22

Ajallisista tarpeista huolehtiminen ja omavaraisuuden vahvistaminen

22.0

Johdanto

Kirkon jäsenet tekevät liiton, jonka mukaan he kantavat toistensa kuormia, surevat surevien kanssa ja lohduttavat niitä, jotka ovat lohdutuksen tarpeessa (ks. Moosia 18:8–9).

Kirkon jäseniä neuvotaan myös vahvistamaan omaa omavaraisuuttaan uutteran työn ja Herran avulla. Omavaraisuus on kyky, sitoumus ja pyrkimys huolehtia omista ja perheen hengellisistä ja ajallisista elämän perustarpeista.

---

YKSILÖIDEN JA PERHEIDEN PYRKIMYKSIÄ

---

22.1

Vahvista omavaraisuutta

Herran avulla jäsenet vahvistavat omavaraisuutta seuraavilla tavoilla:

• Vahvistavat hengellistä, fyysistä ja emotionaalista voimaa.

• Hankkivat koulutusta ja työpaikan.

• Parantavat ajallista valmiutta.

22.1.4

Ajallinen valmius

Pyhissä kirjoituksissa opetetaan, kuinka tärkeää on olla valmistautunut (ks. Hes. 38:7; OL 38:30). Jäseniä neuvotaan valmistautumaan, jotta he voivat tarpeen tullen huolehtia itsestään, perheestään ja muista.

Jäsenet lisäävät taloudellista valmiuttaan, kun he

• maksavat kymmenykset ja uhrit (ks. Mal. 3:8–12)

• maksavat velan ja välttävät velkaa siinä määrin kuin mahdollista

• laativat talousarvion ja elävät sen mukaan

• säästävät tulevaisuutta varten

• hankkivat asianmukaisen koulutuksen, joka auttaa heitä elättämään itsensä ja perheensä (ks. 22.3.3).

Valmiuteen sisältyy myös suunnitelman laatiminen siitä, kuinka hätätilanteessa huolehditaan perustarpeista. Jäseniä kannustetaan varastoimaan ruokaa, vettä ja muita perustarvikkeita sekä lyhytaikaista että pidempiaikaista tarvetta varten.

22.2

Palvele niitä, joilla on ajallisia ja emotionaalisia tarpeita

Herran opetuslapsia opetetaan ”rakastamaan toisiaan ja palvelemaan toisiaan” sekä auttamaan niitä, jotka tarvitsevat apua (Moosia 4:15–16). Jäsenet pyrkivät näkemään muut, kuten Vapahtaja näkee heidät, ymmärtäen heidän ainutlaatuisia vahvuuksiaan ja tarpeitaan. Nämä tarpeet saattavat koskea ruokaa, vaatteita, asuntoa, koulutusta, työllistymistä, fyysistä terveyttä ja emotionaalista hyvinvointia.

22.2.1

Herran varastohuone

Kaikkia kirkon käytössä olevia resursseja niiden auttamiseen, joilla on ajallisia tarpeita, kutsutaan Herran varastohuoneeksi (ks. OL 82:18–19). Näitä ovat aika, kyvyt, myötätunto, tavarat ja taloudelliset varat, joita jäsenet uhraavat apua tarvitsevien auttamiseen.

Jokaisessa seurakunnassa ja vaarnassa on Herran varastohuone. Johtohenkilöt voivat usein auttaa yksilöitä ja perheitä löytämään ratkaisuja tarpeisiinsa hyödyntämällä tietoa, taitoja ja palvelua, joita seurakunnan ja vaarnan jäsenet tarjoavat.

22.2.2

Paaston laki ja paastouhrit

Herra on asettanut paaston ja paastouhrien lain siunatakseen kansaansa ja antaakseen sille keinon palvella avun tarpeessa olevia. Jäsenet kasvavat lähemmäksi Herraa ja vahvistuvat hengellisesti, kun he elävät paaston lain mukaan. (Ks. Jes. 58:6–12; Mal. 3:8–12.)

Paastota voi milloin tahansa. Yleensä jäsenet kuitenkin pitävät paastopäivänä kuukauden ensimmäistä lepopäivää. Paastopäivään sisältyy tavallisesti seuraavaa:

• rukoilemista

• olemista ilman ruokaa ja juomaa 24 tunnin ajan (mikäli fyysisesti kykenee)

• runsaan paastouhrin antamista.

Paastouhri on lahjoitus apua tarvitsevien avuksi. Kun jäsenet paastoavat, heitä kutsutaan antamaan uhri, joka vastaa arvoltaan vähintään niitä aterioita, jotka jäävät syömättä.

Jäsenet voivat antaa paastouhrinsa ja täytetyn Kymmenykset ja muut lahjoitukset -lomakkeen piispalle tai hänen neuvonantajalleen. Joillakin alueilla he voivat myös tehdä verkkolahjoituksia.

---

JOHTOHENKILÖIDEN PYRKIMYKSIÄ

---

22.3

Malli omavaraisuuden vahvistamiseen ja avun tarpeessa olevien palvelemiseen

22.3.1

Etsi apua tarvitsevia

Piispalla on pyhä vastuu etsiä apua tarvitsevia ja huolehtia heistä (ks. OL 84:112). Muita henkilöitä, joilla on tärkeä tehtävä auttaa piispaa tässä vastuussa:

• palvelutyöveljet ja palvelutyösisaret

• Apuyhdistyksen johtokunta ja vanhinten koorumin johtokunta

• piispan neuvonantajat

• muut seurakuntaneuvoston jäsenet.

22.3.2

Auta jäseniä arvioimaan lyhytaikaisia tarpeita ja vastaamaan niihin

Jäsenet pyrkivät täyttämään perustarpeensa omilla ponnisteluillaan sekä sukulaistensa avulla. Kun tämä ei riitä, jäsenet saattavat tarvita apua muista lähteistä kuten

• yhteiskunnan palvelut (ks. 22.12)

• kirkon antama apu.

Kirkon apuun voi sisältyä apua lyhytaikaisissa tarpeissa kuten ruoka, hygieniatarvikkeet, vaatteet, asunto tai muut perusasiat. Piispat voivat käyttää paastouhrivaroja vastatakseen näihin tarpeisiin. Siellä, missä piispan tilaukset ovat käytettävissä, piispat käyttävät yleensä niitä ruoan ja muiden perushyödykkeiden hankkimiseen (ks. ”Bishops’ Orders and Referrals” johtohenkilön ja kirjurin työvälineissä [LCR]).

22.3.3

Auta jäseniä vahvistamaan pitkäaikaista omavaraisuutta

Jäsenet saattavat tarvita jatkuvaa tukea vastatessaan pidempiaikaisiin haasteisiin. Koulutuksen hankkiminen tai muut resurssit voivat auttaa heitä vahvistamaan omavaraisuutta ja täyttämään pidempiaikaisia tarpeitaan.

Omavaraisuussuunnitelma auttaa jäseniä huomaamaan vahvuuksiaan ja tarpeitaan. Se auttaa heitä myös huomaamaan hyödyllisiä resursseja. Tätä suunnitelmaa tulee käyttää joka kerta, kun harkitaan kirkon apua.

22.3.4

Palvele niitä, joilla on emotionaalisia tarpeita

Monilla jäsenillä on emotionaalisia haasteita. Palvelutyöveljet ja palvelutyösisaret sekä seurakunnan johtohenkilöt voivat merkittävällä tavalla auttaa jäseniä näiden haasteiden kanssa.

22.4

Kirkon avun antamista koskevat periaatteet

Herran avulla jäsenet pyrkivät elättämään itsensä ja perheensä.

Kirkon avun tarkoituksena on auttaa jäseniä tulemaan riippumattomiksi, ei avusta riippuvaisiksi. Kaiken annetun avun tulee vahvistaa jäseniä heidän pyrkimyksissään tulla omavaraisiksi.

22.4.1

Edistä henkilökohtaista ja perheen vastuuta

Johtohenkilöt opettavat, että yksilöillä ja perheillä on ensisijainen vastuu omasta ajallisesta, emotionaalisesta ja hengellisestä hyvinvoinnistaan.

Ennen kirkon avun antamista piispa (tai joku muu johtohenkilö tai jäsen piispalta tehtävän saaneena) arvioi jäsenen kanssa, mitä resursseja jäsen käyttää omien tarpeidensa täyttämiseen.

22.4.2

Anna ajallista apua välttämättömiin tarpeisiin

Kirkon antaman avun tavoitteena on täyttää tilapäisesti perustarpeita samalla kun jäsenet pyrkivät tulemaan omavaraisiksi.

Piispojen tulee käyttää hyvää harkintaa ja tavoitella Hengen johdatusta harkitessaan annettavan avun määrää ja kestoa. Heidän tulee olla myötätuntoisia ja anteliaita ilman että luovat riippuvuutta.

22.4.3

Tarjoa mieluummin resursseja tai palveluja kuin käteistä

Mikäli mahdollista, piispan tulee välttää käteisen antamista. Sen sijaan hänen tulee käyttää paastouhrivaroja tai piispan tilauksia järjestääkseen jäsenille ruokatarvikkeita tai palveluja. Jäsenet voivat sitten käyttää omia rahojaan muiden tarpeiden maksamiseen.

Kun tämä ei riitä, piispa voi auttaa käyttämällä tilapäisesti paastouhrivaroja välttämättömien laskujen maksamiseen (ks. 22.5.2).

22.4.4

Tarjoa työtä tai palvelumahdollisuuksia

Piispa kutsuu apua saavia ihmisiä työskentelemään tai palvelemaan kykyjensä mukaan. Tämä auttaa jäseniä säilyttämään omanarvontunnon. Se myös lisää heidän kykyään olla omavaraisia.

22.4.5

Pidä kirkon antamaa apua koskevat tiedot luottamuksellisina

Piispa ja muut seurakunnan johtohenkilöt pitävät luottamuksellisina kaikki tiedot jäsenistä, jotka saattavat tarvita kirkon apua. Tämä suojelee jäsenten yksityisyyttä ja arvokkuutta.

22.5

Kirkon avun antamista koskevat menettelytavat

Kirkon johtohenkilöiden tulee noudattaa tässä osiossa esitettyjä menettelytapoja antaessaan apua paastouhrivaroista tai piispan tilausten kautta ruokaan ja muihin perushyödykkeisiin.

22.5.1

Kirkon avun saajia koskevat menettelytavat

22.5.1.1

Apu seurakunnan jäsenille

Yleensä jäsenen, joka saa kirkolta apua, tulee asua seurakunnan rajojen sisäpuolella ja hänen jäsenkorttinsa tulee olla seurakunnassa. Apua voidaan antaa riippumatta siitä, osallistuuko jäsen säännöllisesti kirkon kokouksiin tai noudattaako hän kirkon tasovaatimuksia.

22.5.1.2

Apu piispoille ja vaarnanjohtajille

Vaarnanjohtajan kirjallinen lupa vaaditaan, ennen kuin piispa voi käyttää paastouhrivaroja tai hyväksyä piispan tilauksen itselleen, perheelleen tai sukulaisilleen.

22.5.1.4

Apu henkilöille, jotka eivät ole kirkon jäseniä

Kirkkoon kuulumattomat henkilöt ohjataan tavallisesti yhteiskunnan paikallisen avun piiriin. Harvoissa tilanteissa piispa voi Hengen ohjaamana auttaa jotakuta paastouhrivaroin tai piispan tilauksen kautta.

22.5.2

Paastouhrivarojen käyttämistä koskevat menettelytavat

22.5.2.1

Terveyteen liittyvä hoito

Jokainen kirkon vyöhyke on määrittänyt hyväksytyt rajat paastouhrivarojen käyttämiselle sairaanhoito-, hammashoito- tai mielenterveyskulujen maksamiseen.

Hyväksymismäärät ja -ohjeet ovat kohdassa ”Use of Fast Offerings for Medical Expenses” [Paastouhrivarojen käyttö sairaanhoitokuluihin].

22.5.2.3

Paastouhrivarojen takaisinmaksu

Jäsenet eivät maksa kirkolta saamaansa paastouhriapua takaisin.

22.5.2.4

Seurakunnan paastouhrimenojen määrä

Piispaa ei vaadita rajoittamaan seurakunnan jäsenille annettua paastouhriapua seurakunnalta kerättyjen lahjoitusten määrään.

22.5.3

Maksujen maksamista koskevat menettelytavat

Mikäli mahdollista, maksut tulee suorittaa suoraan liikeyrityksille, jotka tarjoavat tavaroita ja palveluja.

22.5.4

Piispaa tai vaarnanjohtajaa hyödyttäviä maksuja koskevat menettelytavat

Antaessaan jäsenille paastouhriapua piispa ei saa käyttää varoja tavaroiden tai palvelujen maksamiseen tavalla, joka toisi hänelle henkilökohtaista hyötyä.

Jos paastouhrimaksu jäsentä varten hyödyttäisi vaarnanjohtajaa tai hänen omistamaansa liikeyritystä, vaaditaan vyöhykkeen johtokunnan hyväksyntä.

22.6

Seurakunnan johtohenkilöiden roolit

22.6.1

Piispa ja hänen neuvonantajansa

Piispalla on jumalallinen toimeksianto etsiä niitä, joilla on ajallisia tarpeita, ja huolehtia heistä (ks. OL 84:112). Hän delegoi suuren osan tästä työstä Apuyhdistyksen ja vanhinten koorumin johtokunnille. Tiettyjä velvollisuuksia suorittaa kuitenkin vain piispa. Esimerkiksi piispa tekee seuraavaa:

• Päättää, millaista ajallista apua annetaan, miten paljon ja kuinka kauan.

• Hyväksyy paastouhriavun (ks. 22.4 ja 22.5) sekä piispan tilaukset, jotka koskevat ruokaa ja muita perushyödykkeitä (ks. 22.13).

• Tarkastelee henkilökohtaisesti jäsenten omavaraisuussuunnitelmia. Hän antaa tarpeen mukaan muille seurakunnan johtohenkilöille tehtävän seurata edistymistä niissä suunnitelmissa.

Piispalla ja hänen neuvonantajillaan on seuraavat vastuut:

• Opettaa periaatteita ja siunauksia, jotka liittyvät 1) niistä huolehtimiseen, joilla on ajallisia ja emotionaalisia tarpeita, ja 2) omavaraisuuden vahvistamiseen (ks. 22.1).

• Opettaa paaston lakia ja kannustaa jäseniä antamaan runsas paastouhri (ks. 22.2.2).

• Valvoa paastouhrien keräämistä ja tilittämistä (ks. 34.3.2).

22.6.2

Apuyhdistyksen johtokunta ja vanhinten koorumin johtokunta

Apuyhdistyksen johtokunnalla ja vanhinten koorumin johtokunnalla, jotka toimivat piispan johdolla, on tärkeä rooli huolehdittaessa apua tarvitsevista seurakunnassa (ks. 8.2.2 ja 9.2.2). Nämä johtohenkilöt opettavat seurakunnan jäseniä

• palvelemaan apua tarvitsevia

• elämään paaston lain mukaan

• vahvistamaan omavaraisuutta

• kasvattamaan henkilökohtaista ja perheen valmiutta.

22.6.3

Palvelutyöveljet tai palvelutyösisaret

Hengellisiin ja ajallisiin tarpeisiin liittyvä apu alkaa usein palvelutyöveljistä ja palvelutyösisarista (ks. 21.1). He raportoivat vanhinten kooruminsa tai Apuyhdistyksensä johtokunnalle palvelutyökeskusteluissa ja muina ajankohtina niiden tarpeista, joita he palvelevat. He voivat kertoa luottamuksellisista tarpeista suoraan piispalle.

22.7

Seurakuntaneuvoston rooli

Yhtenä seurakuntaneuvoston tärkeänä roolina on suunnitella, kuinka huolehtia apua tarvitsevista ja auttaa heitä tulemaan omavaraisiksi (ks. 4.4). Neuvoston jäsenet perustavat nämä suunnitelmat palvelutyökeskusteluissa saatuihin tietoihin ja omiin henkilökohtaisiin yhteyksiinsä apua tarvitsevien kanssa. Keskustellessaan jäsenten tarpeista neuvosto kunnioittaa kaikkien niiden toiveita, jotka pyytävät luottamuksellisuutta.

22.8

Seurakunnan nuorisoneuvoston rooli

Yksi seurakunnan nuorisoneuvoston tarkoituksista on auttaa nuoria tulemaan Jeesuksen Kristuksen omistautuneiksi seuraajiksi (ks. 29.2.6).

Piispakunnan ohjaamana seurakunnan nuorisoneuvosto suunnittelee keinoja auttaa apua tarvitsevia omassa seurakunnassaan ja paikkakunnallaan.