”Lentäjä Herran armeijassa”, Nuorten voimaksi, tammikuu 2024.
Lentäjä Herran armeijassa
Lamar F:llä, joka on kotoisin Englannin Itä-Midlandsista, on suuria tavoitteita, jotka pitävät hänen mielensä korkealla silloinkin kun tilanne käy vaikeaksi.
Valokuvat Satomi Folkett
”Olen halunnut lentää lentokoneita niin kauan kuin muistan”, 17-vuotias Lamar F. sanoo. Kun eräs ystävä hänen pyörätuolikelauskisa-ajoiltaan kertoi brittiläisestä hyväntekeväisyysjärjestöstä, joka auttaa vammaisia oppimaan lentämään, hän halusi kovasti yrittää.
Korkealentoisia unelmia
Hän ilmoittautui hyväntekeväisyysjärjestön kahteen ohjelmaan. Toinen niistä, Junior Aspiring Pilots Program (JAPP), on tarkoitettu erityisesti 12–18-vuotiaille nuorille. Nämä ohjelmat ja muut yksityisoppitunnit vievät häntä askeleen lähemmäksi hänen suurta tavoitettaan saada yksityislentäjän lupakirja.
Osa hänen innoituksestaan tulee hänen perheeltään. Lamarin kasvatti-isä oli ensimmäinen, joka sai hänet innostumaan lentämisestä viemällä hänet joka vuosi lentonäytöksiin. Myöhemmin eräs toinen perhe adoptoi Lamarin, kun hän oli nelivuotias. Lamarin kiinnostus lentämiseen jatkui vahvana hänen seuratessaan adoptioisänsä lentolupakirjan hankkimista. ”Häneltä sain innoitusta haluuni tulla lentäjäksi”, Lamar sanoo. Nykyään isä voi olla Lamarin kyydissä yksipotkurisessa, viisipaikkaisessa lentokoneessa, jollaisella Lamar opettelee lentämään.
Lamarin vanhemmat (kuvassa hänen kummallakin puolellaan) ovat hänen suurimpia tukijoitaan.
Ensimmäisellä lennollaan oikealla lentokoneella Lamar jännitti, muistaisiko hän kaiken. ”Pidin nopean, hiljaisen rukouksen ennen kuin kone nousi ilmaan, ja kaikki oli hyvin”, hän sanoo. Nyt kun hänellä on vaikeuksia muistaa jotakin ilmassa, nuo pienet, hiljaiset rukoukset auttavat häntä tekemään sen, mitä hänen on tehtävä. Silloinkin kun Lamarin isä ei ole takaistuimella, Lamar tietää, että hänellä on aina taivaallinen Isänsä mukanaan.
Herran sotajoukko
Lentäminen ei ole ainoa asia, joka saa Lamarin mielen pysymään korkealla. ”Olen aina ihaillut Ison-Britannian armeijaa ja kaikkea kuninkaallisista kruunajaisista hautajaisiin asti”, hän sanoo.
”Vammani vuoksi en voi itse liittyä armeijaan”, Lamar sanoo. Mutta yksi Lamarin entisistä Nuorten Miesten johtajista, joka oli aiemmin sotilas, on kannustanut häntä. ”Hän muistuttaa minua aina siitä, ettei minun tarvitse olla maallisessa armeijassa, koska olen jo Herran sotajoukossa”, Lamar sanoo. ”Herran sotajoukkoon kuuluminen saa minut tuntemaan, että riippumatta siitä, mitä elämässäni tapahtuu tai mitä joku tekee minulle, minulla on Jeesus Kristus puolellani.”
Veli Bayliss, Lamarin Nuorten Miesten johtaja, innoitti häntä liittymään ”Herran sotajoukkoon”.
Siinä vammaisille tarkoitetussa korkeakoulussa, jossa Lamar opiskelee, hän yrittää auttaa muita ikäisiään liittymään Herran sotajoukkoon kertomalla heille evankeliumista. ”Usein minua ei huomioida”, hän sanoo, ”mutta joskus herätän kiinnostusta. Koska minulla on tällä hetkellä joitakin erityistarpeita, kokoaikaisessa lähetystyössä palveleminen ei ole mahdollista lähiaikoina. Mutta näen asian näin: En tarvitse nimikylttiä ollakseni lähetyssaarnaaja.”
Koska hänen seurakunnassaan on vain vähän nuoria, useimmat Lamarin ystävistä eivät kuulu Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkkoon. Se ei ole aina helppoa koulussa, varsinkaan silloin kun kiusauksia on ”kasapäin”, kuten Lamar asian ilmaisee. ”Monet opiskelijat puhuvat sopimattomia ja kuuntelevat sopimatonta musiikkia. Oikeastaan aina kun jotakin sellaista tapahtuu, minä vain poistun ja menen huoneeseen, jossa sellaista ei ole meneillään.”
Pysy vahvana
Kun kiusauksia tulee tai muut eivät ole kiinnostuneita kuulemaan evankeliumista, Lamar pitää tiiviisti mielessä pyhien kirjoitusten lempikohtansa: ”Minä ja minun perheeni palvelemme Herraa” (Joos. 24:15).
”Tämä pyhien kirjoitusten kohta on auttanut minua pysymään vahvana uskossa Jeesukseen Kristukseen”, hän sanoo. Tämä on erityisen tärkeää Lamarille hänen omassa perheessään. Kun Lamar oli 10-vuotias, hänen isänsä lakkasi käymästä kirkossa. ”Olin silloin nuorempi, joten en täysin ymmärtänyt asiaa”, hän sanoo. ”Yritin saada hänet tulemaan takaisin. Mutta olen oppinut, ettei kyse ole siitä. Täytyy antaa hänelle aikaa.”
Lamarilla on yhä läheinen suhde isäänsä, ja hän osoittaa isälleen rakkautta arkisin tavoin, kuten kertomalla hänelle, mitä kirkossa tapahtui, tai viettämällä aikaa hänen kanssaan. ”Hän on aina opettanut minulle, että kävimmepä läpi mitä tahansa, meidän täytyy pysyä vahvana.” Niille nuorille, joilla on perheenjäseniä, jotka eivät ole aktiivisia kirkossa, hän lisää: ”Pysykää vahvoina. Pitäkää kiinni uskostanne. Älkää antako periksi, tapahtuipa mitä tahansa.”
Käänny Kristuksen puoleen, kun tilanne käy vaikeaksi
Lamar on saanut rohkeutta Kristuksessa myös muilla henkilökohtaisilla tavoilla. ”Kärsin toisinaan aika pahasta ahdistuksesta”, Lamar sanoo. ”Loppujen lopuksi se, joka antaa minulle rohkeutta jatkaa eteenpäin, on Jeesus Kristus itse. Hän kävi läpi hyvin paljon, ja silti Hän suoritti tehtävänsä.”
Kun Lamarilla on erityisen huono päivä, hän kuvittelee usein Vapahtajan kannustamassa häntä sanoen: ”Sinä pystyt tähän. Voit selviytyä mistä tahansa.”
Hän saa voimaa myös äidiltään ja isältään, ystäviltään ja muilta läheisiltä ihmisiltä. ”Kerran minut tavallaan johdatettiin väärälle polulle”, Lamar sanoo. Mutta hyvän tukijärjestelmän ansiosta hän pystyi muuttamaan kurssiaan ja vahvistamaan todistustaan Kristuksesta.
”Kasvatan yhä todistustani”, hän sanoo, ”mutta on hienoa olla osa Herran sotajoukkoa ja Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkkoa. Se on jotakin, mitä rakastan.”
Lamarin matkalla saattaa olla ylä- ja alamäkiä, mutta hän tietää, mikä pitää hänen mielialansa korkealla. ”Kävimmepä läpi mitä koettelemuksia tai ongelmia hyvänsä, taivaallinen Isä on rinnallamme, koska Hän välittää meistä ja rakastaa meitä.”