Asettakaa uskon osoittaminen etusijalle

Vanhin Richard G. Scott

kahdentoista apostolin koorumista

Huolimatta kaikista kielteisistä haasteista, joita meillä on elämässä, meidän täytyy varata aikaa uskomme aktiiviseen osoittamiseen.

Kun Aadam ja Eeva olivat Eedenin puutarhassa, heille annettiin runsaasti kaikkea, mitä he tarvitsivat päivittäiseen elantoonsa. Heillä ei ollut vaikeuksia, haasteita eikä tuskaa. Koska he eivät olleet milloinkaan kokeneet vaikeita aikoja, he eivät tienneet, että he voisivat olla onnellisia. He eivät olleet koskaan kokeneet kuohuntaa, joten he eivät kyenneet tuntemaan rauhaa.

Viimein Aadam ja Eeva rikkoivat käskyn olla syömättä hyvän- ja pahantiedon puun hedelmää. Niin tehtyään he eivät olleet enää viattomuuden tilassa. He alkoivat kokea, mitä on vastakohtaisuus. He alkoivat kohdata sairautta, joka heikensi heidän terveyttään. He alkoivat tuntea niin surua kuin iloakin.

Koska Aadam ja Eeva nauttivat kiellettyä hedelmää, tieto hyvästä ja pahasta tuli maailmaan. Heidän valintansa teki mahdolliseksi sen, että jokainen meistä voi tulla tämän maan päälle koeteltavaksi ja testattavaksi.¹ Meitä on siunattu tahdonvapaudella, joka on kykymme tehdä päätöksiä ja tulla vastuullisiksi noista päätöksistä. Lankeemuksen ansiosta voimme kokea elämässämme sekä onnen että surun tunteita. Me kykenemme ymmärtämään rauhaa, koska me tunnemme kuohuntaa.²

Taivaallinen Isämme tiesi, että meille kävisi niin. Se kaikki kuuluu Hänen täydelliseen onnensuunnitelmaansa. Hän valmisti keinon, jolla Hänen täydellisen kuuliaisen Poikansa, Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen elämä ja sovitus voittaisi jokaisen vaikeuden, joita saatamme kokea kuolevaisuudessa.

Me elämme raskaita aikoja. Minun ei tarvitse luetella kaikkia pahuuden lähteitä maailmassa. Ei ole tarpeen kuvailla kaikkia mahdollisia haasteita ja sydäntä särkeviä suruja, jotka kuuluvat kuolevaisuuteen. Jokainen meistä on perin pohjin tietoinen omista kamppailuistaan kiusausten, tuskan ja murheen pauloissa.

Meille opetettiin kuolevaisuutta edeltävässä maailmassa, että tänne tulomme tarkoituksena on se, että meitä testataan ja koetellaan ja että saamme kasvun kokemuksia.³ Me tiesimme, että kohtaisimme vastustajan pahuuden. Joskus saatamme olla tietoisempia kuolevaisuuden kielteisistä puolista kuin myönteisistä. Profeetta Lehi opetti: ”Sillä on välttämätöntä, että kaikessa on vastakohtaisuutta.”⁴ Huolimatta kaikista kielteisistä haasteista, joita meillä on elämässä, meidän täytyy varata aikaa uskomme aktiiviseen osoittamiseen. Sellainen uskon osoittaminen tuo elämäämme Jeesuksen Kristuksen sovituksen myönteisen, uskontäyteisen voiman.

Isämme taivaassa on antanut meille apuneuvoja auttaakseen meitä tulemaan Kristuksen luokse ja osoittamaan uskoa Hänen sovitukseensa. Kun näistä apuneuvoista tulee vakiintuneita tapoja, ne tarjoavat helpoimman tavan kokea rauhaa kuolevaisuuden haasteissa. Olen päättänyt tänään puhua neljästä tällaisesta apuneuvosta. Puhuessani voisitte arvioida sitä, miten te itse käytätte kutakin apuneuvoa, ja tavoitella sitten Herran johdatusta, kun ratkaisette, kuinka voisitte käyttää kutakin niistä paremmin.

Rukous

Ensimmäinen apuneuvo on rukous. Päättäkää keskustella usein taivaallisen Isänne kanssa. Varatkaa joka päivä aikaa kertoaksenne Hänelle ajatuksistanne ja tunteistanne. Kertokaa Hänelle kaikesta, mikä teitä huolestuttaa. Hän on kiinnostunut niin elämänne tärkeimmistä kuin arkisimmistakin asioista. Kertokaa Hänelle tunteidenne ja kokemustenne koko kirjosta.

Koska taivaallinen Isä arvostaa tahdonvapauttanne, Hän ei koskaan pakota teitä rukoilemaan Häntä. Mutta kun käytätte tahdonvapauttanne ja otatte Hänet mukaan päivittäisen elämänne jokaiseen puoleen, sydämenne alkaa täyttyä rauhalla, iloa tuovalla rauhalla. Tuo rauha kohdistaa iankaikkisen valon teidän kamppailuihinne. Se auttaa teitä katsomaan niitä haasteita iankaikkisesta näkökulmasta.

Vanhemmat, varjelkaa lapsianne varustamalla heidät aamuin ja illoin perherukouksen voimalla. Lapsia pommitetaan joka päivä himon, ahneuden ja ylpeyden paheilla sekä koko joukolla muita synnillisiä käytöstapoja. Suojelkaa lapsianne päivittäisiltä maailmallisilta vaikutteilta varustamalla heidät perherukouksesta koituvilla voimallisilla siunauksilla. Perherukouksen tulisi olla päivittäisessä elämässänne etuoikeus, josta ei tarvitse neuvotella.

Pyhien kirjoitusten tutkiminen

Toinen apuneuvo on Jumalan sanan tutkiminen pyhistä kirjoituksista ja elävien profeettojen sanoista. Me puhumme Jumalalle rukoilemalla. Hän viestii useimmiten takaisin meille kirjoitetun sanansa avulla. Tietääksenne, miltä jumalallinen ääni kuulostaa ja tuntuu, lukekaa Hänen sanojaan, tutkikaa pyhiä kirjoituksia ja pohtikaa niitä.⁵ Tehkää niistä olennainen osa jokapäiväistä elämää. Jos haluatte lastenne tunnistavan ja ymmärtävän Hengen kehotukset sekä toimivan niiden mukaan, teidän täytyy tutkia pyhiä kirjoituksia heidän kanssaan.

Älkää antako myöten Saatanan valheelle, ettei teillä ole aikaa tutkia pyhiä kirjoituksia. Päättäkää järjestää aikaa niiden tutkimiseen. Itsemme kestitseminen Jumalan sanalla joka päivä on tärkeämpää kuin uni, koulu, työ, televisio-ohjelmat, videopelit tai sosiaalinen media. Teidän täytyy kenties organisoida tärkeysjärjestyksenne uudelleen, jotta teillä olisi aikaa Jumalan sanan tutkimiseen. Jos niin on, tehkää se!

Profeetat ovat antaneet monia lupauksia päivittäisestä pyhien kirjoitusten tutkimisesta.⁶

Lisään oman ääneni tähän lupaukseen: kun varaatte joka päivä aikaa henkilökohtaisesti ja perheenne kanssa Jumalan sanan tutkimiseen, elämässänne vallitsee rauha. Tuo rauha ei tule ulkopuolisesta maailmasta. Se tulee kodistanne, perheestänne, omasta sydämestänne. Se on Hengen lahja. Se säteilee teistä ja vaikuttaa muihin teitä ympäröivässä maailmassa. Te teette jotakin hyvin merkittävää rauhan rakentamiseksi maailmassa.

Minä en julista, että elämästänne loppuvat haasteet. Muistakaa, että kun Aadam ja Eeva olivat puutarhassa, heillä ei ollut haasteita, mutta he eivät kyenneet kokemaan onnea, iloa eivätkä rauhaa.⁷ Haasteet ovat tärkeä osa kuolevaisuutta. Tutkimalla päivittäin ja johdonmukaisesti pyhiä kirjoituksia te koette rauhaa ympärillänne vallitsevassa kuohunnassa ja saatte voimaa vastustaa kiusauksia. Uskonne Jumalan armoon vahvistuu lujaksi ja te tiedätte, että Jeesuksen Kristuksen sovituksen ansiosta kaikki järjestyy Jumalan ajoituksen mukaan.

Perheilta

Kun teette työtä lujittaaksenne perhettänne ja edistääksenne rauhaa, muistakaa tämä kolmas apuneuvo: viikoittainen perheilta. Varokaa tekemästä perheillastanne pelkkää kiireisen päivän jatketta. Päättäkää, että maanantai-iltana perheenne on yhdessä kotona koko illan. Älkää antako työn vaatimusten, urheilun, harrastusten, kotitöiden tai minkään muunkaan tulla tärkeämmäksi kuin se aika, jonka vietätte yhdessä kotona perheenne kanssa.

Se, miten iltanne rakentuu, ei ole niin tärkeää kuin siihen sijoitettu aika. Evankeliumia tulee opettaa sekä virallisesti että epävirallisesti. Tehkää siitä merkityksellinen kokemus jokaiselle perheenjäsenelle. Perheilta on kallisarvoista aikaa lausua todistus turvallisessa ympäristössä, oppia opettamisen, suunnittelemisen ja organisoinnin taitoja, vahvistaa perhesiteitä, luoda perheen perinteitä, puhua toistenne kanssa, ja mikä tärkeintä, viettää erinomaista aikaa yhdessä!

Viime huhtikuun konferenssissa sisar Linda S. Reeves julisti rohkeasti: ”Minun täytyy – – todistaa päivittäisen pyhien kirjoitusten tutkimisen, rukouksen ja viikoittaisen perheillan siunauksista. Juuri näiden asioiden tekeminen auttaa lievittämään stressiä, antaa suuntaa elämällemme ja lisää varjelusta kodissamme.”⁸ Sisar Reeves on hyvin viisas nainen. Kehotan painokkaasti teitä hankkimaan oman todistuksenne näistä kolmesta ratkaisevan tärkeästä tavasta.

Temppelissä käyminen

Neljäs apuneuvo on temppelissä käyminen. Me kaikki tiedämme, ettei tämän maan päällä ole rauhallisempaa paikkaa kuin Jumalan temppeleissä. Jos teillä ei ole temppelisuositusta, tulkaa kelvollisiksi saamaan se. Kun teillä on suositus, käyttäkää sitä usein.⁹ Suunnitelkaa säännöllinen ajankohta, jolloin olette temppelissä. Älkää antako kenenkään tai minkään estää teitä olemasta siellä.

Kun olette temppelissä, kuunnelkaa toimitusten sanoja, pohtikaa niitä, rukoilkaa niiden johdosta ja pyrkikää ymmärtämään niiden merkitys. Temppeli on yksi parhaista paikoista oppia ymmärtämään Jeesuksen Kristuksen sovituksen voima. Etsikää Häntä siellä. Muistakaa, että kun viette omia perhenimiä temppeliin, saatte monia muita siunauksia.

Nämä neljä apuneuvoa ovat perustavaa laatua olevia tapoja, jotka varmistavat, että elämässänne on Jeesuksen Kristuksen sovituksen voima. Muistakaa, että Vapahtajamme on Rauhan Ruhtinas. Rauha tässä kuolevaisessa elämässä tulee Hänen sovitusuhristaan. Kun me johdonmukaisesti rukoilemme aamuin ja illoin, tutkimme päivittäin pyhiä kirjoituksia, pidämme viikoittaisen perheillan ja käymme säännöllisesti temppelissä, me vastaamme tietoisesti Hänen kutsuunsa tulla Hänen luokseen. Mitä enemmän me omaksumme näitä tapoja, sitä innokkaampi Saatana on vahingoittamaan meitä, mutta sitä vähemmän hänellä on kykyä tehdä niin. Kun käytämme näitä apuneuvoja, me käytämme tahdonvapauttamme siihen, että otamme täysin vastaan Hänen sovitusuhrinsa lahjat.

En väitä, että kaikki elämän kamppailut katoavat, kun teette nämä asiat. Me tulimme kuolevaiseen elämään juuri siksi, että kasvaisimme koettelemusten ja testaamisen avulla. Haasteet auttavat meitä tulemaan enemmän taivaallisen Isämme kaltaisiksi, ja Jeesuksen Kristuksen sovituksen ansiosta meidän on mahdollista kestää nuo haasteet.¹⁰ Todistan, että kun me tulemme tietoisesti Hänen luokseen, me voimme kestää jokaisen kohtaamamme kiusauksen, jokaisen murheen, jokaisen haasteen. Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.

Viitteet

1. Ks. Moos. 5:11.

2. Ks. Moos. 4–5.

3. Ks. Abr. 3:25.

4. 2. Nefi 2:11.

5. Ks. OL 18:36; ks. myös jakeet 34–35.

6. Joitakin esimerkkejä ovat seuraavat:

   Presidentti Thomas S. Monson on sanonut: ”Kun luemme ja pohdimme pyhiä kirjoituksia, koemme Hengen kuiskaavan suloisesti sieluumme. Voimme saada vastauksia kysymyksiimme. Saamme tietää siunauksista, jotka koituvat Jumalan käskyjen pitämisestä. Saamme varman todistuksen taivaallisesta Isästämme ja Vapahtajastamme Jeesuksesta Kristuksesta sekä Heidän rakkaudestaan meitä kohtaan. Kun pyhien kirjoitusten tutkiminen yhdistyy rukouksiimme, voimme tietää varmasti, että Jeesuksen Kristuksen evankeliumi on totta. – – Kun me muistamme rukouksen ja varaamme aikaa kääntyä pyhien kirjoitusten puoleen, elämästämme tulee äärettömästi siunatumpaa ja kuormamme tehdään keveämmiksi.” (”Emme koskaan kulje yksin”, Liahona, marraskuu 2013, s. 122.)

   Presidentti Gordon B. Hinckley on sanonut: ”Lupaan teille varauksetta, että jos te kaikki noudatatte tätä yksinkertaista ohjelmaa, riippumatta siitä, kuinka monta kertaa olette kenties aikaisemmin lukeneet Mormonin kirjan, saatte elämäänne ja koteihinne enemmän Herran Henkeä, voimakkaamman päättäväisyyden vaeltaa kuuliaisina Hänen käskyilleen ja lujemman todistuksen Jumalan Pojan elävästä todellisuudesta” (”Elävä ja tosi todistus”, Liahona, elokuu 2005, s. 6).

   Presidentti Howard W. Hunter on sanonut: ”Perheet saavat suuria siunauksia siitä, että viisaat isät ja äidit kokoavat lapsensa ympärilleen, lukevat yhdessä heidän kanssaan pyhiä kirjoituksia ja sitten keskustelevat avoimesti niissä olevista kauniista kertomuksista ja ajatuksista kaikkien käsityskyvyn mukaisesti. Usein nuorilla ja lapsilla on hämmästyttävä kyky ymmärtää pyhiä kirjoituksia ja antaa niille arvoa.” (”Pyhien kirjoitusten lukeminen”, Valkeus, toukokuu 1980, s. 103.)

   Presidentti Ezra Taft Benson on sanonut: ”Me näemme usein paljon vaivaa yrittäessämme lisätä aktiivisuutta vaarnassamme. Me teemme uutterasti työtä kohottaaksemme sakramenttikokousten osallistumisprosenttia. Me työskentelemme saadaksemme suuremman osan nuorista miehistämme lähtemään lähetystyöhön. Yritämme lisätä temppeliavioliittojen määrää. Kaikki tämä on kiitettävää työtä ja tärkeää valtakunnan kasvun kannalta. Mutta kun yksittäiset jäsenet ja perheet uppoutuvat pyhiin kirjoituksiin säännöllisesti ja johdonmukaisesti, nämä muut toiminnan alueet hoituvat itsestään. Todistus voimistuu. Sitoutuminen lujittuu. Perheet vahvistuvat. Henkilökohtainen ilmoitus virtaa.” (Ks. ”Sanan voima”, Valkeus, 1986, konferenssiraportti 156. vuosikonferenssista, s. 83.)

   Presidentti Spencer W. Kimball on julistanut: ”Kun alan suhtautua välinpitämättömästi Jumalaan ja kun tuntuu siltä, ettei kuuntelemassa ole yhtään jumalallista korvaa eikä mikään jumalallinen ääni puhu, huomaan, että olen itse hyvin, hyvin kaukana. Jos uppoudun pyhiin kirjoituksiin, etäisyys lyhenee ja hengellisyys palaa. Huomaan rakastavani syvemmin niitä, joita minun täytyy rakastaa koko sydämestäni ja mielestäni ja koko voimallani, ja rakastaessani heitä enemmän huomaan, että minun on helpompi noudattaa heidän neuvojaan. (Kirkon presidenttien opetuksia: Spencer W. Kimball, 2006, s. 72.)

   Presidentti Marion G. Romney on sanonut: ”Olen varma, että jos vanhemmat lukevat kodeissamme Mormonin kirjaa rukoillen ja säännöllisesti sekä itsekseen että lastensa kanssa, tuon suuren kirjan henki täyttää kotimme ja kaikki, jotka siinä asuvat. Kunnioituksen henki lisääntyy. Keskinäinen arvonanto ja huomaavaisuus toisia kohtaan kasvaa. Riidan henki poistuu. Vanhemmat neuvovat lapsiaan suuremmassa rakkaudessa ja viisaudessa. Lapset ovat vastaanottavaisempia ja kuuliaisempia vanhempiensa neuvoille. Vanhurskaus enentyy. Usko, toivo ja rakkaus – Kristuksen puhdas rakkaus – vallitsevat runsaina kodeissamme ja elämässämme tuoden mukanaan rauhaa, iloa ja onnea.” (Ks. ”Mormonin Kirja”, Valkeus, lokakuu 1980, s. 119.)

   Presidentti Boyd K. Packer on sanonut: ”Tosi opin ymmärtäminen muuttaa asenteita ja käyttäytymistä. Evankeliumin oppien tutkiminen parantaa käytöstä nopeammin kuin käytöksen tutkiminen.” (”Älkää pelätkö”, Liahona, toukokuu 2004, s. 79.)

   Vanhin David A. Bednar on sanonut: ”Jokainen perherukous, jokainen pyhien kirjoitusten tutkimishetki yhdessä perheenä ja jokainen perheilta on yksi siveltimenveto sielumme kankaalla. Mikään yksittäinen tapahtuma ei kenties tunnu olevan erityisen vaikuttava tai mieleenpainuva. Mutta aivan kuten keltaiset ja kullanväriset ja ruskeat maalijuovat täydentävät toisiaan ja saavat aikaan vaikuttavan mestariteoksen, samoin meidän johdonmukaisuutemme näennäisen pienten asioiden tekemisessä voi johtaa merkittäviin hengellisiin tuloksiin.” (”Uutterampi ja huolehtivampi kotona”, Liahona, marraskuu 2009, s. 20.)

7. Ks. 2. Nefi 2:13.

8. ”Kristukseen keskittyvä koti – suoja pornografiaa vastaan,” Liahona, toukokuu 2014, s. 16–17.

9. Presidentti Howard W. Hunter on sanonut: ”Kehotan myöhempien aikojen pyhiä kohottamaan katseensa Herran temppeliin suurena jäsenyyden vertauskuvana. Sydämeni hartain toive on, että jokainen kirkon jäsen olisi kelvollinen astumaan temppeliin. Herralle olisi mieleen, jos jokainen aikuinen jäsen olisi kelvollinen saamaan temppelisuosituksen ja pitäisi sen voimassa. Se, mitä meidän on tehtävä ja mitä me emme saa tehdä ollaksemme temppelisuosituksen arvoisia, on juuri sitä, mikä takaa sen, että me olemme onnellisia yksilöinä ja perheinä. Olkaamme temppelissä käyvää kansaa. Käykää temppelissä niin usein kuin henkilökohtaiset olosuhteenne sallivat. Pitäkää kodissanne esillä temppelin kuva, jotta lapsenne saavat nähdä sen. Opettakaa heille Herran huoneen tarkoitusperiä. Kannustakaa heitä suunnittelemaan jo varhaisimpina vuosinaan, että he menevät sinne ja pysyvät kelvollisina saamaan tämän siunauksen.” (Ks. ”Kalliit ja mitä suurimmat lupaukset”, Valkeus, tammikuu 1995, s. 7.)

10. Ks. 2. Nefi 2:2.