”Ja vaikka niin ei kävisikään…”

Dennis E. Simmons

seitsemänkymmenen toisesta koorumista

Ihmiset saavuttavat ihmeellisiä asioita turvaamalla Herraan ja pitämällä Hänen käskynsä – osoittamalla uskoa silloinkin, kun he eivät tiedä, kuinka Herra heitä muovaa.

Kerran nuorena miehenä palasin kotiin 8. luokan koripallo-ottelusta masentuneena, pettyneenä ja hämmentyneenä. Tokaisin äidilleni: ”En tiedä, miksi hävisimme – uskoin, että voittaisimme!”

Nyt käsitän, etten tiennyt silloin, mitä usko on.

Usko ei ole uhmakkuutta, ei pelkkä toive – ei pelkästään toivoa. Todellinen usko on uskoa Herraan Kristukseen – sellaista luottavaisuutta ja turvaamista Jeesukseen Kristukseen, että se saa ihmisen seuraamaan Häntä.¹

Satoja vuosia sitten Daniel ja hänen toverinsa sysättiin yhtäkkiä turvallisuudesta maailmaan – vieraaseen ja pelottavaan maailmaan. Kun Sadrak, Mesak ja Abed-Nego kieltäytyivät kumartamasta ja palvelemasta Nebukadnessarin pystyttämää kultaista patsasta, raivostunut kuningas sanoi heille, että elleivät he palvelisi käsketyllä tavalla, heidät heitettäisiin heti tuliseen uuniin – ”ja mikä jumala voisi teidät pelastaa minun käsistäni?”²

Kolme nuorta miestä vastasivat nopeasti ja luottavaisesti: ”Jos niin käy [jos heität meidät uuniin], Jumala, jota me palvelemme, pystyy pelastamaan meidät tulisesta uunista, ja hän voi pelastaa meidät myös sinun käsistäsi.” Se kuulostaa minun uskoltani kahdeksannella luokalla. Mutta sitten he osoittivat ymmärtävänsä täysin, mitä usko on. He jatkoivat: ”Ja vaikka niin ei kävisikään, – – sinun jumaliasi me emme palvele ja sitä kultaista patsasta, jonka olet pystyttänyt, me emme kumarra.”³ Nuo sanat osoittavat todellista uskoa.

He tiesivät voivansa turvata Jumalaan, vaikka ei kävisikään niin kuin he toivoivat.⁴ He tiesivät, että usko on enemmän kuin hyväksymistä mielessä, enemmän kuin sen tunnustamista, että Jumala elää. Usko on täydellistä luottamista Häneen.

Uskoon sisältyy ajatus, että vaikka me emme ymmärräkään kaikkea, Hän ymmärtää. Uskoon sisältyy tieto, että vaikka meidän voimamme on rajallinen, Hänen voimansa ei ole. Usko Jeesukseen Kristukseen koostuu täydestä luottamuksesta Häneen.

Sadrak, Mesak ja Abed-Nego tiesivät, että he voisivat aina luottaa Häneen, koska he tunsivat Hänen suunnitelmansa ja tiesivät, ettei Hän muutu.⁵ He tiesivät kuten me, ettei kuolevaisuus ole luonnon sattumaa – se on rakastavan taivaallisen Isämme suuressa suunnitelmassa⁶ lyhyt jakso, joka antaa meille Hänen pojilleen ja tyttärilleen mahdollisuuden saada, jos haluamme, samat siunaukset, kuin ne, joista Hän nauttii.

He tiesivät kuten me tiedämme, että meidän kuolevaisuutta edeltävässä olemassaolossamme Hän opetti meille kuolevaisuuden tarkoitusta: ”– – teemme maan, jonka päällä nämä saavat asua; ja koettelemme heitä näin nähdäksemme, tekevätkö he kaiken, mitä Herra, heidän Jumalansa, käskee heidän tehdä.”⁷

Siinä se on sanottu: se on testi. Maailma on testauspaikka kuolevaisille miehille ja naisille. Kun me ymmärrämme, että kaikki on taivaallisen Isämme järjestämää testiä – Hänen, joka haluaa meidän turvaavan Häneen ja antavan Hänen auttaa meitä – silloin voimme nähdä kaiken selvemmin.

Hänen työnsä ja kirkkautensa, Hän sanoi meille, on ”ihmisen kuolemattomuuden ja iankaikkisen elämän toteuttaminen”.⁸ Hän on jo saavuttanut jumaluuden. Nyt Hänen ainoana tavoitteenaan on auttaa meitä – tehdä meidät kykeneviksi palaamaan Hänen luokseen ja tulemaan Hänen kaltaisikseen ja elämään ikuisesti sellaista elämää, kuin Hän elää.

Kaiken tämän tietäen noiden kolmen nuoren heprealaisen ei ollut vaikea tehdä päätöstään. He seuraisivat Jumalaa. He osoittaisivat uskoa Häneen. Hän vapauttaisi heidät, ja vaikka niin ei kävisikään… Ja mehän tunnemme kertomuksen lopun.

Herra on antanut meille tahdonvapauden, oikeuden ja velvollisuuden päättää.⁹ Hän koettelee meitä sallimalla meille haasteita. Hän vakuuttaa meille, ettei Hän salli meitä kiusattavan enempää kuin voimme kestää.¹⁰ Mutta meidän on ymmärrettävä, että suuret haasteet tekevät ihmisistä suuria. Me emme etsi koettelemuksia, mutta jos osoitamme niissä uskoa, Herra vahvistaa meitä. Ja vaikka niin ei kävisikään, siitä voi koitua huomattavia siunauksia.

Apostoli Paavali oppi tämän merkittävän opetuksen ja julisti vuosikymmeniä kestäneen päättäväisen lähetystyön jälkeen: ”Me riemuitsemme – – ahdingosta, sillä tiedämme, että ahdinko saa aikaan kestävyyttä, kestävyys auttaa selviytymään koetuksesta ja koetuksesta selviytyminen antaa toivoa. Eikä toivo ole turha.”¹¹

Vapahtaja vakuutti hänelle: ”Minun armossani on sinulle kyllin; sillä minun voimani tulee täydelliseksi heikkoudessa.”¹²

Paavali vastasi: ”Sen tähden ylpeilen mieluummin heikkoudestani, jotta minuun asettuisi Kristuksen voima.– – Iloitsen heikkoudesta, loukkauksista, vaikeuksista, vainoista ja ahdingoista, joihin joudun Kristuksen tähden. Juuri heikkona olen voimakas.”¹³ Kun Paavali kohtasi haasteensa Herran tavalla, Hänen uskonsa kasvoi.

”Usko sai Abrahamin tuomaan Iisakin uhriksi, kun hänet pantiin koetteelle.”¹⁴ Abrahamin suuren uskon tähden hänelle luvattiin lukumääräisesti enemmän jälkeläisiä kuin taivaalla on tähtiä ja että nuo jälkeläiset tulisivat Iisakin kautta. Ja Abraham noudatti heti Herran käskyä. Jumala pitäisi lupauksensa, ja vaikka ei kävisikään siten kuin Abraham odotti, hän luottaisi silti täydellisesti Häneen.

Ihmiset saavuttavat ihmeellisiä asioita turvaamalla Herraan ja pitämällä Hänen käskynsä – osoittamalla uskoa silloinkin, kun he eivät tiedä, kuinka Herra heitä muovaa.

”Koska Mooses uskoi, hän – – kieltäytyi esiintymästä faraon tyttären poikana.

Hän mieluummin jakoi Jumalan kansan kärsimykset kuin hankki synnistä ohimenevää nautintoa.

Hän näet piti Kristuksen osaksi tulevaa häväistystä suurempana rikkautena kuin koko Egyptin aarteita – –.

Uskonsa tähden Mooses lähti Egyptistä kuninkaan vihaa pelkäämättä – –.

Uskon voimalla israelilaiset kulkivat Punaisenmeren yli kuin kuivaa maata pitkin – –.

Uskon voimasta sortuivat Jerikon muurit – –.”¹⁵

”Uskon voimalla [muut] kukistivat valtakuntia, – – pääsivät näkemään lupausten täyttymisen. He tukkivat leijonien kidat,

sammuttivat roihuavan tulen ja välttivät miekaniskut. He olivat heikkoja, mutta he voimistuivat, heistä tuli väkeviä sotureita.”¹⁶

Mutta keskellä kaikkia noita suurenmoisia tuloksia, joita mukana olleet toivoivat ja odottivat, oli aina ajatus ja vaikka niin ei kävisikään:

”Toiset saivat osakseen pilkkaa ja ruoskaniskuja, jopa kahleet ja vankeuden.

Heitä kivitettiin kuoliaaksi, heitä sahattiin kahtia ja surmattiin miekalla lyöden. He joutuivat kuljeksimaan – –, he kärsivät puutetta, heitä ahdistettiin ja piestiin.¹⁷

”Jumalalla oli näet heitä varten varattuna vielä parempaa heidän kärsimystensä kautta, sillä ilman kärsimyksiä he eivät olisi voineet päästä täydellisyyteen.”¹⁸

Pyhät kirjoituksemme ja historiamme ovat täynnään kertomuksia suurista Jumalan miehistä ja naisista, jotka uskoivat, että Hän pelastaisi heidät, ja vaikka niin ei kävisikään, he osoittaisivat, että he luottaisivat ja olisivat uskollisia.

Hänellä on voima, mutta kyseessä on meidän testimme.

Mitä Herra odottaa meiltä haasteisiimme nähden? Hän odottaa meidän tekevän kaiken voitavamme. Hän tekee loput. Nefi sanoi: ”Sillä me tiedämme, että armosta me pelastumme kaiken sen jälkeen, mitä voimme tehdä.”¹⁹

Meillä täytyy olla sama usko kuin Sadrakilla, Mesakilla ja Abed-Negolla.

Jumalamme vapauttaa meidät pilkasta ja vainosta, ja vaikka niin ei kävisikään… Jumalamme vapauttaa meidät sairaudesta ja taudista, ja vaikka niin ei kävisikään… Hän vapauttaa meidät yksinäisyydestä, epätoivosta tai pelosta, ja vaikka niin ei kävisikään… Jumalamme vapauttaa meidät uhkailuista, syytöksistä ja epävarmuudesta, ja vaikka niin ei kävisikään… Hän vapauttaa meidät kuolemasta tai rakkaiden heikkenemisestä, ja vaikka niin ei kävisikään… me turvaamme Herraan.

Jumalamme pitää huolen siitä, että me saamme oikeutta ja oikeudenmukaisuutta, ja vaikka niin ei kävisikään… Hän varmistaa, että meitä rakastetaan ja meille annetaan tunnustusta, ja vaikka niin ei kävisikään… Me saamme täydellisen kumppanin ja vanhurskaita ja kuuliaisia lapsia, ja vaikka niin ei kävisikään… Meillä on uskoa Herraan Jeesukseen Kristukseen ja me tiedämme, että jos me teemme kaiken voitavamme, Hänen hyväksi näkemänään aikana ja Hänen hyväksi näkemällään tavalla meidät vapautetaan ja me saamme kaiken, mitä Hänellä on.²⁰ Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.