”Palautuksen ääniä: Joseph Smithin perhe”, Tule ja seuraa minua – koti ja kirkko: Oppi ja liitot 2025, 2025
”Joseph Smithin perhe”, Tule ja seuraa minua – koti ja kirkko: 2025
Palautuksen ääniä
Joseph Smithin perhe
Meihin jokaiseen vaikuttaa syvästi perheemme elämä, ja Joseph Smithin kohdalla oli aivan samoin. Hänen vanhempiensa uskonnolliset vakaumukset ja käytännöt kylvivät uskon siemeniä, jotka tekivät palautuksen mahdolliseksi. Josephin päiväkirjaan on kirjoitettu tämä kunnianosoitus: ”Sanat ja kieli [eivät] riitä ilmaisemaan sitä kiitollisuutta, jonka minä olen velkaa Jumalalle siitä, että olen saanut niin kunnioitettavat vanhemmat.”
Seuraavat lainaukset hänen äidiltään Lucy Mack Smithiltä, hänen veljeltään William Smithiltä ja profeetalta itseltään antavat pilkahduksen Smithin kodin uskonnollisesta vaikutuksesta.
Lucy Mack Smith
”[Vuoden 1802 aikoihin] minä sairastuin. – – Sanoin itselleni, etten ole valmis kuolemaan, sillä en tunne Kristuksen teitä, ja minusta tuntui aivan kuin minun ja Kristuksen välissä olisi ollut synkkä ja yksinäinen kuilu, jota en uskalla yrittää ylittää. – –
Käännyin Herran puoleen ja anoin ja pyysin hartaasti Herralta, että Hän säästäisi henkeni, jotta voisin kasvattaa lapseni ja lohduttaa aviomieheni sydäntä. Niin makasin koko yön. – – Lupasin Jumalalle, [että] jos Hän antaisi minun elää, pyrkisin löytämään sen uskonnon, jonka avulla voisin palvella Häntä oikein, olipa se Raamatussa tai mistä tahansa se löytyisikin, vaikka se olisi saatavissa taivaasta rukouksen ja uskon avulla. Viimein ääni puhui minulle sanoen: ’Etsikää, niin te löydätte. Kolkuttakaa, niin teille avataan. Olkoon sydämenne lohdullinen. Uskokaa Jumalaan ja uskokaa minuun.’ – –
Tästä hetkestä lähtien sain voimaa jatkuvasti. Puhuin vain vähän uskonnosta, vaikka se täytti mieleni täysin, ja ajattelin, että pyrkisin toimimaan kaikella uutteruudella heti kun voisin löytää jonkun hurskaan henkilön, joka tuntee Jumalan tiet ja voisi opettaa minulle taivaasta.”
William Smith
”Äitini, joka oli hyvin hurskas nainen ja hyvin kiinnostunut lastensa hyvinvoinnista sekä täällä että tuonpuoleisessa, pyrki kaikin keinoin, joita äidinrakkaus voi tuoda mieleen, saamaan meidät tavoittelemaan oman sielumme pelastusta eli (kuten siihen aikaan sanottiin) ’löytämään uskonnon’. Hän taivutteli meitä käymään kokouksissa, ja miltei koko perhe kiinnostui asiasta ja alkoi etsiä totuutta.”
”Meillä pidettiin perherukouksia niin kauan kuin muistan. Muistan hyvin, kuinka isällä oli tapana pitää silmälasejaan liivintaskussa, – – ja kun me pojat näimme hänen tunnustelevan lasejaan, tiesimme, että se oli merkki valmistautua rukoukseen, ja jos me emme huomanneet sitä, äiti sanoi: ’William’, tai kuka sitten olikin piittaamaton, ’valmistaudu rukoukseen.’ Rukouksen jälkeen me lauloimme yleensä laulun.”
Joseph vanhempi ja Lucy Smith opettivat perhettään tutkimaan pyhiä kirjoituksia.
Joseph Smith
”Sanon nyt, ettei [isäni] tietääkseni tehnyt koskaan elämässään yhtään alhaista tekoa, jota voitaisiin sanoa halpamaiseksi. Rakastin isääni ja rakastan hänen muistoaan, ja muisto hänen jaloista teoistaan lepää raskaana painona mielessäni, ja monet hänen minulle osoittamistaan ystävällisistä ja isällisistä sanoista on kirjoitettu sydämeni kirjaan. Pyhiä ovat minulle ajatukset, joita vaalin hänen elämänhistoriastaan ja jotka ovat vyöryneet mielessäni ja jotka häntä katsellessani ovat juurtuneet sinne syntymästäni asti. – – Äitini on myös yksi kaikkein jaloimmista ja parhaimmista naisista.”