”13.–19. huhtikuuta. Moosia 1–3: ’Rakkaudesta Jumalaa ja kaikkia ihmisiä kohtaan’”, Tule ja seuraa minua – pyhäkoulu: 2020, 2020
”13.–19. huhtikuuta. Moosia 1–3”, Tule ja seuraa minua – pyhäkoulu: 2020
13.–19. huhtikuuta
Moosia 1–3
”Rakkaudesta Jumalaa ja kaikkia ihmisiä kohtaan”
Luvut Moosia 1–3 sisältävät monia periaatteita, joista voisit keskustella luokkasi kanssa. Rukoile johdatusta tietääksesi, millä periaatteilla on eniten merkitystä niille, joita opetat.
Kirjoita muistiin saamiasi vaikutelmia
Innosta kertomaan
Antaaksesi luokan jäsenille tilaisuuden keskustella siitä, kun he ovat itsekseen tai perheensä kanssa tutkineet lukuja Moosia 1–3, kehota heitä kertomaan jollekulle toiselle jakeesta, jota he pitävät innoittavana.
Opeta oppia
Jumalan sanan saaminen edellyttää valmistautumista.
-
Yksi tapa aloittaa keskustelu valmistautumisesta vastaanottamaan Jumalan sanaa voisi olla siitä puhuminen, miten valmistautuminen – tai valmistautumattomuus – vaikuttaa muihin asioihin. Luokan jäsenet voisivat esimerkiksi kertoa kokemuksistaan, joissa heidän valmistautumisensa tai sen puute on vaikuttanut heidän kokemukseensa koulussa tai töissä tai jossakin muussa toiminnassa. Kun he ovat kertoneet siitä, voisit kehottaa puolta luokkaa lukemaan kohdan Moosia 2:1–9 ja etsimään asioita, joita kuningas Benjaminin kansa teki valmistautuessaan ottamaan vastaan Jumalan sanaa. Toinen puoli luokkaa voisi tutkia samoja jakeita ja etsiä niitä kuningas Benjaminin tekemiä asioita, jotka osoittavat, mitä hän ajatteli Jumalan sanasta ja tarpeesta kertoa siitä muille. Pyydä sitten kumpaakin ryhmää kertomaan muille ajatuksistaan. Mitä sellaista voimme oppia näiden jakeiden perusteella, mikä voi auttaa meitä vastaanottamaan Jumalan sanaa?
Kun me palvelemme muita, me palvelemme myös Jumalaa.
-
Kuningas Benjamin palveli esimerkillisesti Jumalaa ja lähipiirissään olevia. Mitä sellaista luokkasi jäsenet voivat oppia häneltä, mikä auttaisi heitä heidän pyrkimyksissään palvella muita? Voit halutessasi aloittaa keskustelun pyytämällä luokan jäseniä luettelemaan esteitä, joita ihmiset esittävät muiden palvelemiseen liittyen – kuten syitä, miksi emme palvele muita tai miksi palvelumme ei ole niin hyödyllistä kuin se voisi olla. Sen jälkeen he voisivat tutkia jakeita Moosia 2:10–26 ja laatia luettelon totuuksista, joita kuningas Benjamin opetti muiden palvelemisesta ja jotka voivat auttaa heitä pääsemään voitolle mainitsemistaan esteistä. Mitä yksittäiset ihmiset ja perheet voivat tehdä keskittyäkseen palvelemaan jokapäiväisessä elämässään? Yhtenä ehdotuksena voisit lukea ääneen presidentti Thomas S. Monsonin kertomuksen, joka on otsikon ”Lisäaineistoa” alla.
-
Jokin kirkon laulu, kuten ”On tielleni mies murheiden” (MAP-lauluja, 16), voisi vahvistaa jakeen Moosia 2:17 sanomaa – kun palvelemme muita, me palvelemme Jumalaa. Kuinka voisit käyttää vastaavaa aineistoa vahvistaaksesi kuningas Benjaminin sanomaa? Luokan jäsenet voisivat ehkä kertoa kokemuksista, joita heillä on ollut palvellessaan muita tai saadessaan jonkun antamaa Kristuksen kaltaista palvelua. Osana keskusteluanne voisit lukea ääneen seuraavan lainauksen presidentti Henry B. Eyringilta: ”Kun me autamme jotakuta, Vapahtajasta tuntuu, että me autamme Häntä itseään” (”Toisenlaista paastoa minä odotan”, Liahona, toukokuu 2015, s. 22). Miksihän me palvelemme Jumalaa, kun me palvelemme muita ihmisiä?
Onni tulee siitä, että pitää Jumalan käskyt.
-
Auttaaksesi luokan jäseniä ajattelemaan ”niiden siunattua ja onnellista tilaa, jotka pitävät Jumalan käskyt”, voisi olla hyödyllistä aloittaa määrittelemällä, mitä onnellisuus on. Millä tavoin luokan jäsenet kuvailisivat onnellisuutta, joka tulee kuuliaisuudesta Jumalalle? Ehkä he voisivat kuvitella, että heillä on ystävä, joka sanoo olevansa onnellinen, vaikka ei pidäkään käskyjä. Kehota heitä lukemaan kohta Moosia 2:38–41 ja keskustelemaan siitä, kuinka he voisivat auttaa ystäväänsä ymmärtämään eron maallisen onnen ja iankaikkisen onnen välillä. Mitä sellaisia kokemuksia tai esimerkkejä ihmisten elämästä luokan jäsenet voivat kertoa, jotka havainnollistavat iankaikkista onnea?
Pelastus on mahdollinen ainoastaan ”Kristuksen, Herran – – nimen kautta”.
-
Kuningas Benjaminin sanoma sisältää voimallisia ja kuvailevia profetioita Jeesuksen Kristuksen syntymästä, palvelutyöstä ja sovitusuhrista. Voisit pyytää luokan jäseniä mainitsemaan kohdasta Moosia 3:1–20 jakeita, jotka tekevät heihin erityisen vaikutuksen ja auttavat heitä ymmärtämään Vapahtajaa ja Hänen tehtäväänsä. Pyydä heitä kertomaan, miksi nuo jakeet tekevät heihin vaikutuksen.
-
Mormonin kirjan johdanto opettaa, että Mormonin kirja ”esittää pelastussuunnitelman”. Auttaaksesi luokan jäseniä ymmärtämään, kuinka kuningas Benjaminin saarna toteuttaa osaltaan tätä Mormonin kirjan tarkoitusta, voisit kirjoittaa tauluun Jeesus Kristus tekee pelastuksesta mahdollisen. Luokan jäsenet voisivat käydä läpi kohdan Moosia 3:1–20. Sen jälkeen voisit laatia tauluun luettelon totuuksista, joita he oppivat pelastussuunnitelmasta, tai antaa heidän tehdä se. Kysy luokan jäseniltä, mitä he oppivat siitä, kuinka Jeesus Kristus tekee pelastussuunnitelman mahdolliseksi. Anna sitten luokan jäsenille aikaa käydä läpi kohta Moosia 3:18–19 ja kertoa, mitä meidän täytyy tehdä tullaksemme pyhiksi ja päästäksemme osallisiksi pelastuksesta. Kuinka Jeesuksen Kristuksen sovitus auttaa meitä saavuttamaan sen? Pyydä luokan jäseniä kertomaan, mitä he ajattelevat Vapahtajan tehtävästä pelastussuunnitelmassa.
Kannusta oppimiseen kotona
Onko luokkasi jäsenillä ollut joskus kokemus siitä, että jokin puheessa, oppiaiheessa tai pyhien kirjoitusten kohdassa opetettu opinkohta on muuttanut heitä? Kerro heille, että he voivat lukea luvuista Moosia 4–6 siitä merkittävästä vaikutuksesta, joka kuningas Benjaminin opettamilla totuuksilla oli hänen kansaansa.
Lisäaineistoa
Toisten palveleminen.
Presidentti Thomas S. Monson on sanonut:
”Muutama vuosi sitten luin lääketieteen tohtori Jack McConnellin kirjoittaman artikkelin. Hän varttui Lounais-Virginiassa Yhdysvalloissa yhtenä metodistisaarnaajan ja kotiäidin seitsemästä lapsesta. Heidän elinolonsa olivat hyvin vaatimattomat. Hän muisteli, että joka päivä kun perhe hänen lapsuudessaan istui päivällispöydän ääressä, isällä oli tapana kysyä vuoron perään jokaiselta: ’Ja mitä sinä olet tehnyt jonkun hyväksi tänään?’ Lapset olivat päättäneet tehdä jonkin hyvän teon joka päivä, niin että he voisivat kertoa isälleen, että he olivat auttaneet jotakuta. Tohtori McConnell pitää tätä harjoitusta isänsä arvokkaimpana perintönä, sillä se odotus ja ne sanat innoittivat häntä ja hänen sisaruksiaan auttamaan muita koko elämänsä ajan. Kun he varttuivat ja aikuistuivat, heidän motivaationsa palvella muuttui sisäiseksi haluksi auttaa muita.
Tohtori McConnell teki lääketieteen parissa arvostetun uran, – – hän perusti järjestön, jota hän kutsuu nimellä Vapaaehtoiset lääketieteessä. Järjestö antaa eläkkeelle jääneille lääketieteen asiantuntijoille mahdollisuuden toimia vapaaehtoisina maksuttomilla klinikoilla, jotka palvelevat sairausvakuutusta vailla olevia henkilöitä. Tri McConnell sanoi, että hänen jäätyään eläkkeelle hänen vapaa-aikansa on ’haihtunut 60-tuntisiksi palkattomiksi työviikoiksi, mutta [hänen energiatasonsa] on noussut ja [hänen elämässään] on tyydytystä, jota siinä ei ollut aiemmin’. [Jack McConnell, ”And What Did You Do for Someone Today?”, Newsweek, 18. kesäkuuta 2001, s. 13.] – –
Emme tietenkään kaikki voi olla tri McConnelleja ja perustaa lääkäriklinikoita auttamaan köyhiä, mutta muilla on aina tarpeita, ja jokainen meistä voi tehdä jotakin auttaakseen jotakuta. – –
Veljeni ja sisareni, ympärillämme on ihmisiä, jotka tarvitsevat huomiotamme, rohkaisuamme, tukeamme, lohdutustamme ja ystävällisyyttämme – ovat he sitten perheenjäseniä, ystäviä, tuttavia tai tuntemattomia. Me olemme Herran kädet täällä maan päällä, ja tehtävämme on palvella ja kohottaa Hänen lapsiaan. Hän on riippuvainen meistä jokaisesta. – – Esittäkäämme itsellemme kysymys, joka tervehti tri Jack McConnellia ja hänen veljiään ja sisariaan joka ilta päivällisaikaan: ’Mitä minä olen tehnyt jonkun hyväksi tänään?’” (”Mitä minä olen tehnyt jonkun hyväksi tänään?”, Liahona, marraskuu 2009, s. 84–87.)