Evankeliumin lahjoja Guamissa

Jessica Brousseau

kirkon lehdet

Franchesca, joka asuu saarella keskellä valtamerta, löytää evankeliumin kautta ystäviä ja lohtua.

Valokuvat Cody Bell

Guamin saaren hiekkarannat, tyyni merivesi ja muinaiset luolat kuulostavat unelmaloman aineksilta, mutta 15-vuotiaalle Franchesca N:lle ne ovat perusarkea. Hän viihtyy kotisaarensa kauniilla hiekkarannoilla. ”On hauskaa lähteä ulos ja tutkia luontoa.”

Hän on syntynyt ja varttunut Guamissa ja hänestä on mukavaa olla ulkona. ”Olen ulkoilmaihminen, joten en todellakaan tykkää pysytellä sisätiloissa”, hän sanoo. Hän nauttii SUP-lautailusta merellä, snorklaamisesta ja patikoinnista vanhempiensa ja kahden siskonsa kanssa. Heistä on erityisen mukavaa patikoida alueella, jolla on muinaisia luolia.

”Olen todella läheinen siskojeni kanssa. He ovat parhaat ystäväni”, hän sanoo. Hänen isosiskonsa opiskelee tällä hetkellä Havaijissa. ”Some on meille todella tärkeä apu yhteydenpidossa”, Franchesca selittää. Hän tykkää pitää yhteyttä ja pysyä läheisenä.

Esimerkkinä muille

Franchesca opiskelee toista vuotta katolisessa tyttökoulussa, jossa hän on ainoa Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkkoon kuuluva oppilas. Aluksi häntä jännitti vähän se, että hän on ainoa kirkon jäsen koulussaan, mutta nyt hän on tottunut siihen, että häntä pidetään erilaisena. Lisäksi muiden mielestä on tavallaan aika hienoa, että hän kuuluu eri uskontokuntaan.

Esimerkiksi eräänä päivänä hänen ystävänsä joivat lounaalla kahvia, ja Franchesca sai tilaisuuden selittää heille viisauden sanaa.

Franchesca on myös päättänyt olla kiroilematta, vaikka muut oppilaat kiroilevatkin. Hän sanoo: ”Olen monta kertaa tuntenut kiusausta siihen, mutta olen pysynyt vahvana, koska minulla on rukouksen kautta henkilökohtainen suhde taivaalliseen Isään.” Hän lisää: ”Minun ei pidä tehdä sellaisia asioita, koska ne ovat väärin ja koska rakastan taivaallista Isää ja Jeesusta Kristusta.”

Ystäviä

Joskus Franchescasta tuntuu yksinäiseltä olla koulussaan ainoa kirkon jäsen. Kun hän opiskeli koulussa ensimmäistä vuotta, hän tunsi itsensä pandemian aikana hyvin yksinäiseksi eikä hänellä ollut montaa ystävää. Häntä jännitti puhua asiasta vanhemmilleen mutta rukoillessaan hän tunsi innoitusta kertoa heille, miltä hänestä tuntui.

He päättivät rukoilla yhdessä perheenä, että hän löytäisi ystäviä, joihin hän voisi luottaa. Ihmeen kautta heti kun he olivat päättäneet rukouksensa, ulko-oveen koputettiin. Se oli yksi Franchescan ystävistä eräästä toisesta seurakunnasta ja hän toi heille pikkuleipiä! Franchesca tiesi, että taivaallinen Isä oli kuullut hänen rukouksensa.

Franchescan vaarnassa on jäseniä Guamista ja useilta muilta saarilta. Hänen seurakunnassaan on vain pieni nuorten ryhmä, mutta hänen seurakuntansa on aivan kuin perhe. Jäsenet ovat läheisiä, ja se kannustaa häntä käymään kirkossa joka sunnuntai. Muut kirkon jäsenet ovat tärkeitä vaikuttajia ja roolimalleja hänen elämässään.

Franchesca on saanut voimaa myös seminaariluokastaan. ”Seminaari on minulle yksi viikon kohokohdista”, hän sanoo. ”Kun osallistun seminaariin, kaikki huoleni unohtuvat.”

Hän osallistuu seminaariin mielellään sekä verkossa että kasvokkain eikä hän jätä oppituntia koskaan väliin, ellei ole ihan pakko. Hän sanoo, että hänen viikkonsa sujuvat paljon paremmin, koska hän valitsee osallistua seminaariin. Jos hänellä on ollut stressaava viikko, hän pitää huolen siitä, että menee seminaariin, koska hän tuntee siellä rauhaa.

Lisäksi nuorilla on toimintoja pari–kolme kertaa kuukaudessa. Franchesca on jopa suunnitellut yhden niistä: peli-illan, jossa oli paljon hauskoja lautapelejä ja pyhiä kirjoituksia käsittelevä peli. Nuoret eivät ole päässeet tapaamaan kovin usein pandemian aikana, joten silloin harvoin kun he kokoontuvat, heillä on hauskaa.

Nuoret naiset tekivät jopa musiikkivideon, jolla he esittivät playbackina kirkon nuorten laulun ”Good Day” ja julkaisivat videon osoittaakseen rakkautta ja kohottaakseen muita. ”Some voi todella tuoda meidät kaikki yhteen, etenkin silloin kun emme voi oikeasti nähdä kaikkia.”

Katse kohti temppeliä

Lokakuun 2018 yleiskonferenssissa ilmoitettiin, että Yigoon Guamissa rakennettaisiin temppeli. Franchesca sanoo: ”Nuoret olivat niin innoissaan – me olimme kaikki rukoilleet sitä.” Sen jälkeen hän seurasi malttamattomana rakentamisen edistymistä ja odotti heidän omaa temppeliään, joka valmistui toukokuussa 2022.

Aiemmin heidän piti matkustaa Filippiineille asti päästäkseen temppeliin. He keräsivät rahaa matkoja varten myymällä leivonnaisia ja pesemällä autoja. Koska matka oli pitkä, se kesti aina noin viikon. Franchesca on iloinen, että voi nyt käydä temppelissä useammin ja saada siunauksia, joita koituu siitä, että hänet kastetaan esivanhempiensa puolesta.

Lohtua rukouksen avulla

Franchesca kertoo, että hänellä on taipumus murehtia liikaa, mutta rukous on auttanut häntä. ”Rukouksessa on paljon voimaa. Pelkkä taivaalliselle Isälle puhuminen todella lohduttaa minua. Hän kuuntelee ja voi auttaa.”

”Kun rukoilen, vastaus ei tule aina tuosta noin vain”, hän sanoo. ”Saan kuitenkin tunteen siitä, että minua johdatetaan, ja se auttaa minua. Tunnen Hänen läsnäolonsa ja rakkautensa. Se lohduttaa minua ja tekee oloni paljon paremmaksi.”

Franchescan neuvo muille nuorille on: ”Rukoile taivaallista Isää. Käänny Hänen puoleensa. Siitä on valtavasti apua.”

Franchesca kertoo, että hänen äitinsäkin on murehtija mutta myös tärkeä tuki. ”Äitini on siunaus taivaalliselta Isältä, ja hän on opastanut minua paljon.”

”Perhe on suuri siunaus”, hän sanoo. ”Mielestäni isoissa asioissa on tärkeää avautua omalle perheelle tai ystävälle.”

Franchesca haluaa, että kaikki näkevät Herran jokapäiväiset siunaukset. ”Jokapäiväiset siunaukset voivat olla hyvin yksinkertaisia. Koulussa käyminen on valtava siunaus. Elämässä on todella monia upeita ihmeitä, jos vain pysähdymme huomaamaan ne. Olen hyvin kiitollinen siitä, että minulla on evankeliumi elämässäni.”