Kirja
Vanhin Allan F. Packer
seitsemänkymmenen koorumista
Sukututkimus- ja temppelityön – – tulee olla säännöllinen osa henkilökohtaista jumalanpalvelustamme.
Nuorena 12-vuotiaana partiolaisena sain lahjaksi kovasti kaipaamani täydennyksen partiovarusteisiini. Se oli piilukirves, jossa oli paksu nahkainen suojus! Seuraavalla yön yli kestäneellä vaelluksella saavuimme leiripaikalle pimeän tulon jälkeen – märkinä ja kylmissämme reitillä olleen paksun lumisohjon vuoksi. Minun mielessäni oli pelkästään ison leimuavan nuotion sytyttäminen. Ryhdyin heti työhön hakaten uudella kirveelläni erästä kaatunutta puunrunkoa. Puuta hakatessani turhauduin, koska kirves ei tuntunut pilkkovan oikein hyvin. Turhautuneena tein työtä tarmokkaammin. Pettyneenä palasin leiriin mukanani vain muutamia nuotiopuita. Jonkun toisen nuotion valossa keksin, mikä ongelma oli. En ollut poistanut kirveen suojusta. Voin kuitenkin kertoa, että suojus oli pilkkoutunut riekaleiksi. Opetus: Olin antanut muiden asioiden viedä huomioni.
Kun teemme työtä päämääränämme korotus, meidän täytyy työskennellä kaikkien vaatimusten hyväksi eikä antaa yhden tai kahden vaatimuksen tai muiden erillisten asioiden viedä huomiotamme. Jumalan valtakunnan tavoitteleminen johtaa iloon ja onnellisuuteen.1 Tarvittaessa meidän täytyy olla halukkaita muuttumaan. Lukuisat pienet korjausliikkeet ovat vähemmän kivuliaita ja häiritseviä kuin isot suunnanmuutokset.
Jokin aika sitten sisar Packer ja minä matkustimme muutamaan maahan. Haimme itsellemme passit ja muut asiakirjat. Hankimme rokotukset, lääkärintarkastukset, viisumit ja leimat. Saapuessamme kuhunkin maahan asiakirjamme tarkastettiin, ja kun kaikki vaatimukset oli täytetty, saimme luvan maahantuloon.
Tuleminen kelvolliseksi korotukseen on kuin menisi johonkin toiseen maahan. Meidän jokaisen täytyy hankkia hengellinen passimme. Me emme aseta vaatimuksia, mutta meidän täytyy henkilökohtaisesti täyttää ne kaikki. Pelastussuunnitelma sisältää kaikki niistä opeista, laeista, käskyistä ja toimituksista, jotka vaaditaan kaikilta, jotta voi tulla kelvolliseksi korotukseen.2 Silloin ”koko ihmissuku voi pelastua [Jeesuksen] Kristuksen sovituksen ansiosta”3. Kirkko on apuna, mutta se ei voi tehdä tätä meidän puolestamme. Kelvollisuudesta korotukseen tulee elinikäinen tavoite.
Kristus on perustanut kirkkonsa auttaakseen meitä. Hän on kutsunut 15 miestä, jotka me hyväksymme profeetoiksi, näkijöiksi ja ilmoituksensaajiksi, opastamaan kirkkoa ja opettamaan ihmisiä. Ensimmäinen presidenttikunta4 ja kahdentoista apostolin koorumi5 ovat samanarvoiset voimassa ja valtuudessa6, ja virkaiältään vanhin apostoli nimitetään kirkon presidentiksi. Seitsenkymmeniä kutsutaan avuksi.7 Kirkon johtajat eivät ole asettaneet korotuksen vaatimuksia. Ne on asettanut Jumala! Nämä johtajat kutsutaan opettamaan, selittämään, kehottamaan ja jopa varoittamaan, jotta me pysymme oikeassa suunnassa.8
Kuten käsikirjassa selitetään: ”Täyttäessään tehtäväänsä auttaa yksilöitä ja perheitä tulemaan kelvollisiksi korotukseen kirkko keskittyy Jumalan antamiin vastuualueisiin. Näitä ovat jäsenten auttaminen elämään Jeesuksen Kristuksen evankeliumin mukaan, Israelin kokoaminen lähetystyön kautta, köyhistä ja apua tarvitsevista huolehtiminen sekä kuolleiden pelastuksen mahdollistaminen rakentamalla temppeleitä ja suorittamalla sijaistoimituksia.”9 Nämä neljä painopistettä ja kaikki muut lait, käskyt ja toimitukset ovat välttämättömiä eivätkä valinnaisia. Jeesuksen Kristuksen sovituksen kautta ja tekemällä kutakin näistä me lisäämme vaadittuja leimoja hengelliseen passiimme.
Tämän konferenssin aikana meille opetetaan, mitkä muutokset auttavat meitä kaikkia olemaan paremmin valmistautuneita.
Perhe on pelastussuunnitelman keskipiste ja kenties syy siihen, miksi suunnitelmaa nimitetään myös ”suureksi onnensuunnitelmaksi”10. Presidentti Boyd K. Packer on sanonut: ”Kaiken kirkon toiminnan lopullinen päämäärä on, että mies ja hänen vaimonsa ja heidän lapsensa voivat olla onnellisia kotona.”11
Presidentti Spencer W. Kimball on sanonut: ”Menestyksemme yksilöinä ja kirkkona määräytyy suureksi osaksi sen mukaan, kuinka uskollisesti me keskitymme elämään evankeliumin mukaan kotona.”12 Temppeli- ja sukututkimustyö kuuluu evankeliumin mukaiseen elämään kotona. Sen tulee olla pikemminkin perheen toimintaa kuin kirkon toimintaa.
Ensimmäinen presidenttikunta ja kahdentoista koorumi ovat uudelleen painottaneet sukututkimus- ja temppelityötä.13 Se, että ryhdytte toimimaan tämän painotuksen mukaisesti, lisää omaa ja perheenne iloa ja onnea.
Opissa ja liitoissa sanotaan: ”Herran suuri päivä on käsillä – –. Uhratkaamme sen tähden kirkkona ja kansana ja myöhempien aikojen pyhinä Herralle uhri vanhurskaasti; ja esittäkäämme hänen pyhässä temppelissään – – kirja, joka sisältää muistiinmerkinnät kuolleistamme ja joka on kaiken hyväksymisen arvoinen.”14
Tämä ”kirja” valmistetaan käyttämällä kirkon Family Tree -tietokannan asiakirjojen nimi- ja toimitustietoja.
Minä tarkistan asiakirjoja ja lisään niitä tähän tietokantaan, koska haluan, että kirjassa on kaikkien minulle rakkaiden nimet. Ettekö tekin halua?
Opin ja liittojen luvussa 128 sanotaan: ”Sillä me emme voi päästä täydellisyyteen ilman [omia esivanhempiamme]; eivätkä he voi päästä täydellisyyteen ilman meitä.”15
Suvun tutkiminen on paljon muutakin kuin sukuluetteloja, sääntöjä, nimiä, päivämääriä ja paikkoja. Se on muutakin kuin keskittymistä menneeseen. Suvun tutkimiseen sisältyy myös nykyhetki, kun luomme oman sukumme historiaa. Siihen sisältyy tulevaisuus, kun muovaamme tulevaa historiaa jälkeläistemme kautta. Esimerkiksi nuori äiti, joka kertoo lapsilleen sukunsa tarinoita ja näyttää kuvia suvustaan, tekee sukuhistoriatyötä.
Sakramentin nauttimisen, kokouksiin osallistumisen, pyhien kirjoitusten lukemisen ja henkilökohtaisten rukousten pitämisen tavoin sukututkimus- ja temppelityön tekemisen tulee olla säännöllinen osa henkilökohtaista jumalanpalvelustamme. Nuortemme ja muiden vastaus profeettojen esittämiin kutsuihin on ollut innoittavaa ja osoittaa, että tämän työn tekeminen voi ja sen tulee kuulua kaikille ja kaikenikäisille jäsenille.
Kuten vanhin Quentin L. Cook on selittänyt: ”Meillä on [nyt] oppi, temppelit ja tekniikka.”16 Työn tekeminen on nyt paljon helpompaa, ja ainoana rajoittavana tekijänä on niiden jäsenten lukumäärä, jotka asettavat sen etusijalle. Työ vaatii silti aikaa ja uhrauksia, mutta kaikki voivat tehdä sitä – ja suhteellisen helposti verrattuna vain muutaman vuoden takaiseen tilanteeseen.
Auttaakseen jäseniä kirkko on kerännyt aikakirjoja ja järjestänyt työkaluja, jotta suuri osa työstä voidaan tehdä omissa kodeissamme tai seurakuntakeskuksissa ja temppelissä. Useimmat esteet on poistettu. Olipa aiempi näkemyksenne mikä tahansa, tilanne on nyt toisenlainen!
On kuitenkin yksi este, jota kirkko ei pysty poistamaan. Se on yksilön epäröinti tämän työn tekemisessä. Tarvitaan vain päätös ja hieman ponnisteluja. Ei tarvita pitkää työrupeamaa. Lyhytkin hetki säännöllisesti tuottaa työn iloa. Tehkää päätös ottaa askel, oppia, ja pyytäkää muita auttamaan teitä. He auttavat kyllä! Niistä nimistä, joita löydätte ja jotka viette temppeliin, tulee aikakirjoja sitä ”kirjaa” varten.17
Vaikka jäsenten osallistuminen on lisääntynyt merkittävästi, huomaamme, että suhteellisen harvat kirkon jäsenet ovat säännöllisesti mukana nimien etsimisessä ja temppelitoimitusten tekemisessä sukulaistensa puolesta.18 Tämä edellyttää meiltä muutosta tärkeysjärjestykseemme. Älkää vastustako muutosta, ottakaa se vastaan! Muutos on osa suurta onnensuunnitelmaa.
Tämä työ on tehtävä – ei kirkon hyväksi vaan kuolleidemme ja oman itsemme hyväksi. Me ja edesmenneet esivanhempamme tarvitsemme leimat hengelliseen passiimme.
Perheidemme ”yhdistäminen yhteen”19 yli sukupolvien voi tapahtua vain temppelissä sinetöimistoimitusten kautta. Vaiheet ovat yksinkertaiset: pitää vain etsiä nimi ja viedä se temppeliin. Ajan mittaan osaatte auttaa muitakin tekemään sitä.
Muutamin poikkeuksin jokainen – jokainen – voi tehdä tätä!
Tämän työn mukana seuraa konkreettisia siunauksia. Monet vanhemmat ja johtohenkilöt ovat huolissaan tämänhetkisestä maailmantilanteesta ja sen vaikutuksesta perheisiin ja nuoriin.
Vanhin David A. Bednar on luvannut: ”Kutsun kirkon nuoria oppimaan Elian hengestä ja kokemaan sitä. – – Minä lupaan, että teitä varjellaan vastustajan voimistuvalta vaikutukselta. Kun osallistutte tähän pyhään työhön ja rakastatte sitä, teitä suojellaan nuoruudessanne ja koko elämänne ajan.”20
Veljet ja sisaret, on aika poistaa suojus kirveestämme ja ryhtyä työhön. Emme saa uhrata omaa korotustamme tai perheemme korotusta vähemmän tärkeiden kiinnostuksenkohteiden vuoksi.
Tämä on Jumalan työtä, ja niin kirkon jäsenten kuin kirkkoon kuulumattomien, niin nuorten kuin vanhojen, niin miesten kuin naisten on määrä tehdä sitä.
Päätän lainaamalla laulun numero 324 ensimmäistä säkeistöä vaihtaen siinä yhden sanan:
Jeesus Kristus on Herramme! Todistan Jeesuksesta Kristuksesta Hänen nimessään. Aamen.