Muistokirjoitus
Vanhin L. Tom Perry – valtakunnan rakentaja
”Tiedän, että ainoa kestävä ilo ja onni, jonka koskaan voimme saada kuolevaisuudessamme, tulee siitä, että seuraamme Vapahtajaa, olemme kuuliaisia Hänen lailleen ja pidämme Hänen käskynsä. Hän elää. Tämä on todistukseni teille.”1
Kaupunki oli täysin tuhoutunut. L. Tom Perry oli niiden ensimmäisten merijalkaväen sotilaiden joukossa, jotka nousivat maihin Japanissa toisen maailmansodan lopussa allekirjoitetun rauhansopimuksen jälkeen. Hän muisteli myöhemmin saapumistaan raunioituneeseen Nagasakiin yhtenä elämänsä surullisimpana kokemuksena.
Nähdessään edessään täydellisen tuhon Tom päätti, että hän halusi tehdä kaiken voitavansa auttaakseen. Miehitysjoukot järjestivät päämajan ja ryhtyivät työhön raivaamaan, jälleenrakentamaan ja auttamaan kuolleiden hautaamisessa. Siitä huolimatta Tom ja useat muut sotilaat halusivat tehdä enemmän.
He pyysivät divisioonan papilta lupaa auttaa kristillisten kirkkojen jälleenrakentamisessa alueelle. Useimmat kirkoista oli suljettu kokonaan sodan aikana hallituksen rajoitusten vuoksi. Muutamat jäljellä olevat rakennukset olivat kipeästi korjauksen tarpeessa. Tom ja muut sotilaat selittivät, että he tekisivät korjaustöitä vapaa-ajallaan.
Lupa saatiin, ja Tom ja muut ryhtyivät työhön.
”Emme osanneet kieltä”, hän muisteli. ”Emme voineet muuta kuin korjata rakennuksia. Me tavoitimme papit, jotka eivät olleet sotavuosien aikana voineet palvella tehtävässään, ja kehotimme heitä palaamaan saarnatuoliinsa. Oli suurenmoista olla näiden ihmisten seurassa, kun he saivat taas kokea vapauden harjoittaa kristillistä uskoaan.”
Kun oli aika nousta junaan ja lähteä Nagasakista, monet muut sotilaat kiusasivat Tomia ja niitä, jotka olivat olleet jälleenrakentamassa kirkkoja. Näillä muilla sotilailla oli tyttöystävät mukanaan, ja he nauroivat Tomin ryhmälle ja pilkkasivat heitä siitä, että he olivat tuhlanneet aikaansa laastin, vasaran ja naulojen parissa.
Sitten tapahtui jotakin, minkä Tom muistaisi koko loppuelämänsä. Kiusaamisen käydessä kuumimmillaan noin 200 japanilaisen kristityn ryhmä nousi pienelle kukkulalle, joka oli lähellä juna-asemaa. He kävelivät kohti juna-asemaa laulaen laulua ”Eespäin, Herran kansa”. Tämä kristittyjen joukko antoi lahjoja Tomille ja muille sotilaille, jotka olivat tehneet niin lujasti töitä palvellakseen heitä.
Nämä japanilaiset kristityt asettuivat riviin radan varrelle. ”Kun juna lähti liikkeelle, me ojensimme lähtiessämme kätemme ja kosketimme heidän käsiään”, hän kertoi. ”Emme pystyneet sanomaan sanaakaan. Olimme niin liikuttuneita. Mutta olimme kiitollisia siitä, että saimme vähäiseltä osaltamme auttaa kristillisyyden herättämisessä henkiin siinä maassa sodan jälkeen.”2
Vanhin L. Tom Perry oli rakentaja koko elämänsä ajan. Joskus se tarkoitti kirkkorakennuksen rakentamista sortuneista raunioista ja toisinaan se tarkoitti sielun tai kansakunnan rakentamista niiden tarvitessa hänen ehtymätöntä optimismiaan, innokkuuttaan ja hengellistä voimaansa.
Minne vanhin Perry menikin, hänen lähtiessään sieltä tilanne oli parempi kuin ennen hänen tuloaan.
Syntynyt hyvistä vanhemmista
Lowell Tom Perry syntyi 5. elokuuta 1922 Loganissa Utahissa Yhdysvalloissa Leslie Thomas ja Nora Sonne Perryn perheeseen. Hän oli yksi kuudesta lapsesta perheessä. Tomin vanhemmat rakastivat evankeliumia ja opettivat sitä perheessään jokaisessa mahdollisessa tilanteessa. Tämä vanhurskas kasvatus oli vanhin Perrylle voimanlähteenä koko hänen elämänsä ajan.
Ensimmäisessä yleiskonferenssipuheessaan apostolina vanhin Perry sanoi lapsuudestaan: ”Kodissamme meidät puettiin joka aamu, ei vain lakkeihin, sadetakkeihin ja saappaisiin, jotka suojasivat meitä ulkona raivoavalta myrskyltä, vaan vieläkin huolellisemmin vanhempamme pukivat meidät joka päivä Jumalan taisteluvarustukseen. Kun polvistuimme perherukoukseen ja kuuntelimme, kun isämme, pappeudenhaltija, vuodatti sydämensä Herralle pyytäen perheelleen suojelusta pahan palavia nuolia vastaan, uskon kilpemme vahvistui uudella kerroksella. Sillä aikaa kun meidän kilpeämme lujitettiin, vanhempiemme kilpi oli aina apuna, sillä heillä oli aikaa meille, ja me tiesimme sen.”3
Ylinnä: Nuori Tom Perry (takarivissä vasemmalla) vanhempiensa ja sisarustensa kanssa. Vanhin Perry sanoi, että hän muisti aina vanhemmiltaan poikana saamansa hengellisen valmennuksen. Yllä: valokuva Utahin osavaltion maatalouskorkeakoulun sodanjälkeisestä vuosikirjasta
Nuoresta asti Tomia opetettiin tekemään ahkerasti työtä. Hän oli mukana perheen askareissa kuten suuren puutarhan kylvämisessä ja hoitamisessa. ”Kuinka kiitollinen olenkaan isästä, jolla oli kärsivällisyyttä opettaa minulle puutarhanhoitoa”, hän sanoi. ”Perheellemme ei opetettu ainoastaan, miten hyllyt täytetään pulloilla ja purkeilla siten, että kiertokulku toteutuu, vaan myös miten kasvatetaan ja hankitaan hedelmiä ja vihanneksia tyhjien pullojen ja purkkien täyttämiseksi.”4
Hänen äitinsä oli kotona suurenmoinen opettaja, joka opetti lapsilleen evankeliumia ja teoreettisia totuuksia joka tilanteessa, myös heidän tehdessään askareita. ”Hän oli synnynnäinen opettaja ja vaati meiltä paljon enemmän kuin opettajamme koulussa ja kirkossa.”5
Hän seisoi iltaisin makuuhuoneen ovella niin pitkään, että varmisti lastensa pitäneen rukouksensa.
Äidistään vanhin Perry sanoi: ”Hän käsitti, että lasten kasvatus on uskottu heidän vanhemmilleen ja että viime kädessä vanhempien täytyi huolehtia siitä, että heidän lapsilleen opetetaan sitä, mitä heidän taivaallinen Isänsä haluaa heidän oppivan.”6
Johtaja valtakunnassa
Vanhin Perry palveli monissa johtotehtävissä koko elämänsä ajan. Hän palveli kahdessa piispakunnassa, vaarnan korkeassa neuvostossa, toisena neuvonantajana American Riverin vaarnan johtokunnassa Kaliforniassa, vaarnan lähetystyönjohtajana, Itäisten osavaltioiden lähetyskentän johtajan erityisapulaisena (jolloin hän oli monia tunteja auttamassa kirkon paviljongissa New Yorkin maailmannäyttelyssä vuosina 1964–1965), toisena neuvonantajana Bostonin vaarnan johtokunnassa Massachusettsissa ja tuon vaarnan johtajana. Vuonna 1972 hänet kutsuttiin kahdentoista apulaiseksi, ja sitten vuonna 1974 hänet kutsuttiin kahdentoista apostolin koorumin jäseneksi.
Vanhin Perry saarnasi ja eli syvän hengellisen voiman ja innon turvin. Hänen voimakas äänensä kaikui kuulijoiden sydämessä kauan sen jälkeen kun hän oli astunut alas puhujakorokkeelta.
Vanhin Perry (oikealla) nauttii yleiskonferenssissa hetkestä kahdentoista apostolin koorumin kolmen muun veljen – vanhin D. Todd Christoffersonin, vanhin Quentin L. Cookin ja vanhin Neil L. Andersenin – kanssa.
Vanhin Quentin L. Cook kahdentoista apostolin koorumista sanoi seuraavaa: ”Vanhin L. Tom Perry lausui voimallisen todistuksen Jeesuksesta Kristuksesta. Hän tunsi Vapahtajan, hän rakasti Vapahtajaa ja [hän oli] voimallinen todistaessaan Vapahtajan jumalallisuudesta.”7
Hyvä perheenisä
Tom tapasi vaimonsa Virginia Leen ollessaan laskemassa osallistujia eräässä vaarnan ohjekokouksessa. Hän sanoi myöhemmin, että hän onnistui laskemaan nuorten miesten määrän, mutta kun oli aika laskea yhteen nuoret naiset, hänen matemaattiset taitonsa tyssäsivät. ”Äkkiä näin ihastuttavan, kauniin nuoren naisen. Menetin täysin kykyni laskea.”
Tom opiskeli tuolloin Utahin osavaltion maatalouskorkeakoulussa (nykyään Utahin osavaltiollinen yliopisto), ja hänellä oli äärimmäisen tiukka aikataulu. Siitä huolimatta seurustelu Virginia Leen kanssa sai etusijan.8
Kahdeksan kuukauden kuluttua tapaamisesta L. Tom Perry ja Virginia Lee vihittiin Loganin temppelissä Utahissa. He saivat kolme lasta.
Perheen kesken vietetty aika oli Tomille tärkeintä. Hän varasi aina aikaa syntymäpäiviin, perheen lomiin, perheen perinteisiin ja muihin tärkeisiin tapahtumiin.
Tässä suhteessa yksi kokemus jätti häneen pysyvän jäljen. Kun Tom muutti perheineen Yhdysvaltain itärannikolle työn vuoksi, he alkoivat etsiä kotia läheltä Tomin työpaikkaa. Talonetsinnän jatkuessa he alkoivat katsella kauempana sijaitsevia taloja. Viimein he löysivät talon, johon koko perhe ihastui. Se oli kaunis yksikerroksinen talo metsän siimeksessä Connecticutissa. Viimeinen testi oli kokeilla matkustamista töihin. Tom palasi kotiin lannistuneena. Matkanteko kesti puolitoista tuntia suuntaansa.
Hän esitti ongelman perheelleen sanoen, että he voisivat saada joko sen talon tai isän. Heidän vastauksensa yllätti hänet. ”Me otamme talon”, he sanoivat. ”Et sinä muutenkaan ole juuri kotona.”
Se oli käänteentekevä hetki Tomille. ”Minun oli tehtävä nopeasti parannus”, hän sanoi. ”Lapseni tarvitsivat isän, joka olisi enemmän kotona.” Hän suhtautui opetukseen hyvin vakavasti. ”Muutin työtapojani, niin että minulla oli enemmän aikaa olla perheeni kanssa.”9
Kuten monien muidenkin tavoitteiden kohdalla elämässään Tom toteutti tavoitteen perheen yhdessäolosta erittäin onnistuneesti. ”Isäni oli todella hauskaa seuraa kasvuvuosinani”, sanoi Lee Perry, vanhin Perryn poika. ”Hän piti meidät aktiivisina ja halusi olla tekemisissä kanssamme. Me tiesimme aina, että isä rakasti meitä.”10
Tom ja Virginia Perry kasvattivat lapsiaan vanhurskaudessa ja rakkaudessa. Joulukuun 14. päivänä 1974, vain kahdeksan kuukautta siitä kun vanhin Perry oli kutsuttu apostoliksi, hän menetti vaimonsa, joka oli taistellut viisi vuotta syöpää vastaan. ”Nyt hän on taas terve, ja olen varma, että paratiisi on paljon iloisempi paikka, koska hän on siellä”, vanhin Perry sanoi kunnianosoituksena vaimolleen.11
Huhtikuun 28. päivänä 1976 vanhin Perry solmi avioliiton Barbara Taylor Daytonin kanssa Suolajärven temppelissä. Vanhin ja sisar Perry matkustivat yhdessä maailmalla saarnaten ja opettaen rinta rinnan.
Koko palvelutyönsä ajan vanhin Perry puhui usein kasvatuksestaan, omasta perheestään ja siitä, että perheiden pitää pysyä lujina ja yhdessä. Hän suhtautui tähän niin vakavasti, että hän puhui siitä useita kertoja suoraan omalle perheelleen osana yleiskonferenssipuhettaan.12
Menestyvä liikemies
Koko pitkän elämänsä ajan L. Tom Perryllä oli kyky käyttää taitoja ja näkemyksiä, jotka hän oli oppinut yhdellä elämänsä osa-alueella, ja siirtää ne toiselle. Kun hän oli ollut muutaman vuoden naimisissa, hän sai kutsun palvella toisena neuvonantajana piispakunnassa. Tämä kutsu tuli uraan nähden sellaiseen aikaan, jolloin Tom saattoi tuskin kuvitella, kuinka hän sovittaisi sellaisen sitoumuksen aikatauluunsa. Hänellä oli hädin tuskin aikaa nukkua riittävästi.13
Silti hän ei epäröinyt ottaa kutsua vastaan. Yksi ensimmäisiä taitoja, joita hän oppi uudessa piispakunnassa, oli delegointi ja organisointi. Hän käytti näitä periaatteita liike-elämässä, ja pian hänellä oli enemmän aikaa työssä ja kotona. Nämä taidot auttoivat Tomia etenemään johtotehtäviin hänen urallaan vähittäiskaupan alalla.
Erään toisen kerran kirkossa saatu koulutus tuli käyttöön heti sen jälkeen kun hän oli ottanut vastaan työpaikan eräässä merkittävässä yrityksessä New Yorkissa. Hänen uusiin tehtäviinsä kuului tehdä talousarvioesityksiä vaativalle johtokunnalle.
Alkuun tämä tehtävä pelotti Tomia, joten hän kävi huoneessa, jossa hän pitäisi esityksensä. Hän huomasi, että huoneessa suuri osa yhdestä seinästä oli päällystetty flanellilla, todennäköisimmin akustisista syistä. ”Kun katsoin sitä suurta flanellikangasta, ajattelin Alkeisyhdistyksen opettajaani ja flanellitaulun käyttöä [oppiaiheissa].”
Tom tilasi flanellipohjaista paperia, teki osan esityksestään siihen ja vangitsi talousarviota käsittelevässä kokouksessa johtokunnan huomion. ”Esitys näytti olevan hyvin tehokas, ja kun se oli ohi, minua kiiteltiin – Alkeisyhdistyksen opettajani ansiosta”, hän sanoi.14
Vaikka Tom menestyi liike-elämässä, hän ei koskaan antanut ammattinsa vaikuttaa nuhteettomuuteensa tai arvoihinsa. Eräässä vaiheessa hänen uraansa hänen esimiehensä kehotti häntä osallistumaan monille edustuspäivällisille ja niitä edeltävään seurustelutilaisuuteen. Koska hän ei halunnut, että hänen nähtäisiin pitelevän näissä tilaisuuksissa mitään, mikä vähänkään muistutti alkoholijuomaa, hän alkoi pian kantaa kädessään maitolasillista.
”Ajan mittaan hämmästyin sitä, kuinka moni liiketuttavistani otti myös käteensä maitolasillisen sen hetken aikana, jonka vietimme yhdessä”, hän sanoi. ”Huomasin, – – että se, että olin erilainen maailmassa, herätti mielenkiintoisia reaktioita, mutta kuuliaisuus Herran laille on aina yhteydessä Hänen siunauksiinsa.”15
Isänmaanystävä
L. Tom Perry palveli kokoaikaisena lähetyssaarnaajana Pohjoisten osavaltioiden lähetyskentällä toisen maailmansodan riehuessa. Kun hän palasi lähetystyöstä, hän värväytyi kuukauden kuluessa merijalkaväkeen.
Hän palveli maataan kunniakkaasti ja palasi kotiin aiempaa suurempana isänmaanystävänä. Marraskuussa 2013 vanhin ja sisar Perry olivat kunniavieraina merijalkaväen 238. vuosijuhlatanssiaisissa. ”Haluaisin sanoa, että olen aina ollut ylpeä siitä ajasta, jonka palvelin merijalkaväessä”, hän sanoi tässä juhlassa.16
Hieman sen jälkeen kun vanhin Perry oli kutsuttu apostoliksi, häntä pyydettiin Washington D.C:hen uskonnollisten johtajien kokoukseen keskustelemaan keinoista, joilla saada seurakunnat osallistumaan Amerikan 200-vuotisjuhlaan. Alkuun vanhin Perry oli ilahtunut kutsusta. Hän halusi olla yhdistämässä kirkkojen äänet kiitollisuuteen Jumalan opastavasta ja varjelevasta kädestä Amerikan perustamisessa.
Hänen järkytyksekseen ryhmä oli haluton esittämään mitään sellaista julkilausumaa. Kaikki viittaukset Herraan Jumalaamme olivat kiellettyjä, sillä osallistujat eivät halunneet loukata ateisteja. Vanhin Perry oli hyvin murheellinen tästä tuloksesta. Hän lausui kuitenkin yleiskonferenssissa vakaan todistuksensa totuuksista, joita uskonnollisten johtajien yhteinen joukko Washingtonissa ei ollut halunnut sanoa. ”Tulen opettamaan syvänä vakaumuksenani, että jokaisen vanhurskaan hallituksen perustana on se laki, joka on Herralta saatu ohjaamaan ja johtamaan ihmisen yrityksiä. Vanhurskaat hallitukset saavat ohjeita Herralta.”17
Vanhin Perry pysyi isänmaallisena koko elämänsä.
Kaikkien ystävä
Yllä: Vanhin Perry toimistossaan 89-vuotiaana. Oikealla: Aina valmiina hymyilemään vanhin Perry ystävystyi helposti kaikkialla. Tässä hän tervehtii osallistujaa vuoden 2014 humanitaaristen palkintojen päivällisillä, joilla Catholic Community Services of Utah [Utahin katoliset yhteisöpalvelut] -järjestö osoitti hänelle ja hänen vaimolleen kunniaa hyväntekijöinä.
Ylinnä: valokuva Tom Smart, Deseret News; alinna: valokuva Deseret News -lehden luvalla
Vanhin Perry sai ystäviä kaikkialla, missä kulki. Eräs tapaus hänen elämästään havainnollistaa hänen kykyään luoda ystävyyssuhteita lähestulkoon missä tilanteessa tahansa. Kun hän oli perheineen muuttanut New York Cityyn työn vuoksi, hän huomasi, kuinka ihmiset pysyttelivät itsekseen kaduilla ja metrossa.
”Ajattelin, että onpa epäystävällistä joukkoa”, hän muisteli myöhemmin. Heidän käytöksensä oli aivan vastakkaista kuin ulospäinsuuntautuneiden ja sosiaalisten ihmisten käytös siinä kalifornialaisessa kaupungissa, josta hänen perheensä oli juuri lähtenyt. Hän lannistui tästä lämpimien ja ystävällisten ihmisten puutteesta ympärillään niin paljon, että tunsi houkutusta viedä perheensä takaisin Kaliforniaan. Hänen vaimonsa kysyi häneltä, oliko hän jo yrittänyt tehdä asialle jotakin. Hän ei ollut. Hänen vaimonsa kysyi: ”Miksi et kokeilisi ja katsoisi, mitä tapahtuu?”
Tom laati suunnitelman tutustua johonkuhun aamuisella työmatkallaan. Hän tarkkaili miestä, joka käytti samaa metroasemaa ja toimi joka aamu samalla tavalla. Mies saapui samaan aikaan, osti sanomalehden, seisoi samassa paikassa laiturilla ja istuutui samalle paikalle metrossa joka aamu poikkeuksetta.
Tom halusi vähän sekoittaa tilannetta ja katsoa, saisiko hän miehestä ystävän. Hän ilmaantui paikalle varhain eräänä aamuna ja asettui seisomaan laiturille tämän miehen suosikkipaikalle. Sitten hän istuutui miehen tavanomaiselle paikalle metrossa. Toimittuaan näin kaksi päivää Tom huomasi asemalle tullessaan, että mies oli saapunut tavallista aikaisemmin ja oli ottanut oman paikkansa laiturilla. Mies katsoi Tomia hieman ivallisesti, joten Tom käveli miehen luo ja selitti nauraen, mitä hän oli tehnyt.
”Miehen mielestä se oli suurenmoisinta, mitä hän oli ikinä kuullut”, vanhin Perry sanoi. Hän ja mies nousivat metroon ja matkustivat yhdessä. Heistä tuli pian hyvät ystävät. Joka aamu he kilpailivat siitä, kumpi ehtisi laiturille ensin. Pian kilpa laajeni käsittämään 3, sitten 4 ja sitten 10 matkustajaa, jotka kiiruhtivat hyväntuulisina ottamaan arvostetun paikan.
”Se piristi koko laiturillista”, vanhin Perry sanoi. Tämän toiminnan ansiosta kaikista mukanaolijoista tuli tiivis ryhmä. Eräänä jouluna heitä oli kymmenkunta laiturilla laulamassa yhdessä joululauluja. ”Sain muutamia parhaimmista ystävistä, mitä minulla on milloinkaan ollut.”18
Aina rakentaja
Yllä: Vanhin Perry ja hänen vaimonsa lisäävät laastia Brigham Cityn temppelin kulmakiveen Utahissa. Yllä oikealla: Vanhin L. Tom Perry (seisomassa oikealla) lähetyssaarnaajana toverinsa vanhin Wayne Parkinin kanssa Pohjoisten osavaltioiden lähetyskentällä Yhdysvalloissa. Oikealla: Nuori Tom Perry juuri värväytyneenä merijalkaväen sotilaana.
Oikealla keskellä: valokuva Scott Winterton, Deseret News
Lokakuun 1986 yleiskonferenssissa vanhin Perry kertoi lapsuudestaan tapahtuman, joka toi esiin tärkeän näkökulman hänen elämäänsä. Tomin isä oli remontoimassa kotia, ja seitsemänvuotiaan Tomin tehtävänä oli irrottaa sorkkaraudalla nauloja vanhoista laudoista ja sitten suoristaa ne. Vaikka se oli kovaa työtä, Tom tunsi tyydytystä tämän päivittäisen tehtävän suorittamisesta.
Vanhin Perry hoiti vuosien varrella monia rakennusprojekteja aina seurakuntakeskusten peruskorjauksista uusien kirkkorakennusten rakentamiseen. Opetukset, joita hän sai lapsena naulojen suoristamisesta, näyttivät ilmenevän selkeästi tavassa, jolla hän eli elämänsä sen jälkeen – niin rakennustyömaalla kuin muuallakin.
Hän sanoi: ”Tehtävän loppuun suorittaminen, etenkin kun teemme sen niin hyvin kuin osaamme, tuo todellista tyydytystä.”19
Vanhin Perry ei tyytynyt koskaan vähempään. Hän rakensi, hän opetti, hän palveli, hän todisti – aina parhaan kykynsä mukaan. Hän oli todellinen valtakunnan rakentaja.
”Jeesuksen Kristuksen evankeliumi on totta”, hän sanoi. ”Se on palautettu meidän elämämme siunaukseksi näinä myöhempinä aikoina. Se käsittää kaikki totuudet, periaatteet ja toimitukset, jotka sisältyvät taivaallisen Isämme suureen onnensuunnitelmaan, joka on suunnitelma meitä varten, jotta me voimme palata elämään Hänen luonaan tuonpuoleisissa iankaikkisissa valtakunnissa. Se, että Jeesuksen Kristuksen evankeliumi on Hänen jumalallinen tapansa, jolla me voimme kohdata loistavan tulevaisuutemme, on minun todistukseni teille.”20
”Tom Perry palveli isänmaataan, kirkkoaan, perhettään, lähimmäisiään ja Jumalaansa.” – Presidentti Thomas S. Monson hautajaispuheessaan vanhin L. Tom Perrystä (ks. s. 14–15)
Yllä: Vanhin Perry toimistossaan 89-vuotiaana. Oikealla: Aina valmiina hymyilemään vanhin Perry ystävystyi helposti kaikkialla. Tässä hän tervehtii osallistujaa vuoden 2014 humanitaaristen palkintojen päivällisillä, joilla Catholic Community Services of Utah [Utahin katoliset yhteisöpalvelut] -järjestö osoitti hänelle ja hänen vaimolleen kunniaa hyväntekijöinä.
Ylinnä: valokuva Tom Smart, Deseret News; alinna: valokuva Deseret News -lehden luvalla
Vasemmalla: Tom Perry palveli Yhdysvaltain merijalkaväessä toisessa maailmansodassa. Hän oli ensimmäisissä miehittäjäjoukoissa, jotka nousivat maihin Japanissa. Yllä: Brigham Youngin yliopistossa yhdysvaltalaisen senaattorin Joseph Liebermanin kanssa.
Vasemmalla keskellä: valokuva Mark A. Philbrick/BYU Photo
Ylinnä: Nuori Tom Perry (takarivissä vasemmalla) vanhempiensa ja sisarustensa kanssa. Vanhin Perry sanoi, että hän muisti aina vanhemmiltaan poikana saamansa hengellisen valmennuksen. Yllä: valokuva Utahin osavaltion maatalouskorkeakoulun sodanjälkeisestä vuosikirjasta
Yllä: Ihmiset jonottavat vierailukeskuksessa tervehtimään vanhin Perryä. Vasemmalla: Lastensa kanssa uudenvuodenpäivänä 1960.
Vasemmalla keskellä: valokuva Michael Parker, Deseret News
Ylinnä ja vasemmalla: Valokuvat otettu 6. huhtikuuta 1974, kun vanhin Perry hyväksyttiin kahdentoista apostolin koorumin jäseneksi.
Puolitoista vuotta vaimonsa Virginian kuoleman jälkeen vanhin Perry solmi avioliiton Barbara Taylor Daytonin kanssa Suolajärven temppelissä.
Yllä: Vanhin Perry ja hänen vaimonsa lisäävät laastia Brigham Cityn temppelin kulmakiveen Utahissa. Yllä oikealla: Vanhin L. Tom Perry (seisomassa oikealla) lähetyssaarnaajana toverinsa vanhin Wayne Parkinin kanssa Pohjoisten osavaltioiden lähetyskentällä Yhdysvalloissa. Oikealla: Nuori Tom Perry juuri värväytyneenä merijalkaväen sotilaana.
Oikealla keskellä: valokuva Scott Winterton, Deseret News
Valokuva kahdentoista apostolin koorumista vuonna 1979. Vanhin Perry seisoo takarivissä vanhin Thomas S. Monsonin vieressä.
Yllä: Vanhin Perry tervehtii jäseniä lokakuun 2013 yleiskonferenssissa. Vasemmalla: Vanhin Perry tapasi seitsemännen päivän adventistien kirkon johtajia huhtikuussa 2014, kun he keskustelivat uskonnonvapaudesta. Alla: Vanhin Perry järjesti aina aikaa tavata ihmisiä, kuten tätä joukkoa pioneeripäivän Days of ’47 -paraatissa Salt Lake Cityssä Utahissa.
Ylinnä oikealla: valokuva Tom Smart, Deseret News; oikealla keskellä: valokuva Ansel Oliverin luvalla; alinna oikealla: valokuva Kristin Murphy, Deseret News