”Liite C: Kolme silminnäkijää”, Tule ja seuraa minua – sinä ja perheesi: Mormonin kirja 2020, 2020
”Liite C”, Tule ja seuraa minua – sinä ja perheesi: 2020
Liite C
Kolme silminnäkijää
Yli viiden vuoden ajan – alkaen enkeli Moronin ensimmäisestä käynnistä Joseph Smithin luona vuoteen 1829 asti – Joseph oli ainoa henkilö, joka sai nähdä kultalevyt. Tämä johti voimakkaaseen arvosteluun ja vainoon niiden taholta, jotka uskoivat hänen petkuttavan ihmisiä. On helppoa kuvitella, miten Joseph ilahtui, kun hän sai Mormonin kirjan käännettyään kuulla, että Herra antaisi joidenkuiden muidenkin nähdä levyt ja että he ”todistavat kirjan ja siinä olevien asioiden totuudesta” (2. Nefi 27:12–14; ks. myös 2. Nefi 11:3; Et. 5:2–4).
Kesäkuussa 1829 Oliver Cowdery, David Whitmer ja Martin Harris pyysivät saada olla ne kolme silminnäkijää, joista Mormonin kirjassa ennustettiin. Herra toteutti heidän toiveensa (ks. OL 17) ja lähetti enkelin, joka näytti heille levyt. Nuo miehet tunnetaan sittemmin kolmena silminnäkijänä, ja jokaisessa Mormonin kirjassa on heidän kirjoittamansa todistus.1
Presidentti Dallin H. Oaks on selittänyt, miksi kolmen silminnäkijän todistus on niin vakuuttava: ”Mormonin kirjan kolmen silminnäkijän [todistus] puolustaa paikkaansa hyvin voimakkaasti. Kullakin näistä kolmesta oli täysin riittävä syy ja tilaisuus kieltää todistuksensa, jos se olisi ollut väärä, tai epäröidä yksityiskohdissa, jos jokin niistä olisi ollut epätarkka. Kuten hyvin tiedetään, kaikki nämä kolme todistajaa erotettiin Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkosta muita kirkon johtajia koskevien erimielisyyksien tai kateuden vuoksi noin kahdeksan vuoden kuluessa heidän todistuksensa julkaisemisesta. Kaikki kolme lähtivät omille teilleen ilman mitään yhteisiä pyyteitä, jotka olisivat tukeneet ajatusta salaisesta sopimuksesta. Silti yksikään näistä todistajista ei koko lopun elämänsä aikana – 12–50 vuoden kuluessa heidän kirkosta erottamisestaan – poikennut julkaistusta todistuksestaan eikä sanonut mitään, mikä olisi heittänyt epäilyksen varjoakaan sen totuudellisuuteen.”2
Kolme silminnäkijää pysyivät koko elämänsä ajan horjumattoman uskollisina todistukselleen Mormonin kirjasta.
Oliver Cowdery
Kun Oliver oli kastettu uudelleen kirkon jäseneksi, hän keskusteli vähän ennen kuolemaansa erään lähetyssaarnaajan, vanhin Jacob Gatesin kanssa, joka ollessaan matkalla lähetystyöhön Englantiin kulki Missourissa sijaitsevan Richmondin kautta. Vanhin Gates kysyi Oliverilta tämän todistuksesta Mormonin kirjasta. Vanhin Gatesin poika kertoo Oliverin vastauksesta:
”Tuollainen kyseenalaistaminen näytti koskettavan Oliveria syvästi. Hän ei sanonut sanaakaan vaan nousi nojatuolistaan, meni kirjahyllylle, poimi siitä Mormonin kirjan ensipainoksen, otti esiin kolmen silminnäkijän todistuksen ja luki mitä juhlallisimmalla äänellä sanat, jotka hän oli allekirjoittanut lähes kaksikymmentä vuotta aiemmin. Katsoen isääni hän sanoi: ’Jacob, haluan sinun muistavan, mitä sanon sinulle. Olen kuolemaisillani, joten mitä minua hyödyttäisi valehdella sinulle? Minä tiedän’, hän sanoi, ’että tämä Mormonin kirja käännettiin Jumalan lahjan ja voiman avulla. Silmäni näkivät, korvani kuulivat ja ymmärrystäni kosketettiin, ja tiedän, että se, mistä todistin, on totta. Se ei ollut unta, ei mitään turhamaista mielikuvitusta – se oli todellista.’”3
David Whitmer
Myöhempinä vuosinaan David Whitmer sai kuulla huhuja, että hän olisi muka kieltänyt todistuksensa Mormonin kirjasta. Vastauksena näihin syytöksiin David vahvisti todistuksensa kirjeessä, joka julkaistiin paikallisessa sanomalehdessä nimeltä Richmond Conservator:
”Että maailma tietäisi totuuden, haluan nyt ollessani aivan elämän auringonlaskussa ja Jumalan pelossa esittää tämän julkisen lausunnon:
Että en ole yhtenä kolmesta silminnäkijästä koskaan missään vaiheessa kieltänyt tuota todistusta tai mitään osaa siitä todistuksesta, joka on niin kauan sitten julkaistu tuossa kirjassa. Ne, jotka tuntevat minut parhaiten, tietävät, että olen aina pitänyt kiinni tuosta todistuksesta – ja ettei ketään johdettaisi harhaan tai ettei kukaan epäilisi nykyisiä näkemyksiäni tuosta asiasta, minä nyt jälleen vahvistan kaikkien silloin antamieni ja julkaistujen lausuntojeni olevan totta.
’Jolla on korvat, se kuulkoon’, se ei ollut harhaa! Se, mikä on kirjoitettu, on kirjoitettu – ja se, joka lukee, ymmärtäköön.”4
Martin Harris
Oliver Cowderyn tavoin myös Martin Harris jätti kirkon joksikin aikaa, mutta hänet kastettiin lopulta uudelleen. Myöhempinä vuosinaan hänellä oli tapana kantaa Mormonin kirjaa kainalossaan ja todistaa sen totuudesta kaikille, jotka halusivat kuunnella: ”Minä tiedän, että Mormonin kirja on totisesti totta. Ja vaikka kaikki ihmiset kieltäisivät sen kirjan totuuden, minä en saata tehdä sitä. Sydämeni on levollinen. Oi Jumala, sydämeni on levollinen! En voisi mitenkään tietää sitä todemmin tai varmemmin kuin nyt tiedän.”5
George Godfrey, eräs Martinin tuttava, on kirjoittanut: ”Muutama tunti ennen kuin Martin kuoli – – kysyin häneltä, eikö hänen mielestään niissä asioissa, joita oli kirjoitettu ja kerrottu Mormonin kirjan esiintulosta, ollut edes vähän vilpillisyyttä ja huijausta. Hän vastasi, kuten oli aina vastannut: ’Mormonin kirja ei ole huijausta. Minä tiedän, mitä minä tiedän. Olen nähnyt, mitä olen nähnyt, ja olen kuullut, mitä olen kuullut. Olen nähnyt ne kultalevyt, joista Mormonin kirja on lähtöisin. Enkeli ilmestyi minulle ja muille ja todisti sen aikakirjan totuudesta, ja jos olisin halunnut vannoa väärän valan ja todistaa valheellisesti siitä, mistä nyt todistan, minusta olisi voinut tulla rikas mies. Mutta en olisi voinut todistaa muulla tavalla kuin mitä olen todistanut ja kuin mitä nyt teen, sillä nämä asiat ovat totta.’”6
”Niin monen todistajan suulla kuin hän hyväksi näkee”
Kolmen silminnäkijän todistukset ovat erityisen vaikuttavia, kun ottaa huomioon heidän kokemuksensa sekä kirkon piirissä että sen ulkopuolella.7 Kaikesta huolimatta Oliver, David ja Martin eivät koskaan lakanneet todistamasta kokemastaan ja siitä, että Mormonin kirja on käännetty Jumalan lahjan ja voiman avulla. Eivätkä he olleet ainoita.
Nefi julisti muinoin: ”Herra Jumala on ryhtyvä tuomaan julki kirjan sanoja; ja niin monen todistajan suulla kuin hän hyväksi näkee, hän on vahvistava sanansa” (2. Nefi 27:14). Profeetta Joseph Smithin ja kolmen silminnäkijän lisäksi Herra valitsi kahdeksan muuta todistajaa näkemään levyt. Heidänkin todistuksensa on jokaisessa Mormonin kirjassa. Oliverin, Davidin ja Martinin tavoin kahdeksan silminnäkijää pysyivät uskollisina todistuksessaan Mormonin kirjasta ja kultalevyjen näkemisestä.
William E. McLellin oli varhainen käännynnäinen kirkossa, ja hän tunsi henkilökohtaisesti monet Mormonin kirjan silminnäkijöistä. William jätti kirkon myöhemmin, mutta oli edelleen syvästi vaikuttunut silminnäkijöiltä kuulemistaan vakuuttavista todistuksista.
”Kysynpä nyt”, McLellin kirjoitti elämänsä loppuaikoina, ”miten minun tulisi suhtautua niin monen uskollisen silminnäkijän varsin järkeenkäypään ja silti juhlalliseen todistukseen? Nämä miehet, ollessaan elämänsä kunnossa, näkivät näyssä enkelin ja lausuivat todistuksensa kaikille ihmisille. Ja kahdeksan miestä näki levyt ja piteli niitä käsissään. Näin ollen kaikki nämä miehet tunsivat asiat, joiden he julistivat olevan täysin totta. Se tapahtui heidän nuoruudessaan, ja vielä vanhoinakin he julistavat samaa asiaa.”8
Vaikka emme olekaan nähneet kultalevyjä niin kuin kolme silminnäkijää näkivät, voimme saada voimaa heidän todistuksistaan. Silloinkin, kun heidän maineensa kyseenalaistettiin ja heidän turvallisuuttaan ja henkeään uhattiin heidän todistuksensa vuoksi, nämä nuhteettomat miehet pysyivät rohkeasti uskollisina todistukselleen aivan loppuun asti.