Kotikäyntiopetussanoma
Jeesuksen Kristuksen jumalallinen tehtävä: Puolustaja
Tutki tätä aineistoa rukoillen ja pyri ottamaan selville, mitä sinun tulisi kertoa siitä muille. Kuinka Vapahtajan elämän ja tehtävän ymmärtäminen lisää uskoasi Häneen ja on siunauksena niille, joista huolehdit kotikäyntiopettajana? Lisää tietoa on osoitteessa reliefsociety.lds.org.
Usko, perhe, auttaminen
Harry Andersonin teos Älköön toteutuko minun tahtoni, vaan sinun
Jeesus Kristus on meidän puolustajamme Isän edessä. Sana puolustaja on peräisin latinalaisesta kantasanasta, joka tarkoittaa ”henkilöä, joka puolustaa jotakuta tai puhuu jonkun puolesta”1. Vapahtaja puhuu meidän puolestamme osoittaen ymmärrystä, oikeudenmukaisuutta ja armoa. Tämä tieto voi täyttää meidät rakkaudella ja kiitollisuudella Hänen sovituksestaan.
”Kuunnelkaa [Jeesusta Kristusta], joka on puolustaja Isän luona ja joka ajaa teidän asiaanne hänen edessään
sanoen: Isä, katso hänen kärsimyksiään ja kuolemaansa, joka ei syntiä tehnyt ja johon sinä olit mieltynyt; katso Poikasi verta, joka vuodatettiin, hänen vertansa, jonka sinä annoit, jotta sinä itse saisit kunnian;
sen tähden, Isä, säästä nämä veljeni, jotka uskovat minun nimeeni, jotta he voisivat tulla minun luokseni ja saada ikuisen elämän.” (OL 45:3–5.)
Kahdentoista apostolin koorumin jäsen, vanhin D. Todd Christofferson on sanonut seuraavaa Kristuksesta meidän puolustajanamme: ”Minulle on hyvin tärkeää, että voin minä tahansa hetkenä ja missä tahansa olosuhteissa lähestyä rukouksessa armon istuinta, että taivaallinen Isäni kuulee pyyntöni, että Puolustajani, Hän, joka ei syntiä tehnyt, jonka veri vuodatettiin, ajaa minun asiaani.”2
Muita pyhien kirjoitusten kohtia
Pyhistä kirjoituksista poimittua
Läpi Herran kirkon historian naiset, jotka ovat olleet Jeesuksen Kristuksen opetuslapsia, ovat noudattaneet Hänen esimerkkiään. Ester oli uskollinen ja rohkea. Esterin serkku Mordokai lähetti Esterille jäljennöksen kuninkaan määräyksestä, jonka mukaan juutalaiset pitäisi tuhota, ja hän kehotti Esteriä ”menemään kuninkaan luo rukoilemaan armoa kansalleen”. Hän lisäsi: ”Ja kukaties sinusta tulikin kuningatar vain tällaisia aikoja varten.” (Est. 4:8, 14.)
Huolimatta vaarasta Ester lupautui: ”Sitten lähden kuninkaan luo, vaikka se onkin vastoin lakia. Kun minun kerran on kuoltava, niin kuolen.” (Est. 4:16.)
Sitten Ester puhui nöyrästi kuninkaalle ja ”heittäytyi itkien kuninkaan jalkoihin rukoillakseen häntä – – [laatimaan peruutuksen] niille kirjeille, jotka [Haman] lähetti hävittääkseen juutalaiset”. Hän lisäsi: ”Kuinka jaksaisin nähdä sukukuntani tuhon?” (Ks. Est. 8:3, 5–6.) Kuninkaan sydän pehmeni, ja hän täytti Esterin pyynnön.3