Kyllä mormonit uskovat Jumalaan
Kirjoittaja asuu Chihuahuassa Meksikossa.
Lentokentällä kaukana kotoa minulla oli tilaisuus kertoa evankeliumista eräälle tuntemattomalle.
Kuvitus Steven Keele
Olin matkustamassa Meksikosta Montanaan Yhdysvaltoihin, ja minulla oli vaihto Denverissä Coloradossa. Kävelin ympäri lentoasemaa ja katselin valtavista ikkunoista, miten lentokoneet laskeutuivat ja nousivat. Minua jännitti, koska en ollut lentänyt koskaan aikaisemmin. Lentokenttä näytti todella isolta.
Katsoin lippuani ja käsitin, että minulla oli kaksi tuntia aikaa, ennen kuin lentoni lähtisi. Päätin etsiä paikan, johon voisin istuutua lukemaan, kunnes nousisin koneeseen. Minua pelotti, kun etsin istumapaikkaa. Miltei kaikki paikat olivat varattuja. Päätin istuutua erään vanhan rouvan viereen, joka näytti olevan yksin. Hän oli ainoa, joka ei näyttänyt minusta pelottavalta.
Kesti varmaan tunnin, ennen kuin päätin puhua hänen kanssaan. Esittelin itseni. Hän tuntui todella mukavalta ja oli innokas kertomaan minulle lapsenlapsensa saavutuksista. Hän pyysi minua kertomaan vähän itsestäni, ja kerroin hänelle kaiken elämästäni Meksikossa. Sitten yhtäkkiä tunsin halua kertoa hänelle evankeliumista. Hän kysyi minulta uskonnostani, ja kerroin hänelle, että olen Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon jäsen.
Hän sanoi, ettei ollut koskaan kuullutkaan siitä.
Hymyilin ja sanoin: ”Meidät tunnetaan myös nimityksellä mormonit.”
Siinä samassa hänen suhtautumisensa muuttui. Hänen kasvojensa ilme ja hänen puhetapansa muuttuivat. Hän ei tuntunut tietävän, mitä sanoa. Minusta tuntui, että keskustelumme oli päättynyt, mutta yritin jatkaa puhumista hänen kanssaan. Kysyin häneltä hänen uskonnostaan. Hän vastasi epäröimättä: ”Minä olen katolilainen.”
Sitten hän sanoi: ”En ymmärrä. Sinä olet niin mukava tyttö. Vaikutat kunnolliselta. Miksi siis haluat olla mormoni?”
Tämä kommentti hätkähdytti minua, enkä osannut vastata. Pidin mielessäni rukouksen ja pyysin, että taivaallinen Isä auttaisi minua selittämään, mitä myöhempien aikojen pyhänä oleminen merkitsee minulle. Kerroin tälle rouvalle, että minusta on ihanaa olla kirkon jäsen ja että evankeliumin opetusten ansiosta pystyn olemaan parempi ihminen ja näkemään asiat laajemmin.
Hän näytti yllättyneeltä ja sanoi: ”Mormonit eivät usko Jumalaan.”
Yritin olla nauramatta tälle kommentille. Sen sijaan hymyilin ja käsitin, että tämä oli tilaisuuteni kertoa hänelle totuus. Selitin joitakin perususkonkäsityksiämme. Kerroin hänelle pelastussuunnitelmasta ja perheiden tärkeydestä. Hän ei vieläkään näyttänyt vakuuttuneelta, joten päätin lausua hänelle todistukseni. Siinä valtavalla lentoasemalla minua siunattiin rohkeudella lausua todistukseni Joseph Smithistä, elävästä profeetasta ja elävistä apostoleista sekä rakkaudesta, jota tunnen evankeliumia ja Mormonin kirjaa kohtaan.
Katsoin kelloa. Minun oli aika mennä koneeseeni.
Se iltapäivä vahvisti todistustani tavalla, jota en ole kokenut koskaan aiemmin. Olen onnellinen, että lausuin hänelle todistukseni, ja olen kiitollinen siitä, että pystyin omalta osaltani muuttamaan hänen mielipiteensä kirkkomme jäsenistä. Voin nyt olla luottavaisempi, kun joku kysyy minulta kirkosta.