteeksi on disko (tanssit). Ne ovat hyvin erilaisia kuin koulun tai paikkakunnan diskot, joita järjestetään lähistöllä. Esimerkiksi jos paikkakunnan diskossa poika pyytää tyttöä tanssimaan kanssaan, se on melkein kuin pyytäisi tyttöä treffeille – tai jopa olemaan hänen tyttöystävänsä. Jälleen se kuuluu vain kulttuuriin.
Kirkon diskoissa on kuitenkin erilaista. Evan sanoo, että siellä ”voimme pyytää jotakuta tanssimaan eikä hän ajattele, että pyydämme häntä olemaan vakavissaan meidän kanssamme. Se on paljon parempaa.”
Tällaisella yhdessäololla muiden kirkon nuorten kanssa Irlannissa on kestävä vaikutus koko vuoden ajan. He rakentavat ystävyyttään pelaamalla verkkopelejä, lähettämällä tekstiviestejä ja puhumalla puhelimessa sekä tukemalla toisiaan, kunnes he voivat jälleen kokoontua fyysisesti yhteen.
Evan viettää mielellään aikaa perheensä kanssa. He esimerkiksi käyvät pyöräilemässä yhdessä ja laulavat kotona kirkon lauluja.
Kasvua ja evankeliumin valoa
Evanilla on joitakin neuvoja muille nuorille, jotka ovat samankaltaisessa tilanteessa. ”Jos sinusta tuntuu, että olet ainoa nuori koulussasi, älä muuta tasovaatimuksiasi yrittääksesi sopia joukkoon. Jos kiroilet, juot tai poltat sopiaksesi joukkoon, jäät paitsi paljosta. Siunaukset ovat paljon parempia kuin tyytyväisyys siitä, että yrittää sopia joukkoon!”
Ja jos pelkäät Evanin olevan yksinäinen koulussa, koska hän on päättää elää eri tavoin, mieti uudelleen. Hän sanoo, että ihmiset ovat tietoisia hänen uskonkäsityksistään ja kunnioittavat häntä, vaikka hän kuuluu eri uskontokuntaan. ”Minä suhtaudun hyväksyvästi heidän uskonkäsityksiinsä, ja he suhtautuvat hyväksyvästi minun uskonkäsityksiini”, hän selittää. ”Olen hyvissä väleissä kaikkien kanssa koulussani.”
Vaikka onkin niin, ettei Evanin ympärillä ole kirkon nuoria päivittäin, hän antaa evankeliumin valonsa silti loistaa. Sitä paitsi kuka tietää, kuinka paljon evankeliumin siemeniä hän kylvää vain olemalla niin hyvä esimerkki? Loppujen lopuksi kaikella on tapana kasvaa oikein mukavasti Irlannissa!